Valokuvissa hymyilee väsyneen mutta onnellisen näköinen kahdeksanvuotias Tymur Haidar. Hän toipuu aivokasvaimen leikkauksesta Kiovassa.

Kuvat lähettää hänen äitinsä, ukrainalainen Iryna Haidar, joka pakeni viime vuonna kahden poikansa kanssa Harkovan pommituksia Suomeen. 

Suomessa Tymur alkoi sairastella. Oireet alkoivat huhtikuussa. Tymuria oksetti, eikä mikään ruoka tuntunut pysyvän sisällä.

Iryna Haidar sanoo, ettei Tymur saanut toivottuja tutkimuksia tai hoitoa. 

Lopulta äiti teki raskaan päätöksen palata sodan keskelle Ukrainaan. 

Kiovassa sairaalaan päästyään Tymurilta leikattiin välittömästi aivokasvain. Nyt hän toipuu asunnossa, jonka äiti vuokrasi perheelle hoidon ajaksi.

Ukrainalaisen pienen pakolaisen sairauskertomus todentuu myös potilasasiakirjoista.

”Minun virheeni oli, etten tarkistanut, kuinka terveydenhuolto toimii Suomessa. Tiesin vain, että se on maksutonta”,  Iryna Haidar sanoo.

”Jos olisimme jääneet Suomeen odottamaan hoitoa, Tymurille olisi voinut tapahtua jotakin. Se oli hyvin vakava tilanne.”

Ukrainalaisille pakolaisille kuuluu Suomessa ilmainen terveydenhuolto riippumatta siitä, ovatko he hakeneet kotikuntaa vai eivät.

Iryna Haidar tuli Suomeen viime vuoden lokakuussa. Hän valitsi Suomen, koska oli kuullut, että täällä pakolaiset voidaan majoittaa erilliseen asuntoon. Se oli tärkeää, koska Timurin pikkuveljellä on äidin mukaan autistisia piirteitä.

Haidar saikin poikineen asunnon Ruotsinpyhtäältä. Virallisesti he ovat kirjoilla Loviisan vastaanottokeskuksessa, josta vastaa Hemcare Oy. Asukkaiden terveyspalvelut tuottaa Terveystalo.

Kun vanhempi Tymur-poika alkoi keväällä oksennella, oli liikkeellä myös vatsatautia aiheuttavaa norovirusta, ja äiti epäili, että kyse olisi siitä. 

Äidin mukaan Tymurilla oli pienempänä ollut usein vatsavaivoja.

”Ajattelin, että tämä oli samaa kuin ennenkin, enkä mennyt heti lääkäriin.”

Kun pahoinvointi jatkui, Iryna Haidar sai Tymurin lääkärin vastaanotolle Porvoon Terveystaloon.

Lääkäri määräsi Tymurin verikokeisiin ja loistutkimukseen. Niistä ei löytynyt poikkeavaa, ja lääkäri katsoi, että vatsan oireet olivat toiminnalliset ja lievittyneet. Diagnoosi oli ylävatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu.

Tymurin oksentelu ja ripuli kuitenkin jatkuivat kesällä. Äidistä poika näytti laihalta.

Iryna Haidar meni uudestaan vastaan­otto­keskuksen sairaanhoitajan vastaanotolle. Hän pyysi pojalleen pääsyä lääkäriin ja ultra­ääni­tutkimukseen. 

Hoitaja oli yhteydessä lääkäriin, joka määräsi vatsakipuihin happosalpaajaa.

Haidar sanoo, että hänelle tuli tunne, että häntä pidetään ylihuolestuneena. 

Heinäkuussa Tymurin silmä alkoi voimakkaasti karsastaa. Hän oli apaattinen ja halusi vain maata.

27. päivä heinäkuuta poika alkoi valittaa, että näkee kaiken kahtena.

Äiti meni hänen kanssaan Loviisan terveyskeskukseen ja sai lähetteen lastenlääkärille Kotkaan.

Seuraavana päivänä he hakeutuivat lähetteellä Kymenlaakson keskussairaalan lastenpolin päivystykseen.

Lääkäri tutki pojan ulkoisesti ja teki lähetteen silmälääkärille ja neurologille.

Jonojen takia hän pääsi silmälääkärille vasta viikon päästä 3. elokuuta.

Silmälääkärin lausunnossa lukee, että Tymur lähetettäisiin pään ja silmäpohjan magneettikuvaukseen ”seitsemän päivän sisällä”.

”Silmälääkäri sanoi minulle, ettei hän tiedä, pääsisikö kuvaan viikossa, vaikka hän kirjoittaisikin lähetteen, sillä jonot ovat pitkiä”, Iryna Haidar sanoo.

”Joka kerta minulle vain kerrottiin, että asiat eivät Suomessa tapahdu niin nopeasti. Näin, että lapsen tila oli vakava ja huononi, mutten voinut vaikuttaa siihen mitenkään.”

Silmälääkäri kirjoitti lähetteeseen myös, että ”potilas on ilmoittanut lähtevänsä Ukrainaan”. 

Haidar ei halunnut odottaa Suomessa, vaan matkusti poikiensa kanssa bussilla Kiovaan, jonne hän saapui 8. elokuuta. Hän jatkoi jo samana päivänä kotiin Harkovaan. Hän oli ollut yhteydessä tuttuun yleislääkäriin.

”Kuten kaikissa sivistyneissä maissa, meillä on perhelääkäri, joka on hoitanut lapsiamme syntymästä saakka”, hän sanoo. Se on sivallus Suomelle.

Harkovassa lääkäri oli jo kirjoittanut lähetteen neurologille, joka otti vastaan seuraavana päivänä. Sitä seuraavaa päivänä Tymur pääsi tutkimuksiin. Hänelle tehtiin pään tomografia, josta löytyi medulloblastooma eli pahanlaatuinen aivokasvain.

Perhe lähti välittömästi Kiovaan, jossa Tymur otettiin sairaalan vuodeosastolle.

”He tekivät kaikki mahdolliset tutkimukset, ja määräsivät leikkauksen kolmen päivän päähän.”

Vaaraa ei aiheuttanut vielä kasvain, vaan päähän kertynyt aivo-selkäydinneste.

Kasvain oli aiheuttanut aivojen nestekierron häiriön eli hydrokefalian, joka voi olla hengenvaarallinen.

Leikkaus kesti seitsemän tuntia. Siinä kasvaimesta poistettiin niin paljon kuin oli mahdollista. Nestettä poistettiin leikkauksen jälkeen suntilla ja punktiolla.

Iryna Haidar oli varautunut maksamaan leikkauksesta, mutta lääkärit ilmoittivat sen menneen hyvän­tekeväisyys­järjestön piikkiin. Kaksi viikkoa leikkauksesta Tymur pääsi sairaalasta. 

Pojan vointi on äidin mukaan paljon parempi.

”Päästyään teholta hän alkoi syödä ja nousi välillä ylös. Seuraavalla viikolla hän jo ulkoili, ja ruokahalu parantui. Silmä ei enää karsasta. Päätä särkee ajoittain, mutta se on normaalia leikkauksen jälkeen.”

Nyt Tymur saa sädehoitoa ja solunsalpaajia. Hoidon jatkuvuuteen liittyy Irynan seuraava suuri valinta: jäädäkö Ukrainaan vai palatako Suomeen.

”Olen kuullut, että Suomessa annetaan hyvää syöpähoitoa. Mutta se pitäisi aloittaa aivan kohta. Entä jos sama pallottelu jatkuu? Sitten menetetään aikaa, ja lapsi voi taas olla elämän ja kuoleman rajalla.”

Hemcaren Loviisan vastaanottokeskuksen johtajan Antti Liljan mukaan keskuksen asiakkailla on sama terveydenhoito kuin suomalaisillakin. Palvelut toteutetaan Maahan­muutto­viraston ohjeistuksen mukaan, ja ne on ostettu Terveystalolta.

Käytännössä portinvartijana toimii keskuksen oma sairaanhoitaja, joka tekee hoidon tarpeen arvioinnin.

Kiireellisessä tapauksessa Suomessa oleskeleva ukrainalainen voi myös hakeutua suoraan hyvin­vointi­alueen päivystykseen, josta voi saada jatkolähetteen erikois­sairaan­hoitoon.

Psykologiksi opiskelevalla Iryna Haidarilla on ajatuksia suomalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä.

Ensiksi hän haluaa tehdä selväksi, ettei tullut Suomeen hoidattamaan kroonisia vaivoja toisten laskuun.

”En olisi ikinä lähtenyt kotoa, jos pään päällä Harkovassa eivät olisi lentäneet pommit. Jos olisimme jääneet sinne viime talveksi, olisimme joutuneet asumaan pommi­suojassa. Se ei varmasti olisi tehnyt hyvää lapsilleni.”

Hänen mukaansa kaikki ukrainalaiset kärsivät post-traumaattisesta stressistä. 

”Elämme jatkuvan paineen alla. Suomen terveyden­hoito­järjestelmä ei ole valmis kohtaamaan tällaista määrää vakavia ongelmia”, hän sanoo.

Häntä kuten monta muutakin ukrainalaista mietityttää, onko Suomessa kuitenkin epävirallinen priorisointi, mitä hoitoa pakolaisille annetaan ja mitä ei.

”Minulle olisi helpompi, jos he sanoisivat, että tuollaista emme tee, siitä sinun täytyy maksaa itse. Mutta tällaista ei sanota suoraan, ja tuloksena tapahtuu kamalia asioita.”

Haidar ihmettelee, miksi Suomessa on niin vähän lääkäreitä. Ja miksi lääkäri ehtii hoitaa niin vähän potilaita?

”Meillä Ukrainassa terveyskeskuksissa on valtava määrä potilaita, ja silti lääkärit ehtivät jollain lailla hoitaa kaikki. Mitä lääkärit Suomessa tekevät?” hän kysyy.

Yhdestä Haidar on varma: oli oikea ratkaisu palata turvaa antaneesta Suomesta sodan keskelle Ukrainaan.

”Jos olisin jäänyt vielä kuukaudeksi, aivojen nestekierto olisi voinut katketa, ja Tymur olisi voinut sokeutua, vaipua koomaan tai kuolla. Lähdin viime hetkellä.”