Oletko koskaan selannut lapsesi puhelinta viestien ja kuvien tutkimiseksi tai varmistaaksesi, puhuuko lapsi totta? Pidätkö lapsen puhelimessa seurantasovellusta – ja ennen kaikkea, tietääkö lapsikin siitä?

Pitäisi tietää, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton mediakasvatuksen asiantuntija Rauna Rahja.

”Luottamuksen kannalta on tärkeää, ettei toimi lapsen selän takana”, Rahja sanoo.

Netflixin draamasarjan Black Mirrorin jaksossa Arkangel ylisuojeleva äiti asentaa lapseensa mikrosirun, jolla hän tarkkailee lapsen terveyttä tämän tietämättä. Lapsesta kasvaa teini, joka alkaa kaivata yksityisyyttä. Koska kyseessä on scifisarja, äiti näkee tabletin ruudulta maailman lapsensa silmin. Yhtäkkiä hän näkee vahingossa tyttärensä ensimmäisen seksikerran sekä kokaiiniviivoja pöydällä.

Kauhuskenaario on hurja, mutta jotain pelottavan tuttua siinä on. Seurantasovellusten muuttuessa yhä edistyneemmiksi törmäämme eettisiin kysymyksiin: mitkä ovat hätätapauksia, joissa vanhemman on rikottava lapsen yksityisyyttä?

Seurantasovellus tai muu sijainnin paljastava teknologia asennetaan usein koulutielle lähtevän pienen lapsen puhelimeen luomaan turvaa, kun lapsi alkaa liikkua kodin ulkopuolella. Jos seuranta on käytössä, siitä kannattaa olla lapselle avoin.

”Lapselle pitää kertoa mitä tietoja vanhempi näkee ja perustella, miksi sovelluksen on on tärkeä olla käytössä.”

Laissa sähköisen viestinnän palveluista sanotaan, että huoltaja edustaa alle 15-vuotiasta lasta asioissa, jotka koskevat sijaintitietoihin liittyvää suostumusta, kieltoa ja tiedonsaantioikeutta.

Jos lapsi on täyttänyt 15 vuotta, hän voi tulla kuulluksi omia sijaintitietojaan koskevissa asioissa. Hätätapauksissa poliisi ja pelastusviranomaiset voivat auttaa huoltajaa sijaintitietojen saamisessa.

”Teknologisia sovelluksia paremmin arjessa kantaa välittävä keskustelu eli kiinnostus lapsen kokemuksia, myös digitaalisia sellaisia, kohtaan.”

Jokainen perhe määrittelee, onko jäljittäminen tarpeellista. Salailua kannattaa puntaroida tarkkaan. Selän takana toimiessa tulee Rahjan mukaan pohtia, onko se todella tarpeen lapsen edun tai turvallisuuden vuoksi.

”Jos on, lapselle tulee perustella, että huoli on nyt keskustelusta huolimatta niin suuri, että näin on pakko tehdä.”

Ikä pitää huomioida: nuori lapsi saattaa jakaa asioita mielellään, kun taas itsenäistyvästä nuoresta yksityisyys tuntuu tärkeältä. Kannattaa jutella säännöllisesti somessa tapahtuvista asioista ja olla kiinnostunut siitä, mitä lapselle laitteella kuuluu.

Lapsellakin on oikeus yksityisyyteen. Vanhemmat pohtivat usein, voiko lapsen viestejä lukea tai saako laitetta tutkia omin päin.

Syyn tulee ainakin olla painava, Rahja sanoo.

”Huoltajalla pitää olla vakava huoli siitä, että laitteella on jotain sellaista, mikä voi vaikuttaa lapsen psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen.”

Sosiaalisessa mediassa törmää helposti sisältöön, joka ei sovi lapselle. Jos lapsen käytös herättää huolta, vanhempi voi kysyä, onko laitteella tapahtunut tai näkynyt jotakin poikkeavaa: kiusaamista, väkivaltaa tai muuta häiritsevää sisältöä.

Asiaa kannattaa käsitellä aluksi keskustelun kautta, Rahja sanoo. ”Vanhempi voi sanoa, että näytä mikä mietityttää, niin pohditaan yhdessä. Kiinnostuksella pääsee pitkälle. Siinä on toki eroa, kuinka puhutaan pienelle lapselle tai teinille.”

Rahja muistuttaa, että vaikkei lapsella olisi pääsyä sovelluksiin, hän saattaa törmätä häiritseviin sisältöihin myös kaverien laitteilla, koulussa tai harrastuksissa.

Keskusteluyhteyttä kannattaa rakentaa jo lapsen ollessa nuori. Sen voi tehdä muutenkin kuin huolen kautta: voi katsella yhdessä esimerkiksi meemejä ja sitä kautta tutustua digitaaliseen maailmaan sekä sosiaalisen median syövereihin.

Vanhemman on hyvä olla kartalla siitä, millaisissa palveluissa lapsi on ja mitä siellä tulee vastaan. Onko lapsi valmis kyseiseen sovellukseen?

Yksityisyysasetukset ovat tärkeitä, jos lapsi liittyy someen. Rahjan mukaan pienen lapsen tai lapsen ylipäätään ei kannata esiintyä julkisella profiililla. Aina uuteen sovellukseen liittyessä on hyvä kysyä lupa ja jutella vanhemman kanssa. Kannattaa pohtia yhteiset pelisäännöt ja sopia, mitä palvelussa tehdään.

”Julkaiseeko lapsi omaa sisältöä vai seuraako hän muiden videoita? Vanhempi voi seurailla ainakin ensimmäisiä julkaisuja ja pohtia lapsen kanssa, kuinka laajalle sisältö voi levitä.”

Kun lapsi kasvaa, hän hakee yhä enemmän yksityisyyttä. Tästä huolimatta vanhemman ei kannata väistyä täysin taka-alalle, vaan jatkaa somesta keskustelemista.

Eteen voi tulla tilanne, jossa lapsi tai nuori ylläpitää kahta profiilia. On tili, jota vanhempi kuvittelee seuraavansa. Sen lisäksi on yksityistili, jonka sisältöä vanhempi ei näe. Näiden tilien sisällöt voivat olla hyvin erilaisia.

”Omalta lapselta voi kysyä, onko tällainen ilmiö tuttu omasta somekäytöksestä ja mitä hän siitä ajattelee.”

Netissä leviää erilaisia haasteita ja yllytyksiä. Suomessakin videopalvelu Tiktokissa on ollut tapauksia, joissa alaikäiset ovat tehneet livelähetyksessä ryhmäpaineen alla kaikenlaisia tempauksia. Lapsen pitää osata pitää huolta itsestään, myös digitaalisessa ympäristössä. Aikuisen pitää tukea tässä, Rahja sanoo.

”Jos lapsi toimii asiattomasti tai vaarallisesti, en sivuuttaisi sitä vaan ottaisin puheeksi.”