hs.fi - 2000009943679 - Maksumuuri poistettu
- 📅 2023-11-13T08:04:44.733Z
- 👁️ 135 katselukertaa
- 🔓 Julkinen
Ihminen ja seksuaalisuus ovat kuin auto, josta löytyy niin jarrut kuin kaasu. Seksuaalista haluttomuutta lähdetään yleensä ratkomaan painamalla kaasua, kiihdyttämällä.
Kokeillaanko uusia asentoja tai kuumien videoiden katselua? Se ei välttämättä ole toimivin tapa.
”Sitten saatetaan ihmetellä, kun pitsi, valkoviini ja Barry White eivät toimikaan”, tiivistää erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen.
Hänen mukaansa haluttomuutta kannattaisi lähestyä sen jarrujen kautta. Mikä on oman tai kumppanin halukkuuden tiellä?
”Omien asiakkaideni käynneistä saisi todella huonoa audiopornoa, sillä haluttomuuteen liittyvissä tapaamisissa puhutaan usein töistä, kotitöistä, lasten kasvatuksesta, henkilöhistoriasta, kehosuhteesta ja luottamuksesta.”
Haluttomuuden jäljet johtavat siis useimmiten muuallekin kuin itse makuuhuoneeseen. Näiden jarrujen huomioiminen heijastuu usein myönteisesti yhteiseen seksielämään.
Halujen eriparisuus tulee paremmin näkyviin suhteen edetessä.
”Eikä kyse ole vain seksuaalisesta halusta”, Elina Tanskanen muistuttaa. ”Haluamme eri tavalla suhteessa kaikkea muutakin: katsoa Netflixiä, syödä nepalilaista.”
Eriparisuuden kanssa voi kuitenkin tulla toimeen. Se vaatii toimivaa vuorovaikutusta, siis puhumista.
Lopputuloksena ei tarvitse – tai voikaan – olla täysi yksimielisyys.
”Parisuhteessa ei tarvitse olla samaa mieltä seksikertojen tiheydestä siinä missä ei parhaasta lomakohteestakaan”, sanoo psykoterapeutti, erityistason seksuaaliterapeutti ja SSSM-terapeutti [seksuaalisuuden, sukupuolen ja suhteiden moninaisuus] Maarit Grönroos.
”Lomalle voi lähteä kaverin kanssa ja seksiä harrastaa yksinkin. Kaikesta voi neuvotella. Joskus ratkaisu voi olla suhteen avaaminen tai käynti seksialan yrittäjällä.”
Apua, ei! Niin Elina Tanskanen ajattelee, kun hänen vastaanotolleen hakeutuu pari, joka kertoo rakastavansa toisiaan ja elävänsä yhdessä hyvää arkea – ja pohtivansa, pitäisikö erota, koska seksiä on vain kerran vuodessa.
”Parit luulevat usein, että heissä on vikaa, kun seksi vähenee ajan myötä. Oikeasti se on supertavallista. Seksielämä leppoistuu, ja uutuudenviehätyksen korvaavat hyvä turvallisuus ja tuttuus. Se ei kerro huonosta suhteesta. Seksin määrä ei korreloi suoraan suhteen laadun kanssa.”
Maarit Grönroos on samaa mieltä.
”Seksuaalisuudella on toisinaan kummallisen kova painoarvo. Pidän itse sanaparista ’harrastaa seksiä’. Seksi voi olla harrastus, jota harrastetaan silloin, kun siltä tuntuu. Ei kukaan eräharrastajakaan mene paniikkiin siitä, jos ei jonain syksynä satukaan käymään vaeltamassa.”
Jos tämä ei ole seksiharrastuksesi syksy, katso talvella uudestaan.
Tietyt lääkitykset, kiputilat tai vaikkapa keski-ikäisellä miehellä testosteronitason lasku voivat aiheuttaa seksuaalisen halun laskua. Silloin kannattaa hakeutua lääkärille, jotta ongelmaa voidaan tutkia.
Monelle lääketieteellinen syy voi kuitenkin olla jopa toivottu selitys haluttomuudelle. Silloin ei tarvitse kohdata haluun vaikuttavia psyykkisiä tekijöitä, joiden käsittely voi olla kipeää.
Todellisuudessa on melko harvinaista, että haluttomuutta selittäisi pelkästään yksittäinen fysiologinen tekijä.
”Miesten haluttomuus on yhä tabu”, Elina Tanskanen harmittelee.
”Miehet voivat kokea tuplapaineita sekä sisältä että ulkopuolelta: Miksi oma haluni heittelehtii? Ja miksi en osaa olla se ’dude’, jonka pitäisi haluta seksiä koko ajan?”
Todellisuudessa sekä naiset että miehet kokevat seksuaalista haluttomuutta, mutta kulttuurinen taakka on yhä raskas.
”Mieheksi kasvatetuilta aletaan odottaa teini-ikäisestä saakka spontaania, oma-aloitteista halua siinä, missä tytöiltä odotetaan responsiivisuutta eli reagointia kumppanin haluun”, Maarit Grönroos muistuttaa.
”Miehenkin halu voi kuitenkin olla sellaista, että se kaipaa esiin houkuttelua. Miehen seksuaalisuus tai halukaan ei ole sitä, että pudotetaan housut nilkkoihin ja ruvetaan hommiin.”
Grönroos työskentelee heteroparien lisäksi laajasti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kanssa. Haluttomuus koskettaa tasapuolisesti kaikkia sukupuolia ja seksuaalisia suuntauksia.
”Moni naiskehoinen kuvaa tuntevansa spontaania halua kerran kuussa”, Elina Tanskanen kertoo.
Siis ovulaation kieppeillä. Se johdattelee harrastamaan seksiä hedelmällisellä hetkellä. Hormonien vaikutus haluihin ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen asia.
Joiltakin esimerkiksi hormonaalinen ehkäisy imaisee haluja, kun luonnollinen hormonitasapaino muuttuu. Toisille hormonaalinen ehkäisy taas on vapautus raskaaksi tulemisen pelosta tai vaikkapa kovista kuukautiskivuista, ja silloin se voi jopa sytyttää halut.
”Vaikka ovulaation aikainen halukkuuspiikki onkin tieteellinen fakta, elämä on hormoneja moninaisempaa”, Maarit Grönroos summaa.
”Niiden vaikutus naisen haluun olisi suurempi, mikäli elämäntilanteemme olisivat muuten todella tasaisia. Harvalla ne ovat.”
Tanskanen ja Grönroos ovat molemmat sitä mieltä, että kumppanin syyllistäminen itsetyydytyksestä ei ole koskaan ok.
Entä mitä he ajattelevat uskomuksesta, jonka mukaan sooloseksi olisi pois yhteisestä seksistä?
”Kyseenalaistan väittämän vahvasti”, Maarit Grönroos sanoo. ”On tavallisempaa, että hyvä seksi lisää seksiä. Masturbointi on itsessään arvokasta ja samalla ikään kuin harjoittelua seksiä varten. Kehosuhde vaatii elämänmittaista huolenpitoa, ja itsetyydytys tarjoaa siihen mahdollisuuden.”
Kun on kerännyt tietoa omasta nautinnostaan, osaa sanoa myös toiselle: paina tuosta napista, niin innostun.
Sooloseksin voi nähdä jopa huomaavaisena eleenä.
”Silloin ei käytä kumppaniaan välinearvoisesti runkkaamiseen”, Maarit Grönroos huomauttaa. ”Se on myönteinen ilmiö.”
Elina Tanskanen kysyy usein asiakkailtaan, missä nämä viimeksi jakoivat ihanan seksihetken. Usein vastaus kuuluu, että lomalla, mökillä, Teneriffalla. Silloin Tanskanen esittää jatkokysymyksen: mikä siellä oli toisin?
Moni meistä on niin turtunut arkisirkukseensa, että ei tunnista sen vaikutusta seksihaluihin. Kuormitus voi kuitenkin syödä niitä varkain.
”Modernin työuupumusepidemian keskellä ei ole ihme, että peitto ei heilu joka taloudessa”, Elina Tanskanen lohduttaa.
Maarit Grönroos on samaa mieltä.
”Pyydän usein asiakkaitani katsomaan kalenteriaan. Miltä se on viime aikoina näyttänyt? Jos aikataulu on tukossa, on ihan luonnollista, että päähän tai kehoon ei mahdu mitään. Silloin kumppanin seksiehdotus voi tuntua tyrkyttämiseltä. Kun arki on täynnä, ei välttämättä halua ketään edes lähelle kehoaan.”
Silloin kannattaa karsia parhaansa mukaan kuormitustekijöitä.
Stressin vaikutus haluihin vaihtelee kuitenkin yksilöiden välillä.
”Kohtaan työssäni myös vakavasti masentuneita ja syvästi loppuunpalaneita, joille seksuaalisuus on se viimeinen, ihana liekki”, Elina Tanskanen kertoo.
Moni on lukenut joskus neuvon siitä, että seksiä kannattaa parisuhteessa harrastaa, vaikka ei siltä tuntuisi.
”Tämä on vanhanaikainen ohje, jonka koen todella hirveänä”, Elina Tanskanen teroittaa.
”Omien rajojen ylitystä tapahtuu seksin tontilla helposti. Kysymys seksiin pakottautumisesta on minulle ammatillisesti vakava. Olen kuullut, miten terapeutti on kehottanut harrastamaan seksiä kerran viikossa ja se on tuntunut suhteen toisesta osapuolesta raiskaukselta. Erityisesti naisille seksiin pakottautumisella on pitkät, kulttuuriset juuret. Pahimmillaan tämä on seksuaalista väkivaltaa.”
Ohjenuoraksi kannattaa sen sijaan ottaa Tanskasen mukaan tämä: omaa seksuaalisuuttaan vastaan ei kannata toimia koskaan. Se vaikuttaa kielteisesti sekä omaan että suhteen hyvinvointiin.
Hyvässä suhteessa kumppani haluaa, että kumpikin nauttii.
Entä, jos vähän kutkuttaa, mutta ei ole ihan varma? Kannattaako seksiin silloin lähteä?
Elina Tanskanen kehottaa miettimään, miltä seksin jälkeen yleensä tuntuu. Kärjistäen: hyrisetkö pari päivää innoissasi – vau, sepä teki hyvää, vitsit, miten siistiä meillä oli?
Vai itketkö puoli tuntia suihkussa ja toivot, ettei tätä tarvitsisi tehdä pitkään aikaan uudelleen? Jos tunne jälkikäteen on rakastunut ja iloinen, voi kokeilla.
”Jos ei ole ihan varma, haluaako seksiä, se kannattaa kertoa ääneen: voin olla vieteltävissä, mutta en voi luvata sitä”, Maarit Grönroos ehdottaa.
”Flirttailu ei velvoita pitkään seksirumbaan. Aina on oikeus keskeyttää, missä vaiheessa tahansa. Silloin voi vaikka ehdottaa, että katsotaan yhdessä sittenkin lähekkäin leffaa. Silitellään ja pussaillaan.”