”Olin jo omillani ja asuin silloisen poikaystäväni kanssa toisessa kaupungissa, kun vanhempani erosivat. Silti ero järkytti maailmaani suuresti. Enää ei voinut mennä lapsuudenkotiin viikonloppuisin tai loma-aikoina. Koti piti tyhjentää myyntiä varten, ja se tuntui raskaalta. Olinhan ajatellut, että voin aina palata kotiin, jos elämä potkii päähän.”

Näin kuvailee eräs nelikymppinen Helsingin Sanomien lukija vanhempiensa eron herättämiä tunteita.

Hän ei ole kokemuksineen yksin, sillä yhä useampi kokee vanhempiensa eron ollessaan itse jo aikuinen. Se johtuu siitä, että yli viisikymppiset eroavat nyt enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

HS kysyi marraskuussa lukijoiltaan, miltä vanhempien ero aikuisena tuntui. 

Suuri osa 125 vastaajasta ajatteli, että lopulta ero oli hyvä uutinen. Moni kertoi olevansa onnellinen vanhempiensa puolesta, ja jotkut toivovat, että vanhemmat olisivat eronneet jo paljon aiemmin. Toisaalta moni suree esimerkiksi tutun lapsuudenkodin, lasten yhtenäisen mummolan tai yhteisten perinteiden menettämistä.

Vanhempien ero voi olla kova paikka, vaikka sen kokisi vasta aikuisena. Tutut ihmissuhteet rakentuvat uudella tavalla, ja moni käytännön asia muuttuu. Näin sanoo psykoterapeutti ja Suomen uusperheiden liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo. 

”Aikuinen lapsi saattaa ajatella eroa hyvin käytännönläheisesti. Miten rakentaa kesälomat tai joulu, jos on tottunut olemaan vanhempien luona? Alaikäisenä lapsi elää sen mukaan, mitä vanhemmat päättävät, mutta aikuisena pitää tehdä itse valintoja”, Heikinheimo sanoo.

Hänen mukaansa aikuinen lapsi voi surra sekä mennyttä että tulevaa. Toisaalta sitä, että mielikuva omien vanhempien suhteesta muuttuu, ja toisaalta sitä, että elämä ei olekaan tulevaisuudessa samanlaista kuin ennen.

Jos on pitänyt vanhempiaan esimerkkinä pitkästä onnellisesta liitosta, ero voi horjuttaa turvallisuudentunnetta tai jopa uskoa rakkauteen.

”Aikuinen lapsi voi ajatella, että jos vanhemmat ovat onnistuneet pysymään kauan yhdessä, minäkin voin onnistua. Vanhempien erotessa eron mahdollisuus on enemmän läsnä myös itselle.”

Perheen dynamiikka ennen eroa vaikuttaa paljon siihen, miltä vanhempien eropäätös tuntuu.

Heikinheimon mukaan aikuisille lapsille vanhempien erossa kivuliainta on usein se, jos eroriidat pitkittyvät ja lapset vedetään eroon mukaan. Aikuiselle lapselle vanhempi saattaa nimittäin helposti tilittää erosta kuin vertaiselleen. Aikuisestakin lapsesta tuntuu kuitenkin pahalta, jos oma vanhempi haukkuu toista vanhempaa tai puhuu tästä jatkuvasti pahaa.

Ilkeät puheet voivat tuntua senkin vuoksi pahalta, että jokainen on perinyt joitakin piirteitä tai käytösmalleja kummaltakin vanhemmaltaan, Heikinheimo sanoo. Tätä kautta vanhemman haukut voivat osua myös itseen.

Hankalia tunteita voivat aiheuttaa myös tilanteet, joissa ero ei ole yhteinen päätös ja toinen vanhempi voi huonosti. Silloin aikuiset lapset saattavat joutua kantamaan huolta vanhemman pärjäämisestä.

”Jos vanhemmat eivät kykene säätelemään tunteitaan, he saattavat siirtää vastuun aikuiselle lapselle: valitse kumman haluat. Olen törmännyt esimerkiksi tilanteisiin, joissa nuoret aikuiset eivät vietä häitään, koska eivät jaksa vanhempiensa riitelyä siitä, ketä kutsutaan ja ketä ei.”

Riitaisat erot koettiin raskaina myös HS:n kyselyssä.

Jotkut vastaajat kertoivat joutuneensa toimimaan sovittelijoina tai valitsemaan puolensa. Moni koki surua siitä, etteivät vanhemmat mahtuneet enää samaan tilaan keskenään. Perhejuhlista ja juhlapyhistä tuli vaikeita. 

Heikinheimon mukaan kuormittavia ovat usein tilanteet, joissa aikuisille lapsille sanotaan suoraan, että yhdessä on oltu vain heidän takiaan. Jos riidat tai vaikeudet eivät ole näkyneet lapsille aiemmin, ero voi tulla suurena yllätyksenä ja muuttaa mielikuvia omasta lapsuudesta.

”Ihminen voi tuntea toisaalta syyllisyyttä ja ajatella, että on estänyt vanhempiaan olemasta onnellisia, ja toisaalta miettiä, ovatko hänen muistonsa lapsuudesta valetta.”

Vanhempien kanssa keskusteleminen voi auttaa käsittelemään vaikeita tunteita. Vanhempien on tärkeää ottaa vastuu päätöksestään eikä sysätä sitä lasten kannettavaksi, Heikinheimo muistuttaa.

”Aikuisen lapsen on tärkeä kuulla, että eron lykkääminen on ollut vanhempien valinta, ei lapsen. He ovat ehkä ajatelleet tekevänsä hyvää. Lapsi ei ole voinut siihen vaikuttaa.”

Väestöliiton perhebarometrin mukaan yli viisikymppisten eronneisuus on kolmenkymmenen viime vuoden aikana moninkertaistunut.

Väestöntutkimuslaitoksen johtaja, tutkimusprofessori Anna Rotkirch uskoo, että muutos heijastelee sitä, että elinajanodote on noussut. Yli viisikymppisillä on aiempaa enemmän terveitä vuosia edessään, ja on luonnollista miettiä, kuinka ja kenen kanssa ne haluaa viettää.

Myös yhteiskunnan muutokset vaikuttavat. Parisuhdenormit ovat höllentyneet ja taloudelliset syyt pitävät ihmisiä aiempaa harvemmin yhdessä. 1960- ja 1970-luvun seksuaalisen vapautumisen ajan elänyt sukupolvi on tullut eläkeikään.

”Jotkut heistä elävät hyvin vakiintunutta elämää, mutta jotkut löytävät uuden puolison tai etsivät seksikumppania Tinderistä. Aiemmin erityisesti vanhempien naisten seksuaalisuus on ollut iso tabu. Moni on ajatellut, että sitä tuskin on edes olemassa”, Rotkirch sanoo.

Hän uskoo, että vanhempien ero on monelle aikuiselle lapselle myös jonkinlainen aikuistumisen paikka. Sen myötä omista vanhemmista tulee uudella tavalla toisistaan irrallisia, itsenäisiä ihmisiä, jotka saattavat esimerkiksi löytää uuden kumppanin.

”Silloin joutuu väistämättä ajattelemaan vanhempien seksi- tai rakkauselämää, ja voi syntyä yllättäviäkin jännitteitä. Usein on helpompaa hyväksyä esimerkiksi ystävän kuin vanhemman uusi rakas.”

Rotkirchin mukaan vanhempien ero nostaa tilastollisesti myös lasten riskiä erota. Siihen on monta syytä.

”Sekä periytyvät ominaisuudet että kokemukset lapsuudenperheestä vaikuttavat. Esimerkiksi seikkailunhaluinen persoonallisuus tai kokemus siitä, että parisuhteet eivät kestä – tai molemmat.”

Moni HS:n kyselyn vastaaja kertoi, että heidän vanhempansa erosivat samoihin aikoihin kuin he itse itsenäistyivät ja muuttivat pois kotoa. Useimmat kokivat yhdistelmän raskaaksi.

Kipeät tunteet ovat Kirsi Heikinheimon mukaan tavallisia ja ymmärrettäviä. Parikymppisen tehtävä on kurottua perheen parista kohti omaa elämää, ja se on helpointa, jos kotiasiat eivät vaadi erityistä huomiota.

”Itsenäistyessä katse on maailmaa ja oman elämän rakentamista päin. Jos huomio pitääkin kiinnittää omaan taustaan, energiaa ei välttämättä riitä esimerkiksi opiskeluihin”, Heikinheimo sanoo.

Anna Rotkirchin mukaan itsenäistymisen hetki on usein myös kohta, jossa vanhemmat tukevat lapsiaan erityisen paljon – henkisesti, taloudellisesti tai auttamalla käytännön asioissa. Jos he käyvät samaan aikaan läpi isoa omaa kriisiä, tuki voi jäädä vähemmälle.

Väestöliiton tutkimusten mukaan ero myös vähentää jonkin verran isien yhteydenpitoa heidän aikuisiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. Se kertoo Rotkirchin mukaan siitä, että monissa perheissä yhteydenpito on edelleen naisten vastuulla.

Lapsia tilanne voi harmittaa erityisesti silloin, jos vanhempi löytää pian eron jälkeen uuden puolison.

”Lapsille voi tulla olo, että miksi resursseja ei käytetä heihin vaan tähän uuteen puolisoon”, Rotkirch sanoo.

Toisaalta lapset voivat olla myös vilpittömän onnellisia vanhemman uudesta rakkaudesta. Joillekin se, että vanhempi löytää uuden puolison, voi olla helpotus – varsinkin, jos eronnut vanhempi on jo iäkäs.

”Aikuiset lapset saattavat ajatella, että on helpottavaa, kun joku pitää vanhemmasta huolen. Lapset eivät voi olla paikalla joka päivä.”

Jos vanhempien ero herättää vaikeita tunteita, Kirsi Heikinheimo kannustaa pitämään huolta itsestään. Lepäämään riittävästi, ulkoilemaan, tukeutumaan läheisiin ja tekemään asioita, jotka tuovat muuta ajateltavaa.

Jos joutuu vanhempien välisen katkeruuden pelinappulaksi, on tärkeää pitää kiinni rajoistaan ja hakea tarvittaessa keskusteluapua itselle tai vanhemmalle.

”Vanhemmalle voi ihan suoraan sanoa, että hei, minun ei tarvitse kuunnella tuollaista. Tarvittaessa hänet voi ohjata eropalveluihin tai auttavaan puhelimeen. Ei ole lapsen tehtävä olla se, johon vanhempi erokriisissä nojaa”, Heikinheimo sanoo.

Vaikka vanhempien ero romuttaisi hetkeksi turvallisuudentunnetta tai käsitystä rakkaudesta, sen ei tarvitse määritellä oman elämän suuntaviivoja.

”Kaikilla on mahdollisuus onnelliseen elämään, vaikka ympärillä olisi ollut kriisejä. Ja vaikka vanhempien elämä olisi ollut onneton, se ei tarkoita sitä, että oma elämä olisi onneton. Olemme paljon enemmän kuin meille sattuneet tapahtumat.”

Jutussa on käytetty sitaatteja vain sellaisilta verkkokyselyyn vastanneilta, jotka ovat jättäneet toimitukselle yhteystietonsa.