Kello on 8.35, mutta Anni Sinnemäkeä ei näy. Ei, vaikka raitiovaunu 15 on lähdössä Keilaniemen pysäkiltä ja meidän pitäisi olla kyydissä.

Sinnemäki tunnetaan myöhästelijänä. Tuttavat kertovat, ettei Sinnemäki ole myöhässä satunnaisesti vaan aina ja ihan joka paikasta. Kohteliaasti hän on kuitenkin lähettänyt viestin myöhästymisestään.

Tarkoitus on ajaa Helsingin apulaispormestarin kanssa Raide-Jokerin eli raitiolinjan 15 reitti päästä päähän, siis Espoon Keilaniemestä Helsingin Itäkeskukseen. Samalla pitäisi puhua kahdesta asiasta: kaupunkisuunnittelusta ja Sinnemäkeen kohdistuvasta kritiikistä.

Elämme vastakkainasettelun aikaa. Etenkin sosiaalisessa mediassa on vahvistunut jako ”meihin” ja ”niihin”. Leirit tuntuvat ajautuvan yhä etäämmälle toisistaan.

Jotain yhdistävää polarisoituneessa politiikassa sentään on – esimerkiksi näkemys vihreiden Anni Sinnemäestä. Häntä haukkuvat nimittäin kaikki.

Somessa Sinnemäkeä kutsutaan Sinnetännemäeksi. Häntä kritisoivat sekä kokoomuslaiset autoilijat että vihreät lähiluonnon suojelijat.

Sinnemäestä on tullut symboli kaikelle sille, mikä ihmisiä ärsyttää Helsingin liikenteessä ja rakentamisessa.

Sieltä Sinnemäki nyt tulee – vartin myöhässä, mikä ei taida hänen mittapuullaan olla myöhästyminen ensinkään.

Onneksi uusi ratikkavuoro lähtee 12 minuutin välein. Vaunuun noustessaan Sinnemäki moikkaa kuljettajaa. Valitsemme paikat etuosasta.

Ei viitsi heti ensimmäiseksi kysyä, miksi hän ärsyttää kaikkia. On parempi aloittaa leppoisammin: miksi olet aina myöhässä?

”Se on piintynyt tapa. Vaikea sanoa, mistä kaikesta se johtuu.”

Olet kuitenkin havainnut ilmiön?

”Olen siitä hyvin tietoinen ja kamppailen sen kanssa jatkuvasti.”

Raitiovaunu nytkähtää liikkeelle minuutilleen aikataulussa.

Raide-Jokeri aloitti lokakuussa. Samalla Espoosta tuli Suomen kolmas ratikkakaupunki Helsingin ja Tampereen ohella. Seuraavaksi ratikan saa Vantaa, joka on päättänyt rakentaa kiskot Helsingin Mellunmäestä lentokentälle.

Raitiovaunut ovat keskeinen osa Anni Sinnemäen Helsingin apulaispormestarina ajamaa kaupunkivisiota, johon kuuluvat kaupunkibulevardit, tiivis rakentaminen, raideliikenne ja päästöjen vähentäminen. Kysytään näistä ja tiiviin rakentamisen kääntöpuolesta eli lähiluonnon jäämisestä uusien talojen alle.

Miksi vihreät tuhoaa lähiluontoa? 

”Vihreät rakastaa lähiluontoa ja suojelee sitä kaikin voimin. Olen ylpeä muutoksesta, joka Helsingissä on tapahtunut. Vaikka meillä on vaikeita rajanvetoja joissain paikoissa, meidän kaupunkirakentaminen on tällä hetkellä luonnon kannalta dramaattisesti paljon säilyttävämpää kuin mitä se on ollut aiempina vuosikymmeninä.”

Miksi vihreät haluaa estää yksityisautoilun Helsingin ydinkeskustassa?

”Auto on ristiriitainen väline kaupungissa. Se on usein yksilölle kaikkein nopein ja sujuvin tapa tehdä joku matka. Mutta jos kaikki matkat kaupungissa tehtäisiin autolla, kaupunki olisi katastrofi. Sen takia kannattaa pyrkiä siihen, että auton rooli kaupungissa on aika pieni.”

Miksi sekä autoilijoiden että lähiluonnon suojelijoiden kritiikki kohdistuu niin vahvasti juuri sinuun? 

”Kun tehtävä on tosi keskeinen ja tärkeä kaupungissa, ymmärrän, että kritiikki kohdistuu minuun. Ajattelen, että se kertoo myös siitä, että saan asioita ja muutosta aikaiseksi.”

Helsingin kaupunkisuunnittelun johtaminen on ollut Sinnemäen vastuulla pian yhdeksän vuotta. Tammikuussa 2015 hän luopui kansanedustajan tehtävästään ja aloitti kaupunkisuunnittelusta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana. Hallinnonuudistuksen jälkeen Sinnemäki on nyt toista kautta toiminut kaupunkiympäristön apulaispormestarina.

Sinä aikana kaupunkisuunnittelussa on tapahtunut vallankumous.

Helsinki kasvaa nopeasti. Tänä vuonna väkiluvun arvioidaan nousevan 10 000 asukkaalla. Ja kasvun ennustetaan jatkuvan: vuonna 2050 Helsingissä voi olla 860 000 asukasta eli jopa 200 000 asukasta nykyistä enemmän.

Sinnemäen mukaan Helsingin kasvua ei yritetä vauhdittaa tai hillitä. Kasvu on fakta, johon kaupungin pitää suunnitelmissaan reagoida.

Lokakuussa 2016 Helsingin valtuusto hyväksyi uuden yleiskaavan. Se oli aivan toisenlainen kuin aiemmat, sillä asuntorakentamisen painopiste siirrettiin kaupungin laitamilta Kehä I:n sisäpuolelle.

Aiemmissa yleiskaavoissa oli lähdetty siitä, että Helsinki laajenee eli rakennetaan uusia alueita lähiöiksi. Esimerkiksi vuoden 2002 yleiskaavassa linjattiin asuntorakentamisesta satama-alueille. Asuntoja piti rakentaa myös muun muassa Vartiosaareen ja Kivinokkaan, mutta suunnitelmista luovuttiin.

”Ne ovat laajoja luonnoltaan monipuolisia alueita, jotka ovat kaupunkilaisille tärkeitä virkistysalueita. Päätettiin, että niitä ei rakenneta”, Sinnemäki sanoo.

Eikä rakenneta myöskään Östersundomiin. Itäisessä Helsingissä sijaitseva alue kuului ennen Sipooseen, mutta vuonna 2009 Helsinki liitti sen itsensä. Östersundomiin piti rakentaa asuntoja jopa 100 000 asukkaalle.

”Sinne olisi pitänyt rakentaa metro ja valtava määrä kunnallistekniikkaa. Sieltä ei ole lyhyt matka minnekään. Östersundomissa on myös suuret luontoarvot.”

Östersundom ei ole mukana enää vuoden 2016 yleiskaavassa. Aluetta kyllä kaavoitetaan, mutta sinne ei näillä näkymin ole tulossa aiemmin suunniteltua jättimäistä asuinaluetta.

Uuden yleiskaavan suuri idea on siis kääntää katse sisäänpäin. Kaavassa linjataan, että Kehä I:n sisäpuolella moottoriteitä muutetaan kaupunkibulevardeiksi ja niiden varrelle rakennetaan asuntoja. Malmin lentokentälle tulee asuinalue. Lisäksi täydennysrakennetaan jo olemassa olevia asuinalueita.

Perusteluna on se, että tiivis kaupunki lisää jalankulkua, pyöräilyä ja julkista liikennettä. Näin hiilidioksidipäästöt vähenevät. Samalla säästetään luontoa, kun uusia taloja rakennetaan entuudestaan rakennetuille alueille.

Uuden yleiskaavan taustalla on ideologia, jota kutsutaan uudeksi urbanismiksi. Sen tavoite on laajentaa tiivistä kantakaupunkimaista aluetta, josta löytyy kerrostalokortteleita, kivijalkaliikkeitä ja korttelipuistoja. Asunnot, toimistot ja liikehuoneistot olisivat sikin sokin samoilla alueilla.

Urbanismi ei kuitenkaan tarkoita vain kaavoitusta ja rakennuksia vaan laajemmin kaupunkikulttuuria ja urbaania elämäntapaa – kerrostumia, kohtaamisia ja pöhinää, jotka lisäävät elinvoimaa, ideoiden kehittymistä ja innovaatioita.

Raitiolinja 15 on ehtinyt Espoosta Helsingin puolelle. Ikkunasta ei näy urbaania pöhinää vaan lähinnä metsää ja peltoa.

Anni Sinnemäen pääviesti on se, että kasvu ja luontoarvot mahtuvat samaan kaupunkiin. Hänen lähtökohtansa on sekä–että eikä joko–tai, josta vihreät takavuosina tulivat tunnetuksi.

Muutos on huomattava puolueen juuriin nähden.

Vuonna 1979 joukko aktivisteja sitoi itsensä kaivinkoneisiin estääkseen Forssassa sijaitsevan Koijärven lintujärven hävittämisen. Koijärvi-liikkeestä kehkeytyi sittemmin vihreä puolue, jonka tavoitteena oli ”ekologinen tasapainotalous”. Silloisten vihreiden mielestä luontoarvoja ei pitänyt uhrata talouskasvun alttarille. 

Sinnemäelle ei tuota vaikeuksia puhua myönteisesti kasvusta. 

Vihreään liikkeeseen on 15 viime vuoden aikana tullut uusia, etenkin harmaan sävyjä. On ryhdytty puhumaan betonivihreistä.

Kaupunkiaktiivi Mikko Särelä perusti vuonna 2009 Facebook-ryhmän Lisää kaupunkia Helsinkiin. Ryhmä kertoo olevansa suunnattu kaikille niille, joiden mielestä Helsingin seudulla on aivan liian vähän oikeaa kaupunkia – tiheästi rakennettuja kerrostalokortteleita, joiden kivijalat ovat pikkuliikkeitä täynnä. 

Ryhmästä tuli hyvin suosittu etenkin vihreiden kaupunkipoliitikkojen keskuudessa.

Vuonna 2012 Särelä kirjoitti kolmen muun vihreän vaikuttajan eli Osmo Soininvaaran, Mari Holopaisen ja Otso Kivekkään kanssa pamfletin Seuraavat 400 000 helsinkiläistä.

Pohdiskelu ei jäänyt vain teoreettiseksi, sillä kirjan ja Facebook-ryhmän näkemykset ovat hämmästyttävän vahvasti mukana vuoden 2016 yleiskaavassa.

Anni Sinnemäkikin on jonkinlainen betonivihreä, vaikka hän Raide-Jokerin kyydissä korostaa ennen kaikkea luontoarvoja ja ilmastonsuojelua.

”Ilmasto oli syy, miksi tein vuonna 1998 päätöksen asettua eduskuntavaaleissa ehdolle”, Sinnemäki sanoo. Hän nousi vuoden 1999 vaaleissa kansanedustajaksi.

Vuonna 2009 Sinnemäki valittiin vihreiden puheenjohtajaksi, minkä myötä hänestä tuli myös Matti Vanhasen (kesk) hallituksen työministeri.

Soittokierros kaupunginvaltuutetuille kertoo, että Sinnemäen substanssiosaamista arvostetaan yli puoluerajojen. Hän todella hallitsee kaupunkisuunnittelun eri puolet. 

Eräs kaupunginvaltuutettu sanoo, ettei Sinnemäki ole enää poliitikko ensinkään vaan muistuttaa enemmän virkamiestä. Toiset kehuvat politiikkaosaamista: Sinnemäki on kuulemma taitava neuvottelija, joka saa mahdottomalta tuntuvia asioita läpi.

”Anni on kaikista tuntemistani poliitikoista vähiten populisti”, määrittelee eräs hänen poliitikkotuttunsa. Tällä hän tarkoittaa, ettei Sinnemäeltä irtoa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin.

Aikoinaan Sinnemäen kausi vihreiden puheenjohtajana jäi kahteen vuoteen. Häntä kritisoitiin koukeroisesta puhetavasta, josta äänestäjien oli vaikea saada tolkkua.

Koukeroista on puhe myös apulaispormestarina. Hän ei ilmeisestikään ole pystynyt riittävän hyvin selittämään suurta kaupunkisuunnitteluvisiotaan, sillä sen verran kiivaasti moni helsinkiläinen vastustaa täydennysrakentamista, lähimetsän hakkaamista ja keskusta-autoilun rajoittamista.

Palautetta tulee paljon, Sinnemäki kertoo. Eniten lähiluonnon puolustajilta.

”Tietysti se vaikuttaa, että kaupunkia rakennetaan sisäänpäin ja lähes joka kaupunginosassa tapahtuu muutoksia. Mutta voi miettiä, paraneeko mikään ja muuttuuko paradigma, jos se ei tunnu missään.”

Vihreät tavoitteli vuoden 2021 kuntavaaleissa Helsingin suurimman puolueen paikkaa pormestariehdokas Anni Sinnemäen johdolla. Takkiin tuli. Sinnemäki sai 7 137 ääntä, joka oli 1 700 ääntä vähemmän kuin neljä vuotta aiemmin.

Vihreiden kannatus laski Helsingissä 4,3 prosenttiyksikköä, ja puolue jäi kakkoseksi kauaksi kokoomuksen taakse.

Myös viime kevään eduskuntavaaleissa vihreät kärsi rökäletappion. Se menetti Helsingissä kaksi kansanedustajapaikkaa ja kahdeksan prosenttiyksikköä kannatustaan edellisiin eduskuntavaaleihin nähden.

Yksi syy huvenneeseen kannatukseen Helsingissä lienee se, että vihreät hyväksyi sen vuoden 2016 yleiskaavan, jossa sallittiin muun muassa rakentaminen Keskuspuiston laitamille.

”Me emme ole koskaan halunneet rakentaa Keskuspuistoon”, Sinnemäki sanoo.

Mutta hyväksyitte yleiskaavan...

”Emme ole koskaan halunneet rakentaa Keskuspuistoon”, Sinnemäki keskeyttää. 

”Olemme halunneet saada voimaan yleiskaavan, jossa kaupungilla itsellään on mahdollisuus suunnitella sitä, miten Kehä ykkösen sisällä rakentamisen ja liikenteen tilaa jaetaan.”

Sinnemäki selittää, että Östersundomin rakentaminen olisi ollut luonnon ja ilmastotavoitteiden kannalta ”järkyttävästi huonompi vaihtoehto” kuin nykyisen yleiskaavan toteuttaminen.

”Toki kansalaiskeskustelun kannalta Östersundomin rakentaminen olisi ollut vihreille helpompi vaihtoehto, koska kukaan ei juuri koskaan käy Östersundomin metsissä.”

Monen kaupunkilaisen on ollut vaikea pysyä kaupunkisuunnittelun paradigman muutoksen perässä. Tuntuu, että vihreillä on hybris, jossa kaupunkiin halutaan vaikka väkisin lisää kaupunkia. Hybris tarkoittaa liioiteltua itseluottamusta, joka johtaa ansaittuun rangaistukseen.

Sinnemäki ei allekirjoita hybristä, mikä tietystikään ei ole yllätys.

”Suomessa on pitkä historia siitä, että suhtautuminen kaupunkiin on kuin jossain elokuvassa, jota Tauno Palo ja Ansa Ikonen tähdittävät”, Sinnemäki vastaa. 

Hän sanoo tarkoittavansa, että kaupunkeihin on aiemmin suhtauduttu jonkinlaisena välttämättömänä pahana, jossa ihmiset joutuvat vastentahtoisesti asumaan.

”On hieno juttu, että meillä on alkanut keskustelu, jossa todetaan, että tiivis kaupunki on hyvä ratkaisu monelta kantilta. Ja että ihmiset myös haluavat asua siellä.”

Mutta nyt Raide-Jokeri saapuu Pitäjänmäellä Kutomotien pysäkille. On aika hypätä pois kyydistä ja mennä katsomaan lähiluontoa. 

Helsinkiläiset ovat viime vuosina puolustaneet lähiluontokohteita, jotka ovat jäämässä rakennusten alle. 

Yksi kohteista on Riistavuoren metsä Haagassa. Se on kapea, noin 14 hehtaarin metsä- ja kallioalue Vihdintien laidassa. Monelle alueen asukkaalle se on tärkeä ulkoilumaasto.

Riistavuoren metsää uhkaa se, että Vihdintiestä ollaan tekemässä kaupunkibulevardi.

Kaupunkibulevardilla tarkoitetaan sitä, että moottoritiemäinen väylä muutetaan kaupunkimaiseksi kaduksi, jonka nopeusrajoitusta lasketaan selvästi. Autojen lisäksi bulevardilla liikkuu pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Vihdintien kaupunkibulevardille on tulossa myös raitiovaunu. 

Bulevardiksi muuttaminen mahdollistaa, että kadun varteen voidaan rakentaa asuintaloja.

Kaavassa esitetään, että kaupunkibulevardin laitaan Riistavuoren metsään rakennettaisiin asuntoja 2 500 asukkaalle. Bulevardin toiselle puolelle asuntoja ei juuri tulisi, sillä siellä on Pitäjänmäen teollisuusalue, joka halutaan pitää yritysten käytössä. 

Jos asuntoja rakennettaisiin myös teollisuusalueelle, Riistavuoren metsää säästyisi.

Lähdemme kävelemään Valimotietä teollisuusalueelle. Kadun varressa on toimitiloja, joissa näkyy olevan maisemointiyritys, äänitysstudio, autokorjaamo ja insinööritoimisto. Oikealla on Telian datakeskus.

Alue on aika nuhjuisen näköinen. Toimitiloista on neljännes tyhjillään, Sinnemäki tietää.

Voidaanko tänne teollisuusalueelle rakentaa asuntoja?

Sinnemäki aloittaa itselleen tyypillisen monipolvisen vastauksen:

”Keskustelua on käyty Otso Kivekkään aloitteen pohjalta. Siinä keskustelussa on tullut esille filosofiaeroja. Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että selvästi näyttää, että tälle alueelle tehdään pohja-analyysi, joka valmistaa yleiskaavatasoiseen muutokseen, jonka tavoiteltavana lopputuloksena olisi mahdollistaa sekoittunutta kaupunkia, jossa asuminen ja työpaikat ja ihmisten arki olisivat lomittain. Eikä niin, että alue olisi varattu pelkästään työpaikka- ja teollisuusalueeksi.”

Vastaus tarkoittanee sitä, että asuntoja voidaan ehkä rakentaa myös teollisuusalueelle ja näin osa Riistavuoren metsästä säästyisi.

Viime aikoina kiistaa on ollut myös Laajasalon Stansvikinkallion luonnonmetsästä ja Myllypuron Matokallioon kaavaillusta luisteluhallista.

Stansvikissa asemakaava avattiin, jotta metsäluontoa voitaisiin suojella alun perin kaavailtua enemmän. Mielenosoitukset alueella kuitenkin jatkuvat, sillä Helsinki on aloittanut alueella katujen rakennustyöt, vaikka kaavan uudelleenarviointi on kesken.

Luisteluhalli taas päätettiin siirtää Matokalliosta Roihupeltoon, jossa metsää ei tarvitsisi juuri kaataa.

Vaikuttaakin siltä, että vihreät ovat vuoden 2021 kuntavaalitappion jälkeen pyrkineet aiempaa enemmän kuuntelemaan kaupunkilaisia lähiluontoasioissa. Käytännössä tämä näkyy peruutteluna joistain vuoden 2016 yleiskaavan urbaaneista tavoitteista.

Sinnemäki kiistää tulkinnan ja vakuuttaa vihreiden aina puolustaneen lähiluontoa.

Vihreät on Helsingin toiseksi suurin puolue eikä se tosiaankaan päätä kaupungin kaavoituksesta yksin. Se joutuu muiden tavoin tekemään kompromisseja.

Kritiikki johtuukin varmasti suurelta osin siitä, että vihreiden äänestäjät lähtökohtaisesti olettavat vihreiden vankkumatta puolustavan lähiluontoa. Urbanismin ilosanoma on monille vieraampaa.

”Sanoisin, että 2021 kuntavaalien jälkeen olemme onnistuneet saamaan tavoitteitamme kohtaan laajemman hyväksynnän. Paine kohdistuu nykyään laajemmin myös muihin puolueisiin.”

Mutta nyt on aika palata Raide-Jokerin kyytiin.

Helsingin päättäjät ovat asettaneet kaupungille kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Kaupungin pitäisi olla hiilineutraali vuonna 2030 ja nollata päästöt vuoteen 2040 mennessä.

Viime vuonna Helsingin päästöt kuitenkin kasvoivat 12 prosenttia. Kaukolämmön päästöt lisääntyivät merkittävästi, koska Ukrainan sodan takia maakaasun tuonti väheni. Maakaasua jouduttiin korvaamaan hiilellä ja öljyllä.

Myös liikenteen päästöt kasvoivat.

Lokakuun puolivälissä Sinnemäki väläytti, että Helsinkiin voisi tulla bensiini- ja diesel-autoilta kielletty ”ympäristövyöhyke”, jollainen Tukholmassa ollaan ottamassa käyttöön.

Kokoomuslainen apulaispormestari Daniel Sazonov vastasi pian, että esitys on ”irrallaan todellisuudesta”.

Keskusta-autoilusta onkin tullut Helsingissä identiteettipoliittinen kysymys, jonka tiimoilta kokoomus ja vihreät ottavat jatkuvasti yhteen. Ydinkeskustan näivettymisen sanotaan johtuvan autoilun rajoituksista, vaikka syyt ovat moninaisemmat. Verkkokauppa ja kauppakeskukset ovat vieneet asiakkaita Esplanadin putiikeilta.

”Olen jo niin vanha, että identiteettipoliittinen keskustelu on minulle vähän vierasta”, Sinnemäki sanoo. Hän täytti kesällä 50 vuotta.

”Ymmärrän kuitenkin, että tapa jolla ihminen arjessaan liikkuu on monille osa identiteettiä.”

Hän muistuttaa, että Helsingissä ja maailman muissa kaupungeissa oli pitkä ajanjakso, jolloin autoilulle raivattiin lisää tilaa.

”Nyt tuota tilaa vain palautetaan alkuperäiseen käyttöön.”

Vihreissä väiteltiin aikoinaan, pitääkö sen ylipäätään ryhtyä puolueeksi vai ei. Noista ajoista on jäänteenä rotaatiosääntöjä, jotta vastuutehtävät kiertävät. Puolueen puheenjohtaja voi istua vain kolme kautta eli kuusi vuotta. Pormestarikaudet on rajattu kahteen.

Sinnemäki on nyt toista kautta kaupunkiympäristön apulaispormestarina, joten tämä on mitä ilmeisimmin hänen viimeinen kautensa.

”Itse asiassa rotaatiosääntöjen mukaan apulaispormestarina voi toimia samassa tehtävässä vain kaksi kautta”, Sinnemäki tarkentaa.

Eli voisit seuraavalla valtuustokaudella toimia muussa tehtävässä apulaispormestarina?

”En minä sitä tarkoittanut. Kerroin vain, mitä rotaatiosäännöissä sanotaan.”

Aiotko olla ehdolla kuntavaaleissa 2025?

”En ole vielä päättänyt.”

Miten olet viihtynyt apulaispormestarina?

”Olen viihtynyt hyvin”, Sinnemäki vastaa.

”Meillä on Helsingissä äärimmäisen hieno mahdollisuus tehdä kaupunkia, jossa eurooppalaisessakin mittapuussa rakennetaan todella paljon asuntoja. Samaan aikaan, kun meillä on yksi maailman parhaista luontoalueiden verkostoista – vanhenevaa metsää, joissa kääpälajit lisääntyvät. Helsinki on myös ensimmäinen kaupunki, joka on ottanut käyttöön rakennusten koko elinkaarta koskevan hiilijalanjäljen.”

Sinnemäki osoittaa raitiovaunun ikkunasta uutta kävely- ja pyöräilysiltaa. Se on Vantaanjoen ylittävä Tulvaniitynsilta, joka rakennettiin osana Raide-Jokeria.

”Kylläpä on hieno”, hän sanoo.

”Sillan alla on ihmisten tekemiä pesiä räystäspääskyille. Tosin ne eivät ottaneet niitä pesiä käyttöön vaan rakensivat omat.”

Raitiolinja 15 saapuu Itäkeskukseen. Kyydistä nousee lapsiryhmä, jonka huomioliivit paljastavat heidän olevan haagalaisesta päiväkodista.

”Ihanaa”, Sinnemäki sanoo. ”Ilman Raide-Jokeria nuo lapset tuskin olisivat tulleet Haagasta Itäkeskukseen.”

Sinnemäki tuli ennen poliittista uraansa tunnetuksi Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana. Hän on julkaissut runokirjoja, joissa on laulutekstejä ja muita runoja.

Oletko kirjoittanut runoa kaupunkibulevardeista?

”En”, Sinnemäki vastaa. ”Yhdessä runossa tosin kirjoitan betoniarkkitehdeistä.”

Pari päivää myöhemmin Sinnemäki lähettää sähköpostia. Siinä on kuva hänen vuonna 2009 julkaistusta runokokoelmastaan Aleksis Kiven katu.

Runo on nimeltään Alitan rautatietiesillan, ja sen loppu menee näin:

Miten lohduttaisin

betoniarkkitehtejä

jotka katkerasti katuen

ajattelevat materiaaliaan

Ei se ollut täydellistä

mutta kyllä se elää

 

Teksti Marko Junkkari, kuvat Juhani Niiranen, taitto ja kuvatoimittaminen Linda Manner, tekstin editointi Tuomas Kaseva.