Onko älypuhelinten tulevaisuus ruuduton?
Lontoon designfestivaaleilla esiteltiin uuden älypuhelimen prototyyppi, josta puuttui perinteinen näyttö. HS Vision kolumnisti Elna Nykänen Andersson unelmoi tulevaisuudesta, jossa puhelin on älykäs mutta vähemmän koukuttava.

Merkit ovat olleet näkyvissä pitkään. Aikuiset seuraavat huolestuneina omaa ruutuaikaansa ja ahdistuvat lastensa someriippuvuudesta. Asiantuntijat jakavat mediassa keskittymisneuvoja. Esimerkiksi puhelimen voi piilottaa toiseen huoneeseen töiden tai läksyjen tekemisen ajaksi. Yhtenä päivänä näytöt ovat uhka parisuhteille ja seuraavana nuorten henkiselle hyvinvoinnille.

Olemme saapuneet hetkeen, jolloin moni on valmis ottamaan takaisin oman aikansa ja aivokapasiteettinsa hallinnan puhelimilta – tai teknologiajäteiltä.

Tänä vuonna on nähty useampia trendejä, joiden keskiössä on ruutuviihteen vapaaehtoinen rajoittaminen. Yksi esimerkki on rawdogging. Se tarkoittaa sitä, että pitkän lentomatkan kestää ilman ruutuja ja muita mukavuuksia. Voi vain tuijottaa edessä olevan istuimen selkänojaa.

Toinen on dopamiini-menu. Se tarkoittaa listaa mielihyvää ja energiaa tuottavista tavoista ilman Instagram-tykkäysten vahtimista tai push-viestien houkuttelevia kilahduksia. Dopamiini-menun ainekset ovat asioita, joita teimme vapaa-ajallamme ennen älypuhelinten aikaa: tanssitunti, kokkaaminen, päiväkirjan kirjoittaminen...

Menulle voisi laittaa myös kännykkävapaan konsertin: Yhdysvalloissa on yleistynyt käytäntö, jossa monet muusikot – muun muassa André 3000 ja Alicia Keys – vaativat kännyköiden laittamista lukittaviin Yondr-pusseihin keikkojensa ajaksi.

Myös koulujen suosiman Yondrin myynti on ollut huimassa kasvussa vuodesta 2021 eli Covid-pandemian loppuajoista lähtien.

Puhelimen räpläämisestä on tulossa epämuodikasta. Muotibrändeistä ehkä se alan ammattilaisten silmissä uskottavin, Mary-Kate ja Ashley Olsenin The Row, kielsi tänä vuonna kännykät muotinäytöksessään ja jakoi vieraille muistivihot ja kynät.

Reaktiot eivät antaneet odottaa itseään. Joidenkin mielestä kännykkäkielto oli rohkea veto, joka antoi vieraiden keskittyä rauhassa näytökseen.

Toiset taas valittivat elitismistä ja snobismista. Onhan juuri sosiaalinen media antanut kaikille mahdollisuuden seurata muotinäytöksiä, vaikkei heillä olisikaan näihin eksklusiivisiin tilaisuuksiin kutsuja.

Älylaitteita valmistavat yritykset eivät ole toistaiseksi tukeneet ihmisten pyrkimyksiä vähentää ruuturiippuvuuttaan. Erilaisia rajoitussovelluksia on toki tarjolla, mutta puhelinten näytöt jatkavat kasvamistaan ja laitteiden kapasiteetti mahdollistaa yhä korkealuokkaisemmat videot tai pelikokemukset.

Lontoon designfestivaaleilla nähtiin poikkeus, kun paikallinen designstudio Future Facility esitteli taiwanilaisen tekniikkayhtiö ASUSin kanssa prototyypin puhelimesta, josta puuttui täysin perinteinen, kirkas näyttö.

Sen sijaan Susa -puhelimen näyttönä toimi rei’itetty pinta, jonka alla rullasi suurikokoinen teksti. Laite oli valmistettu kauttaaltaan uudesta Ceraluminum-materiaalista. Se tuntui iPhonen sileän ja kiiltävän metallin sijaan kädessä pehmeältä ja mattapintaiselta kuin aaltojen hioma rantakivi.

Ideana on tekoälyä hyödyntävä laite, joka auttaa arjen sujuvoittamisessa. Siitä kuitenkin puuttuvat viihteen ja sosiaalisen median aiheuttamat häiriötekijät. Näköaistin sijaan avaimena on ääni. Susa voi pyydettäessä navigoida, kertoa sääennusteesta, rajata kuvan ja etsiä reseptin, mutta sillä ei voi skrollata.

Toistaiseksi Susa on vain prototyyppi, tuote, jonka tavoitteena on herättää keskustelua ja haastaa odotuksia. Itse toivoisin sen tulevan kauppoihin.

Ehkä iPhonesta voisi tulevaisuudessa tulla kuin alkoholi. Kohtuullisesti käytettynä mielihyvää tuottava asia, jonka käyttöä on paras rajoittaa vaikkapa pariin viikonloppuiltaan?

Seuraava ajatus onkin kiehtova: mitä kaikkea niillä tunneilla, joka älypuhelimeni kertoo minun viettävän ruudun parissa, voisinkaan tehdä? Paljonko niitä päivittäin kertyy – sitä en edes kehtaa kertoa.

Sanotaanko vaikka niin, että tätä kirjoittaessani olen piilottanut puhelimeni toiseen huoneeseen.

Kirjoittaja on Tukholmassa asuva toimittaja, joka seuraa kulttuuria, muotia ja yhteiskuntaa.