Jos olisin tiennyt tämän kaksi vuotta sitten, emme olisi eronneet.

Näin sanoo moni Viivi Niinikankaan juttusille tullut ihminen. Niinikangas on ratkaisukeskeinen terapeutti ja vuorovaikutuskouluttaja, joka vetää Väestöliiton Terapiapalveluiden Suomalainen eroseminaari -ryhmiä ja ottaa vastaan erokriisiä läpikäyviä asiakkaita.

”Ajaudumme herkästi samoihin rooleihin ja kaavoihin, jos vain vaihdamme paria emmekä tutustu itseemme. Olennaista on ymmärtää oma osuus parisuhteen dynamiikassa. Usein sen tajuaminen herättää valtavia ahaa-elämyksiä”, Niinikangas sanoo.

Hän on sitä mieltä, että monelta turhalta erolta vältyttäisiin, jos parisuhteen dynamiikkaan ja kipukohtiin tutustuttaisiin jo suhteen aikana tai sitä ennen.

Kysyimme asiantuntijoilta, mitä parisuhteesta kannattaisi oivaltaa, jos haluaa välttää tyypilliset erokarikot.

Jotta voi ymmärtää parisuhteensa dynamiikkaa, täytyy ymmärtää itseään, Viivi Niinikangas sanoo.

Hänestä hyvä alku on miettiä, mikä on oma tapa hakea hyväksyntää muilta. Jos on esimerkiksi tottunut ottamaan vastuuta ja huolehtimaan toisista, on todennäköisesti tehnyt niin myös parisuhteeseen ryhtyessään.

Ajan myötä rooliin saattaa väsyä.

”Mitä voimakkaammin on sopeutunut esimerkiksi miellyttäjäksi, sitä varmemmin tulee päivä, jona haluaa huutaa kumppanilleen, ettei jaksa tätä enää. Toiselle se saattaa tulla täysin yllätyksenä”, Niinikangas sanoo.

Itsetuntemusta voi kartuttaa esimerkiksi miettimällä, millainen dynamiikka omien vanhempien suhteessa on ollut ja millainen on ollut oma rooli lapsuudenperheessä. Mistä on saanut kehuja ja mikä ei ole ollut hyväksyttävää? Mitkä puolet itsestään on pariutuessaan esitellyt?

”Sillä, millaisena menemme suhteeseen ja miksi olemme valinneet juuri sen toisen, on suuri vaikutus suhteen dynamiikkaan.”

Monen arkisen riidan taustalla on sama kaava, sanoo psykologi, pari- ja perhepsykoterapeutti ja tunnekeskeinen pariterapeutti Eira Eklund-Mikola.

Kun parisuhteen osapuolet ovat eri mieltä tai eivät puhu toisilleen, tunneyhteys alkaa heikentyä. Kumpikin yrittää palauttaa sitä omalla tavallaan – usein niin, että toinen vaatii ja hyökkää tullakseen kuulluksi ja toinen vetäytyy ja pakenee rauhoittaakseen tilannetta. Syntyy negatiivinen kehä: mitä enemmän toinen huutaa, sitä enemmän toinen hiljenee, ja mitä enemmän toinen hiljenee, sitä kovemmin toinen huutaa.

Eklund-Mikola kertoo rahankäyttöön liittyvän esimerkin. Pariskunnan toinen osapuoli on ostanut kalliin matkan. Toinen hermostuu, koska kokee, ettei siihen olisi ollut varaa. Kun tuhlailusta suivaantunut hyökkää, toinen alkaa selittää toimintaansa. Hän on järkeillyt asian ja laskenut, että rahat riittävät.

”Tunnenäkökulmasta kyse on siitä, että toinen on huolissaan yli varojen elämisestä, mutta ei osaa sanoa sitä vaan suuttuu. Toinen taas ei kuule huolta, koska on jo ajatellut asian rationaalisesti. Hän hiljenee ja lähtee ehkä pois tilanteesta”, Eklund-Mikola sanoo.

Hänen mukaansa negatiivisia kehiä syntyy kaikissa parisuhteissa. Kun kuvio toistuu tarpeeksi monta kertaa, varastoon alkaa kertyä tilanteita, joissa kumpikaan ei tule ymmärretyksi.

Joskus molemmat ovat pakenijoita, joskus taistelijoita.

”Kahden taistelijan riidat voivat olla rajuja ja kivuliaita. Kahden vetäytyjän parisuhteessa taas ei välttämättä riidellä ollenkaan vaan vältellään kaikkea vaikeaa. Kun kumpikaan ei osaa ilmaista hankalia tunteita, emotionaalinen yhteys alkaa kadota.”

Jotta väärinkäsitykset voidaan välttää, on hyvä tunnistaa parisuhteen toistuva kaava ja ymmärtää, että se on luonnollinen selviytymiskeino, joka ei automaattisesti tarkoita, että suhteessa on jotain vikaa.

”Riitojen korjaamisessa kompastutaan usein siihen, että aletaan etsiä syyllistä. Onnistunut korjaaminen lähtee siitä, että ei ole syyllisiä. Kumpikin myöntää osuutensa, ymmärtää toista ja osaa ilmaista tunteitaan ilman kiukkua.”

Asiantuntijat kannustavat miettimään, mistä oikeasti riidellään, kun riidellään viemättömästä roskapussista tai pöydälle jääneestä jugurttipurkin kannesta.

”Se, että puoliso jättää sukat lattialle, ei ole välttämättä viesti siitä, että sinua ei arvosteta. Se voi olla osa hänen persoonaansa tai asia, joka on hänelle kauhean vaikea”, Viivi Niinikangas sanoo.

Hänen mukaansa tyypillinen riidanaihe on esimerkiksi tilanne, jossa toinen lähtee omaan menoonsa ja toinen loukkaantuu, koska kokee, että kaikki muu on puolisolle häntä tärkeämpää.

Hankala kehä syntyy, kun keskusteluja ei käydä ja kumpikin olettaa asioita omien kokemustensa perusteella.

”Kun pari tulee eron partaalla puhumaan minulle, on tyypillistä, että taustalla on vuosikausien kehä. Ei ole puhuttu siitä, mistä riidoissa oikeasti on kyse, vaan tulkittu, että toinen toistuvasti satuttaa. Hyvässä parisuhteessa voi luottaa siihen, että toinen haluaa sinulle hyvää.”

Kun arki uuvuttaa, väsymys on helppo purkaa puolisoon. Niinikankaan mukaan tavallista on esimerkiksi osoitella toisen virheitä ja käyttää sellaisia ilmauksia kuin aina tai ei koskaan. Ne saavat toisen puolustuskannalle ja ajavat keskustelun helposti väärille raiteille.

Turvallisempaa olisi puhua itsestä käsin.

”Ei niin, että minulla on sellainen tunne, että olet idiootti, vaan niin, että minulla on tunne, etten ole oikeanlainen. Jos puhuu itsensä kautta, toisen on vaikea loukkaantua”, Niinikangas sanoo.

Hän on huomannut eroseminaareja pitäessään, että monia mietityttää intohimon säilyttäminen. Usein samoihin aikoihin katoaa myös toisen huomiointi.

”Se, että katsotaan silmiin, pysähdytään ja kysytään, mitä kuuluu. Toista aletaan pitää kiireen keskellä itsestäänselvyytenä ja töksäytellä”, Niinikangas sanoo.

Eira Eklund-Mikolan mukaan tiuskimisen taustalla voi olla myös menettämisen pelkoa. Hän kannustaa jokaista kiinnittämään huomiota siihen, miten puhuu puolisolleen ja miksi. Onko kiukuttelu yritys kertoa toiselle, että jokin asia on itselle tärkeä? Tai pelkoa siitä, ettei toinen välitä?

”Kamalalla räpätyksellä on usein rakkaudellinen merkitys. Huuto on yritys sanoa, että kuule minua. Tajua, että tämä on minulle tärkeää.”

Kun Niinikangas kysyy asiakkailtaan, millaisia asioita he toivovat parisuhteeltaan, esiin nousevat lähes aina yhteiset haaveet ja suunnitelmat. Moni eroseminaarin kävijä sanoo, että haluaa olla toiselle prioriteetti, ei viimeinen vaihtoehto.

Niinikankaasta on hyvä pohtia, millaista yhdessäoloa ja erillisyyttä kumpikin tarvitsee ja kuinka paljon.

”Ajaudumme helposti elämään, jollaista luulemme, että aikuisen ihmisen kuuluu elää. On hyvä miettiä, onko se oma tapa olla maailmassa ja mitä romanttinen rakkaus itselle tarkoittaa.”

Joskus ihmiset uskovat, että tarvitsevat parisuhdetta ollakseen onnellisia.

”Silloin tarvitsevuus voi tukahduttaa suhteen.”

Kaipaamme kaikki silloin tällöin varmistusta siitä, että olemme rakastettuja ja turvassa, Eira Eklund-Mikola sanoo. Toiselle rakastettu olo syntyy siitä, että pääsee päivittäin kainaloon, toinen kaipaa sanoja.

Onnellisen suhteen edellytys on se, että omat tarpeensa osaa sanoa ääneen.

”Moni ajattelee, että jos rakkaudentunnustusta joutuu pyytämään, se ei ole aito tai tule sydämestä. Se on surullinen ajatusmalli. Hyvinvoivassa parisuhteessa ihmisillä on kyky kertoa, mitä he tarvitsevat. Toisen ei tarvitse olla koko ajan tuntosarvet pystyssä”, Eklund-Mikola sanoo.

Tarpeista kertominen hoitaa myös parisuhdetta.

”Yksi keskeinen parisuhdeongelmien syy on se, että toinen on niin itsenäinen ja pärjäävä, ettei koskaan käänny toisen puoleen ja kerro hankalista tunteista. Se luo kumppanille syvää merkityksettömyyden tunnetta.”

Pariutuessa on tavallista pohtia esimerkiksi sitä, kohtaavatko arvomaailmat tai ajatukset perheestä. Viivi Niinikankaan mukaan olennaista olisi miettiä myös sitä, mitä kumpikin parisuhteelta toivoo ja tarvitsee. Millaisia keskusteluja tai millaista läheisyyttä kaipaa ja kuinka paljon? Millainen merkitys seksillä on?

Jos toinen arvostaa eniten pitkiä keskusteluja ja toinen kokee jatkuvan juttelun raskaaksi, edessä on todennäköisesti konflikti.

”En ole vielä tavannut paria, joiden ydintarpeet eivät kohtaa, mutta jotka ovat silti kauhean onnellisia yhdessä.”

Jos erilaiset tarpeet sivuuttaa suhteen aluksi, pettymys saa hiljalleen tilaa kasvaa.

”Erotilanteessa voidaan edelleen haluta samoja asioita elämältä ja perheeltä mutta eri asioita parisuhteelta. Silloin millään muulla ei ole merkitystä. Jos kumpikin tulee tarpeineen kohdatuksi, pöydällä lojuvat sukat eivät haittaa.”