Marraskuun lopulla Oxfordin yliopiston alaisesta Internet Institute -laitoksesta putkahti ulos tutkimus. 

Tutkimus käsittelee internetin vaikutusta ihmisen psykologiseen hyvinvointiin. Se ei ole ihan mikä tahansa selvitys, vaan yksi laajimpia, tiettävästi jopa laajin laatuaan. 

Aineisto kattaa 168 maata ja kaksi miljoonaa ihmistä. Sitä on kerätty vuodesta 2005 vuoteen 2022.

Tutkimuksen tulos on yllättävä. Internetin yleistymisen ja ihmisten psykologisen hyvinvoinnin välillä ei löydetty vahvoja linkkejä.

Tutkimuksen laatijoita ovat professori Andrew Przybylski ja apulaisprofessori Matti Vuorre.

Tutkimustulos saattaa taistella yleisiä olettamuksia vastaan. Soitetaan siis Vuorteelle.

Vuorre vastaa puhelimeen Hollannissa, jossa hän perheineen asuu. Akateemisen uran Vuorre on tehnyt kokonaan ulkomailla. Tällä hetkellä hän on Tilburgin yliopiston apulaisprofessori. 

Hän kertoo tutkivansa ihmisen suhdetta teknologiaan psykologian näkökulmasta. Etenkin sitä, minkälaisia vaikutuksia nykyteknologialla on mielenterveyteen.

Se on ollut viime vuosina puheenaihe.

Vuorre kertoo huomanneensa, kuinka ihmisten arkisissa puheissa ja mediassa törmää väitteeseen, jonka mukaan älypuhelimet ovat aiheuttaneet mielenterveysongelmia.

”Tykkään tutkia, mitä empiiristä pohjaa näille väitteille on.”

Vuorre toteaa, että hän ei ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt selkeää linkkiä mielenterveysongelmien ja älypuhelimen käytön välillä.

”Meillä on mielenkiintoinen dilemma. Kaikki tuntuvat tietävän, että älypuhelimen räplääminen johtaa avioeroon ja masennukseen. Mutta tieteellinen näyttö puuttuu.”

Kaikki tutkijat eivät jaa Vuorteen näkökulmaa. Kysymys puhelinten ja sosiaalisen median haitallisuudesta jakaa tutkijakuntaa. Nimekkäin älypuhelimien haitoista puhunut tutkija on yhdysvaltalainen sosiaalipsykologian professori ja kirjailija Jonathan Haidt. Hänen koostamassaan avoimessa nettitiedostossa on linkkejä tutkimuksiin, jotka tukevat olettamusta teknologian psykologisista haittavaikutuksista.

Haidtin mielestä tutkimusnäyttöä alkaa olla riittävästi todistamaan, että älypuhelimet ovat haitallisia mielenterveydelle. 

Vuorre tuntee keskustelun ja tunnistaa tutkijoiden kaksi leiriä. Hän ei jaa Haidtin näkemyksiä. 

Vuorre katsoo asioita tilastojen kautta. Hän on psykologi, joka on keskittynyt tilastollisiin menetelmiin. 

Tuoreimman tutkimuksen aineisto on valtava. Se käsittää mielenterveystietoja 15-vuotiaista 89-vuotiaisiin 17 vuoden ajalta. Tutkijoiden käyttämistä tiedoista käy ilmi, miten yleistä masentuneisuus, ahdistuneisuus ja itsensä satuttaminen kussakin maassa on ja miten tyytyväisiä haastateltavat ovat elämäänsä. 

Tutkimuksessa Przybylski ja Vuorre ovat katsoneet rinnakkain eri maiden hyvinvointiin liittyviä tilastoja ja internetin sekä älypuhelimen yleistymistä. Ajatuksena on, että internetin rantautumisen tai älypuhelimien laajamittaisen käytön vaikutukset olisivat havaittavissa väestötasolla. Jos puhelin tai netti olisi pahasta mielenterveydelle, mielen ongelmien määrän pitäisi lisääntyä puhelimien yleistyessä.

Mutta niin ei vaikuta käyneen.

Vuorre myös torppaa ajatuksen hyvinvoinnin tai mielenterveyden laajamittaisesta kriisistä. Sellaista ei näy tilastoissa. 

Joissakin maissa hyvinvointi on kuitenkin heikentynyt. Ja se koskee etenkin nuoria. 

”Meidän tutkimassa aineistossa ei käynyt ilmi, että kyseessä olisi maailmanlaajuinen ilmiö.”

Jos siis hyvinvointi lähtisi laskuun internetin yleistyessä, sen pitäisi näkyä maailmanlaajuisesti, Vuorre uskoo. 

Tutkimuksessa selvitettiin myös, näkyykö mielenterveyden notkahdusta tilastoissa eri ihmisryhmillä. Tutkijat kävivät läpi eri ikäryhmien mielenterveystilastoja. 

Myös eri sukupuolia tutkittiin. Vuosia on esitetty, että sosiaalinen media olisi erityisen haitallinen etenkin nuorille naisille.

Przybylski ja Vuorre eivät kuitenkaan löytäneet tutkimusaineistosta viitteitä, että juuri nuorten naisten mielenterveys olisi heikentynyt teknologian yleistyessä. Päinvastoin: kyseisen ryhmän mielenterveys vaikutti jopa hieman kohentuneen tarkastelujakson aikana.

Vuorre kuitenkin toteaa, että kyseessä on väestötason tarkastelu. Se tarkoittaa, että tutkimus ei käsitellyt älypuhelimen tai teknologian vaikutusta yksilöön.

”Tällaisista tutkimuksista ei voi vetää päätelmiä, että jos herra tai rouva x käyttää sosiaalista mediaa, hänen mielenterveytensä muuttuu. Tutkimus kuvaa sitä, miten kansankunnat ovat muuttuneet.”

Mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta sitten voi tehdä?

Vuorre toteaa, että älypuhelimien ja sosiaalisen median riskeistä maalaillaan isoja kauhukuvia. Hieman samankaltainen moraalipaniikki syntyi aikoinaan, kun television pelättiin pilaavan nuoret. Television pelkoa seurasi videopelien demonisointi.

Uudet kauhukuvat eivät kuitenkaan saa Vuorteen mukaan tukea tilastoaineistoista. Mielenterveyden romahdusta ei ole havaittavissa.

Viime viikkoina Suomessa on keskusteltu älypuhelinten vaikutuksesta oppimistuloksiin.

Koululaisten Pisa-tulokset ovat viime vuosina laskeneet. Etenkin Pisassa aikaisemmin loistaneiden suomalaisten suoriutuminen on heikentynyt. 

Oxford Internet Instituten tutkijat eivät ottaneet Pisa-tuloksia mukaan vertailuun. Yhdeksi syyksi Vuorre toteaa sen, että Pisa-tuloksia ei julkaista joka vuosi.

Vuorre kuitenkin huomauttaa, että teknologian vaikutusta ihmiseen pitäisi tutkia enemmän ja tarkemmin. 

Tutkimukseen tarvittavaa dataa on heikosti saatavilla. Teknologiayhtiöt ovat tarjonneet aineistoja kitsaasti tutkimuskäyttöön. Dataa pitäisi Vuorteen mukaan avata tutkijoille nykyistä enemmän.

Tutkijat voisivat esimerkiksi analysoida sitä, mitä kaikkea ihmiset tekevät puhelimilla ja mitä eri asiat tekevät mielelle. Instagramissa ja Tiktokissa jokaisen käyttäjän näkemä sisältö on erilaista, joten tutkimusta voitaisiin tehdä esimerkiksi sisältötyypeittäin. Silloin voitaisiin tutkia, miten paljon ja minkälaista sisältöä käyttäjät näkevät, mikä vaikutus erilaisella sisällöllä ja eri sisältömäärillä on. 

Oxford Internet Instituten tutkimuksessa käytettiin väestötason tilastoaineistoja. Ne on useimmiten kerätty kyselytutkimuksilla.

On vielä kysyttävä Vuorteelta, huomioitiinko tutkimuksessa esimerkiksi sellaista mahdollisuutta, että ne jotka voivat huonosti, voivat entistä huonommin, ja ne jotka voivat hyvin, voivat entistä paremmin. Ääripäiden kärjistyminen ei välttämättä näy mielenterveystilastoissa.

Puhelimesta kuuluu naurahdus.

”Olisi kiva, jos olisit soittanut puolitoista vuotta sitten ja kysynyt silloin tuota.”

”Jonkun pitäisi tuokin kysymys tutkia.”