Tyhjänpanttina töissä

5. huhtikuuta 2022 | 148 näyttökertaa

Tyhjänpanttina töissä

Stiinalla oli niin vähän työtehtäviä, että hän tunsi itsensä täysin turhaksi työpaikallaan. Lopulta Stiinan itsetunto mureni ja hän joutui jäämään sairauslomalle. Boreoutista arkaillaan puhua, koska tylsistyminen sekoitetaan helposti laiskuuteen, sanoo tutkija.
Tilaajille
Johanna Malinen HS
3:00 | Päivitetty 13:54

Stiinalla oli tapana lähteä heti työpäivän alussa kahvitauolle.

Tunnin aamukahvin jälkeen hän alkoi odottaa pitkää lounasta kollegojen kanssa, sitten iltapäiväkahveja. Valtion hallinnossa työskentelevä Stiina selaili taukojen välillä uutissivustoja ja vahti sähköpostikansiota.

”Joka päivä toivoin, että sähköpostiin kilahtaisi edes yksi työtehtävä, jotta minulla olisi jotain järkevää tekemistä.”

Stiina, 33, sai vakituisen viran valtion hallinnosta joitakin vuosia sitten. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.

Työ hallinnollisena avustajana osoittautui jo ensimmäisinä kuukausina tuskastuttavan tylsäksi, Stiina kertoo.

Työtehtäviä oli viikossa vain muutamia ja osa niistä hoitui hetkessä. Joinakin päivinä toimeksiantoja ei ollut lainkaan, parhaimmillaan yhdestä työtehtävästä riitti puuhaa useammalle työpäivälle.

”Olin aiemmissa työpaikoissani tottunut erittäin ahkeraan työtahtiin. Yhtäkkiä olin työssä, jossa tunsin olevani täysin turha.”

Stiina on yksi noin 170 vastaajasta, jotka kertovat HS:n verkkokyselyssä kokemuksiaan töissä tylsistymisestä.

Stiinan tavoin moni muukin kyselyn vastaaja kertoo, että päivät kuluvat pitkäveteisessä työssä piinallisen hitaasti. Kymmenet vastaajat sanovat suoriutuvansa päivän työtehtävistä parissa tunnissa.

Loppupäivän he odottelevat ajan kulumista. Yksi katsoo suoratoistopalveluita, toinen lukee uutisia ja kuuntelee podcasteja.

Suuri osa vastaajista kertoo, että joutenolo puuduttaa, passivoi ja ahdistaa.

Vastaajat kuvaavat tylsistymisen kokemuksiaan esimerkiksi seuraavasti:

    Työskentelen tekniikan alalla ja tylsistyn päivittäin. Voisi kuvitella, että on leppoisaa istua koneella päivät pitkät ja lueskella uutisia, mutta se on puuduttavaa. Työpäivän jälkeen on vetämätön olo. Mies, 36

    Olen myyjänä vaateliikkeessä, ja asiakkaita on todella vähän. Se tarkoittaa, että työstäni on tullut lähinnä pölyjen pyyhkimistä ja henkarien järjestämistä. Nainen, 31

    Vitkuttelen viestintäalan työtehtävissäni, jotta saisin ajan kulumaan. Oikeasti päivän työtehtäviin menisi maksimissaan pari tuntia. Palkkapäivänä tunnen morkkista, koska olen tehnyt niin vähän töitä. Nainen, 24

Jatkuva tylsistyminen heikentää ihmisen hyvinvointia, sanoo organisaatiokäyttäytymisen apulaisprofessori Lotta Harju Emlyonin kauppakorkeakoulusta Ranskasta.

Harju on tutkinut vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassaan työssä tylsistymistä eli boreoutia suomalaisilla työpaikoilla. Hän on myös tehnyt aiheesta runsaasti kansainvälistä tutkimusta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen.

Boreoutissa työntekijän taidot ja toiveet eivät ole tasapainossa työtehtävien laadun tai määrän kanssa. Käytännössä työntekijällä on siis liian vähän työtehtäviä tai ne ovat turhan helppoja tai yksitoikkoisia työntekijän taitoihin ja toiveisiin nähden, Harju selittää.

Harjun mukaan boreout liitetään usein suorittavaan työhön, esimerkiksi tehdastyöhön. Todellisuudessa moni leipääntyy myös asiantuntijatehtävissä.

Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Tutkimuksissa on huomattu, että mitä useammin ihminen kokee tylsistymistä töissä, sitä heikommaksi hän arvioi oman terveydentilansa ja työkykynsä. Tylsistyminen voi aiheuttaa esimerkiksi stressiä, ahdistusta ja apatiaa, Harju kertoo.

Boreoutin vaikutukset hyvinvointiin ovat siis melko samankaltaisia kuin burnoutin eli työuupumuksen oireet, vaikka juurisyy on käytännössä päinvastainen. Burnoutissa työkuorma on yleensä paisunut liian suureksi, kun taas boreoutissa kuormittuneisuutta aiheuttaa järkevän tekemisen puute.

”Voi tuntua nurinkuriselta ajatella, että Netflixin katsominen työajalla olisi kuormittavaa. Mutta on epämiellyttävää koettaa pysytellä skarppina ja yrittää väkisin keksiä, miten saa ajan kulumaan.”

Boreout heikentää hyvinvointia usein ennen kaikkea siksi, että työstä on kadonnut merkityksellisyyden tunne.

Harjun mukaan suurin osa ihmisistä toivoo kokevansa onnistumista, oppimista ja innostusta työssään.

”Merkityksellisyyden tunteen saavuttamiseksi ei tarvitse pelastaa ihmishenkiä, mutta työn mielekkyyden kannalta on tärkeää, että oma työpanos tuntuu jollain tavalla hyödylliseltä.”

Merkityksellisyyden tunne nousi esiin myös HS:n kyselyssä.

Esimerkiksi eräs 45-vuotias kirjastotyötekijä kuvaa tilannettaan seuraavasti:

”Olisipa edes joskus niin, että työpäivän aikana ei olisi aikaa käydä somessa, koska on merkityksellisempää tekemistä! Olisi ihanaa olla tyytyväinen päivän aikana tehtyyn työhön ja kokea itsensä tarpeelliseksi.”

Moni kyselyn vastaaja kertoo kaipaavansa kipeästi oppimista ja haasteiden ratkomista. Usea vastaaja myös sanoo pelkäävänsä, että oma osaaminen heikkenee, koska sitä ei pääse käyttämään.

Pelko ei ole lainkaan tuulesta temmattu, Harju sanoo.

”Ammatillinen osaaminen todellakin kuihtuu pikkuhiljaa, jos sitä ei pääse kunnolla ylläpitämään ja kehittämään.”

Harjun mukaan työssä tylsistymisestä arastellaan usein puhua suoraan, koska suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan ahkeraa työntekoa.

”Esimerkiksi uupumiseen liitetään kulttuurissamme edelleen tietynlaista glooriaa, koska silloin ihminen on todistetusti tehnyt paljon töitä. Tylsistymistä taas usein hävetään, koska pelätään, että muut luulevat laiskaksi.”

    ”Olisin palavasti halunnut suoriutua hyvin töissä ja kehittyä.”

Stiina otti työtehtävien vähäisyyden puheeksi jo ensimmäisinä työkuukausina.

“Huomasin, että osa työkavereistani joutui tekemään jatkuvasti ylitöitä. Ehdotin siis esihenkilölleni, että voisin auttaa niitä, joilla on liikaa töitä.”

Se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Kävi ilmi, että työpaikan toimintatavat olivat niin jähmeitä, ettei Stiina voinut virkansa puitteissa juurikaan tehdä muille kuuluvia tehtäviä.

“Tuntui hirveältä, että työkaverini olivat työuupumuksen partaalla, ja minä vain pyörittelin peukaloita. Aloin ajatella, että minä vain tuhlaan verovaroja.”

Lopulta Stiina sai luvan osallistua muutamaan projektiin omien työtehtäviensä ohella. Lisätyöstä huolimatta päivissä oli jatkuvasti tyhjäkäyntiä.

Tylsistyminen sai Stiinan voimaan koko ajan huonommin.

Hän oli jatkuvasti ahdistunut. Välillä paha olo purkautui kiukutteluna työkavereille tai apaattisuutena vapaa-ajalla.

”Olisin palavasti halunnut suoriutua hyvin töissä ja kehittyä. Olin henkisesti aivan loppu siihen, etten voinut vaikuttaa asiaan mitenkään.”

Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Koronapandemian aikana Stiinan työpäivistä katosi viimeinenkin rytmi. Työnteko siirtyi kotiin ja piristävät tauot työkavereiden kanssa jäivät pois.

“Istuin yksin kotona jatkuvassa hälytystilassa ja tunsin, ettei minusta ole mihinkään. Itsetuntoni oli täysin murentunut.”

Lopulta Stiina kertoi tilanteesta työterveyslääkärille. Tämä passitti hänet sairauslomalle keräämään voimia.

”Pääsin myös terapiaan, jossa opin ymmärtämään tunteitani ja sitä, ettei tilanne ole oma vikani. Se oli helpottavaa, mutta ei poistanut perimmäistä ongelmaa.”

Sairausloman jälkeen Stiina keskusteli jälleen työtehtävistään esihenkilönsä kanssa, mutta töitä ei voitu järjestää lisää.

Pian Stiina joutui jäämään uudestaan sairauslomalle.

Ihmiset tylsistyvät erilaisissa työtehtävissä. Se, mikä yhden mielestä on mukavan rentoa puuhastelua, voi olla toiselle puuduttavan pitkästyttävää työtä.

Näin sanoo työ- ja organisaatiopsykologi Dana Vainikka.

”Osa ihmisistä on luonteeltaan sellaisia, että he kaipaavat jatkuvasti uusien asioiden oppimista. Sellaiset tyypit turhautuvat erityisen helposti, jos työ on toisteista, eikä siinä voi kehittyä.”

Vainikka on konsultoinut viime vuosina kymmeniä organisaatioita työhyvinvointiin liittyvissä asioissa.

Hänen kokemuksensa mukaan etenkin sellainen tylsistyminen, joka syntyy merkityksellisyyden kokemuksen puuttumisesta, jää työpaikoilla helposti piiloon. Syynä on yleensä se, ettei työntekijöiden toiveista ja tarpeista keskustella kyllin avoimesti.

”Olisi kaikkien etu, että tylsistymisestä uskallettaisiin keskustella ja että siihen haettaisiin yhdessä ratkaisuja esimerkiksi järjestelemällä työtehtäviä paremmin.”

    ”On ihanaa, kun saan vihdoin oikeasti käyttää aivokapasiteettiani.”

Miten työntekijän sitten kannattaisi toimia, jos työpäivät tuntuvat tuskastuttavan tylsiltä?

Ihan ensimmäiseksi on hyvä pysähtyä miettimään tilannetta, Vainikka sanoo.

Vainikka kehottaa pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Mikä työssäni konkreettisesti tylsistyttää? Entä millaiset työtehtävät saavat minut innostumaan? Millaisia asioita ylipäätään toivoisin työltäni?

”Seuraava askel on jutella esihenkilölle ja kertoa ongelmakohdista sekä omista toiveista. Se on helpompaa, kun on ensin jäsentänyt ajatuksiaan.”

Jos ajatusten purkaminen omalle esihenkilölle ei auta, voi yrittää etsiä organisaation sisältä jonkun toisen ihmisen, joka voisi ehkä vaikuttaa asiaan, Vainikka sanoo.

“Joskus asiat eivät muutu, vaikka kuinka yrittäisi. Silloin on ehkä aika alkaa etsiä työpaikkaa, jossa omat toiveet ja tarpeet voisivat toteutua.”

Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Stiinankin tilanne ratkesi lopulta työpaikkaa vaihtamalla. Itse asiassa hän oli etsinyt uutta työtä lähes koko virkasuhteensa ajan.

”Pelkäsin, että osaamiseni ja ammatillinen itsetuntoni tuhoutuu lopullisesti, jos en pääse pois. Kävin parin vuoden aikana kuudessa tai seitsemässä työhaastattelussa, kunnes vihdoin tärppäsi.”

Nyt Stiina on asiantuntijatyössä, jossa on sopivasti säpinää, kiinnostavia työtehtäviä ja oppimisen paikkoja. Hän myös opiskelee työn ohessa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

“Minusta on ihanaa, kun saan vihdoin oikeasti käyttää aivokapasiteettiani.”