Pariskunta istuu keittiön pöydän ääressä. Laskelmia on tehty, on ynnäilty lapsilisiä ja vanhempainrahaa ja selvitetty lähiseudun päiväkotien tilannetta. Katseet kohtaavat. Ei me taideta uskaltaa tehdä lasta, kuuluu hiljainen päätös.

Toimeentulon puntarointia on uumoiltu syypääksi Suomen vauvakatoon. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

”Ajatus, että jossain olisi valtavasti pariskuntia, jotka punnitsisivat lastenhankintaa etuuksia laskien, ei ole kosketuksissa suomalaiseen todellisuuteen”, sanoo Turun yliopiston väestötieteen professori Marika Jalovaara.

Lapsia syntyy entistä vähemmän, mutta syyt ovat moninaiset ja syvemmällä.

Hedelmällisyysluku ennätyspieni

Jalovaara, jos kuka, tuntee aiheen läpikotaisin. Hän johtaa Strategisen tutkimuksen Flux-hanketta, joka keskittyy Suomen syntyvyyteen ja sen vaikutuksiin. Mittarit eivät kerro hyvää.

Viime vuonna Suomeen syntyi hieman alle 45 000 lasta. Jalovaaran mukaan syntyvyydessä saatiin uusi pohjalukema. Näyttää siltä, että tänä vuonna ollaan menossa vieläkin alemmas.

”Olipa edessä pieni lasku tai nousu, syntyvyys on kovin matalalla”, Jalovaara painottaa.

Tuoreimpien lukujen mukaan suomalainen nainen synnyttää elämänsä aikana keskimäärin 1,32 lasta. Näin pieni luku tarkoittaa, että väestö ei enää syntyvyyden voimalla pysy ennallaan. Sitä varten pitäisi lapsia syntyä keskimäärin kaksi jokaista naista kohden. Väestö kuitenkin kasvaa vielä, koska maahan muuttaa enemmän väkeä kuin maasta pois.

Alhainen kokonaishedelmällisyys johtaa yhteiskunnassa monenlaisiin ongelmiin. Niitä Jalovaara on listannut kollegojensa kanssa tammikuussa 2023 julkaistussa Väestörakenteen muutos haastaa yhteiskunnan kestävyyden -tietopaketissa.

Koosteessa pohditaan muun muassa taloudellista huoltosuhdetta, eli sitä, paljonko meillä tulevaisuudessa on työntekijöitä suhteessa työttömiin ja työvoiman ulkopuoliseen väestöön, kuten lapsiin ja eläkeläisiin. Alueellisesti tilanne on erityisen karu: isossa osassa Suomea lapsia syntyy vain vähän, kun taas eläkeläisten määrä kasvaa. Vinouma aiheuttaa väestötappiokunnissa monenlaisia vaikeuksia.

Yhteiskunnallisen ulottuvuuden lisäksi asiassa on henkilökohtaisempikin puoli, Jalovaara muistuttaa.

”Kyselyjen mukaan ihmiset toivovat saavansa keskimäärin kaksi lasta. Monille se jää kuitenkin haaveeksi.”

Sukupuolieroa tässä ei ole, vaan toivotut lapsiluvut ovat samoja.

Suomi seuraa maailmaa

Keskimääräinen lapsiluku on pienentynyt Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Ainoastaan sotien jälkeiset suuret ikäluokat muodostavat merkittävän poikkeuksen.

Nykyistä syntyvyyttä verrataan toisinaan 1870-luvun nälkävuosien vähäiseen syntyvyyteen, mutta Jalovaaran mukaan vertaus on huono, koska Suomen väkiluku oli tuolloin noin kolmannes nykyisestä. Syntyvyys naista kohden oli nälänhädästä huolimatta 3,4.

”Syön ajohanskani, jos syntyvyys joskus pomppaa nälkävuosien tasolle”, Jalovaara kirjoitti blogissaan vuonna 2019.

Syntyvyyden lasku ei ole suomalainen erikoisuus. Sama kehitys koskee kaikkia maita, joissa naiset ovat saaneet enemmän päätösvaltaa elämäänsä, lapsikuolleisuus on vähentynyt ja mahdollisuus ehkäisyyn on parantunut.

quote: Murhe ympäristöstä on aiempaa yleisempää, mutta ilmastoahdistus ei selitä viimeaikaista syntyvyyden romahdusta.

Lapsiluku on pienentynyt samalla, kun toiveet perhekoosta ovat pienentyneet. Myös ne, jotka haluavat valita vain yhden lapsen tai lapsettomuuden, voivat tätä nykyä tehdä niin ilman kummempaa paheksuntaa. Tämä on Jalovaarasta yksinomaan positiivista.

”Lisääntymisoikeuksiin kuuluu myös oikeus olla lisääntymättä”, hän huomauttaa.

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat tutkimusten mukaan kuitenkin pienehkö ryhmä, eikä syntyvyyden romahtamisesta voi syyttää heitä. Romahdusta ei selitä myöskään ilmastoahdistus, vaikka murhe ympäristöstä onkin aiempaa yleisempää.

Esikoiset vähenevät

Vuosikymmenten ajan suomalaiset naiset saivat ensimmäisen lapsensa yhä vanhempina, mutta lopulliset lapsiluvut pysyivät samoina. Ensisynnyttäjien keski-ikä lähti nousuun 1970-luvulla; nykyään nainen saa esikoisensa keskimäärin 29,6 vuoden iässä.

Vuodesta 2010 uutta on ollut se, että myös 30–39-vuotiaat synnyttävät vähemmän lapsia. Kyse ei siis ole vain äidiksi tulemisen lykkääntymisestä, vaan lapsikatras jää pienemmäksi: myös toisia ja kolmansia lapsia on syntynyt aiempaa vähemmän.

Yli 40-vuotiaiden naisten ryhmässä syntyvyys on kasvanut hiukan, mutta sen ikäisille syntyy niin vähän lapsia, ettei sillä juuri ole merkitystä kokonaissyntyvyyden kannalta. Myöhään aloittaessa ainakin useamman lapsen saaminen voi jäädä haaveeksi.

Professori puhuu paljon, kävelee ympäri keittiötään ja näyttää koneelta käyriä ja tilastoja. Niiden valossa on selvää, ettei mataliin syntyvyyslukuihin ole yhtä ainoaa syytä.

Jotkin tekijät ovat kuitenkin toisia olennaisempia. Tilastot kertovat, että pula on nimenomaan ensisynnyttäjistä. Yhden lapsen saanut saa usein toisenkin.

”Vuonna 2010 alkaneesta syntyvyyden laskusta kolme neljäsosaa liittyy siihen, että ensimmäisiä lapsia on syntynyt vähemmän”, Jalovaara kertoo.

Koulutetuilla lapsia useammin

Elinikäinen lapsettomuus on usein yhdistetty uranaisiin, joilla ei ole aikaa lapsille. 1940- ja 50-luvuilla syntyneillä ilmiö olikin totta – korkeasti koulutetut naiset jäivät useammin lapsettomiksi. 60-luvulla tilanne muuttui.

”Perus- tai keskiasteen koulutetut naiset saavat enemmän lapsia alle 30-vuotiaina, mutta sitten korkeasti koulutetut kirivät ja tilanne kääntyy”, Jalovaara selittää.

Jos lapsilukua tarkastellaan koulutustason mukaan, on korkeasti koulutetuilla ja matalasti koulutetuilla naisilla keskimäärin suunnilleen yhtä paljon lapsia. Keskiarvo kuitenkin hämää: alemman koulutustason äidit saavat enemmän lapsia, mutta toisaalta matalasti koulutetuissa on myös enemmän lapsettomia.

”Jos katsotaan 40-vuotiaita naisia, todennäköisemmin lapsia on niillä, joilla on myös enemmän koulutusta.”

Miesten kohdalla ilmiö on vielä selkeämpi. Perus- tai keskiasteen käyneistä miehistä joka kolmas näyttäisi jäävän lapsettomaksi, kun korkeakoulututkinnon suorittaneista lapsettomia on vain joka viides.

Ero piilee Jalovaaran mukaan parisuhteissa: korkeammin koulutetuilla on todennäköisemmin pitkä parisuhde, jossa lapset hankitaan.

”Lapsia syntyy eniten pitkiin, sitoutuneisiin parisuhteisiin, etenkin avioliittoihin. Jos niitä ei ole, on vähemmän lapsiakin”, hän kiteyttää.

Jopa itsestään selvältä tuntuvan selityksen vahvistaa Väestöliiton Perhebarometri. Kun on kysytty, miksi ihmiset eivät hanki lapsia, hyvin yleinen syy on kumppanin puuttuminen.

Suhde päättyy ennen lapsia

Näin päästään lopulta asian ytimeen. Vaikka syntyvyyden laskuun on monia syitä, yksi keskeisistä on se, että parisuhteet ovat muuttuneet.

Jalovaara näyttää koneeltaan tuoreen, vielä julkaisemattoman tutkimuksen. Vierekkäin ovat parisuhteiden kestosta ja syntyvyydestä kertovat kuvaajat. Vanhemmissa ikäluokissa ensimmäiset parisuhteet tuottivat useammin lapsia, nuoremmissa erottiin useammin ennen jälkikasvua.

quote: Lapsia syntyy eniten pitkiin parisuhteisiin, etenkin avioliittoihin. Jos niitä ei ole, lapsia syntyy vähemmän.

Tätä selittävät erityisesti muuttuneet odotukset. Suurten ikäluokkien miehellä piti vielä olla neljä A:ta – auto, akka, ammatti ja asunto – ja mielellään varhain, mutta nykyään nuorena vakiintumista pidetään lähinnä outona. Ensin pitäisi olla tutkinto ja hyvä työpaikka, sitten vasta voi miettiä perheen perustamista.

Moni nuori aikuinen käyttää aikaa etsien itseään ja ”omaa juttuaan” . Aloilleen ei haluta asettua, ennen kuin ne löytyvät. Avioliittojen tilalla on avoliittoja, joista moni päättyy ennen lapsen saantia.

”Ihmiset kyllä muodostavat parisuhteita, mutta nykyään ne päättyvät eroon nopeammin kuin ennen. Samalla lykkääntyy myös lasten hankkiminen. Monilla se näyttäisi lykkääntyvän niin kauan, ettei lapsia saada.”

Tämä koskee sekä naisia että miehiä. Lapsia saaneissa pareissa mies on keskimäärin kaksi vuotta naista vanhempi.

”Viisikymppinen lapseton mies voi pohtia, että perhe olisi ehkä kiva, mutta mitään kiirettä ei vielä ole. On tietysti hienoa, että heillä on hyvä itsetunto, mutta kuinka vetovoimaisia he sitten lopulta ovat esimerkiksi 25-vuotiaiden naisten silmissä? Aika harva on rocktähti tai suosikkinäyttelijä.”

Nykynaiset eivät tosin systemaattisesti etsi itseään menestyneempää puolisoa. Tutkimusten mukaan suomalaiset naiset ovat jo pitkään solmineet liittoja itseään matalammin koulutettujen miesten kanssa.

Kiinnostavia ovat tutkimukset, joissa yhdistettiin Ruotsin armeijan tekemiä älykkyys- ja kuntotestejä varusmiesten myöhempiin lapsettomien osuuksiin. Paremmin pärjänneillä on todennäköisemmin lapsia, vaikka koulutus ja varallisuus on otettu huomioon.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että huonommin testeissä pärjänneet olisivat jotenkin toistaitoisia tai ”heikompaa ainesta”, jonka on parempikin jäädä lisääntymättä – vaikka näinkin julmia ajatuksia tuloksista joissakin kahvipöytäkeskusteluissa esitettiin. Monesta nyt lapsettomaksi jäävästä tulisi aivan loistava perheenisä, Jalovaara korostaa.

Matalan syntyvyyden maa

Tosiasia on, että suomalaisten syntyvyys on vähäistä. Siihen pitää Jalovaaran mukaan sopeutua.

”On myönnettävä, että Suomi on nykyään matalan syntyvyyden maa. Meidän pitää pohtia, miten saamme sen toimimaan.”

Väestön nopean ikääntymisen ratkaisuksi esitetään usein maahanmuuttoa – lepäähän Suomen väestönkasvu sen varassa jo nyt.

Usein huoli matalasta syntyvyydestä kuitataankin sillä, ettei ihmisistä maailmassa ole pulaa. Etenkin Saharan eteläpuolella väestö kasvaa kovaa tahtia.

”On totta, että meillä on liian matala syntyvyys, samoin se, että monissa kehittyvissä maissa väkiluku kasvaa edelleen nopeasti. Mutta kumoavatko nämä kaksi ongelmaa jotenkin toisensa?” Jalovaara kysyy.

Voidaan pohtia, kuinka moraalisesti kestävää on houkutella Afrikan koulutettua vähemmistöä Eurooppaan paikkaamaan meidän työvoimapulaamme.

Toisekseen, kannettu vesi ei pysy kaivossa: vaikka ensimmäisen polven maahanmuuttajat saavat enemmän lapsia kuin kantaväestö, jo toisessa polvessa syntyvyys alkaa laskea kohti enemmistön lukuja.

Lisää tukea yksilöille

Entäpä se tavallinen ratkaisuehdotus, raha? Auttaisivatko vanhemmille suunnatut lisätuet? Jalovaara ei innostu ideasta.

”Minusta kyse ei ole tukitoimien puutteesta. En usko, että esimerkiksi lapsilisien korotus kääntäisi syntyvyyttä kasvuun. Erityisen epätodennäköistä tämä on, jos halutaan lisää esikoisia.”

quote: Ei riitä, että tuetaan jo perheellisiä. Perheen perustamista pitäisi tukea joka vaiheessa, samoin nuorten hyvinvointia.

Jalovaaran mielestä vanhemmuutta tuetaan jo melko hyvin. Työn ja perheen yhteensovittamista tuetaan Pohjoismaissa enemmän kuin missään.

Lapsiperheiden tukemisen sijasta pitäisi puhua yksilöiden tukemisesta.

”Jos haluamme lapsia, perheellistymistä kannattaisi tukea joka vaiheessa. Ei riitä, että tuetaan jo perheellisiä.”

Kaikki politiikan ja päätöksenteon osa-alueet ovat tärkeitä. Kouluttautumisessa Suomi on jäänyt jälkeen muista maista ja miehet naisista. Työllisyydessä on parantamisen varaa sekä naisilla että miehillä.

”Myös nuorten aikuisten psyykkinen hyvinvointi on valtavan tärkeää. Ja palkattoman hoivatyön tasaisempi jakautuminen. Nämä asiat olisi aika hoitaa kuntoon.”

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2023.

KUKA-LAATIKKO

Syntynyt 1970.

Turun yliopiston sosiologian professori, erityisalana väestötiede.

Syntyvyyteen vaikuttamiseen ja siihen sopeutumiseen ratkaisuja etsivän Flux-tutkimuskonsortion johtaja.

Tutkinut syntyvyyttä ja parisuhteita yli 20 vuotta.

Kaksi aikuista lasta.

Sarjaharrastaja, joka on innostunut moottoripyöristä, melonnasta ja juoksemisesta. Nyt suosikkeina pyöräily ja kuntosali.

KUVATEKSTIT:

Marika Jalovaaran mukaan Suomen on syytä sopeutua matalaan syntyvyyteen.