Noutopöydän valikoima on monipuolinen. Lapan lasten lautasille perunamuusia, mehevän näköistä kasvisgratiinia ja paneroitua kalaa. Salaattipöydästä poimin kurkut, melonit ja porkkanaraasteen. Kaikki ovat ihanasti esillä omissa kulhoissaan.

Vien lautaset pöytään. Lapset alkavat syödä tyytyväisinä, ja lähden hakemaan ruokaa itselleni.

Vasta silloin huomaan salaattipöydän ja lämpimän ruuan tiskin takana vielä yhden linjaston. Sen päällä on lappu, jossa lukee Lapsille.

Esillä on neljää sorttia: nakkeja, lihapullia, kananugetteja ja ranskalaisia. Kaikissa tirisee rasva. Eniten kasviksia muistuttavat ranskalaiset.

Palaan pöytään. Lapsille näyttää ruoka maistuvan.

”Parasta muusia ikinä!” toinen kommentoi.

Sitten naapuripöydän syöttötuolissa istuvan taaperon eteen lasketaan lautanen, jolla on kaikkia lastenlinjaston antimia. Lasteni haarukat pysähtyvät.

”Mäkin haluun ranskalaisia!”

Hyvästi gratiini. Maistuit vielä äsken.

Kerroin tästä ravintolakäynnistä ystävälleni. Pyysin häntä arvaamaan, mitkä neljä asiaa lasten valikoimasta löytyivät. Hän luetteli listan empimättä. Niin tyypillinen lasten nakkilaari on. Miksi ravintolat, jotka eivät ole pikaruokaloita, tarjoavat lapsille suolaisia ja rasvaisia puolivalmisteita?

Se on ravintolalle helppo ja halpa valinta, arvelee ravitsemusasiantuntija Silja Varjonen, joka työskentelee Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:n toiminnanjohtajana.

”Esimerkiksi nugetit on helppo säilyttää pakasteessa ja sulattaa. Tavallaan se on lasten huomioimista, mutta samalla se aliarvioi heitä ravintolan asiakkaina.”

Kun tarjolla on ”aikuisten” ja ”lasten” ruokia, se kertoo Varjosen mielestä siitä, että kokit eivät luota ”aikuisten” ruuan maistuvan lapsille.

”Se on myös kokkien oman ammattitaidon aliarvioimista. Miksi he eivät osaisi tehdä lapsillekin ruokaa? Varmasti osaavat! Ravintolat voisivat rohkeammin ajatella, että tarjoamalla lapsille ravintolansa tyyliin sopivaa ruokaa he samalla totuttavat lapsia niihin makuihin. Ravintolat ovat ruokakasvattajia. Me kaikki olemme.”

Nakit ja nugetit ovat mietoja maultaan, minkä oletetaan olevan lasten suunmukaista. Rasva ja suola saavat myös himoitsemaan niitä lisää, joten lapsen ehkä ajatellaan pysyvän niiden turvin paremmin pöydässä.

”Ymmärrän, että jos ravintoloissa käyminen on harvinaista, vanhemmat voivat pelätä, että kallis ruoka menee hukkaan. Siksi jotkut haluavat valita sellaista, mikä ihan varmasti maistuu. Kaupunkilaiselle keskiluokalle ravintolassa käyminen tai ruuan tilaaminen kotiin voi kuitenkin olla arkista. Siksi ravintoloiden kannattaa kiinnittää huomiota myös ravitsemuspuoleen ja lasten ruokien monipuolisuuteen”, Varjonen sanoo.

Puolivalmisteiden tarjoaminen viestii, etteivät lapset osaisi arvostaa kuin pikaruokaa. Osaisivat kyllä, jos siihen antaisi herkullisen mahdollisuuden, Varjonen uskoo.

”Ei nakki ole ainoa lasten suunmukainen ruoka. Lapsi oppii kyllä eri makuihin, kun vain saa monipuolisen syömisen mallin lapsena.”

Varjosen mukaan kaikista tärkein ruokakasvatusteko, jonka vanhempi voi tehdä, on istua samaan pöytään ja syödä samaa ruokaa lasten kanssa (toki erityisruokavaliot huomioiden). Esimerkkinä oleminen on tutkitusti paljon vaikuttavampaa kuin käskeä lasta syömään porkkanat.

”Aikuisen tehtävä on päättää, mitä syödään, missä syödään ja milloin syödään. Lapsen tehtävä on päättää, kuinka paljon syö – vai syökö lainkaan. Pienen lapsen mieliteot ja ruokahalu vaihtelevat päivittäin. Eilen maistunut ruoka voi tänään jäädä syömättä. Siksi ei kannata tehdä nopeita ratkaisuja siitä, että lapsi ei jotain ruokaa syö.”

Varjonen on törmännyt myös lasten huumorimenuihin. Niissä annokset on nimetty tyylillä ”Mä haluun mäkkiin!” tai ”Yäk, en syö!”. Lapselle nimi viestii, että et sinä pieni ihminen kuitenkaan osaa arvostaa ruokiamme ilman hullunkurista nimeä.

Yleensä lapset käyttäytyvät, kuten heidän oletetaan käyttäytyvän, Varjonen huomauttaa. Tämä pätee syömiseenkin.

”Jos me aikuisina ajattelemme, että lapset ovat nirsoja, niin todennäköisesti he alkavat nirsoilla. Itseäni ärsyttää, että lapseni joutuisi valitsemaan ravintolassa menusta, jossa on tällaisia nimiä. Miltä se aikuisesta tuntuisi? Maistuisiko ruoka paremmalta niin?”

Nakkitiski sotii myös ravitsemussuosituksia vastaan. Jos noutopöydässä on lapsille nimikoitu osasto, nakkeja paremmin kävisi järkeen, että lasten ruoka sisältäisi vähemmän suolaa ja kovia rasvoja. Nakit ja muut makkaratuotteet sisältävät myös paljon nitriittiä, jota lasten pitäisi vältellä.

Varjonen muistuttaa, että ravitsemusmielessä nakkitiskillä ateriointi silloin tällöin ei ole haitallista, mutta parempiakin vaihtoehtoja olisi.

”Lastenannoksissa mausteena on usein juuri sitä, millä lasten ruuissa ei pitäisi läträtä. Kaikki eivät ajattele ravitsemuspuolta, mutta suolaa kannattaisi oikeasti miettiä. Suolan sijaan voi pelata muilla perusmauilla: lisätä happoa, makeutta ja umamia.”

Lihaisa lastentiski ei myöskään ole ekoteko eikä halpojen puolivalmisteiden liha eettisesti tuotettua.

”Prosessoiduilla liharuuilla on iso hiilijalanjälki. Ravitsemuksen näkökulmasta näissä ruuissa on yleensä enemmän tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa”, Varjonen huomauttaa.

Hän haaveilee, että isojen ketjujen ravintolat ottaisivat asiakseen lapsiasiakkaiden huomioimisen juurikin vastuullisella tavalla.

”Sillä olisi yhteiskunnallisesti paljon merkitystä, sillä ketjuravintolat ja esimerkiksi huoltoasemien ruoka tavoittavat ison joukon lapsiperheitä – myös niitä, jotka eivät välttämättä muuten ravintoloissa käy.”

Syitä ravintolassa käymiseen on monia: uudet makuelämykset, juhla, arjen helpotus. Oli motiivi mikä tahansa, ravintoloiden ammattikokeilta odotan, että puolivalmisteiden lämmittämisen sijaan he loihtivat ruokia, joita emme välttämättä itse osaa tehdä, ja yhdistelevät makuja, joita emme itse keksisi kokeilla.

Ilahdun joka kerta, kun lapsille tarjotaan puolitettuja annoksia ravintolan varsinaiselta listalta tai kun noutopöytä on hinnoiteltu ikävuosien mukaan eikä sisällä puolivalmisteita. Jos haluaisin lapsilleni pikaruokaa, veisin heidät pikaruokaravintolaan tai hakisin kaupasta kotiin pussin ranskalaisia ja paketin nakkeja.

Lapset ovat ravintoloiden tuleva maksava asiakaskunta. Jos jo pienenä oppii siihen, että ravintolassa saa harkittuja ja huolella valmistettuja makuelämyksiä, voi siitä seurata, että lapsi löytää aikuisena tiensä ravintolapöytään ja osaa arvostaa kokin ammattitaitoa.

Varjonen painottaa, että lapsia pitäisi kohdella yhtä tärkeänä asiakasryhmänä kuin aikuisia. Muualla Euroopassa matkatessaan hän on nähnyt ilahduttavia esimerkkejä, kuinka lapsiasiakkaat voi huomioida.

”Esimerkiksi Ranskassa lastenannos oli päivän kalaa tai jokin liha, johon sai valita haluamansa lisukkeet. Tarjoilijat kysyivät, tuodaanko lasten ruoka ensin vai yhtä aikaa aikuisten kanssa. Tallinnassa puolestaan monen ravintolan lastenlistalla on samoja raaka-aineita kuin varsinaisessa menussa. Tätä toivoisin enemmän Suomeenkin.”

Lapsiasiakkaiden huomioiminen kunnioittavasti, vastuullisesti ja terveellisesti ei vaadi ihmeitä. Laadimme Silja Varjosen kanssa ravintolayrittäjille vinkkilistan, jonka avulla nakkitiskin voi unohtaa:

1. Hinnoittele ikätason mukaan. Eivät lapset yksin ravintolaan tule, joten lastenannosten edullisuus tuo varmemmin katetta kuin se, että perhe jää kotiin pihistelemään.

2. Laadi muutaman vaihtoehdon lastenmenu, jonka annokset ovat samankaltaisia kuin varsinaisella listalla. Ravintolan tyyliä lapsillekin!

3. Oma lastenlista ei ole välttämätön. Varsinaisen menun annokset tai osan niistä voi tarjota lapsille puolikkaina puoleen hintaan.

4. Asettele lastenannoksen raaka-aineet selkeästi erilleen ja tarpeeksi suurelle lautaselle. Silloin lapsi voisi syödä annoksesta mieluiset asiat, eikä ruoka tunnu niin ”uhkaavalta”.

5. Laita suolaa lastenannoksiin ravitsemussuositusten mukaisesti eli vähän. Maustaa voi muutenkin. Ammattikokki osaa kyllä!

6. Huomioi kaikkein pienimmät. Tarjoa sormiruokana höyrytettyjä kasviksia sekä mahdollisuus tilata annos ilman suolaa. Lounasravintolan vitriinissä pari sosepurkkia tai smoothiepussia kertovat, että myös vauvat ovat tervetulleita.

7. Järjestä pientä tekemistä odotteluun. Sen ei tarvitse olla leikkinurkka. Esimerkiksi piirustusvälineet tai kirja ruokaa odotellessa helpottavat pöydässä pysymistä ja odottamista.

8. Tarjoilija, puhu lapselle: Tervehdi, anna myös lapselle ruokalista ja kysy, miten maistui. Edessäsi on tärkeä asiakas.

Juttu on julkaistu HS Meidän perhe -lehden numerossa 6/23. HS Meidän perhe on perhesuhteita käsittelevä aikakauslehti, jota tehdään HS:n toimituksessa.

Lue lisää: Somekohu roihahti taas lapsista, jotka eivät osaa käyttäytyä ravintolassa – Ravintola on myös lapsia varten, asiantuntijat muistuttavat

Lue lisää: Lapseni on nirso eikä suostu syömään

Lue lisää: Rentoutta ruokapöytään – Luontevan ruokasuhteen kivijalka on, että lapsi oppii tunnistamaan nälän ja kylläisyyden