Ihmisen paras ystävä voi järkkyä mieleltään. Pentuaikana koettu trauma saattaa vaikuttaa koiran käytökseen voimakkaasti vielä aikuisenakin.

Koirien mielenterveysongelmissa on yhteneväisyyksiä ihmisen vastaaviin oireisiin, mutta tutkimuksessa puhutaan mieluummin ei-toivotusta käyttäytymisestä, kertoo tutkija Emma Hakanen Helsingin yliopistosta.

Koirat eivät pysty sanallisesti kuvailemaan mielenmaisemaansa samoin kuin ihmiset, joten koirilla puhutaan käytöshäiriöistä tai ei-toivotusta käyttäytymisestä.

Joitain yhtäläisyyksiä ihmisten ja koirien mielenterveydessä kuitenkin on. Koirilla, kuten ihmisilläkin, mielenterveyshäiriöt voivat liittyä persoonallisuuteen. Esimerkiksi neuroottisuus on yksi ihmisen persoonallisuuspiirteistä, ja sen kaltainen piirre on havaittu myös koirilla: jotkut yksilöt ovat taipuvaisia epävarmaan käyttäytymiseen.

Ihmisen ja koiran perimästä 96 prosenttia on yhteistä. Samankaltaisuuksia on myös aivorakenteiden ja -alueiden välillä. Esimerkiksi pelossa ihmisellä ja koiralla aktivoituvat samat aivoalueet.

Pentuna koira on herkimmillään, ja monet asiat täytyy oppia silloin. Esimerkiksi yksinoloa täytyy harjoitella, koska koira on sosiaalinen laumaeläin, jolle ero perheestä voi olla kova paikka.

Jotkut koirat kärsivät voimakkaasta eroahdistuksesta ja saattavat ulvoa, kuljeskella levottomina, pureskella paikkoja tai jopa tehdä tarpeita sisälle, jos ne eivät ole oppineet olemaan yksin.

Pentu myös reagoi vahvasti jännittäviin kokemuksiin, ja joskus liika jännitys voi aiheuttaa pysyvän trauman. Siksi esimerkiksi sosiaalistaminen kannattaa tehdä pennun tahdissa, niin että se tottuu hiljalleen vieraisiin koiriin, uusiin asioihin ja paikkoihin.

Pennun ylikuormittamista kannattaa välttää, sillä sen aivot väsyvät nopeasti. Esimerkiksi vilkas ostoskeskus voi olla liikaa kehittyville aivoille.

Suomalaisilla koirilla on yleisimmin todettu ääniarkuutta. Myös erilaiset sosiaaliset pelot ovat tavallisia. Silloin koira pelkää vieraita ihmisiä tai toisia koiria. Yleisiä ovat niin ikään eroahdistus ja pelko erilaisia alustoja, kuten liukasta lattiaa kohtaan.

Koirilla tavataan myös vastaavaa käyttäytymistä kuin adhd:ssa ihmisillä. Tutkijat puhuvat impulsiivisuudesta ja keskittymiskyvyttömyydestä: koira ei fokusoidu kauaa ja tehtävien suorittamisessa voi olla ongelmia.

Erityisesti tietyillä roduilla on pakko-oireisia häiriöitä. Esimerkiksi staffordshirenbullterriereillä ja saksanpaimenkoirilla esiintyy paljon hännän jahtaamista. Paimentamiseen jalostetuilla bordercollieilla taas saattaa ilmetä tuijottamista. Koira voi esimerkiksi jäädä tuijottamaan seinää, jossa ihminen ei havaitse mitään erikoista.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ei-toivottu käyttäytyminen on sitä aina omistajan näkökulmasta. Monet piirteet, kuten aggressiivisuus ja epävarmuus, ovat koiralle hyvin luonnollisia, eikä niitä voi täysin poistaa.

On huomattu, että koiran rotu korostuu selittävänä tekijänä. Kyse on perinnöllisyydestä: yksilöitä on voitu käyttää esimerkiksi ääniyliherkkyydestä huolimatta jalostuksessa.

Sitten on niin sanottuja ympäristötekijöitä. Jos koiranpentua on sosiaalistettu heikosti, siitä voi aikuisena tulla epävarma ja aggressiivinen.

Ääniarkuus taas puhkeaa koirilla usein vasta kahden ikävuoden jälkeen. Vuoden vanha koira ei välttämättä reagoi ilotulitukseen vielä mitenkään, mutta kaksivuotiaana se alkaakin osoittaa ääniarkuuden merkkejä. Vielä ei ole saatu selville, mistä tämä johtuu.

Lisäksi on todettu, että enemmän liikuntaa saavilla koirilla esiintyy vähemmän arkuuksia ja pakko-oireista käyttäytymistä. Samoin maalaiskoirilla on kaupunkilaiskoiria vähemmän sosiaalista arkuutta.

Ammattimaisesta eläinkoulutuksesta voi olla apua. Koiraa kannattaa kouluttaa positiivisella vahvistamisella, jos halutaan vaikkapa vähentää sen arkuutta.

Tähän toimii niin sanottu Look at That -tekniikka. Siinä koiraa palkitaan, kun se vilkaisee pelottavaa asiaa. Pikkuhiljaa aletaan lähestyä pelon kohdetta, edelleen palkiten. Näin koira voi oppia hallitsemaan tunnetilaansa.

Ääniarkuutta on yritetty hoitaa antamalla koiran kuunnella ilotulituksen ääniä niin, että voimakkuutta on lisätty hiljalleen. Pelosta on kuitenkin vaikea päästä koulutuksella eroon, jos koira on päässyt säikähtämään pahasti.

Suomessa kehitys ei ole vielä yhtä pitkällä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Eniten täällä annetaan rauhoittavia lääkkeitä juuri ääniarkuuteen ja muihin pelkotiloihin. Myös pakko-oireiseen käyttäytymiseen jotkut eläinlääkärit saattavat ehdottaa lääkkeitä.

Voi olla, että koirien lääkitseminen rantautuu voimakkaammin myös Suomeen, mutta paljon riippuu omistajien asenteista. Osa ei halua lemmikille pitkäaikaista lääkitystä. Toiset taas saattavat kokea, että kaikkea on jo kokeiltu ja lääkitys on viimeinen keino.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2023.