Vuosikymmenten kokemuksella Arto Zetterman peruuttaa jäteauton yhdessä sujauksessa kapeikkoon, johon monia arveluttaisi peruuttaa edes ihan tavallisella henkilöautolla. 

Zettermanin mielestä kaupan takapihalla oleva keräyspaikka ei ole edes kovin hankala.

”Tästähän pääsee vielä toisen puolen ovista ulos.”

Oikeasti hankala paikka löytyy eräästä matkan varrella oleva parkkitalosta, jonka sisääntulossa lukee teksti ”suurin sallittu korkeus 3,4 metriä”.

”Kun tämän auton korkeus on 3,4 metriä, niin sinne en uskaltaisi ajaa, ellen tietäisi, että auto mahtuu.”

Yleensä tällaiset paikat tiedetään kuljettajien keskuudessa, koska alalle tullaan Zettermanin mukaan harjoittelun kautta ja reittejä ajetaan kokeneemman kuljettajan kanssa. Harjoittelijoita on tosin viime vuosina ollut hieman hankala saada, koska – kuten Zetterman asian ilmaisee – ”ei ole kovin mediaseksikästä olla roskakuski”.

Tilastoja katsomalla voisi ajatella, että kuljettajia yritettäisiin houkutella alalle palkalla, sillä jätehuoltokuljettajien palkat ovat Tilastokeskuksen mukaan nousseet vuosina 2018–2022 viidenneksi eniten. Vuonna 2018 kuljettajien säännöllisen työajan palkka oli 2 400 euroa. Vuonna 2022 se oli 2 778 euroa.

Tämä selviää Tilastokeskuksen HS:n pyynnöstä laskemasta aineistosta. Tilastokeskus laski, miten palkat ovat kehittyneet eri ammattiryhmien sisällä vuodesta 2018 vuoteen 2022.

Listan kärkikahinoissa jätehuoltotyöntekijät ovat poikkeus.

Vertailun voi tiivistää yhteen havaintoon: hyväpalkkaisten palkat ovat nousseet prosentuaalisesti enemmän kuin vähemmän ansaitsevien.

Eniten palkat nousivat luokassa muiden palvelualojen johtajat. Heillä palkka kasvoi peräti 24 prosenttia. Muita isojen nousujen aloja ovat rahoitusalan tai lainopillisen alan erityisasiantuntijat.

Vähiten palkat nousivat neljän vuoden aikana rahdinkäsittelijöillä ja varastotyöntekijöillä. Heillä palkka kohosi keskimäärin 7 prosenttia.

Käytännössä varastotyöntekijöiden reaalipalkka laski neljässä vuodessa. 

Inflaatio on samalla aikavälillä ollut 10,9 prosenttia. Mikäli palkka ei ole noussut yhtä paljon vuodesta 2018 vuoteen 2022, palkka ei ole pysynyt inflaation tahdissa.

Keskimäärin palkat nousivat 11,5 prosenttia vuodesta 2018. Vuoden 2018 suurituloisimmassa kolmanneksessa palkat nousivat vähintään tämän verran liki jokaisessa ammattiryhmässä. 

Poikkeuksen tähän tekevät esimerkiksi yliopisto- ja korkeakouluopettajat sekä lukion ja yläkoulujen opettajat. Heidän palkkansa nousi vain noin 8 prosenttia.

Pienituloisimmassa kolmanneksessa vain harva ammattiryhmä ylsi 11,5 prosentin palkannousuun. 

Pienituloisista huimaan palkankasvuun ylsivät kuitenkin esimerkiksi Arto Zettermanin kaltaiset jätehuoltotyöntekijät sekä toimistoavustajat. Heidän palkkansa nousivat liki 16 prosenttia vuodesta 2018.

Zetterman ei kuitenkaan usko, että itse palkka on juurikaan noussut, sillä hän sanoo tuntipalkkansa kohonneen viimeisen kymmenen vuoden aikana vain liittokorotusten verran. Hän arvelee, että nousu johtuu siitä, että töitä on tehty enemmän ja kuljettajille on maksettu enemmän lisiä. Yrityksillä on erilaisia lisiä, mutta esimerkiksi pahveja keräävä Zetterman saa ikälisän päälle ”pahvinkeräyslisän”.

”Lisää saa ajettujen pahvikilojen mukaan.”

Zettermanin mielestä palkoissa olisi kyllä noston varaa, sillä työ on fyysisesti raskasta. Kun toimittaja hyppää jäteauton kyytiin kello 8.30, on Zetterman ehtinyt jo kiertää keräämässä pahveja kolmen ja puolen tunnin ajan. Päivän 71 paikasta on jäljellä noin 30.

Vaikka kaikkien Tilastokeskuksen aineiston palkansaajien työkokemus on karttunut liki yhtäläisesti, ansioiden kehityksessä on siis ammattiryhmien välillä huimia eroja. 

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen ei ole yllättynyt. Eroihin palkkojen kehityksessä heijastuu laajempi työmarkkinoiden murros, jossa sekä teknologinen kehitys että globalisaatio vaikuttavat työn kysyntään.

Teknologian kehittyessä joidenkin ammattien tarve vähenee, kun työtehtäviä voidaan automatisoida. Samalla yritykset siirtävät töitä tehtäväksi ulkomaille. Näin on käynyt esimerkiksi monissa teollisuustyöntekijöiden ammateissa.

Kauhanen uskoo esimerkiksi varastotyöntekijöiden palkkakehityksen olleen niukkaa osin juuri siksi, koska useita isoja varastoja on automatisoitu viime vuosina.

Eritysasiantuntija- ja johtotehtävissä teknologinen kehitys taas on aiheuttanut päinvastaisen tilanteen. 

”Niissä uudet teknologiat ovat kasvattaneet tuottavuutta, tukeneet ihmistyötä ja lisänneet työn kysyntää”, Kauhanen sanoo.

Ero teknologian vaikutuksesta palkkakehitykseen näkyy konkreettisesti, kun verrataan esimerkiksi prosessityöntekijöitä ja prosessinvalvonnan asiantuntijoita. Asiantuntija-ammateissa olevien palkat nousivat keskimäärin 13,3 prosenttia, kun taas monilla eri alojen prosessityöntekijöillä nousu jäi alle kymmeneen prosenttiin.

”Tämä kertoo juuri siitä, että teknologiat ovat muuttuneet. Ne ovat vähentäneet kysyntää prosessityöntekijöissä mutta lisänneet sitä prosessivalvonnan asiantuntijoissa.”

Rakennemuutokset heijastuvat myös osaan pienituloisten suuria palkkanousuja. Esimerkiksi toimistoavustajien keskimääräinen 15,5 prosentin nousu ansioissa selittyy Kauhasen arvion mukaan ainakin osin sillä, että heidän osuutensa työvoimasta Suomessa on pienentynyt.

”Uskoisin, että kyse on siitä, että toimistoavustajien määrä on vähentynyt ja jäljelle jääneet ovat keskimääräistä korkeapalkkaisempia”, Kauhanen sanoo.

Jätehuoltotyöntekijöiden palkkanousua on kuitenkin vaikeampi selittää, Kauhanen sanoo. Hänestä Arto Zettermanin arvelu, että palkkanousu johtuu erilaisista lisistä, kuulostaa uskottavalta.

Harva työntekijä selviää työssä 65 vuoden eläkeikään asti. Zettermankaan ei usko, että pystyy tekemään pahvinkeräystöitä työuransa loppuun asti. Esimerkiksi Lassila & Tikanoja tarjoaa usein mahdollisuuden vaihtaa yrityksen sisällä kevyempiin tehtäviin.

”Voi siirtyä esimerkiksi vaihtolava- tai etulastausautojen kuskiksi. Siinä työt ovat fyysisesti kevyempiä.”

Zetterman on jo kerran vaihtanut kevyempiin tehtäviin, sillä aiemmin hän keräsi paperia.

”Se painaa ihan älyttömästi. Samoin kuin biojätteen keräysastiat.”

Zetterman arvelee, että jos joutuisi uudestaan keräämään biojätettä, hän olisi sairauslomalla parissa viikossa. Etenkin jos työ olisi Helsingin keskustassa, jossa se on erityisen vaikeaa. Astioita saa raahata pitkien matkojen päästä, eikä autoa saa mihinkään. Puhumattakaan vessatauoista. Ehkä tämä tai työn raskaus on ainakin osasyynä siihen, että naisia alalla on hyvin vähän.

”Alalla on jatkuva rekry päällä.”

Työt viisitoistavuotiaana aloittanut Zetterman itse päätyi jätehuoltoalalle, kun työt kirjapainon kuljettajana loppuivat. Ensin hän ajatteli opiskella uuden ammatin, mutta kun kotona oli jo perhe, tuntui täysipäiväiseksi opiskelijaksi ryhtyminen liian hankalalta.

”Etenkin, kun olen käynyt vain keskikoulun, niin siitä olisi ollut pitkä matka opiskella johonkin ihan muuhun ammattiin.”

Sitten hän haki töihin varastopuolelle mutta kyllästyi nopeasti.

”Tämän työn paras puoli on tietynlainen vapaus. Päivät menevät nopeasti, kun tekemistä on koko ajan.”

Alla olevasta hakukoneesta voit katsoa tarkemmat tiedot omasta ammattiryhmästäsi. Mikäli et löydä taulukosta omaa ammattiasi, voit katsoa Tilastokeskuksen luokitteluavaimesta, mihin ryhmään oma ammattisi on tilastoitu.

Jutun lopussa olevasta koostegrafiikasta voit tarkastella kaikkien ammattiryhmien tietoja.