TYRNÄVÄ. Valkoiset laboratoriotakit hehkuvat vihreää alankoa vasten. Kaukaiset vieraat astelevat Tyrnävän Siemenperunakeskuksen kirvanpitävään kasvihuoneeseen.




Pohjois-Korean pääkaupungista Pjongjangista tulleet tutkijat Choe Kwi-nam, Han Won-sik   ja Min Gyong-nam   perehtyvät Pohjois-Pohjanmaalla perunanviljelyyn. Opiskelujakso on osa Suomen ja Pohjois-Korean kehitysyhteistyötä, joka tähtää Pohjois-Korean vakavan ruokapulan helpottamiseen.




Ulkomaisten arvioiden mukaan 1990-luvulla jopa kaksi - kolme miljoonaa pohjoiskorealaista on kuollut nälkään.




"Tämän vuoden riisi- ja maissisadot eivät ole riittäviä, koska kärsimme pahimmasta kuivuudesta 50 vuoteen", Pjongjangin Maataloustutkimusinstituuttia johtava Choe Kwi-nam sanoo.




Pohjois-Korean virallisena tavoitteena on saada maa ruokatuotannoltaan omavaraiseksi vuoteen 2002 mennessä. Maan ulkopuolella harva pitää sitä mahdollisena.




 Riisi on maan




 yleisin viljelykasvi, mutta tutkijoiden kiinnostus kohdistuu perunaan.




"Vaihdoin riisitutkimuksen perunaan kolme vuotta sitten, koska perunatutkimus on maallemme niin tärkeää. Peruna auttaa lisäämään tuotantoa: siitä voi saada kaksi satoa vuodessa", kertoo 33-vuotias biologi Min Gyong-nam tutkaillessaan kasvihuoneen tukevia perunanvarsia.




Tyrnävällä tutkijat perehtyvät puhtaiden siemenperunalajien kehittämiseen. "Suomalaisilla on erinomainen tietämys kasvitaudeista, ja maalla on kasvitautien valvontajärjestelmä, jollaista haluamme kehittää myös omassa maassamme", Choe Kwi-nam kertoo.




Huippuluokan siemenperunatietoudella ylpeilevä Siemenperunakeskus ei muistuta kaupunkilaisen mielikuvaa multaisesta perunakummusta, jota kuokitaan hiki hatussa. Valkokukkaisten perunapeltoruutujen keskellä komeilevaa keskustaa hallitsevat virtaviivaiset kasvihuoneet. Vierailijat opiskelevat pellon sijasta laboratoriossa koeputkien ja pipettien keskellä.




Vajaat satatuhatta markkaa maksava vierailu kustannetaan Suomen 2,5 miljardin markan kehitysyhteistyövaroista. Ulkoministeriön tutkija Kalle Kankaanpää   luonnehtii matkaa "täysin epäpoliittiseksi".




 Ulkopolitiikkakysymykset




 kirvoittavatkin tutkijoista hämmentyneen naurun. "Me olemme tiedemiehiä, emme poliitikkoja", Choe Kwi-nam sanoo.




Tutkijat kertovat toivovansa, että vuonna 1945 erotetut Etelä- ja Pohjois-Korea yhdistyisivät pian. Maat ovat yhä teknisesti sotatilassa.




"Olemme yhtä kansaa. Koreoiden yhdistämisessä pitää noudattaa kolmea periaatetta: osien itsenäisyyttä, solidaarisuutta ja rauhanomaisuutta", tutkijat sanovat kuin mantran.




Koreoiden yhdistyminen on kaukana, vaikka maiden johtajat istuivat jo samaan neuvottelupöytään kesäkuussa. Kommunistinen Pohjois-Korea on yksi maailman eristyneimmistä valtioista.




Tyrnävällä vierailevien perunatutkijoiden mukaan suurin este yhdistymisen tiellä ovat 37000 amerikkalaissotilasta, jotka vartioivat viimeisenä kylmän sodan kuiluna pidettyä Koreoiden rajaa kapitalistisen Etelä-Korean puolella.




Entä muun maailman huoli Pohjois-Korean ohjusjärjestelmästä ja sen mahdollisista ydinaseista?




"Ohjus on puolustusta varten, maamme ei ole aggressiivinen. Onko ohjusasia sinusta ongelma?", kummastelevat tutkijat vaivaantuneina.




 Maan johtajaan




 , vuonna 1994 kuolleeseen Kim Il-sungiin, miehet viittaavat "rakkaana johtajana". Hänen pojastaan, maata hallitsevasta Kim Jong-ilistäkin on vain hyvää sanottavaa. Ulkomaailma taas pitää molempia johtajia diktaattoreina.




Tutkijoiden pikee-paitoja koristavat pienet Kim Jong-il -rintaneulat. "Se on symboli siitä, että hän on aina läsnä", Min Gyong-nam sanoo.




Kotiin viemisiksi toimittaja saa osan 24 Kim Il-sungin kootuista teoksista, vuodelta 1969. Sisäsivuilla on silkkipaperilla suojattu "rakkaan johtajan" valokuva.




Myös henkilökohtaisista mielipiteistä kohteliaat tutkijat puhuvat hämillään.




"Ei meitä mikään ole hämmästyttänyt, koska emme odottaneet mitään. Valoisat yöt ehkä, aluksi en saanut unta", kertoo Min Gyong-nam. "Olen iloinen siitä, että pääsimme tänne. Olemme hankkimassa tärkeää tietoa maamme ongelmien ratkaisuun."