Suoratoistopalvelun tiedottaja lähettää viestin Amerikasta asti.

Hän haluaa tietää, miksi äsken tehdyssä Kelsey Grammerin videohaastattelussa sivuttiin niin monesti politiikkaa ja uskontoa.

Keskustelun olisi pitänyt keskittyä uudelleen alkaneeseen komediasarja Frasieriin, ja no, jutun nyt ainakin olisi keskityttävä pelkästään siihen.

BBC:n toimittaja kertoi joulukuun alussa, että haastattelu Grammerin kanssa katkesi, kun toimittaja kysyi, onko näyttelijä edelleen Donald Trumpin kannattaja.

”Olen”, Grammer ehti vastata, ennen kuin linja pantiin poikki.

Puoli tuntia ennen kiukkuista sähköpostia Grammer katsoo tietokoneen kameraan Frasier-mainoksen edessä ja hymyilee kohteliaasti. 

Radiopsykologi Frasier Cranen uusi tuleminen on toki hänellekin tärkein keskustelunaihe.

Frasieria, yhtä maailman suosituimmista sitcomeista, tehtiin yli kymmenen vuotta, 1993–2004. Sarja sai miljoonia katsojia ja enemmän Emmyjä kuin mikään komediasarja ennen sitä.

Paluuta Grammer alkoi viritellä jo seitsemän vuotta sitten.

Grammer väittää, ettei lue juurikaan arvosteluita, mutta sanoo kuulleensa, että uudet jaksot on otettu vastaan hyvin.

”Joku lähetti minulle yhden lauseen arviosta, joka julkaistiin Englannissa, ja siinä sanottiin, että Kelsey Grammer on kiistämättä kymmenen hienoimman elossa olevan näyttelijän joukossa”, hän sanoo ja vilauttaa valkoista hammasriviään.

”Pystyn elämään sellaisen arvion kanssa.”

Grammerin tuttu on ollut selvästi kiltti ihminen ja jättänyt loput arviosta lähettämättä. Brittilehti The Telegraphin jutussa Grammeria nimitetään kyllä hienoksi televisionäyttelijäksi mutta heti seuraavassa lauseessa mainitaan, että hänen filmiuransa on täynnä mahalaskuja. Otsikossa ihmetellään, miksei Grammer ole tehnyt yhtään hyvää elokuvaa.

Lähes kaksikymmentä vuotta kestäneen Frasier-tauon aikana Grammerin elämä on muuttunut.

”Kyllä”, hän sanoo ja pitää merkitsevän tauon.

Äänessä on samaa ryhtiä, joka on tuonut uskottavuutta radiopsykiatrin rooliin. Hän on  jatkanut ääninäyttelijän töitä: Grammer on edelleen uhkaavankatkeran Sideshow Bobin ääni Simpsoneissa.

Grammer luettelee muutoksia. Hän on nyt 68-vuotias, naimisissa eri ihmisen kanssa ja hänellä on kolme uutta lasta. Hän on menestynyt ”kohtalaisesti” teatterituottajana ja perustanut uusia yhtiöitä. Nämä kaikki ovat hänelle ”seikkailuita”.

Alkuperäisen Frasierin aikaan Grammer kärsi päihderiippuvuudesta ja sai tuomion kokaiinin hallussapidosta.

Siihen mennessä oli tapahtunut monia tragedioita. Grammerin isä murhattiin, kun hän oli lapsi. Sisko puukotettiin kuoliaaksi ravintolaryöstön yhteydessä vuonna 1975.

Siskon murha melkein tuhosi Grammerin, niin hän on kertonut myöhemmin.

Viime vuodet ovat olleet helpompia.

Hän onnistui pääsemään eroon aineista vieroitushoidon avulla.

Hän on perustanut panimon nimeltä Faith America. Itseään Grammer on kutsunut ”tapansa parantaneeksi juomariksi”.

Myös Frasierille maistuu jälleen olut sherryn kera. Hahmon paluun suunnitteleminen oli näyttelijälle intohimotyötä, jossa sai miettiä, miten tulisieluista elitistipsykiatria voisi päivittää.

”Hän on mukavampi itselleen, eikä ota itseään enää niin vakavasti, mutta on samalla edelleen hieman hullu ja etsimässä täydellistä Frasieria”, Grammer sanoo.

”Ja luulen, että minäkin edelleen etsin sitä täydellistä Kelseyä.”

Uudessa Frasierissa nähdään Grammerin lisäksi vain vähän vanhaa näyttelijäkaartia, sitäkin harvoina vilauksina.

David Hyde Pierce ei halunnut jatkaa Niles-veljen roolissa, joten veljen vaimoa Daphnea esittävää Jane Leevesiäkään ei huolittu mukaan. Frasierin ja Nilesin isää näytellyt John Mahoney kuoli vuonna 2018.

Uusi ensemble on koottu jäljittelemään alkuperäisen menestyksen reseptiä. Edelleen ovista ramppaa jatkuvasti väkeä edestakaisin, kuin muistuttamassa ajasta, jolloin lavateatteri ja televisiokomedia eivät juuri eronneet toisistaan.

”Monet ovat sanoneet, että se on kuin lämmin syli. Se on tuttu tila, jossa ihmiset voivat rentoutua ja nauttia olostaan.”

Tekijät halusivat toteuttaa sarjan vanhalla tyylillä: useilla kameroilla, elävän yleisön edessä.

”Se on hyvin palkitsevaa siinä hetkessä ja näytellessä, koska näyttelijät, kuten tiedät, rakastavat yleisön tuoksua.”

Sarja keskittyy jälleen isän ja pojan suhteeseen, mutta nyt Frasierista on tullut vanhaa sukupolvea. Hän tulee hyvin toimeen nuorten opiskelijoiden kanssa, mutta on etääntynyt omasta pojastaan.

Aihepiiri on tuttu. Grammer tuli ensi kertaa isäksi vähän ennen kuin aloitti Frasierin näyttelemisen Cheers-komediasarjan sivuhahmona neljä vuosikymmentä sitten. Nyt lapsia on jo seitsemän.

”Menestykseni isänä on vaihdellut”, Grammer sanoo.

Sitten hän aloittaa polveilevan pohdinnan uusista mahdollisuuksista.

”Mahtavaa on se, että Jumala, tai miksi häntä ikinä haluaa kutsua, on hyvin avulias tarjoamaan ihmisille keinoja tutustua toisiinsa uudelleen.”

”Hän löytää meille myös keinoja säädellä omaa kasvuamme. Saamme monia mahdollisuuksia. Se on todellinen siunaus.”

Vaikka Frasierin rooli on kestänyt yli puolet Grammerin elämästä, se ei ole hänen omasta mielestään hänen paras suorituksensa.

Draamasarja Boss oli, vielä jokin aika sitten. Sitä tehtiin kahden kauden verran 2010-luvun alussa.

Grammer sanoi niihin aikoihin epäilevänsä, ettei saanut sarjasta Emmy-ehdokkuutta poliittisista syistä. Siis siksi, että hän on republikaani.

Hän on kuvaillut itseään kapinalliseksi, joka ajattelee aina toisin kuin pitäisi ajatella. Oikeastaan hän on melko tavallinen oikeistolainen: valtion roolia pitäisi pienentää ja veroja laskea. Grammer harkitsi pitkään politiikkaan lähtemistä, mutta on sittemmin menettänyt kiinnostuksen puoluepolitiikkaa kohtaan.

Frasier-sarjan historiasta löytyy yksi, vuonna 1994 esitetty jakso, jossa Frasier innostuu hetkeksi politiikasta. Siinä hän haluaa estää isänsä kannattaman, rikoksilla pelottelevan ehdokkaan etenemisen. Frasierin oma ehdokas olisi nostanut koulutuksen ja taiteen rahoitusta, mutta kaatuu ufoskandaaliin.

Grammerilla ei ole aavistustakaan, onko Frasier edelleen liberaali. 

”Me onnellisesti sivuutamme sen asian.”

Hän alkaa muistella Cheersin jaksoa vuodelta 1993, jossa Frasier kehottaa Woody Harrelsonin esittämää Woodya asettumaan vaaleissa ehdolle. Taktiikkana on hokea jatkuvasti yhtä tyhjää sanaa: ”Muutos.”

Jos Grammer tapaisi Frasierin tosielämässä, syntyisi tuskin edes kiistaa.

”Republikaanit eivät kinastele”, hän sanoo. ”Konservatiivisuuden tunnusmerkki on toisten kanssa toimeen tuleminen.”

Hän mieltää oman joukkonsa keskeisimmäksi arvoksi ”elä ja anna elää”. Siksi hän arvioi, että tulisi juttuun myös liberaali-Frasierinkin kanssa. (Toisen laidan hän ajattelee ”elävän kuten käsketään”.)

Tänä vuonna Grammer on tehnyt mielestään vielä merkittävimmän roolin kuin Frasier ja vielä paremman teoksen kuin Boss.

Tunnustuksellisesta Jesus Revolution -elokuvasta tuli ilmiö, joka rantautui Suomeenkin. Grammer esittää indie-elokuvassa herätysliikkeestä haltioituvaa pastoria.

”Olen aina ollut uskovainen. Välillä uskoni on tosin nilkuttanut ja taukoillut ja kohdannut syviä haasteita. Mutta kasvoin kirkossa käyvässä perheessä ja minulla oli suhde Jeesus Kristukseen jo lapsena.”

Jesus Revolution tuli sopivalla hetkellä.

”Lausuin eräänä myöhäisenä iltana rukouksen, jossa toivoin saavani tehdä jotain, mikä merkitsee jotain. Seuraavana aamuna sain luettavaksi käsikirjoituksen.”

Grammer on kyynelehtinyt suorassa lähetyksessä Jesus Revolutionista puhuessaan.

Tositapahtumiin perustuva elokuva välittää hänen mielestään tietoa kristinuskon tuomasta hyvästä olosta. Sama tunne on auttanut häntä itseään elämän vaikeina hetkinä.

”En halua tyrkyttää uskontoa. En kiellä omaa uskoani, mutta en kuljeskele vaatimassa, että muiden ihmisten pitäisi ajatella samoin kuin minä.”

”Sellainen ihminen minä olen.”

Paramountin tiedottaja napsauttaa oman mikrofoninsa päälle. Ääni katkaisee haastattelun.

”Kiitos”, hän sanoo ja lopettaa videoyhteyden.

Haastattelulle sovittua aikaa olisi vielä ollut jäljellä.

Frasier, Paramount+