Postin pääkonttorin ensimmäisen kerroksen neuvotteluhuoneessa vallitsee seesteinen tunnelma. Toimitusjohtaja Turkka Kuusisto ei liiku tuolillaan eikä näytä ilmeitään. Hän katsoo silmiin ja puhuu selvästi artikuloiden.

Zen-tunnelma.

Ehkä Kuusisto mustan vyön karatekana tietää, että jos huoneessa syntyisi kamppailutilanne, hän todennäköisesti kävelisi ulos voittajana. Sellainen tieto saattaa rauhoittaa mieltä.

”Ehkä siinä jotain sellaista on”, Kuusisto pohtii hymyillen, kun häneltä kysyy, onko tässä hänen rauhallisuutensa primitiivinen syy. 

Hän haluaa kuitenkin korostaa, että tällainen ajattelu on kaukana hänen filosofiastaan eikä fyysinen voima ole koskaan ratkaisu mihinkään.

On Kuusistolla muitakin syitä olla hiljaisen tyytyväinen. Hänen johtamallaan yhtiöllä menee hyvin.

Posti on Kuusiston aikakaudella nostanut liikevoittoprosenttiaan 1,2 prosentista lähes neljään. Valtio on päässyt nauttimaan tuloskunnosta, kun yhtiö on jakanut omistajalleen osinkoa kolmen vuoden aikana yli sata miljoonaa euroa.

Keväällä 2020 toimitusjohtajaksi nousseella Kuusistolla oli selkeä visio yhtiön tulevaisuudesta: rönsyistä täytyy päästä eroon.

Kaikki ylimääräinen pois ja takaisin ytimeen jakelu- ja logistiikkayhtiöksi.

”Siitä ei saa livetä. Käymme edelleen kuukausittain läpi, mitä ydinliiketoimintaamme kuuluu ja mikä ei, kun arvioimme vaikkapa asiakashankkeita tai yritysostoja.”

Hieman yli vuosi sitten itsenäisyyspäivän alla Kuusisto juhli. Posti oli juuri saanut rahat Venäjän-liiketoimintojen myynnistä. Seikkailu Venäjällä päättyi, kun kansainvälinen logistiikkapalveluyhtiö Tablogix osti Itella Venäjän.

Vain pari kuukautta myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Silloin myynti olisi ollut paljon vaikeampaa, rahojen ulos saamisesta puhumattakaan.

”Siinä oli hyvä ajoitus”, Kuusisto sanoo nyt lähes helpottuneena.

Venäjän-liiketoiminnat olivat hyvä esimerkki Postin rönsyilystä. Yli kymmenen vuotta sitten alkanut matka sisälsi varastointi- ja rahtitoimintaa Venäjällä, mikä oli lievästi sanottuna kaukana Postin ydintoiminnasta.

Kuten oli myös muutama vuosi sitten aloitettu Kotipalvelut, jonka tarkoitus oli tarjota ihmisille muun muassa nurmikonleikkuutta ja astioiden tiskaamista.

Nyt Kuusisto haluaa viedä uuden strategian niin syvälle työyhteisöön, että hänen seuraajansakaan eivät mahdollisen vauhtisokeuden keskellä lipeäisi uudestaan kaikenlaisiin hairahduksiin.

Shukokai-karatessa alle 18-vuotiaiden juniorien maailmanmestaruuskisoissa hopeaa voittanut Kuusisto käyttää termiä ”kurinalaisuus”. Yhtiön täytyy olla nyt ja jatkossa kurinalainen, jotta se pysyy oikealla tiellä.

”Me olemme jakelu- ja logistiikkayhtiö, sitä olemme tehneet vuosisatoja.”

”Me emme ole kotipalveluyhtiö.”

Turkka Kuusisto on niin menestynyt ja aikaansaava, että hän on oikeastaan aika ärsyttävä hahmo.

Kamppailulajeissa juniorina menestynyt espoolainen, joka kävi Otaniemessä diplomi-insinöörikoulun alle kolmessa vuodessa, sai kuusi lasta, aloitti luotonhallintayritys Lindorffin Suomen-toimitusjohtajana 33-vuotiaana ja siirtyi hieman yli nelikymppisenä Postin toimitusjohtajaksi.

Lisäksi avokonttorissa päivisin istuva toimitusjohtaja vaikuttaa mukavalta tapaukselta, joka ei ehkä ole juhlien hauskin, mutta ei kuivinkaan ihminen.

Perhe on kuulemma ykkössijalla, ei työ. Siitä kertoo, että hän laittaa puhelimen hiljaiselle joka päivä kuudelta. Sitten alkaa perheaika, joka ylettyy aina myös viikonloppuihin.

”Iltaisin ja viikonloppuisin en enää näe sähköposteja, jos en erikseen halua mennä katsomaan.”

Hän ajattelee, ettei siinä ole mitään erikoista, että Postin toimitusjohtaja tekee näin. Enemmänkin toiminta on työlle hyväksi, kun aivot saavat lepuutusta. Voi pyöritellä asioita.

Mutta miten ihmeessä kuuden lapsen isä on pystynyt tekemään näin nuorena noin menestyksekkään työuran?

”Ei siinä”, Kuusisto vastaa, avaa vähän käsiään ja hymyilee.

”Iso kiitos tietenkin kotijoukoille.”

Kotona piti kuulemma puhua etukäteen, että ovathan kaikki valmiita siihen, että isän työstä tulee julkinen. Se oli ensimmäisiä asioita, joita Kuusisto pohti, kun Postin toimitusjohtajuus oli pöydällä.

Ei hän vieläkään julkisuudesta nauti mutta on oppinut sietämään sitä. Pari kohuakin on jo osunut matkan varrelle.

Ensimmäinen tuli muutama kuukausi nimityksen jälkeen, kun vaimon yrityksen Idego Consulting oy:n 100 000 euron koronatuet nousivat Iltalehden otsikoihin. Kuusisto oli yhtiön hallituksessa.

Häntä tuntuu edelleen ärsyttävän uutisointi asiasta.

”Vaimoni, kuuden lapsen äiti, tekee omaa uraansa, ja sitä käsiteltiin minun kauttani. Sitä kulmaa pohdin siinä.”

Viime aikoina Kuusisto on ollut otsikoissa palkkansa puolesta. Kauppalehti uutisoi vuodenvaihteessa, että Kuusisto tienasi vuonna 2021 ei-julkisten valtionyhtiöiden toimitusjohtajista eniten: 910 993 euroa.

Summasta suoritusperusteisia bonuksia oli 459 092 euroa.

Kuusisto ei halua ottaa kantaa, onko palkkio kohtuullinen. Postin hallitus on päättänyt siitä.

”Täytyy muistaa, että Postin liiketoiminnasta 97 prosenttia on täysin kaupallista. Olemme täysin kaupallinen yhtiö, joka kilpailee kaupallisilla markkinoilla. Yhtiön tulosta ja suoritusta täytyy arvioida suhteessa ympäristöön.”

”Omassa palkitsemisessani iso komponentti on se, miten yritys on sitten pärjännyt eri mittareilla: taloudellisesti, henkilöstötyytyväisyydessä, asiakkaiden näkökulmasta ja ympäristön näkökulmasta.”

On totta, että Kuusistolta kysyminen hänen palkkansa suuruudesta on vähän typerää, koska hän ei ole sitä määrittänyt, vaan Postin hallitus. Siksi on parempi soittaa hallituksen puheenjohtajalle Sanna Suvanto-Harsaaelle.

Kööpenhaminassa asuva Suvanto-Harsaae on valittu Talouselämä-lehdessä viitenä vuonna peräkkäin Suomen elinkeinoelämän vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Hänet tunnetaan tarkan euron johtajana, joka ei anna alaisilleen suuria palkkoja vain siksi, että johtajille on kivaa antaa suuria palkkoja.

Suvanto-Harsaae sanoo isoja otsikoista Kuusiston palkasta ”naurettaviksi”.

”Turkan peruspalkka on alle keskitason valtionyhtiöissä, puhumattakaan ei-valtiollisista pörssiyhtiöistä, joissa on saman verran liikevaihtoa ja työntekijöitä. Viime vuoden tulospalkkio osoittaa tuloksen, jonka Posti on tehnyt Turkan johdolla.”

Postin hallituksen puheenjohtaja uskoo, että sillä ei ole väliä, kuka yrityksen omistaa, mutta tulospalkkio on erinomainen palkitsemistapa johdolle.

”On hyvä yrityksille, jos on vipua. Mitä enemmän tulosta yritys tekee, sitä enemmän yritys ja johto tienaavat.”

”Täytyy vain olla oikeat mittarit. Ei tulos ole pelkästään ebitdaa [yrityksen käyttökate], vaan Postilla siihen kuuluu myös esimerkiksi henkilökunnan hyvinvointi ja ympäristö.”

Postin pääkonttorilla Kuusisto pysyy rauhallisena. Suvanto-Harsaae kommentoi, että toimitusjohtaja on ”fiksu kuin mikä” ja että hänellä on poikkeuksellinen kyky analysoida dataa ja tehdä siitä johtopäätöksiä. 

Sen takia hän on Postin toimitusjohtaja, joka tienaa paljon.

Nopea johtopäätös nykyisestä markkinasta on se, että Posti on lirissä, jos ja kun Jeff Bezosin Amazon päättää saapua Suomeen valtavan logistiikkakoneistonsa kanssa. Ihmiset totutetaan nopeisiin toimituksiin, jotka on synkronisoitu Amazonin verkkokauppaan.

Ainoastaan suomalainen kuljettajien vessataukoja suojeleva työlainsäädäntö voi silloin pelastaa Postin.

Kuusisto ei päästä vieläkään ilmettä.

Hän on kuitenkin eri mieltä.

Jo nyt Postin paketit liikkuvat keskimäärin 25 tunnissa perille. Postin asiakastyytyväisyys myös kasvaa. Se on jo nyt yli neljä tähteä viidestä, kun ihmisiltä kysytään eri digitaalisissa kanavissa mielipidettä asiakaskokemuksesta.

Uusi sovellus, jossa asiakas saa itse valita toimitusajan ja seurata lähetystä reaaliajassa, laajenee hiljalleen ympäri Suomea. Rekrytointi vetää hyvin edellisvuoden notkahduksen jälkeen.

Posti on kuulemma valmis tulevaisuuteen.

”Paketti siirtyy verkkokaupan klikkauksesta yhä nopeammin asiakkaalle. Toimitusketjumme nopeutuu, ja sen laatu paranee ympäristöystävällisesti.”

Kirjebisnes sen sijaan kuolee pois. Kuusisto arvioi nykyisen kehityksen perusteella, että viimeiset joulukortit lähetetään tämän vuosikymmenen loppupuolella.

”Joulukorttien lähettäminen laskee samaa tahtia muiden kirjeiden kanssa eli kymmenen prosenttia vuodessa.”

Suvanto-Harsaae sanoo, että yksi Kuusiston parhaista puolista on hänen egon puutteensa.

”Hänen egonsa ei tule eteen, vaan joukkuepelaajana hän saa asioita tapahtumaan. Ja miten asioita saadaan tapahtumaan? Ihmisten kautta. Egon puute on hieno ominaisuus isoon firmaan.”

Siltä Kuusisto myös vaikuttaa. Ehkä kyseessä on kamppailulajeista opittu ominaisuus?

Kuusisto nyökäyttää päätään. Hän sanoo haluansa kunnioittaa ihmisiä ja tilanteita. Se on tatamin ydin. 

”Hermostun harvoin. Tässä työssä täytyy olla rauhallinen ja kärsivällinen. Saa toki intohimoa olla, mutta se pitää kääntää positiiviseksi energiaksi.”

Jos nyt vähän kokeilisi, että alkaako miehen naama edes nykiä. Siihen hyvä keino on heittää haastateltavalle yllättäviä kysymyksiä, joiden tempo kertoo, että niihin toivotaan nopeita vastauksia.

Oletko bulldog-toimitusjohtaja, joka on palkattu tekemään ikävät päätökset?

”Pikemminkin puudeli. Tämä työ tapahtuu ihmisten kautta, ja pidän siitä.”

Hymyilee.

Oletko saneeraaja?

”Päinvastoin. Pyrin kasvuun.”

Hymyilee.

Oletko VR:n hallituksen uusi puheenjohtaja, kuten hatarat käytävähuhut kertovat?

”En ota kantaa.”

Ei enää hymyile, mutta ei nyt hämmentynytkään.

Meneekö Posti pörssiin?

”Täysin omistajan asia. Me vain toteutamme strategiaa täällä arjessa.”

Katsoo silmiin.