Viivytteletkö joskus nukkumaanmenoa ehtiäksesi selata vielä sosiaalista mediaa, katsoa suosikkisarjaasi tai skrollata muuten vain puhelinta?

Ei ole tavatonta, että kiireistä arkea viettävät ihmiset ottavat omaa aikaa tinkimällä  yöunista. Ilmiölle on nimikin: kostovalvominen eli revenge bedtime procrastination.

Illalla saattaa jo haukotuttaa, mutta on ihanaa, kun kukaan ei vaadi mitään. Silloin on mahdollisuus nauttia asioista, joiden pariin ei päivällä ehdi. Lukea vaikkapa uutisia siitä, mitä maailmalla on tapahtunut. Tai selata Tiktokia tai Instagramia.

”Suurin osa ihmisistä kyllä tietää, ettei tämäntyyppisessä valvomisessa ole mitään mieltä”, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi Terveystalosta.

Samaan hengenvetoon hän sanoo, kuinka ymmärrettävää se kuitenkin on. Isosävi hiukan vierastaa sitä, että nukkumaanmenon lykkäämistä kutsutaan kosto-etuliitteellä. Univajeesta toki seuraa helposti päiväväsymystä, joka voi jälkeenpäin harmittaa ja tuntua kostolta.

”Kysymyshän on tavallisesti tilanteesta, jossa on päivisin niin paljon vastuita ja hoidettavia asioita, ettei aikaa palautumiselle yksinkertaisesti ole”, Isosävi sanoo.

Tilanne on ehkä tyypillisin ruuhkavuosissa elävälle tai uraa rakentavalle, jolloin tuntuu, että tehtävälista päivisin on loputon. Silloin alkaa helposti suorittaa myös vapaa-aikaansa niin, ettei arjessa ole yhtään hengähdystaukoja.

Isosävi ei haluaisi antaa ohjeita nukkumaanmenoon ihmiselle, jonka päivän tekemättömien asioiden lista on jo valmiiksi pitkä. Hengitys- ja rentoutusharjoitukset ja kännykkämuistutukset aikaisesta sänkyyn menemisestä eivät toimi kaikilla ja voivat tuntua jopa ylimääräisiltä suorituksilta, jos elämä muutenkin täyttyy ulkoapäin asetetuista listoista.

”Muutoksen tekeminen on aina vaikeaa. Lisävaatimukset unen optimoinnista voivat pahentaa ongelmaa entisestään”, Isosävi sanoo.

Sopiva annos päivittäistä stressiä on hyväksi jopa yöunen laadulle. Jatkuva ylikuormittuminen sen sijaan voi ajaa hakemaan vapautusta vastuusta jopa keinoilla, jotka tietää haitallisiksi.

Jos päivän aikana tai sen jälkeen ei kykene palautumaan riittävästi, voi Isosävin mukaan helpommin ajautua tilanteeseen, jossa vain turruttaa itsensä älylaitteita selaten yömyöhään. 

”Pelaamalla ja nettiä selaamalla vireystila voi pysyä yllä vaikka kuinka pitkään, vaikka olisi jo unen tarpeessa”, Isosävi sanoo.

Siksi hänen mukaansa esimerkiksi kirjan lukeminen on somen selaamista palauttavampaa, koska siinä on pakko keskittyä sisältöön.

Kostovalvomisesta tehdyt tutkimukset tukevat väitettä siitä, että jatkuva nukkumaan menemisen viivyttely kertoo stressistä ja ylikuormittumisen kierteestä, jota voi olla vaikea katkaista.

Isosävin mukaan kyse on myös persoonallisista ja tilannekohtaisista eroista. 

Jos kuitenkin huomaa jatkuvasti viivyttävänsä nukkumaanmenoa saadakseen omaa aikaa, kannattaa Isosävin miettiä, voisiko arki ylipäätään olla palauttavampaa niin, ettei ainoa aika itselle mielekkäisiin asioihin jää vain pikkutunneille.

”Voisiko pitää pitkän viikonlopun vapaata? Voiko jutella työkuormastaan esihenkilön kanssa tai sopia puolison kanssa vain omille harrastuksille tarkoitetuista vapaailloista?” Isosävi ehdottaa.