Venäjään erikoistunut pitkän linjan brittitutkija Keir Giles vaatii Eurooppaa ja Yhdysvaltoja tunnustamaan, että sota Venäjää vastaan on koko ajan käynnissä. Nykyinen Ukrainan rajoitettu avustaminen ei saa häneltä korkeaa arvosanaa.

”Pitkän aikavälin tavoitteen on oltava se, että Venäjä ei tee tätä enää koskaan uudelleen”, Giles sanoo haastattelussa Helsingissä. Tutkijan Suomen-vierailun tarkoituksena on markkinoida hänen uutta kirjaansa Venäjän sota jokaista vastaan.

”Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että pääsemme eroon nykyisestä absurdista tilanteesta Ukrainassa ja tunnustamme tilanteen järjettömyyden”, Giles jatkaa. ”Nykyinen tapa tukea Ukrainaa tarkoittaa pelaamista Venäjän säännöillä. Eli kilpailemista Venäjän kanssa siinä, kuinka nopeasti he kykenevät tuhoamaan Ukrainaa ja kuinka nopeasti Ukraina ja sen liittolaiset ehtivät korjaamaan jälkiä.”

Gilesin mukaan länsimaat eivät ole Venäjän johtoa kummempia teeskennellessään, ettei tässä missään sodassa olla.

”Lännen johtopäätös on, ettei Venäjän pidä kärsiä sodan seurauksista omalla alueellaan. Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille sanotaan avoimesti, että ’et voi iskeä takaisin Venäjälle’.”

”Tämä on seurausta Venäjän informaatiokampanjasta, joka on vakuuttanut kaikki”, Giles väittää. ”Siis että Venäjän toimiin vastaaminen merkitsisi maailmanloppua.”

Britannian asevoimillekin pitkään työskennelleen tutkijan mielestä Ukrainan liittolaisten siis pitäisi mennä Ukrainaan taistelemaan ukrainalaisten rinnalle ja ampua ohjuksia Venäjälle. Mikähän tämän operaation lopputulos olisi?

”Sen lopputulos on se, että Venäjä häviää”, Giles vastaa. 

”Jos Venäjän sotilaallinen kampanja epäonnistuu, niin he katsovat seuraavaa kohtaa omasta käsikirjastaan. Ja siellä on lukuisia konfliktin eskalaation askeleita, jotka Venäjä voi ottaa käyttöön. Ennen kuin edessä on se vaihe, jota kaikki kuolemakseen pelkäävät, eli ydinaseiden käyttö.”

Todennäköistä todella on, että Yhdysvallat, sotilasliitto Nato ja kaikki heidän liittolaisensa olisivat puuttuneet Venäjän hyökkäyssotaan huomattavasti nykyistä pontevammin, ellei Venäjä olisi ydinasevalta. Gilesin mukaan presidentti Vladimir Putinin ja tämän propagandistien ydinasevihjailu on sumentanut monien ihmisten ajattelun.

”Ukrainassa ei ole sotilaallista tilannetta, jossa ydinaseen käytöstä olisi hyötyä”, Giles sanoo. ”Monet pitävät huolestuttavana tietoja, joiden mukaan Venäjä olisi harkinnut taktisen ydinaseen käyttöä. Minun mielestäni on hyvä uutinen, että he harkitsivat sitä ja hylkäsivät sen.”

Giles myöntää, että niin sanottu hullun miehen teoria saattaisi tukea ydinaseeseen tarttumista. Siis että Putin päättäisi tuhota Ukrainan ydinaseella. Mielipuolen logiikka kulkisi niin, että ”ellen saa Ukrainaa, ei sitä saa kukaan muukaan”.

”Sen riskin voi ottaa, koska se vaihtoehto on niin etäinen”, Giles sanoo. ”On niin monia askelia käytävänä läpi ennen kuin mitkään epärationaaliset toimet tulevat kyseeseen.”

Tutkija huomauttaa, että ydinaseiden käyttö on itse asiassa ylipäätään ydinasevaltojen etujen vastaista.

”Rikkomalla ydinaseiden käyttämisen tabu vapautetaan hallitsemattomia voimia. Jos Venäjä käyttäisi taktista ydinasetta, niin ainoa looginen johtopäätös mille tahansa suuren naapurin uhkaamalle pienelle valtiolle olisi, että pienen maan on hankittava oma ydinase. Se taas rapauttaisi Venäjän ajatusta itsestään suurvaltana.”

”Venäjän suurvalta-ajatuksen tärkeä tekijä on, että Venäjällä on ydinaseita. Jos kaikilla yhtäkkiä on ydinase, ei Venäjä ole enää millään tavalla erikoinen.”

Suuri osa Gilesin uudesta kirjasta käsittelee Venäjän hybridivaikuttamista ja kaikenlaisia konnankoukkuja, joiden edessä länsi on ollut vuosia avuton. Niin sanotut etulinjan maat, joihin Suomikin kuuluu, ovat sentään älynneet, mistä on kyse. Sellaiset Euroopan maat kuin Saksa, Ranska ja Britannia saavat hölmöydestään kirjoittajan ampuman täyslaidallisen.

Suurin syntinen Gilesin mielestä on kuitenkin Yhdysvallat, koska sillä olisi eniten resursseja puuttua Venäjän tekemisiin mutta se ei mahdollisuuksiaan käytä.

”Presidentti Joe Biden näyttää omaksuneen täysin ajatuksen, että jos teet jotakin, mistä Venäjä ei pidä, niin se turvautuu ydinaseeseen”, Giles sanoo. Hänen mukaansa ajattelu näyttää kuitenkin Valkoisessa talossa hitaasti muuttuvan.

Gilesin kolmen vuoden takaisessa kirjassa Moskovan opit oli sentään ripaus toiveikkuutta. Kirjoittajan mukaan hän tosin lisäsi sellaista viimeiseen kappaleeseen, koska kustantaja vaati ”edes jonkinlaista onnellista loppua”.

Uudesta teoksesta on turha optimismia etsiä. Ainakaan Venäjältä Giles ei syitä toiveikkuuteen löydä.

”Venäjällä ei ole mitään syytä muuttua paremmaksi, pikemminkin pahemmaksi”, Giles sanoo. ”Putin on työskennellyt kovasti eliminoidakseen kaikki ihmiset, joilla on jotain ajatuksia paremmasta Venäjästä. Ja ne, joita hän ei ole eliminoinut, ovat suurelta osin äänestäneet jaloillaan ja lähteneet maasta.”