Jämsän vuoden yksinyrittäjä on Jutuus Oy:n yrittäjä Mervi Uusitalo. Jos yrityksen nimi ei olekaan tuttu, on elokuvateatteri Kinotar sitäkin tutumpi.

”Minusta on hauska ajatella, että pyöritän yritystä, joka pyörittää elokuvateatteria. Siinä on tavallaan kaksi hommaa”, Uusitalo sanoo hymyillen.

Valinnastaan kuultuaan Uusitalo oli, jos ei nyt ihan tyrmistynyt, niin ainakin ihmeissään.

”Enpä olisi uskonut, että tällaistakin osuu kohdalle”, hän nauraa, edelleen hämmästyneenä.

Haapavedeltä Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Uusitalo muutti Jämsänkoskelle 1980-luvun lopulla kauppaopisto-opintojen perässä. Hän olisi saattanut päätyä Lapuallekin, mutta Jämsänkosken kauppiksen ilmainen asuntola painoi vaakakupin Keski-Suomen puolelle.

Opintojen päätyttyä Uusitalo valmistautui jo vaihtamaan paikkakuntaa, mutta kun hän sitten tuli tavanneeksi tulevan puolisonsa Jämsän yöelämän pyörteissä, jäivät lähtöajatukset siihen.

Elokuvateatteri Kinottaren lipunmyyjäksi Uusitalo päätyi jo opiskeluaikoinaan. Teatteri sijaitsi samassa paikassa kuin nyt, mutta siihenpä ne yhtäläisyydet sitten jäivätkin. Lippukoppi sijaitsi sisäänkäyntiä vastapäätä, eikä saleja ollut kuin yksi.

Ainokaisella elokuvaprojektorilla pyöritettiin yhtä ja samaa elokuvakopiota kahden viikon ajan joka ilta, oli katsojia tai ei. Kuukauden aikana ei ohjelmistossa ehtinyt sen myötä monen monta elokuvaa olla.

"Ei elokuvia ollut silloin niin paljon markkinoillakaan, koska filmikopiot olivat ihan älyttömän kalliita. Ei kopioita edes tehty niin paljon, että niitä olisi riittänyt kaikkiin Suomen teattereihin samaan aikaan ainakaan", Uusitalo muistelee.

Kinottaren listoilla hän oli kaikkiaan puolenkymmentä vuotta, mutta kun keikkoja alkoi olla yhä harvemmin, hän jättäytyi kokonaan pois. Vakituinen työ oli jo löytynyt sairaalan toimistolta, jossa hän sitten työskentelikin parikymmentä vuotta. Ja mietti, että mitähän muuta sitä voisi vielä jonain päivänä tehdä.

Se muu tuli yllättäin eteen vuonna 2009 Kinottaren silloisten omistajien yhteydenoton muodossa.

Etupäässä Itä-Suomessa elokuvateattereita pyörittävän Savon Kinot Oy:n omistajasisaruksista Tarja Piiroinen oli asunut aiemmin Jämsässä ja vetänyt myös Kinotarta. Hän oli kuitenkin muuttanut Savonlinnaan pyörittämään paria muuta teatteria ja huomannut varsin pian Kinottaren etävetämisen varsin hankalaksi. Niinpä sitä tarjottiin Uusitalolle.

Jutuus Oy aloitti toimintansa huhtikuussa 2010.

Uusitalo myöntää, että hyppy yrittäjäksi ja vastuunkantajaksi oli melkoinen.

"Savon Kinojen ihmisistä oli kuitenkin hirveästi tukea ja apua, ja on yhä edelleen", Uusitalo antaa tunnustusta.

Kun Uusitalo aloitti yrittäjänä, Kinottaressa oli kaksi salia, joissa elokuvia näytettiin edelleen filmiprojektoreilla. Elokuvat tulivat useampana kelana, jotka yhdistettiin yhdeksi. Kinottaressa oli muutama tuntityöntekijä, joista parilta tämä niin kutsuttu kasaaminen onnistui. Uusitalo ei opetellut tekemään sitä itse, mutta kyllä hän elokuvan näytettyä sai projektoreillakin.

Muutos oli kuitenkin edessä jo seuraavana vuonna, sillä digiaika teki tuloaan. Kinottaren pienempi sali siirtyi digille vuonna 2011. Se tyrehdytti filmikopioiden saantia, ja vaikka laiteinvestoinnit olivat yritykselle hirmuisia, siirrettiin toinenkin sali digiaikaan nopeutetulla aikataululla, eli vuonna 2012.

"Oli se aikamoinen murros. Aiemmin olimme soitelleet elokuvien levittäjille aina maanantaisin ja pyydelleet tai paremminkin anelleet elokuvia perjantaina alkavaan ohjelmistoon. Digiajan alettua levittäjät alkoivat soitella meille, että ottaisitteko ja mahtuisiko nämä ja nämä elokuvat ohjelmistoon", Uusitalo hymähtää.

Kinottaren ykkössali oli jostain 1980-luvun alkuvuosilta ja paikkojakin siinä oli hulppeat 250, määrä, jolle oli Jämsässä käyttöä vain ani harvoin. Ajan hammas alkoi pikkuhiljaa purra myös 2000-luvun alussa rakennettuun kakkossaliin, ja Uusitalo alkoikin jo varhaisessa vaiheessa suunnitella tiloihin remonttia yhdessä vuokraisäntänsä, Savon Kinojen omistajiin lukeutuvan Osmo Peltosen kanssa.

Suunnitelmat valmistuivat, rahoituskuviot selkenivät ja Elokuvasäätiön tukikin oli odottamassa. Sitten tuli maaliskuu 2020 ja korona pisti kaiken kiinni.

"Kaikki oli yhtäkkiä ihan levällään ja hetken aikaa jo mietin, että se taisi olla sitten siinä. Mutta sitten alkoi tulla viestiä, että syksyllä palataan taas normaaliin. Me totesimme, että ehdimme tehdä siinä välissä remontin juuri sopivasti, ja niin me sitten aloitimme sen", Uusitalo muistelee.

Ykkössalin käytössä ollut tila jaettiin niin, että siitä saatiin erotettua kaistale kolmossalille ja toinen isolle aulalle. Viimeiseksi, kesällä 2022, uusittiin kakkossali. Ihan heti hän ei samanlaiseen savottaan uudestaan lähtisi, mutta on tässä vaiheessa tyytyväinen, että remontti tuli tehtyä. Vaikka sitä normaalia saatiin odottaa kauan.

"Ajatuksena oli alun perin ollut pitää kakkossali avoinna muun remontin ajan, jotta kassavirtaa olisi ollut jonkin verran. Mutta ei se nyt sitten ihan niin mennyt. Tavallaan koronavuodet olivat lyhyt aika, mutta kun miettii, mitä ne pitivät sisällään, niin olihan se tuskaisen pitkä aika", Uusitalo miettii ja vilkaisee korona-ajan perintönä eri puolilta Kinotarta edelleen löytyviä käsidesipulloja.

Uusitalo tekee Kinottaressa lähes kaikkea. Hän valitsee ohjelmiston, myy liput ja leffamurkinat, laittaa filmit pyörimään ja hoitaa siivoukset. Joka talvi hän kolaa pihalla lumiakin, vaikka pääsääntöisesti pihahommat ruohonleikkuusta lumenauraukseen ovat muiden kontolla.

Uusitalolla on pitkin matkaa ollut listoilla muutama henkilö, jotka ovat pystyneet aika ajoin hoitamaan lipunmyynnin ja tarjoamaan näin yrittäjälle ainakin vapaan illan. Korona-aikana työvuoroja oli kuitenkin tarjolla vain ani harvoin, ja lopulta Uusitalo päätyi tekemään kaiken koko ajan itse. Jos hän ei ollut teatterilla, hän ainakin mietti sitä.

”Vuosi takaperin huomasin, että sitä tahtia kupsahdan kohta. Onneksi löytyi pari opiskelijaa, jotka hoitavat nyt lipunmyyntiä parina iltana viikossa”, Uusitalo sanoo.

”Mutta että olenko minä nyt sitten edes yksinyrittäjä, kun minulla kuitenkin on työntekijöitä”, Uusitalo virnistää valintaansa viitaten.

Mahdollisuus vapaapäiviin ja lepoon on alkanut purra, sillä Uusitalo on löytänyt itsensä jälleen ideoimasta entiseen tapaan uutta ja miettimästä, miten toimintaa voisi kehittää. Jotain saattaa olla tulossakin, mutta vielä tässä vaiheessa Uusitalo ei paljasta, mitä se voisi olla.

Vaikka korona-aika oli Uusitalolle heittämällä se haastavin yrittäjän uran aikana, on alalla omat epävarmuustekijänsä tavallisinakin aikoina. Kun myytävät tuotteet, eli elokuvat, ovat käytännössä täysin muiden käsissä, ei voi tietää, mitä milloinkin on tulossa.

”Voi vain toivoa, että tänäkin vuonna tulee hyviä leffoja, joita ihmiset haluavat tulla katsomaan. Vuodet ovat tosi erilaisia. Ehkä sitä on kuitenkin ajan saatossa jollain lailla yrittänyt opetella luottamaan siihen, että kyllä se siitä”, Uusitalo sanoo.

Ainakin tänä vuonna ohjelmistoon on saatu useampiakin elokuvia, jotka ovat houkutelleet väkeä katsomoihin Jämsässäkin. Hetken pohdinnan jälkeen listaa alkaa kertyä: Indiana Jones, Mission Impossible, Oppenheimer, vuoden ehdoton ykköshitti Barbie sekä kotimaiset Lapua ja Kuolleet lehdet. Ja niiden lisäksi tukku pienempien yleisöjen elokuvia, jotka yleensä pyörivät Kinottaren pienimmässä salissa, kolmosessa.

Juuri pikkusalin elokuvien valinta tuo Uusitalolle eniten pohtimista.

”Ehkä sinne tulee valittua välillä vähän liiankin art house -elokuvia, kun ajattelee paikkakunnan kokoa. Ihmiset eivät välttämättä tiedä niistä, vaikka ne olisivat miten hienoja. Olen kuitenkin yrittänyt opetella, etten heti lopeta niiden pyörittämistä, kotimaisten varsinkaan, vaikka ne eivät ensimmäisellä viikolla paljon katsojia keräisikään”, Uusitalo sanoo.

Yrittäjä itse ei ennätä katsomaan elokuvia juuri koskaan. Uusitalo muistaa nähneensä valkokankaalta pari elokuvaa viimeksi elokuussa. Se tapahtui elokuva-alan kokoontumisajoissa, Cinema-tapahtumassa, Joensuussa.

”Ihmiset olettavat, että katson kaikki elokuvat, enkä päivisin muuta teekään. Mutta ihmeesti se aika menee aina johonkin muuhun”, Uusitalo nauraa.

Yksinyrittäjyys ei ole Uusitalolle itsetarkoitus. Hän toivoo, että toiminta joskus kasvaisi niin suureksi, että hän voisi palkata yritykseen kaverin tai vaikka useammankin.

”Haaveeksihan se voi jäädä, mutta toivottavasti ei”, Uusitalo sanoo.