Vihreän
valta­kunta
Pohjois-Karjalan Osuuskauppa hallitsee Joensuuta niin laajalti, että paikalliset puhuvat jo S-landiasta. 93 prosentilla Pohjois-Karjalan kotitalouksista on vihreä bonuskortti, ja osuuskauppa näkyy kaikkialla. HS selvitti, mistä on kyse.

Siinä se nyt kylpee alkusyksyn auringossa kaupungin ytimessä. Joensuun uusi kauppahalli, tuore maamerkki Joensuun torin aurinkoisella pohjoislaidalla. Jalkojen alla on toriparkki, muutama vuosi sitten torikannen alle rakennettu parkkihalli.

Ja kun katseen kääntää torin reunamalle, siellä voi nähdä joukon saman firman tutumpia logoja. Rosso, Amarillo, Coffee House, Sokos, S-market, Sokos-hotelli. On Toreroa, Bepopia, Bar Playta.

Tervetuloa Joensuuhun, S-ryhmän ja vihreän bonuskortin valtakuntaan!

S-ryhmän alueosuuskaupat ovat isoja toimijoita maakunnissaan, mutta erityisesti Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan Osuuskauppa eli tuttavallisesti PKO toimii siellä niin laajalti, että paikalliset puhuvat jo S-landiasta.

Tuttu puheenaihe, sanoo joensuulainen Annu Kettunen, joka istuu työkaverinsa kanssa kauppahallin terassilla nauttimassa kahvista ja auringosta.

Hän kiinnitti huomiota alueosuus­kaupan isoon näkyvyyteen kolme vuotta sitten muutettuaan pääkaupunki­seudulta takaisin Joensuuhun. Pienyritysten ja kivijalka­puotien määrä tuntui vähäiseltä.

”Onhan PKO:lla tietynlainen monopoliasema täällä”, Kettunen pohdiskelee.

Alueen kotitalouksista jopa 93 prosenttia on vihreän bonuskortin haltijoita.

Pohjois-Karjalan Osuuskaupalla on 13 kunnan alueella 127 toimipaikkaa. Esimerkiksi väkiluvultaan Pohjois-Karjalaa reilusti isommassa Keski-Suomessa osuuskaupan toimipaikkoja on vähemmän: 23 kunnassa 112 paikkaa.

Vihreän bonuskortin kotitalouksia Pohjois-Karjalassa on suhteellisesti eniten koko maassa. Peräti 93 prosenttia alueen kotitalouksista on S-ryhmän asiakasomistajia.

Valtakunnallisesti asiakasomistajia on 84 prosenttia kotitalouksista. Esimerkiksi Keski-Suomessa vastaava luku on 85 prosenttia ja Satakunnassa 73 prosenttia.

PKO isännöi monia maakunnan paraatipaikkoja. Sen hallussa ovat Joensuun kauppahalli ja toriparkki sekä pitkälti myös maakunnan ykkös­matkailu­kohteet.

Kolilla sillä on kaksi hotellia: kylpylähotelli Kolin huipulla kansallis­maiseman äärellä ja Kolin kylällä viime kesänä valmistunut hotelli. Se pyörittää myös Kolin laskettelurinteitä.

Nurmeksen Bomballa, karjalaisen perinnekylän kyljessä kohoaa PKO:n hulppea, vasta uudistettu kylpylähotelli.

Joensuu on 78 000 asukkaallaan Suomen 12. suurin kaupunki, mutta siellä on maan mahtavin Prisma. Prisman ja sen sisällä toimivan PrismaRaudan myyntipinta-ala on maan suurin.

Prisman kauppakeskuksesta löytyy myös osuuskaupan parturi-kampaamo, ravintolamaailma ja oma terveysasemakin, joka palvelee sekä yksityis-, vakuutusyhtiö- että työterveys­asiakkaita.

Aiemmin siellä oli myös PKO:n kukka- ja hautaus­toimisto, mutta hautaus­palvelunsa osuuskauppa möi viime vuonna.

Joensuussa on osuuskaupan kahviloita ja ravintoloita määrällisesti enemmän kuin asukasmäärältään isommassa Kuopiossa.

Joensuun asemalla matkustajat odottavat junaa tai bussia osuus­kaupan tarjoamassa suojassa ja lämmössä, sillä vanha asemarakennus ei ole enää matkustajien käytössä. PKO rakensi viereen parkkitalon ja siihen matkustajien odotustilan.

S-marketeja kaupungissa on enemmän kuin kilpailija Keskon K-marketeja, ja kaksi uutta S-marketia on rakenteilla.

Toki tässä asiassa Joensuu ei poikkea muusta maasta, sillä päivittäis­tavara­kauppa on Suomessa poikkeuksellisen keskittynyttä. HS kirjoitti aiheesta keväällä.

PKO on toden totta monessa mukana, mutta onko se hyvästä vai pahasta? Annu Kettusen perheessä alueosuus­kaupasta ja sen asemasta keskustellaan paljon, sillä perhepiiriin kuuluu yrittäjiä. Osa perheenjäsenistä välttelee PKO:n palveluita.

”PKO:hon on tietynlainen riippuvuussuhde, koska se rahoittaa täällä niin paljon. Ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, miten paljon PKO on panostanut tänne. Mutta rajoittaako se pienyrittäjiä”, hän sanoo.

”Itse käytän PKO:n palveluita, mutta jos on mahdollisuus valita, tuen mielelläni pienyrittäjiä. Toivoisin, että täällä olisi monipuolista tarjontaa ja pieniäkin yrityksiä. Se voisi olla myös matkailuvaltti”.

Joensuun kauppahallin kohtaloa väännettiin pitkään. Käyttöikänsä päähän tullut, 1960-luvulla rakennettu betoninen kauppahalli haluttiin purkaa. Vuosikausia Joensuussa pohdittiin, tarvitaanko tilalle uutta ja halutaanko torin alle parkkitalo. Ja ennen kaikkea sitä, kuka maksaa laskun.

Lopulta vuonna 2016 kaupunki ja osuuskauppa tekivät sopimuksen. PKO rakentaa toriparkin ja vanhan kauppahallin korvaavan liikerakennuksen ilman kaupungin rahaa.

Vuonna 2018 vietettiin jo toriparkin avajaisia. Uusi Joensuun Kauppahalliksi nimetty liikerakennus avasi ovensa kesällä 2023.

Siitä ei tehty perinteistä kauppahallia kala-, liha- ja juustotiskeineen, vaan uusi halli toimii ravintola­maailma-ajatuksella. Siellä on 14 liikepaikkaa ja asiakaspaikat ovat yhteisiä. PKO:lla on hallissa kaksi omaa ravintolaa, ja se vastaa anniskelusta. Loput paikat on vuokrattu muille.

Uudenlainen kauppahalli jakaa yhä mielipiteitä. Esimerkiksi Annu Kettusen mielestä halli on tehnyt hyvää torin elävyydelle ja palvelutarjonnalle. Hän käy siellä usein.

Torin laidalla keinussa istuva Päivi Hotanen kuuluu niihin, jotka pettyivät uuteen halliin. Hän toivoi Joensuuhunkin perinteistä kauppahallia, jonka elintarviketiskeillä ja -puodeissa voisi tehdä ostoksia kuten Kuopion ja Tampereen kauppa­halleissa.

”S-ryhmällä on liikaa valtaa Joensuussa. Kai Joensuun kaupunki on hyväksi havainnut yhteistyön, koska se antaa sille näitä paikkoja”, Hotanen puuskahtaa.

Ilman PKO:ta kauppahalli ja toriparkki olisivat todennäköisesti jääneet toteutumatta, sanoo Joensuun kaupunginjohtaja Jere Penttilä. Kaupunki ei halunnut ryhtyä isoihin investointeihin. Muillekin mahdollisuutta tarjottiin, mutta PKO ne toteutti.

Penttilän mielestä on hyvä asia, että juuri PKO on alueella aktiivinen investoija.

”Koska se on paikallinen toimija. Jonkun yksityisen investorin näkökulma voisi olla erilainen. PKO on sitoutunut ja juurtunut tänne alueelle ja toimii täällä tulevaisuudessakin.”

Penttilä kuitenkin muistuttaa, että vaikka PKO on iso, kaikenlaiset yritykset ja monipuolinen yritystarjonta ovat kaupungille tärkeitä.

Yhden toimijan suuruus ja vahva asema ei ole kiellettyä eikä se itsessään ole ongelma.

Mitä sanoo itse PKO? Sen toimitusjohtaja Juha Kivelä muistuttaa ensimmäisenä osuuskaupan kaksoisroolista. Se on voittoa tavoitteleva liikeyritys, mutta myös kuluttaja­osuuskunta, joka tuottaa jäsenilleen palveluja ja etuja.

”Meidän missioon on vahvasti kirjattu maakunnan elinvoiman edistäminen. Toimimme talousalueella, joka on yksi haastavimmista. Meidän, jos kenen pitää olla sormi valtimolla, että miten tätä maakunnan kehitystä buustataan.”

”Kyllä kollegat joskus ihmettelevät, että mitä te oikein siellä touhuatte.”

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ja Elintarvike­markkina­valtuutettu valvovat, että markkinat toimivat lain ja hyvien kauppatapojen mukaisesti.

Yhden toimijan suuruus ja vahva asema ei ole kiellettyä eikä se itsessään ole ongelma, johon valvovan viranomaisen pitäisi puuttua. Näin sanovat elintarvike­markkina­valtuutettu Jarno Sukanen ja johtaja Sanna Syrjälä KKV:sta.

Jos kiirii viestiä markkinatilanteen ongelmasta, valvovat viranomaiset reagoivat. Sellaista viestiä ei ole kiirinyt Pohjois-Karjalasta.

Moni joensuulainen on silti huolissaan siitä, miten pienyrittäjät pärjäävät ison PKO:n rinnalla.

Pohjois-Karjalan Yrittäjien toimitusjohtaja Merja Blombergin mukaan yrittäjien suhtautuminen PKO:hon on kaksijakoinen. Osa kokee, että osuuskauppajätti syö pienten mahdollisuuksia – osa taas, että se tuo pienemmille töitä ja tilauksia.

”Ison tarjoamat edut ovat niin valtavat, etteivät pienemmät pysty kilpailemaan.”

Boutique aparthotel Lietsu toimii kahden Sokos-hotellin välissä Joensuun keskustassa. Helena Puhakka-Tarvainen perusti liikekumppaninsa kanssa hotellin viisi vuotta sitten entisen postitalon ylimpiin kerroksiin.

Puhakka-Tarvaisen mukaan monet Lietsun asiakkaat haluavat majoittua nimenomaan yksityisessä hotellissa ketjuhotellin sijaan. Mutta PKO pyörittää majoitus­toimintaansa ison voimalla.

”Kun on isot hartiat, moni yhteistyötarjous menee suoraan heille. Pienempään toimijaan ei arvata edes ottaa yhteyttä. Tai ison tarjoamat edut ovat niin isot, etteivät pienemmät pysty kilpailemaan”, Puhakka-Tarvainen sanoo.

”Mutta jos inhorealistisesti mietitään, kuka muu kuin PKO pystyisi investoimaan tällä alueella kymmeniä miljoonia esimerkiksi matkailualaan? PKO:lla on leveät hartiat tehdä isoja investointeja ja houkutella Pohjois-Karjalaan uusia asiakkaita, joista kaikki hyötyvät.”

Ravintola-alalla kamppaillaan yhä osittain koronan jälkeisen hiljaiselon tainnuttamiseksi. Kilpailu on kovaa etenkin iltaravintola­puolella, sillä Joensuussa tarjontaa on paljon.

Ravintola Kerubin toimitusjohtaja Asko Piiparinen ymmärtää, jos joku pienyritys kokee joutuvansa ahdinkoon ison PKO:n rinnalla. Kerubi on Joensuun Popmuusikot ry:n omistama ravintola, keikkapaikka ja yökerho.

”Itse en ole ottanut sitä pelkästään negatiivisena, vaan ajattelen, että se on laittanut meidät töihin.”

Ravintolayrittäjä Tiia Tahvanainen tietää, että PKO herättää pienyrittäjissä närää. Mutta hän ajattelee, että runsas tarjonta lisää myös kysyntää. Ja että jokainen yritys voi menestyä omalla tuotteellaan ja palvelullaan, jos sen tekee hyvin.

Tahvanainen on pitänyt neljä vuotta a’la carte -ruokaa ja lautaslounasta tarjoavaa Ravintola Filipofia vanhassa puutalossa Joensuun keskustassa.

”Meidän tuotteemme on ihan eri sortimenttia kuin PKO:lla. Jos halutaan niin sanotusti vähän parempaa, silloin ei välttämättä mennä ketjuravintolaan. Meidän asiakas­kuntamme haluaa käyttää yksityisen toimijan palveluita.”

”Jos PKO:ta ei olisi, olisimme näivettyneet.”

PKO:n asema ei ole enää yhtä vahva kuin se on ollut joskus, sillä pienet ovat kirineet. Kaupunkiin on tullut yksilöllisiä pieniä ravintoloita, jotka ovat menestyneet. Näin arvioi ravintolayrittäjä Ari Lehikoinen Sulo Ravintola Oy:stä, jolla on Joensuussa lounasravintoloita ja catering-palvelua.

Ravintolayrittäjien mielestä PKO:lla on silti oma roolinsa Pohjois-Karjalassa.

”PKO:lla on varaa tehdä asioita, joihin yksityisillä ei ole varaa. Nostan hattua sille, miten paljon he antavat tälle maakunnalle”, Lehikoinen sanoo.

”Jos PKO:ta ei olisi, olisimme näivettyneet”, sanoo Tahvanainen.

PKO:lla menee taloudellisesti lujaa. Se tekee hyvää tulosta. Viime vuonna se investoi maakuntaan yli 40 miljoonaa euroa, mikä on eniten sen historiassa.

Esimerkiksi Nurmeksen Bomban hotelli­laajennukseen PKO käytti yhteensä 22 miljoonaa euroa, mikä on Nurmeksessa suurin yritysinvestointi kymmeneen vuoteen.

PKO työllistää maakunnassa noin 1 700 ihmistä. Toimitusjohtaja Juha Kivelän mukaan osuuskauppa on monessa asiassa veturiyritys. Hänkin sanoo toivovansa maakuntaan lisää pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yhteistyö­yrityksiksi, mutta myös kilpailijoiksi.

”Alat eivät kehity, jos ei ole kilpailua. Kilpailu on kaiken A ja O”, Kivelä sanoo.

”Esimerkiksi ravintola-ala ei ole voimalaji. Se on taitolaji.”

Käydään vielä Prismassa, osuuskaupan lippulaivassa. Siellä ostoskärryjä työntävät Sanna Hokkanen ja Marko Ahonen.

He ovat tulleet hypermarketiin hakemaan elintarvikkeita, joita lähikaupasta ei löydy. Ja koska ”samasta paikasta saa lapselle lenkkarit, koiralle ruuat ja koiran pureman kaukosäätimen tilalle uuden”.

Se on kyllä kätevää, mutta siitä huolimatta Hokkanen pitää PKO:n vahvaa asemaa ongelmallisena, koska ”monopoli on aina huono asia”.

”Yksilöllisyys häviää”, Ahonen lisää.

Hokkanen antaa silti osuuskaupalle kiitosta sen tekemistä investoinneista esimerkiksi Kolille. Koska investointeja etenkin Itä-Suomi tarvitsee, hän sanoo.

”Vaikka onhan se aika ahdistava ajatus, että meidän kansallismaiseman omistaa ’Seppo Sokos’. Mutta jos pitää valita ulkomaisen sijoitusyhtiön tai paikallisen PKO:n välillä, aina sen PKO:n silloin valitsee.”