https://www.kauppalehti.fi/uutiset/natalia-salmela-rinnastaa-indeksisijoittamisen-itsepetokseen-miksi-vertaus-menee-pieleen/53419b07-6320-4eb2-88c5-3831f391d5a2

📅 2024-02-01T08:58:23.514Z
👁️ 174 katselukertaa
🔓 Julkinen


Natalia Salmela rinnastaa indeksisijoittamisen itsepetokseen – Miksi vertaus menee pieleen?

Yrittäjä ja somepersoona Natalia Salmelan suosittelema sijoitusfilosofia eroaa esimerkiksi Warren Buffettin ja Björn Wahlroosin näkemyksistä.

Yrittäjä ja somepersoona Natalia Salmela kulkee rohkeasti vastavirtaan, kun hän arvostelee tuoreessa kolumnissaan Talouselämässä passiivista sijoittamista.

Salmelan mukaan monet ihmiset uskovat passiiviseen sijoittamiseen kuin jonkinlaiseen ihmelaitteeseen, joka tekee heistä miljonäärejä ilman työntekoa ja omaa aktiivisuutta. Passiivisen sijoittamisen sijaan hän kannustaa ihmisiä aktiiviseen osakepoimintaan.

Passiivisella sijoittamisella tarkoitetaan sitä, että sijoittaja pyrkii sijoituksillaan seuraamaan markkinoiden yleistä kehitystä pitkällä aikavälillä. Tyypillisesti sijoittaja sijoittaa varansa indeksirahastoon tai pörssinoteerattuun rahastoon eli etf:ään, jonka tavoite on jäljittää jonkin laajasti markkinoita kuvaavan osake- tai muun indeksin muutoksia.

Rahoitusteoria ja empiirinen näyttö tarjoavat vankat perusteet sijoittamisen mielekkyydelle. Passiivisen sijoittamisen mielekkyyden puolesta ovat puhuneet myös monet sijoitus- ja rahamaailman vaikuttajat Warren Buffettista Björn Wahlroosiin.

Yhdysvalloissa passiivisesti hoidetut rahastot ja etf:t ovat nyt suositumpia kuin aktiivisesti hoidetut vastaavat sijoitustuotteet. Passiivisissa rahastoissa ja etf:issä oli analyysiyhtiö Morningstarin mukaan Yhdysvalloissa viime vuoden lopussa 13 300 miljardia dollaria sijoitettuja varoja.

Yrittäjäriski on eri asia kuin passiivinen sijoitus
Rahoitusteorian ja esimerkiksi Buffettin ja Wahlroosin mietteiden valossa Salmela on väärässä ehdottaessaan, että aktiivinen osakepoiminta olisi passiivista sijoittamista parempi ratkaisu. Salmelan provokatiivisen kolumnin voi tulkita siten, että hän sekoittaa joko tahallaan tai tahattomasti kolumnissaan kaksi eri teemaa eli sen, mitä vaaditaan rikastumiseen, ja sen, mikä on mielekäs tapa sijoittaa arvopapereihin.

Salmelan mukaan rikastuminen vaatii paljon työtä, aktiivisuutta ja riskinottoa. Pitää paikkansa. Samoin on totta Salmelan väite siitä, että passiivinen sijoittaminen ei tarjoa satumaisia tuottoja, jos niitä verrataan 10 000 prosentin tuottoon suhteessa alkupääomaan. Sellaiseen tuottoon Salmela kertoo yltäneensä omalla yrittäjän ja sijoittajan urallaan.

Tämä vertaus ontuu, sillä yrittäjälähtöinen työtä vaativa riskinotto ja passiivinen sijoittaminen ovat eri asioita. Passiivinen sijoittaminen on väline sijoittaa tavalla, jossa parhaimmillaan kulut ovat pieniä, tuoton ja riskin suhde mielekäs ja pitkän aikavälin tuotot yleisen markkinakehityksen mukaisia.

Passiivinen sijoitus voi tuottaa tappiota, ja jokainen valitsee sijoituskohteensa omista lähtökohdistaan. Mutta ei, toisin kuin Salmela kirjoittaa, passiivinen sijoittaminen ei ole ”itsensä huijaamista”.