Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syyskuussa 2018.


Iltapäivä­lehden kirkuva otsikko osui häirit­sevästi silmiini. Se väitti suoma­laisten erojen syiden löytyvän seksistä, rahasta tai lastenkasvatuksesta. Mutta otsikko osoittaa aivan väärään suuntaan.

Pinnalle näkyvät syyt ja niiden seuraukset ulottuvat todellisuudessa paljon syvemmälle.

Pintailmiöistä huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa.

Silloin toivo toisen lohdusta kääntyy ajan kulussa suruksi omasta yksinäisyydestä.

Vaikka pinnalle näkyy riitaa rahasta ja seksistä, syvemmissä mielen ja suhteen kerroksissa osutaan syvempiin tarpeisiin ja hauraisiin pelkoihin. Ylimielinen jäkätys, kova vaativuus, vaikeneva vetäytyneisyys ja puhumattomuuden paino kätkevät alleen haavoittuvia ja herkkiä tunteita: pelkoja omasta merkityksettömyydestä, kipeää kaipuuta lähelle ja tarvetta tulla rakastetuksi kaikkinensa toisen silmissä.

Pitkä liitto päättyy harvoin heppoisin ajatuksin. Erojen takana on usein pitkä ja kipeä tie. Silti mahdollisuuksia korjata on usein enemmän kuin jaksamme kovien aikojen äärellä uskoa. Hyvissäkin suhteissa on tukalat aikansa ja kitkerät riitansa, joita voi oppia ratkomaan ja uudelleen rakentamaan. Laatua voi oppia luomaan yhdessä, eikä odottamaan toisaalta tarjotuksi.

Parisuhde on usein aikuisiän keskeisin ihmissuhde. Sen odotetaan vastaavan syviin tarpeisiin, turvallisuuteen ja tunnetason toiveisiin. Kaikkein eniten haemme parisuhteissa iloa ja lohtua. Mahdollisuutta saada rinnalle ihminen, jonka kanssa jakaa elämän suruja ja onnen hetkiä.

Ydinsana on jakaminen. Ei saaminen, eikä antaminen, vaan jakaminen.

Juuri tämä jakamisen hauraan toiveen murskautuminen on suurin syy suhteiden särkymisissä. Vaikka riidat pyrkivät asettumaan pintatasoille tiskirätteihin, seksikertoihin ja ajankäyttökiistoihin, pinnan alla myrskyävät syvemmät kysymykset:

Olenko sinulle tärkeä? Pidätkö minut mielessäsi? Jätätkö minut yksin tunteineni ja tapahtumineni? Oletko siinä, läsnä ja lähellä, jos minun on hätä?

Ratkaisevinta hyvän parisuhteen perusrakenteissa ei ole tismalleen samanmielinen seksitahti, rahankäyttö tai lastenkasvatusaatteet. Punainen lanka löytyy läheisestä ja turvallisesta tunnesuhteesta, jossa molempien on mahdollista olla minä. Samaan aikaan suhteessa me on yksilöäkin vahvempi voima.

Mikään ei tässä maailmassa lohduta tai loukkaa, niin kuin toisen ihmisen läheisyys tai etäisyys voi sen tehdä. Parisuhteessa läheisyyden lohtu ja etäisyyden lohduttomuus on käsin kosketeltavaa. Lohdullisen yhteyden syntyminen ja uudelleen rakentuminen vaatii palasensa kumpaiseltakin. On uskallettava kurottua lähelle ja avattava haavoittuvuuttaan, jonka edessä tarvitaan vastaanottavuutta ja hyväksyvyyttä.

Se tarkoittaa pysyvyyttä rinnalla. Ei edessä, ei takana, vaan rinnalla.

Vaatimusten ja vaikenemisten alle piiloutuu paljon herkkää ja hyvää, joka vaatii turvallisuutta tullakseen esille. Pinnan alta voi löytää syvyyksiä, joihin piirtyy ennen kaikkea kaipuu ja toive. Siitä, että sinä olisit siinä.

Ja että saisin olla sinulle tärkeintä tässä maailmassa.

Lue Maaret Kallion aiemmat kolumnit täältä.