”Hallituksen budjetti antaa Purralle ja Orpolle 2 000 euroa käteen, yksinhuoltajalta leikataan sama summa.”

Näin tiivisti vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson hallituksen ensi vuoden budjetin linjan Instagram-postauksessa. 

Petteri Orpon (kok) hallitus keventää ensi vuonna veroja samalla kun se leikkaa sosiaaliturvasta. 

Palkansaajien verotus kevenee kaikissa tuloluokissa. Sekä suhteellisesti että absoluuttisesti suurimmat kevennykset kohdistuvat yli 10 000 euroa kuukaudessa ansaitseviin. Verotus kevenee lähes 400 miljoonaa euroa.

Samalla hallitus leikkaa yhteensä noin 700 miljoonalla eurolla. Samalla uutta velkaa otetaan ensi vuonna 1,4 miljardia euroa aiemmin arvioitua enemmän.

Onko kyse vain tulonsiirrosta pienituloisilta suurituloisille? Kannustetaanko köyhiä ahkeroimaan kepillä, mutta suurituloisia porkkanoilla?

Helsingin Sanomat pyysi kahta taloustieteilijää – Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja Aki Kangasharjua ja Laboren johtaja Mika Malirantaa – selittämään, mihin taloustieteelliseen ajatteluun, arvoihin ja suhdannenäkemykseen hallituksen talouspolitiikan voisi ajatella pohjautuvan.

”Täytyy käsitellä erikseen se, puhutaanko hallituksen toimien vaikutuksista suhdanteisiin, vai toiseen, suurempaan asiaan eli siihen, millä keinoilla pitkän ajan talouskasvua tavoitellaan.

Verojen alentamista voi perustella suhdannesyistä sillä, että nopeasti toteutettuna verojen alentaminen tuo lisää rahaa talouteen.

Julkisen talouden rakenteellisen alijäämän kannalta tärkeämpää on kuitenkin se, mikä vaikutus veronalennuksilla on työn tarjontaan.

Laaja mikrotaloustieteeseen ja kausaaliteorioihin perustuva tutkimusperinne lähtee siitä, että tuloveron alennukset eivät kovin paljon vaikuta tehtyjen työtuntien määrään. 

Kun Sveitsissä siirryttiin uudenlaiseen verotukseen, siinä syntyi verovelvollisille siirtymäaika, jolloin ei tarvinnut maksaa tuloveroa ollenkaan, eräänlainen sapattivapaa verojen maksusta siis. Kiinnostava tulos oli se, että työtunnit pysyivät tuolloin aika samoina. Verovapaus ei juuri kannustanut. 

Jos nyt alennetaan työtulon verotusta yhdellä prosentilla ja ajatellaan, että se lisäisi työn tarjontaa, niin ei se vaikuta.

Mutta vaikka tutkijoiden konsensusnäkemys on, että veroprosenteilla on vähäinen vaikutus työnteon määrään, uudempi tutkimus lähtee siitä, että vaikutukset voivat olla epäsuoria ja tapahtua viiveellä. Vaikutusta voi siis olla, ja se voi kohdistua joihinkin tiettyihin ryhmiin.

Innovaatiotutkijat ovat sitä mieltä, että todella menestyvän yrityksen perustaja voi luoda tuhansia korkean tuottavuuden työpaikkoja, ja korkea verotus voi lannistaa näitä yrittäjiä.

Toisaalta iso osa kaltaisistani työntekijöistä ei tee sekuntiakaan vähempää tai enempää työtä eri veroratkaisujen vuoksi. Teen työtä mikä minulle on kivaa. 

Asiasta ei siis ole varmuutta. Verojen alentamisella voi olla pitkällä aikavälillä ja joihinkin ryhmiin myönteisempiä vaikutuksia kuin on ajateltu. 

Jos talouskasvu on suhdanteen takia hidastumassa, silloin ollaan huolissaan siitä, että yksityinen kulutus ei heikkene. Silloin olisi loogisempaa ylläpitää pienituloisten ostovoimaa yllä, koska heidän kulutusasteensa on suurempi kuin meidän hyvätuloisten.

Toisaalta voi ajatella, että korkeatuloisten työpanos on koko kansantaloudelle hyvin tärkeä. Näin voi olla. 

Kun taas tukia alennetaan, pienituloisille syntyy entistä suurempi tarve tehdä lisää työtä. Tuo mekanismi toimii paremmin korkeasuhdanteessa, jolloin löytyy tapoja ansaita lisää. 

Matalasuhdanteessa töitä ei löydy. Silloin ikään kuin kepitetään rampaa aasia. 

Kun pienituloisilla suuri osa tuloista menee kulutukseen, leikkaaminen heiltä syventää ja pitkittää taantumaa.

On hyvä muistaa, että jo uhkaus ensi elokuussa käynnistyvistä leikkauksista on  toimenpide. Jos pienituloiset ovat rationaalisia olentoja, he alkavat jo säästää ja vähentää kulutusta.

Tärkeää päätöksenteossa on se, että päätökset perustuisivat faktoihin ja taloustieteeseen. Välillä tuntuu siltä, että sekä vasemmisto että oikeisto uskovat helposti mieleisiinsä faktoihin.”

”Käsittääkseni hallitusohjelman iso periaate on se, että Suomen ongelmina ovat hidas kasvu ja velka, eivät tuloerot. Jos tämän hyväksyy, ja velkaa haluaa pienentää pysyvästi, se ei tapahdu veroja kiristämällä. 

Leikkaukset toki iskevät pienituloisiin, mutta jos ongelma on velan määrä, se toimii. Nyt hallitusohjelmassa on jopa liian lievää politiikkaa, koska työtulovähennyksellä ja muilla tavoilla jyrkennetään progressiota [verojen nousua lisätuloista].

Verotutkimus on tähän saakka sanonut, että progressio ei juuri vähennä tehtyjen työtuntien määrää. Tulos johtuu siitä, että asiaa on tutkittu liian lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä veronalennusten vaikutus on paljon isompi.

Johtopäätös on se, että verotuksen progressiota pitäisi lieventää. Näin houkuteltaisiin osaajia jäämään Suomeen tekemään innovaatioita. 

Veronalennukset eivät pienentäisi hyvinvointivaltiota, koska niiden vaikutukset toisivat niin paljon hyvää toimeliaisuutta.

Leikkaukset eivät poista työkyvyttömien hätää. Näille pienille ryhmille, jotka ovat ihmisinä yhtä arvokkaita kuin kaikki muutkin, on tulossa selvä leikkaus.

Suunnitellut leikkaukset osuvat niin pieniin ryhmiin, että heidän osuutensa ei riitä kääntämään Suomea taantumaan. 

Ennemminkin budjetti on talouskasvua elvyttävä.

Eri laskelmissa siitä, miten pienituloisten käteen jäävä tulo heikkenee, ei välttämättä ole otettu huomioon sitä, miten työtulovähennys ja sen lapsivähennys auttaa nimenomaan pienituloisia. Sitäkään ei vielä tiedetä miten asumistuki kohdistuu ja miten uudistus tehdään. Esitetyt laskelmat ovat usein etujärjestöjen tekemiä. En usko niihin.

Asumistukiuudistus käynnistynee ensi vuoden elokuussa. Silloin Euroopan keskuspankki on päässyt laskemaan korkoja, asuntokauppa on käynnistynyt ja suhdanne on paljon parempi, eli suhdannepoliittisesti leikkaukset osuvat hyvin. Nyt niiden käynnistäminen olisi huono juttu, mutta ensi syksy sopii hyvin.

Julkista sektoria on Suomessa hyvä pienentää, koska hyvinvointivaltio jäi Nokian vuoden 2008 romahtamisen jälkeen liian isoksi suhteessa saataviin verotuloihin.

Suomessa korkein ansiotulovero on liki 60 prosenttia. Tanskassa ylintä veroprosenttia laskettiin 2009 kymmenellä prosenttiyksiköllä ja Ruotsissa 2020 viidellä prosenttiyksiköllä. Suomen pitäisi seurata perässä.”