Joensuu. Tiistai, toukokuun 3. päivä 2022 

Poliiseja oli neljä, ja he ympäröivät Liisan auton joka puolelta.

Moni asia siitä päivästä on pelkkää sumua, mutta jälkeenpäin Liisa muistaa ihmetelleensä poliisien määrää. Miksi heitä oli niin monta? 

Parempi olisi puhua sisällä, joku poliiseista oli vastannut.

Päivä oli harmaa ja kolea, satoi räntää. Silti Liisa oli ollut hyvällä mielellä, kun hän oli aamulla lähtenyt viemään lapsia päiväkotiin ja kouluun. Samalla reissulla hän oli käynyt Alkossa ja ruokakaupassa.

Kaupassa puhelin oli soinut. Soittaja oli poliisi. Missä Liisa oli, poliisi oli kysynyt. Pitäisi tulla kotiin mahdollisimman pian, oli tärkeää asiaa.

Liisa oli säikähtänyt. Ei kai kukaan ollut kuollut?

Mutta vasta kotiin päästyään hän toden teolla hätääntyi.

Poliisit ilmoittivat, että Liisan asunnossa tehtäisiin kotietsintä. Liisa otettiin kiinni.

Mitä, otetaan kiinni?

”Vielä siinäkkään vaiheessa en niinku tajunnut, ett tää koski sitä tulipalloo. Sit hyö pyöri siinä ympyrää ja mie sanoin, että mie kyl keitän nytten kahvin. Mie sanoin, että juotteks työ kahvvii”, Liisa muistelee myöhemmin. 

Poliisit kieltäytyivät kahvista, mutta Liisa laittoi pannun päälle. Jälkeenpäin hän ei muista, joiko sitä lopulta itsekään.

Poliisit availivat laatikoita ja penkoivat tavaroita. Liisa muistelee, että poliisit kysyivät myös, oliko talossa aseita. Simolla oli. Simo on Liisan aviomies. Mutta ase osoittautui pelkäksi ilmakivääriksi.

Liisa vaati poliiseja soittamaan Simolle. En lähde kotoa ennen kuin Simo tulee paikalle, Liisa sanoi.

Lopulta Simo tuli. Hän oli ajanut Outokummusta Joensuuhun saman tien soiton saatuaan. Mutta kotona poliisi ei päästänytkään häntä heti sisään, koska kotietsintä oli kesken. Se oli outoa, sillä lain mukaan asunnon haltijalla on kuitenkin lähtökohtaisesti oikeus olla läsnä kotietsinnässä.

Kun Simo pääsi lopulta asuntoon, ensimmäiseksi hän riensi halaamaan Liisaa. Sitten Liisa lähti. 

”Mie vaan muistan, et mie itkin niinku ihan hirvveesti. Se oli niin nöyrryyttävvää kävellä siihen poliisiautoon, siihen koppiin. Se oli semmonen maija.” 

Outokumpu. Torstai, maaliskuun 17. päivä 2022, puolitoista kuukautta aiemmin.

Talvipäivä oli kuin sadusta. Oli muutama pakkasaste, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Kevään pystyi jo aistimaan. Leikkipuisto ei ollut enää pelkkää umpihankea, kun Liisa ehti sinne lastensa kanssa iltapäivällä kolmen jälkeen. Mukana oli myös ystäväperheen 7-vuotias tyttö.

Lapset ryntäsivät laskemaan mäkeä, nousivat kiipeilytelineelle ja keinuivat. Liisa vahti parivuotiaan kuopuksensa touhuja.

Vanhimman pojan Jaakon kännykkä soi. Soittaja oli Jaakon kaveri.

Teidän talo palaa, kaveri sanoi. 

Jaakko luuli tämän pilailevan ja lopetti puhelun. Kohta kännykkä soi uudelleen. Siellä oli toinen kaveri mutta sama tieto:

Teidän talo on tulessa!

Jaakko näki savua kotitalon suunnalla. Hän ryntäsi kertomaan uutisen äidilleen.

Elä kehtaa, Liisa sanoi. Hänkin luuli, että Jaakko vitsailee.

Jaakko meni kävelytielle nähdäkseen paremmin.

Äiti, tule katsomaan. Tuo taivas on ihan musta.

Liisa alkoi itkeä. Jälkeenpäin hän ei enää muista, miten sai koottua kaikki viisi lasta autoon. Kun he muutaman minuutin päästä olivat kotipihassa, talo oli jo ilmiliekeissä.

Pihalla parveili iso joukko ihmisiä. Osa kuvasi videokameralla. Täällähän on koko Outokumpu, Liisa ajatteli ahdistuneena.

Kaaoksen keskellä yksi asia oli silti hyvin: talossa ei ollut ketään. Lapset olivat Liisan vierellä, itkuisina mutta turvassa. Simo oli töissä.

Vain tunti aiemmin, juuri ennen lähtöä leikkipuistoon, hän oli ollut asunnossa sisällä. Lapset olivat odotelleet autossa, kun hän oli käynyt viemässä ruokaostokset keittiön lattialle, ottamassa nuorimman lapsen ulkoiluhaalarin ja piipahtanut vessassa.

Silloin kaikki oli ollut kunnossa. Ja nyt kodista oli jäljellä vain savuava liekkimeri.

Joensuun poliisitalo. Tiistai, toukokuun 3. päivä 2022, puolitoista kuukautta tulipalon jälkeen. 

Videokuulusteluhuoneessa istuivat Liisa ja alle kolmikymppinen vanhempi rikoskonstaapeli. Toinen, keski-ikäinen vanhempi rikoskonstaapeli seurasi Liisan kuulustelua ikkunan läpi seurantahuoneesta. 

Poliisi: Tosiaan Liisa, sua kuullaan nyt tuota rikoksesta epäiltynä tuhotyöhön ja tapahtuma-aika ois tuo 17.3.2022 Outokummussa. 

Liisa: Mutta olikos miulla nyt oikkeus tiettää, että miks, mitä varten?

Poliisi: Nii et epäillään?

Liisa: Nii.

Poliisi: No joo, kyllähän sul on oikeus tietää.

Kun Liisan perheen talo oli palanut, poliisi oli aloittanut normaalin tutkinnan palon syistä. Oli yritetty selvittää, mistä palo oli alkanut. Poliisikoira oli käynyt haistelemassa, oliko talossa merkkejä palavista nesteistä.

Viiden päivän päästä, tiistaina 22. maaliskuuta, tilanne kuitenkin muuttui.

Sinä iltapäivänä Joensuun poliisitalon kolmannen kerroksen neuvotteluhuoneeseen oli kokoontunut kaksi tutkinnanjohtajaa, tutkintaryhmän ryhmänjohtaja, ryhmän varajohtaja, kaksi tutkijaa ja yksi tekninen tutkija. Palaverin teema oli selvä: oliko syytä epäillä, että joku oli sytyttänyt Liisan talon tuleen tahallaan?

Palonsyyntutkinnan aikana poliisikoira oli merkannut pari kohtaa keittiössä. Niissä oli ollut palavia nesteitä. Sillä saattoi olla tutkinnan kannalta merkitystä tai sitten ei. Pelkkä koiran merkkaus ei ole vielä näyttö tuhotyöstä. Palava neste voi edesauttaa myös vahingossa syttynyttä tulipaloa.

Palon syttymissyyn selvittäminen on usein hankalaa. Teknisen tutkinnan pitää onnistua todella hyvin, jotta syttymissyystä saadaan varmuus. Sen sijaan paikka, josta tulipalo alkoi, on usein helpompi määritellä.

Eniten poliiseja ihmetytti kuitenkin yhden tutkijan havainto.

Tämä ei ollut ensimmäinen tulipalo, joka oli syttynyt Liisan lähistöllä. Paloja oli ollut useita ja nimenomaan tahallaan sytytettyjä. Tästä kirjoiteltiin jo netissäkin.

Liisan perheen kotitalo oli palanut kerran aiemminkin, ja nyt siis jo toisen kerran. Edellinen tulipalo oli sattunut puolitoista vuotta sitten, marraskuussa 2020. 

Sillä kertaa oli tuhoutunut kaikki. Lasten lelut, muistoesineet, ihan kaikki. Koti oli palanut lähes maan tasalle.

Pahinta oli, ettei perheellä ollut vakuutusta. Avustuslahjoituksina he olivat saaneet noin 4 000 euroa, ja ihmiset olivat antaneet heille vanhoja tavaroitaan.

Asunto oli ollut heillä vuokralla, mutta he olivat saaneet asua siinä ilmaiseksi, koska olivat tehneet taloon ison remontin, muun muassa vaihtaneet lämminvesivaraajan ja uusineet keittiön. Mutta talo oli ollut kallis ylläpitää, sähkölasku oli järjestään 500 euroa kuukaudessa. 

Kun talo oli palanut, perhe oli jo valmistelemassa muuttoa uuteen asuntoon. Sinne oli ehditty viedä pinnasänky ja vauvanvaatteita. 

Silloin epäiltiin, että palo olisi saanut alkunsa sähkölaitteista. Jotain vikaa sähköissä oli ollut. 

Kerran melkein koko naapurusto oli ollut sähkökatkon takia pimeänä, mutta Liisan perheen taloon sähköä oli tullut osittain. Siksi Liisa epäili, että taloon oli jossain vaiheessa tehty jotain omia sähkövirityksiä.

Talossa oli lisäksi haissut oudolle. Sähkön haju, Liisa kuvailee. Moni vieraskin oli haistanut sen.

Simo oli hajun takia soittanut pelastuslaitokselle, ja naapurissa asuva palomies oli käynyt tutkimassa tilannetta. Hän ei ollut kuitenkaan huomannut mitään hälyttävää vaan kehottanut hankkimaan paikalle sähkömiehen.

Sähkömies tuli ja kielsi käyttämästä joitain pistokkeita. Sähkömiehen arvion perusteella vuokranantaja päätti uusia ikivanhan sähkökaapin. 

Sähkömiehen käynnin jälkeen perhe oli asunut kaksi yötä muualla, koska sähköjä ei voinut käyttää. Sitten talo jo paloikin.

Sähköpalo ei olisi mitenkään harvinainen palonsyy. Suomessa syttyy vuosittain noin 700 rakennuspaloa sähkölaitteista. Tahallaan sytytettyjä rakennuspaloja on paljon vähemmän, noin 350.

Liisasta oli palon jälkeen tullut tarkka sähkölaitteiden kanssa. Suorastaan hysteerisen tarkka. Hän selitti käytöstään myös kuulustelijalle. 

Liisa: Kahvinkeittimet kaikki mie oon repiny seinästä pois. Mut sen mie voin niinku ihan oikkeesti sannoo, et siel oli niitä palohälyttimiä iha joka vitu huonneessa, ja siinä etteisessä oli vielä iha järkyttävän kovaäänine häkävarotin. Ja jos siinä on vastapäätä ollu joku ulkona, ni ne on huutanu ne hälyttimet.

Myös Simo kertoo, että Liisa muuttui palon jälkeen varovaiseksi. Hän oli aina naputtamassa muille, että töpselit pitää ottaa pois seinästä, ja ukkosella Liisa kiersi tekemässä sen itse. Simon hän laittoi asentamaan palovaroittimia joka huoneeseen.

Tästäkin huolimatta poliisi pohti: kuinka epätavallista on se, että yhdeltä perheeltä palaa kaksi taloa? Onhan se epätavallista. 

Ja oli muutakin. 

Vuonna 2017 Liisan kodin lähellä oli palannut rivitaloyhtiön autotalli. Yöllä alkaneen palon oli huomannut Simo. Perheen nuorin lapsi oli silloin vauva. Simo oli herännyt vauvan itkuun ja ottanut tämän syliin, ja silloin hän oli huomannut lieskoja kadun toisella puolella. Naapuririvitalon autotallit ja monitoimitilat olivat tulessa.

Simo oli herättänyt Liisan ja soittanut hätäkeskukseen, Liisa oli rynnännyt tien yli hakkaamaan asuntojen oviin. Ihmiset piti saada äkkiä ulos.

Hämäriä tulipaloja oli ollut tätäkin ennen.

Kun Liisa asui ensimmäisen avioliittonsa aikana Kontiolahdella, alueella oli liikkunut tuhopolttaja. Runsaan vuoden aikana samassa rivitaloyhtiössä, jossa Liisa asui, oli ollut peräti yhdeksän tuhopolttoa.

Ensin oli sytytetty roskakatos. Se tapahtui syyskuussa 2012.

Parin kuukauden päästä roskasäiliö oli kärynnyt uudelleen. Samana päivänä oli palanut myös Liisan aviomiehen Fiat.

Pari viikkoa myöhemmin oli poltettu jäteastia.

Sitten oli ollut muutaman kuukauden tauko. Kunnes toukokuussa 2013 oli jälleen palanut. Samana päivänä oli sytytetty tuleen sekajäteastian sisältö ja Liisan miehen Fiat, jälleen kerran.

Kesä oli ollut rauhallinen, mutta elokuussa oli roihunnut kunnolla. Silloin rivitalon päätyasunto oli palanut maan tasalle. Onneksi kukaan ei vahingoittunut.

Kuukautta myöhemmin, syyskuussa, varaston seinustalla oli sytytetty palamaan roskia. Samana päivänä oli palanut myös rottinkituoli ja matto, jotka yksi naapureista oli nostanut ulko-ovensa viereen.

Kuukauden päästä oli palanut kangasta ja muovia, jotka toinen naapuri oli jättänyt ovensa ulkopuolelle.

Näitä tapahtumia Joensuun poliisitalon kolmanteen kerrokseen kokoontuneet poliisit nyt kävivät läpi. Paloja oli niin monta, että se herätti ihmetystä. Voiko se olla sattumaa? Vai sytyttelikö Liisa tulipaloja tahallaan?

Jos viimeisin, Outokummussa tuhoutunut Liisan perheen kotitalo, olisi tuhopoltto, ainakin Liisa olisi sen luontevin epäilty. Hän oli viimeinen, joka oli käynyt talossa.

Vahinko tai sattuma voisi ehkä selittää kaksi tai kolmekin tulipaloa. Mutta että kaksitoista?

Palaverin päätteeksi kaikki poliisit olivat yksimielisiä asiasta. Tutkinnanjohtaja Petri Tirrosen käskystä poliisin tietojärjestelmiin kirjattiin rikosilmoitus epäillystä kolmesta tuhotyöstä Outokummussa. Liisaa epäiltiin siis molempien kotiensa sytyttämisestä sekä vuoden 2017 autotallipalosta.

Myöhemmin tutkinta laajeni. Lopulta poliisi epäili, että Liisa oli sytyttänyt kaikki kaksitoista tulipaloa, joissa hän oli jollain tavalla ollut läsnä. 

Mutta tätä Liisalle ei vielä kerrottu. Joensuun poliisilaitoksella rikoskonstaapeli kuulusteli häntä Outokummun kodin maaliskuisesta palosta.

Joensuun poliisilaitos. Tiistaina 3. toukokuuta 2022 kello 14.19, puolitoista kuukautta palon jälkeen.

Liisa: Työ ette tiiä, mikä on syttymissyy, ja työ syytätte minnuu, et mie oon sytyttäny sen.

Poliisi: Nii. Ku siellähän tosiaan, niin siis palohan on mennyt aika pitkälle ja sieltä on hankala sanoa sitä tarkkaa, täysin tarkkaa syttymissyytä.

Liisa: Niin, koska pelastuslaitoksella oli ihan kohttuuton viive.

Poliisi: Joo, kyllä.

Liisa oli tuohtunut. Hän oli ollut kiinniotettuna melkein kolme tuntia. Nyt häntä kuulusteltiin ensimmäistä kertaa rikoksesta epäiltynä. 

Poliisilla oli kuitenkin ongelma: tutkinnassa ei ollut sataprosenttisella varmuudella pystytty selvittämään, mistä palo oli saanut alkunsa.

Sitä oli miettinyt myös Liisa.

Oliko hella voinut jäädä päälle? Vain pari viikkoa ennen paloa oli ollut täpärä tilanne. Nuorimmainen oli käynyt vääntelemässä hellan nappuloita, kun hellan päällä oli ollut uunipelti ja leivinpaperi. Koko keittiö oli ollut ihan savussa. Onneksi se oli jäänyt siihen.

Tällä kertaa Liisa oli varma, että hellalla ei ollut mitään, kun hän oli piipahtanut talossa ennen leikkikentälle lähtöä. Hella nimittäin haisi oudolle aina, kun se oli päällä. 

Liisa: Ni mie oisin haistanu, jos siel ois ollu niinku. Jos oisin unohtanu levyn. Esimerkiks, ni oisin haistanu sen. Koska se hais semmoselle vanhalle rauvalle. 

Myöskään takasta tuli ei olisi voinut lähteä. Siihen ei ollut tehty tulta ainakaan viikkoon. Mikroaaltouuni, leivänpaahdin ja muut sähkölaitteet eivät ole voineet syttyä, sillä ne eivät olleet seinässä. Ainoastaan jääkaappi oli.

Liisalle tuli mieleen pari vaihtoehtoa. Olisiko palo voinut alkaa kännyköistä, jotka hän oli jättänyt lataukseen tiskipöydälle? Entäpä sähkötupakasta? Jaakko oli vähän aikaisemmin jäänyt kiinni sellaisen polttamisesta.

Liisa: Nii. No mistäs sie tiiät, että se ei oo se puhelin vaikka tai puhelimen laturi, jos on laturi ollu vääntyny tai sitte se sähkötupakka? Ni mistä sie tiiät, että ne ei oo ne?

Poliisi: Ne on tutkittu.

Liisa: Joo. Et ei oo syttyny ne?

Poliisi: Ei oo syttyny.

Liisa: No mikä sitten siellä on syttyny?

Poliisi: Hyvä kysymys.

Liisa: Nii sitte sillä perustteella aattelit, että mie pellaisin, pillaisin lasteni elämän niinku? Ja tekisin tommosen?

Liisa sanoi poliisille, että pahin painajainen olisi se, ettei palon syttymissyytä saada selville. Jos näin käy, vika ei ole hänen vaan pelastuslaitoksen viivyttelyn.

Pelastuslaitos itsekin arvioi raportissaan, että alkuvaiheessa pelastushenkilöstöä oli paikalla liian vähän, jotta toiminta olisi ollut tehokasta. Sammutustyöt alkoivat noin 27 minuutin päästä hälytyksestä, mutta ensimmäinen säiliöauto oli silloin vasta lähdössä kohti palopaikkaa.

Liisa: Jos siel ois ollu pelastuslaitos aikasemmin, jos [naapuri] ois soittanu hätäkeskukseen, jos hän on ollu vastapäätä siinä pihalla, niin hän on kuullu ku siellä huutaa kaikki palohälyttimet ja kaikki. Niin jos se ois heti sammutettu, niin työ tietäsitte, että mikä siellä on syttyny ja myö ei istuttais tässä. 

Palon jäljiltä keittiö oli niin pahoin palanut, että palon syttymissyytä oli mahdotonta selvittää. Poliisi ei siis pystynyt sen enempää vahvistamaan kuin sulkemaan pois Liisan epäilyä siitä, että kännykät olisivat aiheuttaneet palon. 

Ne ovat saattaneet sytyttää palon tai sitten ei, kuulustelija sanoi Liisalle. Hän kyseli, missä kaikki tavarat olivat olleet. Oliko keittiössä palavaa nestettä? Miksi ruokailutilan lattialta löytyi viinirypäleitä? 

Poliisi: Mihi sie tarkallee jätit sen muovipussin?

Liisa tuskastui.

Liisa: No siihen, missä oli se saareke, niin tälle puolen keittiöö. Ja meil on kolme alle kouluikästä lasta, ni mie en todellakkaa tiiä, et miks siellä on vittu viinirypälleitä lattioilla.

Kun perheen koti ensimmäisen kerran paloi, Liisa muuttui. Hän ei enää kestänyt paikkoja, joissa oli paljon ihmisiä. Sen takia hän ei mielellään mennyt edes kauppaan.

Liisalla oli jo ennen paloa ollut haasteita mielenterveytensä kanssa. Niihin hän oli hakenut apua. Poliisille Liisa antoi luvan hankkia kaikki häntä koskevat terveystiedot.

Niistä poliisi oli mielestään huomannut kaavan: Aina kun Liisa hakeutuu avun piiriin, syttyy tulipalo.

Liisa ei kiistä, etteikö hänellä olisi ongelmia. Hänellä on adhd eli tarkkaavaisuushäiriö, joten hän toimii usein impulsiivisesti. Kauppakassit jäävät usein lattialle purkamattomina. Rahankäyttö saattaa lähteä ihan lapasesta. Sen takia Simo hoitaa perheen raha-asiat. Jos Liisa tarvitsee rahaa, hän pyytää Simoa nostamaan sitä.

Liisa kertoo kahlanneensa nuoruudessaan niin pohjan kautta, että olisi hyvin voinut päätyä alkoholistiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tuli ensimmäinen avioliitto ja esikoispoika Jaakko.

Avioliitto päättyi, kun Liisa tapasi Simon työpaikallaan kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien pari on pitänyt yhtä. Molemmat ovat hoitoalalla.

Nyt heillä on kolme yhteistä lasta. Pienten lasten äidin jaksaminen on välillä ollut koetuksella, mutta kenelläpä ei olisi. Liisa on myös saanut apua.

Maaliskuinen tulipalo vaivasi myös Liisaa ja Simoa. He olivat pohtineet, olisiko joku voinut käydä sytyttämässä talon. He kokivat joutuneensa silmätikuiksi Outokummussa. Simon isäpuolella oli ollut joitain taloussotkuja, joihin heidätkin oli vedetty mukaan.

Sen takia he olivat hankkineet taloonsa valvontakameran ulko-oven yläpuolelle. Akkukäyttöinen laite ei Simon mielestä ollut kovin kätevä. Se toimi miten sattui, ja hälytyksiä tuli kännykkään koko ajan.

Latausta varten kamera olisi aina pitänyt kiertää irti jalustastaan. Käyttöönoton jälkeen Simo ei kertaakaan jaksanut tehdä sitä, joten kamera oli sammunut kahdeksan päivää ennen paloa.

”Se oli paska vehje”, Simo summasi poliisille.

Ikävän ilmapiirin takia perhe halusi muuttaa pois Outokummusta. Uusi asunto oli hankittu Joensuusta.

Sen verran edellisestä palosta oli opittu, että nyt perheellä oli vakuutus. Liisa hankki sen joulukuussa 2020, yli vuosi ennen viimeisintä tulipaloa. Rahat vakuutukseen saatiin hyväntekeväisyyshahmo Brother Christmasilta.

Vakuutuksesta he olivat saaneet lähes 33 000 euron korvaukset tuhoutuneesta irtaimistosta. Sillä oli pystytty hankkimaan huonekaluja ja lasten tavaroita. Perusjuttuja, niin kuin Liisa sanoo.

Kaksi päivää kiinnioton jälkeen Liisa oli edelleen pidätettynä Joensuun poliisitalolla. Kuulustelija vaihtui. Nyt kysymyksiä esitti noin nelikymppinen vanhempi rikoskonstaapeli.

Hän kyseli Liisalta perheen edellisestä asunnosta, ajasta ennen kuin sekin paloi. Talon remonteista. Vuokrasopimuksesta. Takuuvuokrasta. Vuokra-ajan pituudesta.

Liisa: Nii mihin nää niinku liittyy? En minäkkää en niinku nyt ymmärrä.

Poliisi: Mm. No me selvitellään tässä, tässä. Muun muassa tätä Suntiontien paloa. 

Liisa: Joo. Olikos siinä jottai epäselvvää siinä Suntiontien palossa?

Poliisi: No, sinua epäillään myös tuon Suntiontie 22:sen omakotitalon polttamisesta 22.11.2020.

Nyt Liisakin sai tietää poliisin epäilystä. Häntä ei epäilty pelkästään uusimmasta tulipalosta vaan myös edellisen kodin polttamisesta.

Poliisi: Miten kommentoit?

Liisa: No kommentoin, että mitä vittua? Miten. Sinä. Voit epäillä minua josttain sähkökeskuksen palosta, mikä on josttai sieltä saanu alkunsa?

Poliisi: Poliisi epäilee.

Liisa: No. En todellakaan ole polttanut. Mul on lapset saatana.

Poliisi kertoi, että Liisaa epäiltiin myös naapurin autotallin palosta vuonna 2017 Outokummussa sekä kymmenen vuoden takaisista tuhopoltoista rivitaloyhtiössä Kontiolahdella. Siis kaikkiaan kahdestatoista tuhopoltosta. 

Kahdestatoista!

Liisa: Et ihan oikkeesti et voi olla tosissas.

Poliisi: Tämä ei oo mikkää vitsi. Me ollaa ihan tosissaan tässä asiassa.

Liisa: Ni aattelit, että minä ihan niinku huviksseen polttelen taloja, niinkö?

Poliisi: Mä sanoin, et sinua epäillään tästä.

Liisa: Ja mitä tää nyt tarkottaa? Millä perustteella sie epäilet minnuu siitä?

Poliisi: Me päästään siihen sitten myöhemmin, mutta onko siulla jotain kommentoitavaa?

Liisa: En ole polttanut.

Kontiolahdella oli jatkuvasti ollut rauhatonta, Liisa sanoi. Paloautot olivat liikkuneet alueella harva se päivä, ja hänenkin rivitalossaan oli asunut kaikenlaista epämääräistä sakkia.

Liisa: Hyö pössyttelivät, ja se oli narkkareita täynnä saatana koko alue.

Tuoreeltaan paloista oli epäilty useampaakin ihmistä, ei kuitenkaan Liisaa. Yksi epäillyistä oli sukulaismies, joka oli uhkaillut Liisaa ja tämän silloista miestä tappamisella. Siitä oli oltu käräjilläkin. Laittomien uhkausten lisäksi sukulaismies oli saanut sakot siitä, että hän oli rikkonut parin lähistön asukkaan ikkunat.

Aivan lähellä oli myös vastaanottokeskus ja Paiholan sairaala. Liisa tiesi, että sairaalassa asui useita tuhopoltosta tuomittuja. Jopa sairaalassa oli ollut palo, jossa potilaan epäiltiin sytyttäneen tahallaan patjansa tuleen. Siitä oli kirjoiteltu lehdissäkin.

Liisan mielestä hänellä ei ollut mitään motiivia sytytellä paloja. Ainakaan perhe ei ollut saanut mitään hyötyä siitä, että aviomiehen auto oli poltettu kahteen kertaan.

Liisa: Meil ei ollu siinä palovakkuutusta ja saattii vielä paskempi auto ostettuu tilalle. Haluan kommentoida, että en ole jumalauta tehny semmosia.

Poliisi oli toista mieltä. Tutkinnanjohtaja Petri Tirronen vaati käräjäoikeudessa Liisan vangitsemista epäiltynä kahdestatoista tuhotyöstä.

Poliisi perusteli vangitsemisvaatimustaan sillä, että Liisa oli ollut viimeinen, joka oli käynyt sisällä asunnossa ennen maaliskuista paloa. Toinen perustelu oli se, että Liisan asuttama talo oli palanut kerran aikaisemminkin. Ja monen muun selittämättömän palon aikana Liisa oli ollut paikalla, joskus jopa ilmoittajana tai auttajana.

”Lisäksi voidaan pitää äärimmäisen epätodennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että yksittäinen henkilö päätyisi noin 10 vuoden ajanjaksona noin usealle eri palopaikalle, etenkin kun kyseiset palot ovat tapahtuneet usealla eri paikalla kahden kunnan alueella”, Tirronen perusteli.

Tuomioistuimelle poliisin perustelut riittivät. Liisa vangittiin todennäköisin syin epäiltynä kaikista 12 tuhotyöstä. Se tarkoitti, että käräjäoikeuden arvion mukaan Liisa oli todennäköisemmin syyllinen kuin syytön.

Liisa oli vangittuna viikon, sitten toisen. Käräjäoikeus käsitteli kahden viikon jälkeen vangitsemista uudelleen, mutta Liisaa ei päästetty vapaaksi.

Hän kiisti edelleen syyllistyneensä tuhotöihin. Mihinkään niistä. Hän ei koskaan olisi tehnyt sitä lapsilleen, hän sanoi kuulusteluissa.

Liisa: Ainut asia, missä mie oon ollu vittu ikinä hyvä, niin on se, että oon hyvä äiti. Ja mie en ois ikinä satuttanu miun lapsia tolla tavalla ku mitä ne on nyt joutunu kärsimään. 

Tasan kuukauden päästä poliisi päätti vapauttaa Liisan. Tutkinta oli jo niin pitkällä, ettei hän enää voinut sotkea näyttöä tai vaikeuttaa muuten asian selvittämistä. Oli perjantai 3. kesäkuuta 2022.

Torstaina, syyskuun 1. päivänä Liisa sai ystävältään viestin, joka sai hänen henkensä salpautumaan. Ystävä kertoi, mitä lehdissä kirjoiteltiin.

Nainen epäiltynä tuhopolttojen aallosta – 10 vuoden jälkeen jäi rysän päältä kiinni! (Iltalehti 1. syyskuuta 2022)

Nainen ja mies tekivät tuhotöitä Pohjois-Karjalassa vuosien ajan: Tulipaloista on seurannut korvausvaatimuksia yli 800 000 euron arvosta – Tuleen sytytettiin muun muassa omakotitaloja, poliisi kertoo (Karjalainen 1. syyskuuta 2022)

Rysän päältä kiinni?! Nainen ja mies tekivät tuhotöitä?

Liisa oli paniikissa. Lehdet kertoivat varmana tietona, että hän oli tuhopolttaja. Mitä hän voi tehdä?

Media oli tehnyt jutut poliisin lehdistötiedotteen ja tutkinnanjohtajan haastattelun perusteella. Tiedotteessa kerrottiin varsin neutraalisti, että poliisi oli saanut valmiiksi esitutkinnan epäillystä tuhotyörikossarjasta Pohjois-Karjalassa. Tiedotteen mukaan rikoksesta epäiltiin kahta henkilöä.

Epäiltynä oli siis myös Simo. Hänen epäiltiin osallistuneen molempien kotien sekä naapurin autotallin sytyttämiseen.

Tiedotteessa ei puhuttu mitään rysän päältä kiinni jäämisestä, eikä myöskään tutkinnanjohtaja Petri Tirronen sanonut näin toimittajille. Näin kertovat sekä Tirronen että toimittaja.

Lehtiotsikot antoivat sytykettä nettikirjoittelijoille. Nettikäräjät olivat jo varmoja syyllisestä: Liisa oli tuhopolttaja.

”Ei tainnu olla puheet pelkkää kyläläisten sonnan jauhantaa. Nyt vaan kunnon tuomiot tuhotöistä ennen kuin sattuu jotain.”

”Kiinni jäivät viimein kun vuosia sitten tiedettiin useita muitakin rikoksia ihmisiä ja omaisuutta vastaan.” 

”Jokohan löytynyt uusi kämppä tulitikkuleikeille vai asuvatko hotellissa sossun piikkiin...”

Kirjoittelu vei Liisan elämästä ilon. Jotenkin hän silti selvisi loppuvuoden ja vuodenvaihteen yli. Vuosi 2023 alkoi.

Tammikuun alussa hän oli perheineen kylpylässä. Hän oli juuri kaupassa ostamassa tyttärelleen uutta uimapukua kadonneen tilalle, kun hän huomasi, että asianajajalta oli tullut viesti.

Liisan ensimmäinen reaktio oli helpotus. Syyttäjä oli tehnyt asiassa yksitoista syyttämättäjättämispäätöstä, asianajaja viestitti. 

Sitten hän tajusi: yksitoista päätöstä? Palojahan oli kaksitoista.

”Tuli semmonen tiiätkö olo, että ei oo todellista, että tää helvetti ei lopu niinku vieläkkään. Myö lähettiin kesken kaiken kottiin sielttä, ku en mie pystynyt ennää mittään tekemään.” 

Syyttäjä oli päättänyt, ettei Liisaa syytetä vuosien 2012–2013 paloista Kontiolahdella. Ei ollut näyttöä siitä, että hän olisi sytyttänyt paloja. Kukaan ei ollut nähnyt yhdenkään palon sytyttäjää, syyttäjä huomautti. Kaikista paloista ei edes tiedetty, miten ne olivat syttyneet.

Vakavimman, rivitalon päädyn, sytyttäminen olisi vaatinut pääsyä huoneistoon, mutta sitä Liisalla ei ollut. Ei ollut myöskään näyttöä siitä, että Liisa – tai kukaan muukaan – olisi murtautunut asuntoon.

Palopaikalta löydettiin silloin tupakantumppi ja siitä toisen rivitalon asukkaan dna:ta. Miestä epäiltiin tulipalon sytyttäjäksi, mutta näyttöä ei saatu. Tutkinta keskeytettiin. Myös erästä toista rivitalon asukasta kuultiin epäiltynä.

Tutkinnassa ei löytynyt myöskään viitteitä, että Liisalla olisi minkäänlaista motiivia palojen sytyttämiseen. Psykiatrin lausunnon mukaan ei ollut merkkejä siitä, että Liisalla olisi pyromaniataipumusta. Paloja ei selittänyt myöskään yritys huijata vakuutusrahoja. Liisalla ei ollut kosto- tai vihamotiivia.

Kaksi kertaa tulipaloissa oli tuhoutunut Liisan perheen auto. Siitä oli ollut haittaa myös Liisalle itselleen. Tämäkin puhui rikosepäilyä vastaan, syyttäjä totesi.

Tulipaloissa ei syyttäjän mielestä ollut mitään erityistä kaavaa. Viimeisen palon jälkeen Liisa oli asunut alueella vielä puoli vuotta, mutta sinä aikana paloja ei enää syttynyt.

Liisa ei saanut syytettä myöskään vuoden 2017 autotallipalosta. Eikä Simo. Palon syttymissyy ei tutkinnassa varmuudella selvinnyt, mutta syttymispaikka tiedetään: palo oli alkanut autotallin sisältä.

Autotalli oli lukittu, eikä talliin olisi pystynyt heittämään ulkopuolelta mitään palavaa materiaalia. Joku ulkopuolinen olisi voinut sytyttää tallin vain, jos hänellä olisi ollut pääsy autotalliin tai jos hän olisi murtautunut sinne. Murtautumisesta ei ollut viitteitä, eikä Liisalla tai Simolla ollut avaimia talliin.

Lopuksi syyttäjä päätti, ettei myöskään perheen kodin palosta vuonna 2020 nosteta syytteitä sen enempää Liisaa kuin Simoa vastaan.

Palo oli saanut alkunsa, kun Liisa ja lapset olivat olleet naapurissa kylässä. He olivat ehtineet olla siellä ainakin puoli tuntia ennen kuin palo huomattiin. Simo oli tullut paikalle vähän myöhemmin, mutta hänkin oli ehtinyt olla naapurissa ainakin vartin ennen palon alkua.

Kun palo huomattiin, Simo oli yrittänyt naapureiden mukaan sisälle palavaan taloon ja ryntäillyt sinne tänne. Liisa oli ollut hysteerinen ja mennyt vessaan itkemään, jotta lapset eivät hätääntyisi.

Syyttäjän mielestä Simon ja Liisan käytös puhui pikemminkin rikosepäilyä vastaan. Motiivia palolle ei taaskaan ollut. Vakuutuskorvauksia Liisa ja Simo eivät saaneet, eikä käytettyjen tavaroiden lahjoituksilla pystynyt rikastumaan.

Mutta yhden syytteen syyttäjä nosti. 

Syyte luettiin Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa tiistaina 9. toukokuuta 2023. Syyttäjä vaati Liisalle rangaistusta tuhotyöstä. Se koski Liisan kodin tulipaloa Outokummussa maaliskuussa 2022. Jos Liisaa ei tuomita tuhotyöstä, hänet pitää tuomita ainakin törkeästä vahingonteosta, syyttäjä vaati.

Vakuutusyhtiölläkin oli vaatimuksia. Se halusi takaisin ne noin 33 000 euron korvaukset, jotka perheelle oli maksettu irtaimiston tuhoutumisesta.

Liisa tunsi olonsa nöyryytetyksi. Pöydän takana istui kaksi tuomaria, jotka päättivät hänen kohtalostaan. Hän yritti tavoittaa syyttäjän katseen, mutta tämä piti päänsä alhaalla. Oikeudenkäynti oli ohi muutamassa tunnissa.

Seuraavana päivänä Liisa lähetti syyttäjälle pitkän sähköpostin.

”Te ette voineet eilisessä oikeudenkäynnissä katsoa minua edes silmiin. Nyt odotamme tuomiota vielä nöyrästi kuukauden sivusta katsoen, kun perhettämme panetellaan lehdissä, somessa ja lapsia kiusataan.”

Liisalla oli kuitenkin luottavainen olo.

”Mie tiesin, että siitä ei voi tulla tuomiota, ei ihmistä voi tuomita, jos se ei oo mittään tehnyt. Mie kyllä ihan tasan tiesin eikä minnuu niinku jännittäny se yhtään. Mie vaan ootin sitä, että tulis nyt se lappu, että tulis tavallaan se tieto niinku muillekin.” 

Tiistaina 6. kesäkuuta Liisa oli kodinhoitohuoneessa viikkaamassa pyykkejä, kun hänen kännykkänsä soi keittiössä. Ruudulla välkkyi asianajajan nimi. Asianajajalla ei ollut aikaa rupatteluun, hän soitti kovassa kiireessä vain kertoakseen uutisen.

Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen. Oikeuden mielestä oli monia seikkoja, jotka sotivat Liisan syyllisyyttä vastaan.

Ensinnäkin kellonajat. Kun pelastuslaitos sai hälytyksen kello 15.42, palon alkamisesta oli kulunut asiantuntijoiden arvion mukaan 5–20 minuuttia.

Liisan käynnistä talolla oli kuitenkin kulunut selvästi kauemmin. Hän oli ollut talolla viimeksi kello 15 maissa.

Liisa arveli viipyneensä talossa vain muutaman minuutin. Silloin oma ja toisen pojan kännykkä olivat jääneet lataukseen tiskipöydälle.

Kun Liisan ensimmäinen aviomies oli soittanut kello 15, puheluun ei ollut vastattu. Liisa oli ollut todennäköisesti silloin jo matkalla leikkikentälle lasten kanssa.

Toinen ratkaiseva seikka oli se, että palon syytä ei tutkinnassa pystytty selvittämään. Tyypillisimmät sähköpalon aiheuttajat, kuten jääkaappi, pystyttiin kyllä sulkemaan pois, mutta latauksessa olleita puhelimia ei voitu tutkia.

”Puhelimen syttyminen on epätodennäköistä, mutta mahdollista. Koska tutkimuksia ei ole tehty, puhelimen syttymistä ei näissä olosuhteissa voi riittävällä varmuudella poissulkea. [Liisan] syyllisyydestä jää siten varteenotettava epäily ja syyte on hylättävä”, oikeus lausui.

Vielä seitsemän pitkää päivää, ja päätös oli lopullinen. Syyttäjä ei valittanut asiasta hovioikeuteen.

Liisa on nyt lainvoimaisella päätöksellä syytön tähänkin tulipaloon.

Joensuu. Syyskuu 2023. 

Yli vuoden kestänyt painajainen on ohi. Aika on kuitenkin jättänyt Liisaan jälkensä.

Liisa on ajamassa kotia kohti, kun vastaan alkaa tulla paloautoja ja muita hälytysajoneuvoja.

Missä palaa, hän hätääntyy. 

Nyt ne näki, et mie tuun täältäpäin. Kohta ne tullee hakemaan.

Liisan on pakko lähettää asianajajalleen viesti ja vannoa, että hän on ollut poissa kotoa vain kahdeksan minuuttia. Sen verran kuluu siihen, että hän vie Jaakon kouluun. Ajan voi vaikka tarkastaa valvontakameroista, Liisa sanoo.

Sillä niitä uudessa kodissa on, valvontakameroita. Nyt ne myös toimivat. Kaikkien turvaksi.

Liisan, Simon ja Jaakon nimet on muutettu. Kuulustelukohdat on poimittu poliisin esitutkintapöytäkirjoista.

Jutun tiedot perustuvat muun muassa esitutkintapöytäkirjoihin, oikeuden päätöksiin sekä Liisan ja tutkinnanjohtajan haastatteluihin. Liisa on luovuttanut HS:lle myös aineistoa, joka on salassa pidettävä hänen ja hänen perheensä yksityisyyden suojaamiseksi, muun muassa hänen omat terveystietonsa.

Poliisi on lopettanut maaliskuun 2022 talopalon tutkinnan, mutta muut yksitoista paloa ovat poliisilla edelleen avoimina. Palojen sytyttäjiä ei tiedetä.