Rotterdam

Näkymät ovat mainiot. Kaukana alhaalla virtaa Rotterdamia halkova Nieuwe Maas -joki, ja vastarannan kerrostalojen valot valaisevat pimenevää marraskuun iltaa. Lasiseinäinen kapea parveke kiertää 21. kerroksen huoneistoa. Yläpuolella on vielä 11 kerrosta lisää.

Hollannin toiseksi suurimmassa kaupungissa on Euroopan suurin satama, ja viime kesänä yli 600 000 asukkaan joukkoon rantautui myös Jyri Nieminen.

Nieminen, 36, teki kesäkuussa suomalaista jalkapallohistoriaa, kun hänet palkattiin hollantilaisen suurseuran Feyenoordin maalivahtivalmentajaksi. Nieminen on ensimmäinen ulkomaalaisessa seurassa työskentelevä suomalainen maalivalmentaja maailman arvostetuimmassa seurajoukkuekilpailussa Mestarien liigassa.

Tie jalkapallomaailman ylimpiin kerroksiin on ollut värikäs, mutta punainen lanka on pysynyt tiukasti tamperelaisen käsissä. 

Valmennuspestit ovat kokoelma mielenkiintoisia sattumuksia, luottamuksen puutetta, mustaa magiaa, itse aiheutettua traumaa, mutta myös suuria onnistumisia, oivalluksia ja kasvamista. Kaiken takana on valtava halu oppia, kehittyä ja tehdä asiat uudella tavalla.

Kelataan kuitenkin tarina alkuun, eli lähes 20 vuotta taaksepäin.

Jyri Nieminen oli omien sanojensa mukaan nuorena ”ihan hyvä maalivahti”. Oli kuitenkin yksi rajoite, jonka vuoksi hänestä ei koskaan olisi tullut huippuvahtia. 174-senttisenä hän oli yksinkertaisesti liian lyhyt.

Ymmärrys oman pelaajapotentiaalin rajallisuudesta vahvisti Niemisen ajatusta valmentamisesta. Ensimmäiset maalivahtiharjoitukset hän veti jo 14-vuotiaana vuotta nuoremmille maalivahdeille tamperelaisessa PP-70:ssä. ”Palkka” maksettiin maalivahdin hanskoina.

”Jo 18–19-vuotiaasta asti oli ajatus, että minusta tulee jonain päivänä valmentaja”, Nieminen kertoo.

Pelaajaura vei Niemisen korkeimmillaan vaihtopenkille Veikkausliigassa. Elanto tuli monena vuotena pienistä puroista. Esimerkiksi kaudella 2012 Nieminen oli Espoon Hongan U15- ja U17-joukkueiden maalivahtivalmentaja ja auttoi myös liigajoukkuetta ja (kakkosjoukkue) Pallohonkaa.

Niemisen työpäivä ei kuitenkaan päättynyt Espoossa.

”Menin junalla Karjaalle ja vedin pikkulapsille pari tuntia maalivahtitreeniä. Pelasin lisäksi Karjaalla BK-46:n riveissä Kakkosta.”

Niemisen toi Honkaan Jarkko Tuomisto, jonka kanssa tiet ristesivät myöhemmin Qatarissa. Nykyään Niemisen hyvä ystävä on Ranskan pääsarjajoukkue Nizzan maalivahtivalmentaja.

Valmentajauran alussa askeleet olivat pieniä, ja niitä oli otettava tiiviisti. Honka-ajalla olisi kuitenkin yllättävä vaikutus Niemisen muutaman vuosi myöhemmin ottamaan harppaukseen.

Nieminen oli vuonna 2012 edennyt TPS:n liigajoukkueen maalivahtivalmentajaksi ja seuran juniorijoukkueiden maalivahtivalmennuksen vastaavaksi. Pelaajaura veteli viimeisiään Turun kolmosjoukkueessa Åbo IFK:ssa tasona Kakkonen.

Yhtenä kesäkuisena päivänä Nieminen oli vetämässä harjoituksia TPS:n liigajoukkueelle Turun Kupittaalla, kun viereisellä kentällä pelattiin junioriturnausta. Paikalla oman seuransa otteita oli seuraamassa Viron maalivahtilegenda ja silloinen maajoukkueen maalivahtivalmentaja Mart Poom.

Englannin Valioliigassakin lähes 140 ottelua pelannut Poom kiinnitti huomiota Niemisen vetämiin harjoituksiin ja tuli katsomaan seuraavankin päivän treenejä. Kuukautta myöhemmin Nieminen sai Viron jalkapalloliitolta sähköpostilla kutsun työhaastatteluun.

”Poom tiesi naamani siitä, että olin ollut 1,5 vuotta aiemmin ihan kolmantena pyöränä jossain Hongan illallisella, jossa Poom oli [päävalmentaja Mika] Lehkosuon ja [apuvalmentaja Vesa] Vasaran vieraana.”

Niemisen ensimmäinen iso askel suuntautui Suomenlahden yli. Hänestä tuli Viron palloliiton maalivahtivalmennuksen päällikkö ja kaikkien nuorisomaajoukkueiden koordinaattori.

Päivät kentällä ja toimistossa olivat pitkiä mutta mielekkäitä. Nieminen piti työn monipuolisuudesta, mutta aika Virossa jäi lopulta vuoteen. Yllättävä tarjous houkutteli ottamaan uuden, vielä isomman askeleen.

Viron alle 19-vuotiaat pelasivat vuoden 2014 heinäkuussa harjoitusmaaottelun Qataria vastaan. Ottelun jälkeen Nieminen jäi juttelemaan Qatarin saksalaisen mv-valmentajan Julius Büscherin kanssa pukukoppikäytävälle. Juttuhetki venyi 1,5-tuntiseksi, ja Büscher oli myöhästyä joukkueen bussista.

”Julius soitti samana iltana ja sanoi, ettei ole kenenkään kanssa löytänyt samanlaista yhteyttä. Hän kysyi, saisiko antaa nimeni, jos häneltä kysytään suosituksia Aspire Academyyn.”

Muutama kuukausi myöhemmin Aspiresta oltiin yhteydessä, ja helmikuussa 2015 Nieminen teki sopimuksen Qatariin. Samana vuonna tapahtui vieläkin isompi asia.

Tupakeittiön seinällä on kolme taulua. Kahteen pieneen raamiin on kehystetty kuvat New Yorkista ja Kaliforniasta. Niiden vieressä on isompana Tampereen kartta, mutta siitä rajautuu pois tämän asunnon asukkaiden kannalta kaikkein tärkein kohta.

Jyri Nieminen ja hänen vaimonsa Laura Törmä ovat lukiokavereita Länsi-Tampereella sijainneesta Kaarilan lukiosta, mutta he tutustuivat toisiinsa vasta kymmenen vuotta lukion päättymisen jälkeen.

Vuonna 2015 Jyri ja rinnakkaisluokkaa käynyt Laura alkoivat erinäisten sattumusten kautta viestitellä. Vähitellen viestittely muuttui etäsuhteeksi. Pariskunta kävi treffeillä muun muassa Turkin Istanbulissa, ja vuoden 2016 marraskuussa Laura muutti Qatariin. Yhteinen taival on vienyt heidät neljälle eri mantereelle.

Aspire Academy on vuonna 2004 perustettu Qatarin valtion tukema urheiluakatemia. Niemisen siirto liittyi jalkapallon vuoden 2022 MM-kisoihin, jotka maalle oli myönnetty. Qatar halusi olla kilpailukykyinen qatarilaisilla pelaajilla.

Vuonna 2019 maa voittikin Aasian mestaruuden ensimmäistä kertaa. Aspiren pelaajat muodostivat joukkueen rungon. Viime vuoden kotikisoissa Qatar hävisi kolme alkulohkon otteluaan yhteismaalierolla 1–7.

”Eiväthän Qatarin maajoukkueet olisi olleet niin kilpailukykyisiä ilman tuota projektia. Siellä kasvatettiin lapsista jalkapalloilijoita erittäin vaativin metodein.”

”Tiivis ja vaativa harjoitusohjelma sisälsi valtavan tuntimäärän lisäksi erityisen kovan vaatimustason kaikessa toiminnassa kentällä ja sen ulkopuolella koulunkäyntiä myöden”

Aspiressa oli paljon eri alojen huippuosaajia, ja Nieminen halusi oppia kaiken. Ensin jalkapallosta, sitten fysioterapeuteilta, yleisurheilun huipuilta, ravintotieteilijöiltä, biomekaniikan asiantuntijoilta.

Nieminen sanoo nauttivansa itsensä kehittämisen prosessista. Qatar oli merkattu kalenteriin nelivuotiseksi projektiksi, jonka aikana kaikki oleellisin olisi omaksuttu.

”Mutta 2,5 vuoden jälkeen huomasin, ettei minulla ehkä enää olekaan opittavaa. Halusin päästä toteuttamaan ja olemaan itse vastuussa. Halusin ammattilaisjalkapalloon.”

Ja sinne Nieminen pääsi. Malesiasta tuli kaksi tarjousta, ja lisäksi vaihtoehtona oli maajoukkue Afrikasta. Lähtö Aasiaan oli lähellä, mutta lopulta suunta olikin päinvastainen.

Yhdysvaltojen pääsarjassa MLS:ssä pelaava San Jose Earthquakes palkkasi päävalmentajakseen ruotsalaisen Mikael Stahren, joka halusi Niemisen mukaansa. Kolme viikkoa työhaastattelusta Niemiset laskeutuivat Kaliforniaan tammikuussa 2018.

”Se oli itse asiassa vähän hidas lähtö, kun vertaa myöhempiin liikkeisiin.”

Aika San Josessa oli niin kaksijakoinen, että sitä on vaikea edes kuvitella. Stahren alaisuudessa Nieminen sai hyödyntää kaikkea, mitä oli urallaan oppinut. Hänestä tuli muutamassa kuukaudessa apuvalmentaja maalivahtivalmentajan työn ohella.

”Qatar valmisti minua siihen, että osasin monista pelin osa-alueista enemmän kuin kukaan muu. Se oli aivan mieletöntä. En tajunnut, että minulla oli näin paljon annettavaa.”

Kausi toi kuitenkin vain neljä voittoa 29 ottelusta, mikä tiesi Stahrelle potkuja syyskuussa 2018. Niemisellä oli jatkosopimus ja seurajohdon luottamus, muttei käsitystä, millainen painajainen häntä odotti.

San Jose palkkasi uudeksi päävalmentajakseen argentiinalaisen Matías Almeydan. Entinen maajoukkuepelaaja ja Italian Serie A:n tähti toi mukanaan kahdeksan hengen valmennustiimin, jonka kaikki jäsenet olivat argentiinalaisia. Myös maalivahtivalmentaja.

”En kuulunut heidän suunnitelmiinsa. Heillä ei ollut minulle sijaa toiminnassaan, eivätkä he pyrkineetkään löytämään minulle roolia. Eivät luottaneet minuun, vaan pistivät osasta toiminnasta syrjään.”

Nieminen puri hammasta ja jatkoi töitä – sen verran, mitä hänen sallittiin tehdä. Perheeseen oli syntynyt esikoistyttö Hilma, joten muuttohaluja ei ollut ennen uuden työpaikan löytymistä. Talvi on siihen huono aika, sillä kesken kauden ei maalivahtivalmentajia yleensä vaihdeta.

Koirankoppielämää kesti puoli vuotta. Nieminen treenasi itse aiempaa enemmän ja valmistautui tulevaan erilaisin projektein. Hän tutki esimerkiksi useiden pohjoismaalaisten seurojen pelitapaa ja teki raportteja, jos ruotsalaisvalmentaja Stahre olisi saanut uuden pestin ja halunnut Niemisen taas avukseen.

Lopulta harppaus oli tähän asti isoin, ilman Stahrea. Suuntana oli uusi maanosa.

San Jose oli lähdössä vieraskiertueelle kesällä 2019, ja Niemiselle ilmoitettiin, että hänen ei tarvitse lähteä. Laura ja Hilma olivat käymässä Suomessa, joten Jyri hyppäsi taksiin ja suuntasi lentokentälle.

Kun kone laskeutui Pariisiin, puhelimessa oli tekstiviesti. Ei kuitenkaan Suomesta, vaan Ranskasta.

Qatarissa samaan aikaan ollut ranskalainen fysiikkavalmentaja kysyi, kiinnostiko Niemistä Etelä-Afrikan suurseura Orlando Pirates.

”Olin tehnyt kerran aiemmin analyysipaketin Orlandosta. Lähetin lentokentän kahvilasta kaikki videot, mitä halusin näyttää. Parin päivän päästä tuli tarjous.”

Johannesburgissa asuu yli kuusi miljoonaa ihmistä, ja se on Etelä-Afrikan väkirikkain kaupunki. Ensimmäinen yllätys rävähti Niemisen silmille jo lentokoneen laskeuduttua.

”Minut tunnistettiin lentokentällä ja vähän joka paikassa.”

Ja lisää tuli. Seurassa oli Niemisen mukaan periaatteessa kolme päävalmentajaa, pelaajia useista heimoista, täysin eri tasolle vietyä taikauskoa kuin missään aiemmin.

Johannesburgissa Nieminen törmäsi myös ennen näkemättömään fanikulttuuriin. Paikallisotteluissa Kaiser Chiefsia vastaan 76 000-paikkainen stadion täyttyi molempien joukkueiden kannattajista, jotka seurasivat ottelua rinta rinnan.

”Mustaa ja keltaista pelipaitaa oli sekaisin katsomossa, ja hirveät bileet menossa. Päällisin puolin meininki oli paljon ystävällisempää kuin monessa muussa paikassa.”

Valmentajan näkökulmasta haasteita toi uudenlainen kulttuuri. Nieminen peräänkuuluttaa luottamusta valmennettaviensa ja itsensä välillä. Se vaatii myös kykyä osoittaa haavoittuvuutta ja heikkoutta.

Eteläafrikkalaisessa pukukopissa musta magia ja taikausko säätelivät kuitenkin vahvasti toimia, ja siihen ajatusmaailmaan ei heikkous sovi.

”Uskottiin, että jos on vähänkään haavoittuvainen, toinen pelaaja langettaa kirouksen.”

”Yksi A-maajoukkuepelaaja uskoi, että hänen ylleen on langetettu niin vahva kirous, ettei hän voi pelata joukkueessa. Hänellä oli neljän vuoden sopimus, mutta pyysi joka vuosi, että hänet lainataan jonnekin.”

Niemisen sopimus Etelä-Afrikkaan oli kolmivuotinen, mutta jo reilut puoli vuotta sopimuksen synnystä kaikki pysähtyi. Koronavirus levisi ja sulki maailman.

Samalla sulkeutui myös kotitalon ovi. Perhe pysyi neljän seinän sisällä kaksi kuukautta. Harjoitukset pyörivät etänä, eikä tulevasta ollut varmuutta. Sarjan jatkuminen vaikutti silti todennäköiseltä, koska muuten kymmenien miljoonien sponsorirahat olisivat jääneet saamatta.

Todennäköisin vaihtoehto oli niin sanottu kupla, eli kaikki joukkueet vietäisiin hotelleihin, joissa he eläisivät kunnes kymmenen jäljellä ollutta kierrosta olisi pelattu. Ajatus ei houkuttanut reilun vuoden ikäisen tytön vanhempia.

Lopulta suurlähetystöstä tuli viesti, että evakuointilentoja olisi kesäkuussa kaksi. Laura ja Hilma lensivät Suomeen, Jyri jäi odottamaan päätöstä sarjan jatkumisesta.

”Ei tiedetty, milloin nähdään seuraavan kerran.”

Odottelua kesti kaksi kuukautta. Sitä seurasi muutaman viikon leiri ja hotellikaranteeni ennen ”kuplaan” siirtymistä. Sarja pelattiin loppuun kahdessa kuukaudessa, ja Orlando Pirates sijoittui kakkoseksi.

Se oli kuitenkin toissijaista Niemiselle, joka eli erossa perheestään viiden kuukauden ajan.

”Hilma täytti sinä aikana kaksi vuotta ja oppi puhumaan. Minulle on jäänyt siitä vähän trauma. En halua viettää yhtään vapaa-aikaa missään muualla kuin hänen kanssaan.”

”Laura ja Hilma tulivat takaisin, kun rajat taas aukesivat. Ajattelin, että mitä olen tehnyt. Tuohan on ihan eri ihminen kuin videolla. Se oli ihan kauhea hetki.”

Perheen saaminen takaisin muutti Niemisen perspektiiviä asioihin. Hänellä oli kolmen vuoden sopimus, mutta mieli kaipasi muualle.

Korona oli siirtänyt valmennuskonferenssit verkkoon, ja Niemisen sähköpostiin sateli kutsuja. Aiemmin osallistuminen olisi vaatinut rahaa matkustaa, nyt riitti ammattitaito.

Sitä kautta aukesi myös mahdollisuus seuraavaan askeleeseen.

Energiajuomajätti Red Bull omistaa seuran Yhdysvaltojen lisäksi Saksan ja Itävallan pääsarjassa. Kaikkien Red Bulls -seurojen maalivahtivalmennuksen vastaava oli tutustunut Niemiseen webinaareissa ja pyysi tätä ehdolle New York Red Bullsiin. Kolme haastattelua myöhemmin uusi suunta oli selvillä.

Orlando Pirates ei tosin ensin vastannut Niemisen sopimuksen päättämispyyntöön mitään, mutta ennen joulua sähköpostiin kilahti ennenaikainen lahja. Kolmen viikon hiljaisuuden jälkeen seura päästi Niemisen menemään. Vuoden 2021 alussa perhe muutti takaisin Yhdysvaltoihin.

”New York oli ihan mahtava meille perheenä ja ammatillisesti. Saatiin kaikki kavereita, ja Hilma tykkäsi olla siellä ihan valtavasti.”

Niemisen suunnitelma oli edetä emo-organisaation sisällä kohti Euroopan huippusarjoja ja -joukkueita. Toisin kuitenkin kävi.

New York Red Bulls oli jokaisella Niemisen kaudella sarjan viiden vähiten maaleja päästäneen joukkueen joukossa. Suomalaisen työ ei jäänyt huomaamatta, ja viime vuoden kesäkuussa puhelin soi tuttua sävelmää.

Soittaja oli Feyenoordin kykyjenetsijä, joka haki joukkueeseen uutta maalivahtivalmentajaa. Lyhyt keskustelu seuran toiveista sai Niemisen lausahtamaan puhelimeen itsevarmat sanat.

”Sanoin, että taidan saada tuon pestin. Hän oli luetellut niin monta asiaa, joita olen.”

Niin, millainen Jyri Nieminen on?

Omaa luova, ei muita seuraava. Innovatiivinen kokonaisuuksien hahmottaja. Intensiivinen ja vaativa. Nopeasti epäkohdat löytävä ja korjausliikkeet sanallistava. Ja jokaisen harjoituksensa jälkikäteen katsova.

”Minun vahvuuteni on se, etten ole muuttanut hirveästi mitään siinä, miten koen valmentajuuden ytimen ja luonteen. Ajattelen edelleen pelaajakehitystä. Kollegat eivät aina ajattele sillä tavalla.”

Nieminen sanoo, että jokaisessa seurassa hän on joutunut opettamaan perusasioita, kuten pallon nyrkkeilyä heikommalla kädellä. Maalivahtivalmentajat ovat hänen mukaansa usein mukautuneet maalivahtien toiveisiin eivätkä uskalla muuttaa tuttua. Lisäksi monet eivät edes näe varsinaisia syitä epäonnistumisiin.

Nieminen kertoo esimerkin. Hän pitää Barcelonan saksalaismaalivahtia Marc-André ter Stegeniä maailman parhaana. Real Madridin Jude Bellingham laukoi kuitenkin lokakuun lopulla maalin, joka näytti torjuttavalta.

”Lähetin klipin kymmenelle kollegalle. Yksi osasi mielestäni analysoida sen.”

Seuraa pari minuuttia kestävä, jalkapallointoilijan korvin mielenkiintoinen, selvitys tilanteesta ja korjausliikkeistä.

”Oma mentaliteettini on se, että minun pitää tietää nuo kaikki asiat. Jos se on minun työni, niin minun jumalauta pitää osata se pienimpään yksityiskohtaan asti.”

Lisätään Niemisen kuvailuun kunnianhimoinen.

Tinkimätön työ on monen menestyvän ihmisen ”salaisuus”. Nieminen erottuu omien sanojensa mukaan vahvasti myös sisällön suhteen. Hänen harjoituksensa ovat todella vaikeita.

”Monet maalivahdit ovat tutkitusti 98–99 prosenttisesti menestyksekkäitä maalivahtiharjoituksissa. Minun treeneissäni pallo on tosi paljon maalissa.”

Nieminen myöntää, että maalivahdit ovat alkuun huolissaan siitä, mitä jatkuva pallon kaivaminen verkosta tekee itseluottamukselle. Moni on tottunut siihen, että parinkymmenen minuutin pelipaikkakohtaisesta valmennuksesta suurin osa menee helpompia laukauksia kopatessa.

Myös ”hulluista kulttuureista ja tavoista” pitäisi päästä eroon, jotta toiminta tehostuu. Ei tarvita seitsemää laukausta vasemmalle ja sitten kuutta oikealle, jotta maalivahti on valmis varsinaiseen harjoitteluun.

Yksi Niemisen valinta on harjoitella enemmän yksi vastaan yksi -tilanteita ja vähemmän kaukolaukauksia. Niin maalit nykyjalkapallossa syntyvät.

Muutamassa viikossa maalivahdit ovat yleensä hyväksyneet Niemisen ”aivopesuohjelman”, ja sitoutuneet uuteen.

”Homma klikkaa viimeistään siinä kohtaan, kun he tekevät pelissä jotain harjoituksissa treenattua ja onnistuvat torjunnassa.”

Ponnistaminen Suomesta ei ole helppoa tai todennäköistä millään jalkapallon osa-alueella. Nieminen näkee asiassa kuitenkin myös kääntöpuolen. Hänellä ei ole ollut kulttuurisia rasitteita rajaamassa ajattelua. Toisin on vahvojen jalkapallokulttuurien maissa, joissa mennyt sanelee paljon tulevaa.

”Haluaisin sanoa, että minä muutaman muun kanssa olemme uuden suunnan näyttäjiä. Hirveän moni ei tee niin kuin minä teen. Minulle on tärkeää ihmisten auttaminen, ja olen esitellyt tekemisiäni avoimesti konferensseissa. Siksi varmasti olenkin tässä.”

Matka on ollut niin monivaiheinen, tapahtumarikas ja mielenkiintoisten tapahtumasarjojen värittämä, että on pakko kysyä: kuinka paljon on kyse sattumasta?

”Elämässä on monia kohtia, joissa olen miettinyt, jäänkö kotiin vai lähdenkö. Olen lähtenyt, ja jotain positiivista on tullut.”

”En kutsuisi sitä sattumaksi. Pitää panna itsenä kaikkiin paikkoihin, jotka kuvittelee vähänkään johtavan siihen suuntaan, mihin haluaa mennä.”

Ja kuten arvata saattaa, määrätietoisen miehen suunta on selvillä. Hissi on yhä matkalla ylöspäin.

”Kyllä minä haluaisin olla maailman paras maalivahtivalmentaja.”

Oikaisu klo 13.20: Nieminen on ensimmäinen ulkomaalaisseurassa työskentelevä suomalainen maalivahtivalmentaja Mestarien liigassa. Toisin kuin jutussa kerrottiin, hän ei ole kilpailun ensimmäinen ulkomaalaisseurassa työskentelevä suomalainen valmentaja. Sami Hyypiä toimi saksalaisen Leverkusenin valmentajana kaudella 2013–14 Mestarien liigassa.