”Tämä on minun unelmakotini. Jos päästäisin tästä nyt irti, samankaltaista voisi olla mahdotonta tulevaisuudessa saada.”

Niin vastaa Tea, kun häneltä kysyy, miksi hän laittaa koko palkkansa asuntoon ja tekee kolmea työtä samaan aikaan.

Tea antaa puhelinhaastattelua aamuauringossa kylpevältä parvekkeeltaan upouudesta kaksiostaan. Se sijaitsee Helsingissä liikenteen solmukohdassa hulppean ostoskeskuksen yläpuolella.

Hän pelkää, että pakkomyynti on kaikesta huolimatta edessä. Kohta tyhjenee säästötilikin. 

”Aion silti taistella loppuun asti.”

Aiemmin Tea uskoi, että jos pahin tapahtuisi, asunto menisi nopeasti kaupaksi. Nyt hän ei enää ole asiasta yhtä varma. Omassa pihapiirissä on parhaillaan myynnissä yhdeksän asuntoa.

Helsinkiläiset Tea, 36, ja Jonna, 45, vastasivat Helsingin Sanomien kyselyyn, jossa pyydettiin lukijoita kertomaan kokemuksistaan rahoitusvastikkeen yllättävästä noususta. 

Tean rahahuolien syynä on vuonna 2020 valmistuneen asunnon taloyhtiölaina, jonka korot ovat nousseet hurjasti ja nousevat edelleen. 

Jonna ja hänen perheensä ovat puolestaan joutuneet vaikeuksiin putkiremontista johtuvan taloyhtiölainan vuoksi. 

Molemmat kertovat asiasta vain etunimellään suojellakseen yksityisyyttään raha-asioissa.

Yksin asuvan Tean asunnon hinta vuonna 2020 oli 413 000 euroa, josta 65 prosenttia oli taloyhtiölainaa. 

Tea maksoi asunnostaan 145 000 euroa, jotka oli saanut entisestä asunnostaan. Loput 270 000 euroa jäi rahoitusvastikkeeseen lyhennettäväksi.

Ensi alkuun taloyhtiölainasta piti maksaa vain korot. Rahoitus- ja hoitovastikkeen sisältävä yhtiövastike oli kokonaisuudessaan noin 500 euroa. Viime syksynä se nousi 1 900 euroon, ja elokuussa se nousee Tean arvion mukaan 2 200–2 400 euroon.

”Se on liikaa, jos keikkatöitä ei pääse tekemään. Tiukkaa on, vaikka pääsisikin. Bruttotuloni ovat 3000–4500 euroa, kun kaikki tuloni lasketaan yhteen”, Tea sanoo.

Tea on valmistunut yläkoulun uskonnon opettajaksi. Tehtyään kymmenen vuotta pätkätöitä opettajana hän kouluttautui it-konsultiksi.

Keväällä konsultin töitä oli kuitenkin niukasti. Tea teki lisäksi opettajan sijaisuuksia ja veti tanssitunteja. 

”Kun ei ole ollut varaa käydä tanssitunneilla, on ollut ihana päästä tanssimaan – vaikka sitten opettajan roolissa”, hän sanoo.

Hänen strategianaan on nyt etsiä työpaikka it-alalta, josta saisi parempaa palkkaa.

Paremman palkan turvin hän toivoo voivansa lunastaa taloyhtiölainan omaksi pankkilainakseen. 

”Otin muutamaan pankkiin yhteyttä jo keväällä, mutta silloisilla tuloillani ne eivät myöntäneet niin isoa lainaa”, Tea sanoo.

Maksujen ja palkan suhde ei Teasta ole tällä hetkellä kestävä, mutta onneksi hänellä on puskuria.

Tealla on ollut yli kymmenen vuoden ajan rahastosalkku, johon hän on säästänyt kuukausittain. 

Lisäksi hänellä on jo lapsena otettu säästövakuutus. Hänellä on myös korkeakorkoinen säästötili, johon hän siirtää kuukausittain rahaa niin paljon kuin pystyy. 

Tältä tililtä hän nostaa rahaa, jos tulee yllättäviä menoja. 

”En pidä pahana nostaa säästöjä sillä aikaa, kun odotan parannusta työtilanteeseen”, hän sanoo.

Tilanne on kuitenkin stressaava. 

”Asia on vienyt ajatukset jo yli puolen vuoden ajan ja tekee elämästä tosi rankkaa. Kesä menee sniiduillen, varaa ei ole oikein mihinkään.”

Tilanteessa ei kuitenkaan ole hänen mielestään mitään hävettävää. Hän korostaa, että kaikki riskin ottaneet ihmiset eivät ole tyhjäpäitä tai tietämättömiä siitä, mihin ovat ryhtyneet. 

”Tiedostin toki itsekin, että riski asumiskulujen kasvuun on olemassa. Sitä en osannut odottaa, että korot nousisivat näin nopeasti.”

Silti hän pitää taloyhtiölainaa edelleen pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana. 

”Kieltämättä hassua, mutta sen ansiosta saatoin muuttaa unelma-asuntooni, vaikka sen ei olisi pitänyt olla mahdollista.”

Lue lisää: Taloyhtiölainoista tuli hiirenloukku

Tea ei todennäköisesti ole ainoa pulaan joutunut. 

Uusilla taloyhtiöillä on tyypillisesti isoja määriä taloyhtiövelkaa, joissa on lyhennysvapaata pari, kolme vuotta talon valmistumisen jälkeen. 

Kun asukkaan on sitten ryhdyttävä korkojen lisäksi maksamaan lyhennyksiä, lasku voi yllättää.

Lue lisää: Taloyhtiöiden lainansaanti vaikeutuu – tarkoitus hillitä ”liiallista luotonantoa”

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Elias Rantapuska vertaa taloyhtiölainojen lyhennysvapaita yhdysvaltalaisiin ilmapalloluottoihin, joiden synnyttämä asuntokupla oli osaltaan sysäämässä Yhdysvaltoja vuosien 2007–2009 finanssikriisiin.

Hän kommentoi asumiskustannusten nousua yleisellä tasolla eikä ota kantaa Tean ja Jonnan tapauksiin.

Myös ilmapalloluotoista maksettiin ensi alkuun vain korkoa. 

”Pankit jakoivat hövelisti asuntolainoja sanoen, että älä sinä kuule huolehdi, maksat vain korkoja”, Rantapuska kuvaa.

Se sai monet ottamaan lainan, johon heillä ei todellisuudessa ollut varaa.

Suomalaispankit ovat kuitenkin Rantapuskan mielestä toimineet vastuullisesti, kun ne ovat stressitestanneet lainahakemukset kuuden prosentin korolla ja 25 vuoden laina-ajalla.

Suuriin taloyhtiölainoihin sisältyvät riskit ja koronnousut olisi Rantapuskan mielestä pitänyt osata ennakoida. 

”Toinen kysymys on, osasivatko kaikki nähdä sen tilanteen.”

Hän muistuttaa, että Suomi oli monta vuotta tilanteessa, jossa korkotaso oli nolla ja reaalikorko negatiivinen. 

”Se, että rahalle tuli hinta, ei ollut yllätys. Harva pystyi kuitenkaan ennustamaan nopeutta, jolla se tapahtui.”

Lisäksi tulivat päivittäistavaroiden, energian ja liikenteen hinnan nousu. 

”Mikään näistä yksinään tuskin olisi saanut kovinkaan monen taloutta heilahtamaan, mutta kaikki yhdessä ovat voineet tehdä sen”, Rantapuska sanoo.

Millaisia neuvoja rahoituksen professori antaisi ongelmiin joutuneille?

Vaihtoehtoja ei Rantapuskan mukaan ole monia.

Ensimmäinen on se, että pyrkii järjestelemään velat uudelleen esimerkiksi niin, että lainaan saisi lyhennysvapaata tai että sen maksuaika olisi pidempi. 

”Se ei poista ongelman juurisyytä, mutta voi antaa lisäaikaa.”

Lisäajan hankkiminen voi hänen mukaansa olla järkevää siinä tapauksessa, että näköpiirissä on oman talouden selkeä muutos parempaan, esimerkiksi valmistuminen ammattiin, ylennys, parempi palkka tai esimerkiksi tuleva perintö.

Jos talouden koheneminen ei ole näköpiirissä, vaihtoehtoja on jäljellä kolme: rajoittaa omaa kulutustaan, myydä muuta omaisuuttaan – tai viime kädessä asunto.

Mutta onko asunnon myyminen järkevää juuri nyt, kun asuntomarkkinat ovat lähes jäissä?

Markkinoiden tulevaisuutta Rantapuska ei halua ennustaa. Hän toteaa kuitenkin historiallisten syklien osoittavan, että asuntojen hinnat eivät käänny muutamassa kuukaudessa.

Hän sanoo myös ymmärtävänsä, että oma koti on täysin erilainen myyntiartikkeli kuin mikään muu. Siihen liittyy paljon tunteita, joten päätöksen tekeminen voi olla poikkeuksellisen vaikeaa.

”Yleisen tason neuvona sanoisin, että jos on ongelmissa, karutkin päätökset kannattaa tehdä heti. Jos oma strategia on pelkkä toivo paremmasta, vaarana on, että menettää kaiken liikkumavaran.”

Tean ohella HS:n kyselyyn vastasi Jonna. Hän asuu Pohjois-Helsingissä vuonna 1964 valmistuneessa pienkerrostalokolmiossa yhdessä puolisonsa ja alakouluikäisen lapsensa kanssa.

Perheen tukalan tilanteen syynä on viime syksynä toteutettu putkiremontti.

”Kun taloyhtiö aikoinaan teki päätöksen remontista yhtiökokouksessa, joku esitti kysymyksen, että entä jos kulut kasvavatkin suuremmiksi kuin mitä on arvioitu. Silloin se lähinnä nauratti. Ei kai voi olla mahdollista, että jollakulla ei olisi varaa asua omassa kodissaan?” Jonna kertoo.

Niin kuitenkin kävi: putkiremontti venyi ja budjetti ylittyi.

”Asuimme vuokralla koko syksyn ja maksoimme kahdet asumiskustannukset. Ukrainan sotaan ja sen aiheuttamaan hintojen nousuun emme tietenkään olleet osanneet varautua. Kun kaikki tämä tapahtui päällekkäin, vaikutus oli tosi suuri”, Jonna kertoo.

Putkiremontti söi perheen säästöt, joten puskuria ei juuri ole.

Vuosi sitten Jonnan perheen asumiskustannukset olivat vielä alle 1 450 euroa kuukaudessa. Keväällä summa kasvoi asuntolainan korkojen ja yhtiövastikkeen noususta johtuen 1 871 euroon. 

”Kun putkiremonttia varten otetun yhtiölainan kuukausierät tulevat maksuun, asumiskulut nousevat yli 2 300 euroon kuukaudessa”, Jonna kertoo.

Jonnan puoliso on freelance-muusikko, jonka tuloja on vaikea ennakoida.

Epävarmuutta lisää myös se, että asunto sijaitsee kaupungin vuokratontilla, jonka vuokran on määrä nousta vuoden 2025 alusta alkaen.

”Voi olla niin, että meillä ei enää ole varaa asua kodissamme, jossa olemme asuneet 11 vuotta ja jossa kuvittelimme asuvamme lopun elämäämme. Se on tosi surullista ja tuntuu myös epäreilulta”, Jonna sanoo.

Jonna aikoo nyt selvittää, voisiko taloyhtiölainan lunastaa omaksi lainaksi. 

Taloyhtiölainaa perheellä on noin 85 000 euroa ja omaa asuntolainaa 125 000 euroa. 

Jonna aikoo kilpailuttaa kokonaissumman pankeilla ja tutkia, saako lainaan pidemmän maksuajan ja edullisemman koron.

Hän aikoo kilpailuttaa myös vakuutukset ja sähkösopimukset. 

”Kaikki löysät menot pois.”

Kovin suurta luottamusta pankkeihin Jonnalla ei ole. 

Hänen mielestään pankit antavat väärän kuvan viestimällä, että vaikeuksiin joutuneen asiakkaan kanssa voitaisiin neuvotella. 

”Kun haimme kulutusluottoa putkiremontin kuluihin, saimme hyvin nihkeätä kohtelua ja lainaa vain 2 000 euroa, jonka lyhennykset ja korot lähtivät juoksemaan saman tien”, hän kertoo.

Asunnon myyminen ei Jonnan arvion mukaan tule tuottamaan ongelmia.

”Alue on haluttu ja vuonna 1964 rakennettu pienkerroskerrostalo hyvin hoidettu. Asuntomme on myös tosi kiva, 71 neliön kolme huonetta ja keittiö, joka on remontoitu ja sisustettu 1960-luvun tyyliin.”

Kaikkein surullisimmalta Jonnasta tuntuisi luopua tutusta yhteisöstä. 

”Näin lämmintä naapurustoa minulla ei ole koskaan ollut, lapset leikkivät keskenään pihalla. Mutta sellaista elämä kai sitten on.”