Aurinkorannikon taivaallinen tavaramerkki on laskenut vuorten taa, ja Jari Sillanpään Espanjan-asunnon parvekenäkymä alkaa olla parhaassa iskussaan. Iltavalaistuksessa Benalmádenan kuulu vierasvenesatama, Puerto Marina, näyttää siltä, miltä Tuhannen ja yhden yön tarinoiden kirjakerhopainoksen kuvitus voisi näyttää. 

Vai olisiko se sittenkin satulinna?

Tuuli retuuttaa palmun latvoja. Taustalla tanssahtelee levoton Välimeri.

On illallisen aika. Siim Bahmatsov kantaa pöytään valmistamansa fetajuustolla ryyditetyn kvinoa-kasvispaistoksen, joka maistuu hyvältä mutta on ennen kaikkea kevyttä ja terveellistä. Niin sen pitääkin olla, sillä tässä taloudessa tänä vuonna huhtikuu on kuukausista julmin ja pyhitetty kesäksi kuntoon -kuurille.

Ettei Bahmatsovin roolista jäisi epäselvyyttä, kerrottakoon, että hän on Sillanpään ex-kumppani ja nykyinen ystävämies.

Palan painikkeeksi Sillanpää siemaisee kulauksen alkoholitonta olutta, laskee lasin pöydälle ja kertoo tuiki tutulla sointuvalla äänellään, kuinka tuli piikittäneeksi ensimmäisen kerran metamfetamiinia suoraan suoneen.

”Joo, Berliinissä, sen mä muistan”, Sillanpää sanoo.

Se tapahtui elokuussa 2014. Hän oli tavannut ”tosi coolin” miehen Romeossa, joka on netissä toimiva sosiaalinen verkosto homoille, biseksuaaleille, queer- ja transsukupuolisille ihmisille.

Jossain vaiheessa päivää, iltaa, yötä tai aamua mies kysyi Sillanpäältä, haluaisiko tämä kokeilla metamfetamiinia pistämällä. Sillanpäälle oli jo tullut selväksi, että mies käyttää kyseistä huumausainetta, mutta piikittäminen, se tuli yllätyksenä.

Mies ilmoitti, että ”hän tekee vain pienet”. Ensikertalaisessa sellainen herätti luottamusta ja uskallusta, kuten myös se, että mies oli tilanteessa järkkymättömän rauhallinen.

Joo, haluan kokeilla, Sillanpää vastasi.

Mies perusteli annoskokoa myös sillä, että hänen täytyy mennä töihin. Missä olet töissä, Sillanpää kysyi, ja mies vastasi: vanhainkodissa, olen sairaanhoitaja.

Sillanpää oli tutustunut jo aiemmin metamfetamiiniin, joka on amfetamiineihin kuuluva vahva synteettinen stimulantti, mutta siihen saakka hän oli vain polttanut sitä lasipiipulla. Kun huumausainetta ruiskutetaan suoneen, vaikutus on vielä paljon voimakkaampi.

”Se menee suoraan verenkiertoon. Oli kyllä aikamoinen kokemus”, Sillanpää sanoo.

Kokemuksia on sittemmin tullut roppakaupalla lisää, hyviä ja ei-niin-hyviä. Metamfetamiinin vaikutukset ovat tulleet tutuiksi, mutta sen jälkivaikutukset Sillanpään elämään ja ammatinharjoittamiseen ovat osoittautuneet vielä paljon suuremmiksi.

On kulunut yli viisi vuotta siitä, kun Sillanpää oman kertomansa mukaan lopetti metamfetamiinin käytön.

Mutta niin vain on taas tilanne päällä, tunteet pinnassa ja asiat päin helvettiä.

”Mulla on aivan mahtava uusi bändi tulossa, hirvee tahtotila ja kaikki. Sekä bändi että minä, me halutaan tehdä keikkoja koko kesä. Ja nytten tulee tämmönen, vittu Seiska-paska, ja pistää kaikki ihmiset…”, Sillanpää selittää niin tuohtuneena, että viimeinen lause jää kesken. Ajatuksen suunta on kuitenkin helppo arvata.

Tällä kertaa menneistä muistutteli Seiska-lehden pääsiäisnumero, jonka kanteen oli painettu Sillanpään naamakuva ja teksti: Sillanpää valehteli lapsipornosta.

”Sen jutun takia peruttiin perkele hyvä keikka elokuussa”, Sillanpää puuskahtaa.

Yhden keikan peruminen ei ehkä kuulosta isolta asialta, mutta Sillanpään nykytilanteessa se on sitä. Kesän keikkakalenteriin jäi toistaiseksi vain yksi merkintä. Heinäkuun toisena viikonloppuna hän laulaa uransa kotipesässä Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Varsinaisesta vetonaulavedosta ei kuitenkaan taida olla kyse, sillä Tangomarkkinoiden nettisivulta Sillanpään nimeä ei toistaiseksi löydy.

Lisää takaiskuja. Yksi keikkamyyjä oli ehtinyt jo ilmoittaa, että hänen kauttaan ei keikkoja ole tulossa. 

Eikä siinäkään kaikki. Sillanpää teki äskettäin sopimuksen tulevan kesän keikkojen myymisestä helsinkiläisen ohjelmatoimiston kanssa. Toimiston piti lanseerata Sillanpää uutena artistina pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Seiskan kirjoituksen jälkeen myyjä kuitenkin painoi jarrua ja siirsi lanseerausta parilla viikolla. Hissun kissun -tyyppisen epäselvän vaiheen aikana ohjelmatoimisto halusi seurata, miten tilaajat reagoivat kohuotsikkoon.

”On ihan sairasta, miten media voi vaikuttaa ihmisten elämään. Ihan oikeasti, tähän on tultu.”

Niinpä, ja se, kuinka tähän on tultu, on epäilemättä yksi suomalaisen viihdemaailman suurimmista syöksykierteistä. Niiden lista on toki pitkä, mutta harvat ovat pudonneet yhtä korkealta ja kovaa kuin Jari Sillanpää.

Mihin sitä voisi verrata?

Olavi Virran kohtalo oli murheellinen, ja Jari Sillanpää on usein rinnastettu häneen, hyvässä ja pahassa. Mutta Virran alamäki oli pitkä ja loiva eikä siitä ole osoitettavissa alkupistettä, joka olisi tiivistynyt lehtiuutiseen.

Ehkä lähimpänä on Lahden MM-kisojen suomalaishiihtäjien joukkokäry vuonna 2001. Siitä jäi kansakunnalle joukkotrauma, mutta monille järisyttävin uutinen oli se, että yksi vilunkiin syyllistyneistä oli Harri Kirvesniemi. Ei kai meidän Harri.

Kun uutiset kertoivat 13. syyskuuta vuonna 2017, että Jari Sillanpää kärysi auton ratista huumausaineen vaikutuksen alaisena, monen reaktio taisi olla sama. Ei kai meidän Jari. Samalla tangokansa joutui opettelemaan uuden ja hankalan sanan: metamfetamiini.

Siihen saakka tarina oli ollut lähes täydellinen. Kemistä Keski-Ruotsiin muuttaneen ruotsinsuomalaisen perheen poika, maahanmuuttaja, jonka ääni soljui pehmeästi kuin voisula, tulee ja voittaa. Sinnikkyys palkitaan, sillä kirkkain kruunu irtoaa vasta kolmannella yrittämällä. Ja kun voitto tulee, se tulee juuri oikealla tavalla: kaikki tuomarit antavat täydet pisteet.

Menee vain hetki, ja aineksista leivotaan päältä kaunis kakku, josta kaikki haluavat palasen. Kohta aivan kaikki tietävät, että Jari Sillanpää on se hurmaava veijari, joka ruotsinlaivalla työskennellessään keksi salmiakkikossun ja joka lauloi paatin karaokebaarissa niin uljaasti, että työkaverit suorastaan pakottivat hänet osallistumaan tangokilpailuun.

Kansa palkitsee uuden suosikkinsa ylenpalttisesti, käy keikoilla ja ostaa hänen esikoislevyään yli neljännesmiljoona kappaletta. Siitä tulee Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi. Virtaviivaisessa suoratoistomaailmassa on vaikea kuvitella, että sitä ennätystä voitaisiin koskaan rikkoa.

Levyn ja Jari Sillanpään koko uran suurin hitti syntyy, kun Sillanpää on vasta tangoprinssi. 

Ujo tulokas uskaltautui soittamaan Jukka Kuoppamäen kotipuhelimeen Dortmundiin. Hän halusi kysyä, löytyisikö maestron pöytälaatikosta kappale, jonka tämä suostuisi luovuttamaan noviisin laulettavaksi. Puhelimeen vastasi Sirpa Kuoppamäki ja kuultuaan asian tämä ilmoitti, että ei, Jukka ei toimi noin. Jos Jukka innostuu, hän säveltää uuden biisin.

Jukka innostui, sävelsi ja lähetti Sillanpäälle faksin. Siinä oli soinnut ja sävelet kappaleeseen, jonka nimi oli Satulinna. Kuoppamäellä oli tapana kirjoittaa nuottipaperin oikeaan yläkulmaan, millaiseksi hän oli kappaleen ajatellut. Siinä saattoi lukea valssi, lattari, beat tai vaikkapa tango. 

Sillä kertaa Kuoppamäki oli unohtanut kirjoittaa ohjeen. Myöhemmin selvisi, että hän oli ajatellut Satulinnan tangoksi.

Jos hän olisi kirjoittanut ajatuksensa paperin oikeaan yläkulmaan, Sillanpää olisi luultavasti rypistänyt paperin ja heittänyt roskikseen. Levyn tuottaja oli nimittäin sanonut, että tango ei ole suosiossa, eikä aloittelevalla iskelmälaulajalla ollut oikein käsitystä siitä, mitä sovittaminen edes tarkoittaa. Niinpä Sillanpää teki Satulinnasta beatversion.

Rattijuopumustuomion jälkeen skandaali sai jatkoa, kun Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Sillanpään vuoden 2018 elokuussa kahdesta huumausainerikoksesta kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Nyt ihmisten reaktio oli jotain muuta. Se taisi olla alistunut voi ei, näinkö tässä kävi.

Silti kansat kaikkialla ovat tottuneet taiteilijoiden päihdesekoiluihin. Suomalaisilla on ollut tapana suhtautua erityisen pitkämielisesti sankariensa toilailuihin. Sillanpään vuoden 2018 syyskiertue myytiinkin loppuun. Avajaiskonsertissa Joensuun konserttitalon yleisö nousi osoittamaan suosiotaan seisaaltaan, kun langennut enkeli asteli lavalle.

Sitten helmikuussa 2020 Sillanpää joutui jälleen astelemaan Helsingin käräjäoikeuden eteen. Nyt suosionosoituksia ei todellakaan herunut, sillä syytteet olivat erittäin vakavia: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen. Oikeus hylkäsi ensimmäisen syytteen, mutta toisesta Sillanpää tuomittiin 45 päiväsakkoon.

Ja nyt päästäänkin takaisin Seiskan pääsiäislehden kansiotsikkoon, sillä se liittyy tähän tapaukseen.

Sillanpään puhelin oli takavarikoitu toukokuussa 2018, toisen huumausainerikoksen tutkinnan yhteydessä. Poliisi onnistui palauttamaan poistetun videon ja kahdeksan poistettua valokuvaa, jotka oli kuvattu 24. syyskuuta vuonna 2017. 

Tuomiolauselmassa lukee näin: Vastaaja on videokuvannut matkapuhelimellaan videon tietokoneensa ruudulta, jossa aikuinen mies on sukupuoliyhteydessä hyvin pienen lapsen kanssa. Lisäksi vastaaja on ottanut matkapuhelimellaan tietokoneen ruudulta 8 valokuvaa, joissa aikuinen kohdistaa seksuaalista toimintaa hyvin pieneen lapseen.

Oikeudessa Sillanpää kiisti kuvanneensa mainittua videota tai valokuvia. Hän kertoi oikeudelle myös, että paikalla oli ollut muita henkilöitä eivätkä hänen puhelimensa ja tietokoneensa olleet lukittuna.

Viime syyskuussa Sillanpää kuitenkin antoi Seura-lehdelle haastattelun ennen Suomi-hitit-kiertueensa alkua. Lehdessä hän kertoi, että ”osallistuin huumepäissäni kotona tietokoneelta käsin Zoom-sovelluksen kautta homomiesten verkkotapaamiseen. Yhtäkkiä yksi osallistujista näytti kaikille kyseisen videon. Pelästyin, koska huumeisilla aivoillani kuvittelin sen tallentuvan tietokoneelleni. Päätin kuvata muka todisteen, joka kertoo, miten se sinne on päätynyt.”

Tämän vuoden maaliskuussa Länsiväylä-lehti julkaisi Sillanpään haastattelun juuri ennen Espoon Tapiolasalin konserttia. Jutussa Sillanpää sanoo, että ”se on tapahtunut vain 5 tai 10 minuutin aikana, kun istuin huumepäissäni koneella ja otin kuvan striimistä (puhelimeeni). Poistin kuvat alle 24 tunnin kuluttua.”

Tähän Seiska tarttui. Lehti kirjoitti, että Sillanpää tuli ”paljastaneeksi valehdelleensa kylmästi niin poliisikuulustelussa, oikeussalissa, lukuisille median edustajille kuin omalle juristilleen.”

Toki Seiska haastatteli myös erikoissyyttäjä Nina Huttusta, joka kertoi, että epäillyllä ei ole velvollisuutta auttaa rikoksensa selvittämisessä ja että hänellä on oikeus valehdella sekä esitutkinnassa sekä tuomioistuimessa. ”Tuomio on lainvoimainen, eikä minulla ole asiasta mitään lausuttavaa”, Huttunen totesi.

Sillanpäätä Huttusen lausuma ei lohduta.

”Kuinka pitkään tällaiset lehdet saa kiusata ihmistä? Multahan menee työ alta. Ja sitten ne vihjailee asioista, joita ei ole tapahtunut”, Sillanpää sanoo. ”Me ollaan tässä tilanteessa nyt, että ihmiset epäilee, että onko se kuitenkin jotain lasta oikeasti käyttänyt hyväksi. Hyi, helvetti, minusta on tehty ällö pedofiili.”

Sillanpää purnaa myös valehtelijaksi leimaamisesta. Hänellä on selitys sille, miksi ei sanonut vielä oikeudenkäynnin aikaan kuvaamisesta mitään. Se tapahtui hänen mukaansa aikana, jolloin hänen metamfetamiinin käyttönsä oli ajoittain melkoisen hurjaa. Juhlat saattoivat jatkua useita vuorokausia, ilman taukoa, ilman unta.

”Kun aivot ei saa nukkua, niin herrajumala, mitä se tekee vaikkapa muistille.”

Jälkikäteen on mahdotonta saada varmasti selville, mitä on tapahtunut. 

Oikeus on antanut tuomionsa rikostutkinnassa saadun tiedon perusteella, ja sen tuomion Sillanpää on kärsinyt. 

Mutta moraalinen tuomio on eri asia. Kansan on helpompi unohtaa ja antaa anteeksi päihdetörttöilyt kuin tuomio lapsipornosta. 

Aamulla on kaikki toisin. Jari Sillanpää ja Siim Bahmatsov kävelevät vastaan satamaan johtavalla kadulla, reippaina ja hyväntuulisina. Illan synkkyys on tipotiessään.

”Noo, mä heräsin kuudelta ja sen jälkeen vedin joogaa…”, Sillanpää aloittaa, mutta purskahtaa nauruun nähdessään kuulijoiden ilmeet. ”En tietenkään. Se oli vitsi!”

Tällaisesta Sillanpäästä kukaan ei kertonut etukäteen, vaikka kaikenlaisia ennakkotietoja ropisikin asiantuntevilta lähteiltä. Sillanpäätä kuvailtiin itkupilliksi (totta, kyyneleet kihoavat hänen silmiinsä hyvin usein), hänen juhlistaan kerrottiin melkoisia juoruja ja useampi kuin yksi lähde kommentoi jopa Sillanpään anatomisia ulottuvuuksia. Mutta Sillanpään hauskuudesta ei sanaakaan.

Voisikohan Jari Sillanpään varaurasuunnitelma löytyä komedian maailmasta? Tuon tuostakin hän hauskuuttaa seuruettamme esittämällä erilaisia karikatyyrisiä hahmoja. Kolmen päivän aikana hän imitoi muun muassa Katri Helenaa, Paula Koivuniemeä, karaokebaarin omistajaa, omaa isäänsä, kiukkuista naista, Sirpa Kuoppamäkeä, humalaista kuulijaa, Kassu Halosta ja pompöösiä toimittajaa.

Hänen bravuurinsa taitaa kuitenkin olla Benny Hill -tyylinen irstailija, joka vääntää sanasta kuin sanasta jotain kaksimielistä. Se olisi puvustusta ja meikkausta vaille valmis sketsihahmo Putous-ohjelmaan.

Toinen yllätys on se, kuinka avoimesti Sillanpää tuntuu kertovan toimittajalle asioistaan, vaikeistakin. Kuten vaikkapa siitä, että metamfetamiinin lopettamisen jälkeen hänen seksihalunsa vähenivät roimasti.

Mutta se on kaikesta päätellen ollut hänellä tapana uransa alusta saakka.

”Olen ollut aina hölösuu”, Sillanpää tunnustaa.

Kun Sillanpää oli juuri kruunattu tangokuninkaaksi vuonna 1995, hän antoi yhden ensimmäisistä haastatteluistaan Helsingin Sanomille. Hän kertoi toimittajalle muun muassa poikaystävästään. Seuraavana päivänä toimittaja soitti ja kertoi, että hän jättää seksuaalisuuden pois jutusta. Hän kertoi pelkäävänsä, että tuo tieto saa suuremman huomion kuin itse asia eli tangokuninkuus.

Niinikään Sillanpää kertoi uransa alkuhämärissä Pentti Oskari Kankaan Radio Auran Aallolle ja 37 muulle paikallisradiolle tekemässä haastattelussa piristävien huumeiden kokeiluista malliaikoinaan Espanjassa.

Kangas leikkasi osion haastattelusta pois ja sai toimenpiteelleen siunauksen myös Seinäjoen tangomarkkinoilta. Hetki ei ollut sopiva sille, että aloitteleva iskelmätähti puhelee sellaisia julkisesti.

”Ehkä molemmat olivat oikeassa, ehkä se oli fiksua. Mutta näin minulle alkoi selvitä lämpötila Suomessa. Media opetti minulle, mistä saa puhua ja mistä ei.”

Ja niin kävi, että tangokuninkuuden voittamisen jälkeen ehti kului parikymmentä vuotta ennen kuin Sillanpää kertoi julkisesti seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Se ei tosin ollut hänelle mikään iso juttu. Hänestä tuntui, että kaikki tiesivät jo asian. Poikaystävä kävi mukana keikoilla, ja fanit toivat takahuoneeseen lahjoja myös hänelle.  Usein vielä hienompia lahjoja kuin artistille, mikä tietysti ärsytti.

Salailu ei tuntunut tärkeältä, koska homous oli ollut hänelle itsestään selvää hyvin nuoresta saakka. Hänen äitinsäkin arvasi sen jo hyvin varhain. Kaikki tuli selväksi, kun pikku-Jari piti twist-pitoisen tanssinäytöksen äidille ja Raila-tädille.

Täti katsoi Jarin liikehtimistä ja kysyi äidiltä: Onko tuo Jari tyttö?

Ehei, äiti vastasi, se on homo.

Ensitöikseen kotiinpaluun jälkeen Sillanpää vilkaisee terassin kaiteen yli, onko viereisen asunnon suomalaispariskunta paikalla. Naapurin rouva on ilmoittanut Sillanpäälle, että joka päivä tämän pitää olla ylhäällä viimeistään kolmelta. Jos verho ei heilu ennen kolmea, minä luulen, että sinä olet kuollut, rouva on sanonut.

Sillanpää kertoo poukkoilevia tarinoita elämästään, sillä kukapa jaksaisi aurinkotuolissa keskittyä yhteen asiaan. Hän muistelee ukkiaan Oskari Sillanpäätä, joka myytiin kahdeksanvuotiaana Isojoella huutolaiseksi Heikkilän taloon. Tässä paikassa tällaisella terassilla tuntuu käsittämättömältä ajatukselta, että Oskarin ja Jarin välissä on vain yksi sukupolvi.

Sitten hän kertoo lapsuudestaan Luulajassa, jossa vilkasta suomalaispoikaa koulukiusattiin julmasti. Ronski isosisko kävi vetämässä turpaan pahinta kiusanhenkeä, ja sen jälkeen Sillanpää sai olla rauhassa. Mutta kuinka noloa se olikaan: sisko.

Itsetunto joutui koville myös silloin, kun Sillanpää liittyi Luulajan tuomiokirkon nuorisokuoroon. Sillanpää oli tietysti loistava laulaja jo lapsena, mutta kaikeksi epäonneksi samaan aikaan kuoroon liittyi poika nimeltä Peter Mattei. Vaikka Sillanpää yritti ja yritti, hän ei mahtanut mitään. Mattei oli vielä parempi.

”Lehdet kirjoitti minusta, että jos tuo poika satsaa musiikkiin, hän menee pitkälle. Mutta ei se auttanut. Peter sai kaikki laulaa soolot, ja minä olin ikuinen kakkonen.”

Elämä näyttää usein erilaiselta sen mukaan, mihin itseään vertaa. Peter Matteista tuli sittemmin yksi Ruotsin kuuluisimmista oopperalaulajista. Se lohduttaa Sillanpäätä nyt.

Mutta silti, kyllähän söi hänen itsetuntoaan ja laulamisen intoa. Hän alkoi ajatella, että valokuvamallin homma, se on hänen juttunsa.

Sitten puhe pompahtaa Sillanpään elämän nykytraumoihin, joiden suurin aiheuttaja taitaa olla julkisuus.

Ennen oli toisin. Oli aika, jolloin Sillanpää tunsi hallitsevansa julkisuutta mielin määrin.

”Niin, se oli ihanaa”, Sillanpää sanoo.

Nyt hän ei voi ymmärtää, mikä kumma on mennyt niihin toimittajiin, jotka olivat hänen ylimpiä ystäviään silloin, kun hän vielä oli median kultapoika. 

Erityisen syvää luottamusta Sillanpää tunsi tunnettua seurapiiritoimittaja Rita Tainolaa kohtaan. Hänen kanssaan jutun teko sujui soljuvasti. Tainola soitteli ja pyysi Sillanpäätä kommentoimaan jotain. En mä jaksa, Sillanpää saattoi vastata. Tainola mairitteli Sillanpäätä aikansa, ja sai tältä ulos muutaman ajatuksenpoikasen. Niistä hän sitten muotoili lehteen ja Sillanpään ajatuksiin sopivan jutun.

”Minä olin, että fantastico! Rita oli parempi Jari Sillanpää kuin minä!”

Ensi syksynä MTV3 esittää Sillanpäästä neliosaisen dokumenttisarjan. Äskettäin Sillanpää istui Maikkarilla palaverissa, jossa suunniteltiin sarjan julkisuuskampanjaa. Häneltä kyseltiin toiveita siitä, minkä lehtien haastateltavaksi hän haluaisi mennä. Sillanpää vastasi kaikkiin ehdotuksiin napakasti: totta kai.

Ja voi, miten hyvältä se kaikki huomio tuntui. Se oli jännittävää. Siitä tuli olo, että hän merkitsee jälleen.

”Se kyllä hiveli sisintä”, Sillanpää tunnustaa.

Ensin parvekkeelle tulee tuoksu. Sitten saapuu Siim Bahmatsov, lautasten kera. Tänään ruokalistalla on munakas.

”Voi, sinäkö teit lounasta, ihanaa”, Sillanpää kujertelee.

”Siitä ei tullut niin hyvää kuin toivoin”, Bahmatsov vastaa tyytymättömänä.

Viime kesänä Sillanpää ja Bahmatsov päättivät, että he eivät enää seurustele. Mutta ystävyys on säilynyt tiiviinä. Edelleen he viettävät todella paljon aikaa yhdessä. Ja suhteen läheisyys, se näkyy kyllä päällepäin.

”Jari ei tykkää olla yksin, ja minun on helppo päästä tänne Espanjaan”, Bahmatsov kertoo.

Virolainen Bahmatsov tekee free lancerina töitä pienelle võrulaiselle kirjapainolle, jossa hänen äitinsä on töissä. Kirjojen taittaminen onnistuu tietokoneella missä päin maailmaa tahansa.

Sillanpää ja Bahmatsov tapasivat ensimmäisen kerran Espanjassa, täällä Benalmadenassa. Sillanpää löysi kiinnostavan nuoren miehen Romeon sivuilta. Bahmatsov asui silloin Málagassa ja teki työkseen tietokonehommia muutamille lentoyhtiöille.

”Me tavattiin, ja mä lensin tänne neljä kertaa”, Sillanpää kertoo.

”Sit mä lensin Suomeen…”, Bahmatsov aloittaa.

”...enkä mä päästänyt häntä enää pois”, Sillanpää jatkaa.

Ensitapaamisella Bahmatsovilla ei ollut aavistustakaan, millainen kuuluisuus Sillanpää on Suomessa. Kun puheeksi tulivat Euroviisut, Sillanpää näytti valokuvia ja kertoi, että hänkin on laulanut niissä kisoissa.

Jostain syystä edes se ei oikein säväyttänyt eikä sekään, kun Sillanpää lensi juhannuskeikoille helikopterilla. Kaikki avautui hänelle vasta, kun hän näki Sillanpään Olympiastadionin lavalla ja neljäkymmentätuhatta ihmistä hurrasi. Okei, tämä tyyppi taitaa olla joku.

Melkein alusta saakka heidän suhteessaan oli mukana kolmas pyörä: metamfetamiini. Sillanpää oli edellisenä syksynä piikittänyt huumetta ensimmäisen kerran, ja pian metamfetamiinista tuli heidän yhteinen juttunsa.

”Joo, kyllä”, Bahmatsov sanoo. ”Mä en ollut piikittänyt ennen kuin tapasin Jarin.”

Kun poliisi teki kotietsinnän, he löysivät kaapista nesteytyspusseja. Poliisi kysyi, mitä nuo ovat. Me menetämme niin paljon nesteitä, että joskus nesteytämme itsemme, kaverukset sanoivat. Te ootte ihan sairaita, poliisi vastasi.

Huumeiden käyttö loppui keväällä 2018 Thaimaassa, he vakuuttavat. Tulossa oli suuri konserttikiertue, ja sen aikana ei olisi voinut käyttää.

Nyt Sillanpää on jo sitä mieltä, että kiinnijääminen oli oikeastaan hyvä juttu, vaikka edelleenkin egoa kirvelee. Hän uskoi ja toivoi, että olisi pystynyt lopettamaan ilman viranomaisia ja ilman, että koko asia lävähti ihmisten silmille.

”Luulen, että kasvua ajatellen oli parasta saada tällainen vesiämpäri päin naamaa eikä niin, että pienin askelin siirrytään taas ruotuun. Uskon, että tämä oli paljon isompi juttu sielun nuohoamisen kannalta.”

Sielun nuohoaminen on kiva ilmaus, ja se sopisi mainiosti laululyriikkaan. Sielun nuohooja voisi mainiosti olla hittibiisin nimi. Mutta kuka tietää, olisiko huumeiden käytön lopettaminen onnistunut ilman ulkopuolista puuttumista. Ehkä kiertueen jälkeen sama meno olisi jatkunut.

”Ja minä olisin vain kuvitellut, että pystyn lopettamaan. Sanopa muuta.”

Kuntokuuri, se on unohtunut. Ohjelman on suunnitellut Jari Sillanpään sisko, ja tämän päivän osalta liikuntatavoite on pahasti punaisen puolella.

Iltapäivän paahteessa ajatuskin kävelylenkistä on liikaa.

”Luulen, että olen tiputtanut kuitenkin vähän, koska tunnen itseni kevyeksi sängyssä”, Sillanpää sanoo ja hörähtää nauruun. ”Mutta joo, sitten petyn, kun nousen sängystä. Ehkä kuitenkin muutama kilometri vielä sitä kävelyä.”

Sekin on tuntunut halpamaiselta, että Seiska-lehti on julkaissut kuvia, joissa Sillanpään pyöristynyt vatsa on hyvin esillä, ja kerrotaan öisistä vierailuilta nakkikioskille.

Mieleen on jäänyt erityisesti paparazzikuva, jossa Sillanpää syö suklaapatukkaa autossa kaupan parkkipaikalla sen jälkeen, kun hän käynyt ostamassa torttutaikinaa. Näistä aineksista syntyi otsikko: Jari Sillanpää vääntää nykyään torttuja erakkona ja puree himona patukkaa.

”No, olihan se sentään luovasti kirjoitettu. Varsinaista kehopositivismia.”

Painoa on päässyt kertymään, koska metamfetamiinin lopettamisen jälkeen ruoka on taas maistunut. Ja totta kai, hän on syönyt suruunsa.

”Saako sanoa haaveita?” Sillanpää kysyy viattomasti.

Toki.

”Minä haaveilen kuuskytvuotisbileistä rempatulla Olympiastadionilla.”

Sillanpää täyttää kuusikymmentä kahden vuoden päästä. Ennen stadionkonserttia pitäisi saada aikaan hitti. Sellaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

”Ei, ei ole. Rahalla saisin, mutta mulla ei oo varaa nyt ostaa huipuilta. Mulla ei ole levy-yhtiötä. Kato cancelointi on kova juttu.”

Uusi kappale maksaisi ehkä muutaman tuhat euroa. Se kuulostaa naurettavan pieneltä summalta Jari Sillanpäälle, joka pelkästään 2000-luvulla nosti osinkoja yhtiöstään yli kaksi miljoonaa euroa. xxx miljoonaa. Mutta maailma muuttuu.

Sillanpää tietää, keneltä hän hittikandidaatin ostaisi: Matti Mikkolalta ja Mariskalta. Mikkola kirjoittaa isoja kappaleita, juuri sellaisia, joita Sillanpää tykkää laulaa.

Muitakin mutkia on matkassa. Jos Sillanpää saisikin hittikelpoisen kappaleen, sen pitäisi soida radioissa. Vuosiin hänen laulujaan ei ole juuri radioista kuultu.

”Nyt ne on vähän alkaneet soida, mutta kyllä vieläkin huomaa, että cancelointi on päällä”, Sillanpää sanoo. Sitten hänen äänessään pilkahtaa jo pieni epätoivon sävy.

”En tiedä, mikä olisi se juttu, mikä saisi asiat muuttumaan. Mitä mun pitäisi tehdä? Miten mä voisin nousta tästä paskasta?”

Entä jos nousu ei onnistu?

”Niin”, Sillanpää vastaa. ”Sitten minä vaan yritän ja yritän ja yritän. Ja jossain vaiheessa lopetan yrittämisen.”