Serdar Dirihanilla, 47, oli unelma. Hän halusi perustaa Turun seudulle ravintolan, jossa tarjotaan aitoa turkkilaista ruokaa. 

Kebabravintoloita Suomessa on kuitenkin jo tarpeeksi, Dirihan ajatteli ja lopulta keksi idean yhdistää perinteisen turkkilaisen ruoan ja suomalaisten ruokatottumukset.

Syntyi suomalaiseen suuhun muokattu kumpir-uuniperuna. 

Perinteinen turkkilainen kumpir on uuniperuna, joka täytetään voilla ja juustoraasteella. Perinteistä versiota Dirihan muokkasi suomalaisille sopivaksi lisäämällä siihen omavalintaisen proteiinin. Lisäksi ateriaan kuului salaattibuffet.

Dirihan alkoi tarjota uuniperunoita raisiolaiseen Myllyn kauppakeskukseen perustamassaan Leonosa-ravintolassa. 

Kauppakeskuksen asiakkaat eivät perunoille lämmenneet, mutta Dirihan ei siitä lannistunut. Hän pakkasi kamat vuosi ravintolan avaamisen jälkeen ja alkoi etsimään uutta liiketilaa Turun ydinkeskustasta.

Joulukuussa 2022 Dirihan avasi ravintolan uudestaan Turun Eerikinkadulla, Hansakorttelin yhteydessä, Kauppahallia vastapäätä. 

Leonosan annokset olivat tuhteja. Puolikiloisen uuniperunan sisälle sai valita täytteeksi lohta, katkarapua, kanaa tai vöneriä. Yhdessä salaattibuffetin kanssa ateria maksoi 14 euroa. Uuniperunoiden lisäksi ravintolassa tarjottiin lämpimiä voileipiä ja vohveleita.

Uusi sijainti ei kuitenkaan auttanut. Leonosa-ravintola lopetti taloudellisten vaikeuksien takia.

Nyt Dirihan kertoo, millaista on olla pienyrittäjänä Suomessa ja miksi suomalaisille on turha tarjota uusia ruokakokemuksia.

Serdar Dirihan ei ole perinteinen ravintoloitsija. Hän on koulutukseltaan maatalousinsinööri ja päätyi Suomeen ensimmäisen kerran synnyinmaastaan Turkista vuonna 2010 juuri opintojen perässä. 

Dirihan väitteli tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 2016. Väitöskirjassa hän tutki punanata-heinälajin populaatioissa havaitun vaihtelun syitä.

Dirihan on aina tehnyt ravintolatöitä akateemisen uransa ohessa. Turkissa Dirihan työskenteli sivutyönä esimerkiksi kahvilassa. Ennen koronapandemiaa Dirihan muutti Yhdysvaltoihin, jossa urahaaveet yliopistossa kaatuivat koronakaaoksen myötä, ja hän päätyi lopulta töihin michiganilaiseen pitseriaan.

Pandemian hellitettyä hän palasi Suomeen, sai idean uuniperunaravintolasta ja perusti Leonosan.

Dirihanin mukaan ravintolan epäonnistumisen syynä ei ollut ruuan maku tai aterian hinta. Niistä hän ei ikinä saanut huonoa palautetta. Googlen arvosteluissa ravintola sai 4,7 tähteä viidestä.

Dirihan lähtee analysoimaan vaikeuksien syitä isoista teemoista. Hänen mielestään suomalainen yhteiskunta on suunniteltu suuryritysten etuja varten.

”Kaikki hyvinvointivaltion toimet on suunniteltu luomaan paljon asiakkaita suuryrityksille. Suomalainen järjestelmä suosii esimerkiksi suuria ruokaketjuja, mutta ei paikallisten yritysten tukemista, joka on yleistä esimerkiksi Yhdysvalloissa.” 

”Yhdysvalloissa pienyritykset ovat talouden selkäranka. Mutta Suomessa kaikki näyttää olevan pienyrityksiä vastaan”, Dirihan täräyttää.

Dirihan yllättyi ensinnäkin siitä, miten tukkuhinnat ovat välillä jopa vähittäishintoja suurempia.

”Muissa maissa se on päinvastoin”, hän ihmettelee.

Toiseksi Dirihan nostaa esille liiketilojen kalliit vuokrat.

”Suomessa liiketilat, varsinkin keskeisillä paikoilla, ovat isojen yritysten omistuksessa. Vapaita markkinoita ei ole.”

Kun yksi iso yritys omistaa vaikka sata liiketilaa, sen on edullisempaa pitää muutamaa niistä tyhjänä kuin laskea niiden vuokraa, sillä lopuista liiketiloista saadaan edelleen isot vuokrarahat, Dirihan väittää. Tilanne vaatii hänen mielestään sääntelyä, jotta tyhjien liiketilojen vuokrat saataisiin ”realistisiksi”.

Turun keskustan liiketilojen neliövuokrat ovat 60 euron tuntumassa, hyvillä sijainneilla jopa enemmän, Dirihan sanoo.

Myös henkilöstökulut ja korkea arvonlisävero rasittavat pienyrittämistä Suomessa, hän valittelee.

Leonosassa kävi päivittäin kymmenestä viiteentoista asiakasta. Parhaina päivinä ruokailijoita oli 40–50, jonka verran asiakkaita olisi tarvittu joka päivä kulujen kattamiseksi.

Korkeiden kulujen lisäksi osansa söi Dirihanin mukaan myös suomalaisten ravintolakäyttäytyminen, jota hän kuvailee virtausten mukana kulkemiseksi.

”Muotivirtaukset ovat tärkeämpiä kuin maku.”

Näiksi virtauksiksi Dirihan mainitsee esimerkiksi kiinalaisen ruuan ja kebabin. Suomalainen syö kiinalaista tai kebabia riippumatta siitä, onko se hyvää vai ei, hän väittää.

Tilannetta ei helpota se, että suomalaiset suosivat Dirihanin mukaan suuria ravintolaketjuja.

”Esimerkiksi Yhdysvalloissa suuret ketjut ovat suosittuja, mutta ihmiset antavat myös pienille, omaperäisille ravintoloille mahdollisuuden menestyä, jos ruoka on hyvää.”

Dirihan kuitenkin myöntää, että uuniperunan markkinointi oli haastavaa, koska suomalaiset eivät välttämättä kaipaa arkisia raaka-aineita lautaselleen. Kun kotona on juuri syönyt perunaa, ei sitä halua syödä ravintolassa.

Ravintoloitsijan kehotus on selvä: älä ala yrittäjäksi Suomessa ilman isoa rahasäkkiä. 

Dirihan ei suostu kertomaan, kuinka paljon hän menetti rahaa Leonosan lopettamisen myötä.

”Liian paljon.”

Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.