Astun joulukuisena pakkasiltana Naistenklinikan synnytysosastolta ulos. Turvakaukalossa tuhisee kolmas lapsemme. Olen synnyttänyt hänet 43-vuotiaana.

Oloni on euforinen: olen kyennyt vielä näillä ikävuosilla tulemaan raskaaksi, selviytynyt huonovointisesta raskaudesta – ja lopulta synnyttänyt uuden ihmisen. Euforiaani sisältyy ylpeyttä siitä, että olen jatkanut sukumme perinnettä iäkkäänä äitinä: esimerkiksi isoisoäitini synnytti kuopuksensa vielä 46-vuotiaana.

Nyt lapseni on miltei 1-vuotias ja minä täytin juuri 44 vuotta. Tunnen ikäni puolesta itseni jollain tapaa erityiseksi. Toisaalta huomaan, että etenkään pääkaupunkiseudulla ei ole epätavallista, että nelikymppisellä naisella on vauva.

Naistenklinikan lapsivuodeosastolla jaoin huoneen ikäiseni synnyttäjän kanssa. Kaksi 43-vuotiasta ystävääni on saanut perheenlisäystä samaan aikaan kuin minä, ja näen asuinalueellamme päivittäin puolituttuja ikäisiäni pikkulasten vanhempia. Myös somekuplaani pulpahtelee tasaiseen tahtiin raskausuutisia niin nelikymppisiltä tutuilta kuin julkisuuden henkilöiltä.

Nelikymppinen pikkulapsivanhemmuus tuntuu olevan nousussa. Tilastot vahvistavat havaintoni: yhä useampi suomalaisnainen saa lapsia vähintään 40-vuotiaana.

Vuonna 2019 lapsista lähes viisi prosenttia syntyi vähintään 40-vuotiaille äideille. Osuus on noin kaksinkertaistunut vuodesta 1990.

Suomessa syntyvyys sukeltaa, mutta nelikymppiset näyttävät olevan innokkaita kompensoimaan tilannetta. 40 vuotta täyttäneet naiset ovat ainoa ikäryhmä, joka synnyttää aiempaa enemmän lapsia. 

Lue lisää: Krista Aholan, 45, kuukautiset jäivät yllättäen pois – Mies epäili jo vaihde­vuosia, mutta totuus oli aivan toinen

Väestöliiton johtava tutkija Venla Berg kertoo, että yli 40-vuotiaana lapsen saaminen on yleisintä pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. 40–44-vuotiaana vuonna 2022 synnyttäneistä äideistä noin yksi viidestä asuu Helsingin hyvinvointialueella ja heitä on eniten korkeakoulutetuissa.

Nimenomaan esikoisen saaminen nelikymppisenä on Bergin mukaan uusi asia.

”Lapsia on syntynyt kautta aikojen niin pitkään, kun naiset ovat olleet hedelmällisiä. Varsin uusi ilmiö on kuitenkin se, että ensimmäinen lapsi saadaan nelikymppisenä.”

Suomessa syntyi vuonna 2021 40–44-vuotiaille äideille yhteensä 593 esikoista. Vaikka määrät ovat nousussa, ne ovat pieniä verrattuna esimerkiksi eniten lapsia synnyttävään ikäluokkaan, 30–34-vuotiaisiin äiteihin. He synnyttivät vuonna 2021 yhteensä 7 051 esikoista.

Joka tapauksessa nelikymppisten ensisynnyttäjien määrä on nousussa: 40–44-vuotiaille syntyi vuonna 2011 esikoisia 469, vuonna 2001 336 ja vuonna 1991 223. 

Myös Berg on noteerannut, että somessa näkyy nelikymppisiä äitejä, joilla on vauvoja tai pieniä lapsia. Heihin kuuluu muun muassa ruokavaikuttaja Hanna Himanka (aiemmin Gullichsen), tv-toimittaja Sonja Kailassaari ja näyttelijä Maria Ylipää.

Ihmisten sosiaalinen ympäristö, johon monella kuuluu nykyään sosiaalinen media, vaikuttaa tutkitusti lastensaantikäyttäytymiseen.

”Lastensaanti on tutkimustenkin mukaan tarttuvaa, ja vauvojen näkeminen lisää vauvakuumetta. Sosiaalisen median kuvastolla on silti kaksi puolta, se voi joko kannustaa tai luoda harhaluuloja. Esimerkiksi mediassa paljon näkyvät yli 45-vuotiaiden Hollywood-julkkisten vauvat ovat todennäköisesti usein lahjoitetuilla munasoluilla hankittuja.”

Berg haluaakin topakasti korostaa, ettei ole itsestään selvää, että iäkkäänä saa vielä lapsen. Kylmä fakta on, että suuri osa naisista ei enää nelikymppisenä tai sitä vanhempana tule raskaaksi.

Tämänhän viime vuosina mediaa seuranneet tietävätkin – juuri tätä viestiä sote-asiantuntijat ovat kuuluttaneet, jopa pelottelevaan sävyyn.

Kuitenkin on myös naisia, jotka onnistuvat saamaan lapsen nelikymppisinä. Berg myöntää tämän olevan yksilötasolla positiivinen asia. Suomessa syntyvyyden lasku on kuitenkin hälyttävän jyrkkä. Niinpä hänestä on tärkeintä viestiä hedelmällisistä ikää lähestyville naisen hedelmällisyyden rajallisuudesta. Nelikymppistä äitiyttä ei siis haluta erityisesti hehkuttaa.

Fakta onkin, että nelikymppisenä lapsen haluava saattaa joutua turvautumaan hedelmöityshoitoihin. Vuonna 2022 40–45-vuotiaille naisille syntyneestä vajaasta 2 400 lapsesta noin 12,5 prosenttia syntyi hedelmöityshoitojen kautta. Vuonna 2010 vastaava osuus oli noin 8 prosenttia.

Yksi syy sille, että nelikymppisiä äitejä on yhä enemmän, voikin olla hedelmöityshoitojen lisääntyminen.

Selitystä nelikymppisten yleistyvään pikkulapsivanhemmuuteen voi löytyä siitäkin, että uusperheet yleistyvät. Niissä voi olla useamman kuin yhden kumppanin kanssa saatuja lapsia, ja pikkulapsielämää vietetään monta vuotta.

Vaikka ikä alkaa nelosella, me iäkkäät äidit ja isät olemme entistä nuorekkaampia. Sujahdamme leikkipaikoissa nuorempien vanhempien joukkoon. Omalla kohdallani vauva on saattanut toimia jopa ikäkriisin torppaajana: on kiitollista saada vielä kerran viettää vauvavuotta.

Iäkäs äitiys saattaa kuitenkin myös nolottaa. Huomasin etenkin raskausaikana selitteleväni ”vanhana hankittua” vauvaani.

Terveydenhuollossa meitä iäkkäämpiä pikkulasten äitejä ei kokemukseni mukaan kummeksuta. Huomasin itse raskaana ollessani vitsailevani iästäni neuvolassa, vaikka terveydenhoitaja ei ollut asiasta moksiskaan. Kuulemma moni ensisynnyttäjä on asuinalueellani minun ikäluokkaani.

Muistan myös, kuinka synnytettyäni keskimmäisen lapsemme 39-vuotiaana synnytyslääkäri toivotteli sairaalasta lähtiessämme tervetulleeksi synnyttämään vielä ”sen kolmannen”.

Venla Bergin mielestä terveydenhuollon henkilökunnan kannustava puhe kertoo ammattitaitoisesta asenteesta.

”Etenkin pääkaupunkiseudulla iäkkäisiin synnyttäjiin on jo totuttu ja heidät osataan kohdata oikein. Suhtautuminen ikään saattaa ylipäänsä olla muuttunut, kun terveitä elinvuosia on enemmän.”

Iäkästä äitiyttä vuosia tutkinut THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetti tietää kertoa asiasta vielä täsmällisempää tietoa: koska iäkkäitä synnyttäjiä on koko ajan enemmän, äitiysneuvoloiden henkilökunnalle tarkoitetuissa ohjeistuksissa on huomioitu myös iäkkäät synnyttäjät, ja ohjeistuksia on juuri päivitetty. Vanhemmat äidit kaipaavat usein nuoria äitejä enemmän tietoa sekä tukea – ja sitä halutaan myös tarjota.

”Nelikymppiset ensisynnyttäjät ottavat tutkitusti enemmän paineita tulevasta lapsesta ja alkavat helposti suorittaa äitiyttä. Myös sektiot ovat nuorempia äitejä yleisempiä iäkkäillä äideillä, ja niistä kaivataan tietoa ennen lapsen syntymää.”

Suurten ikäluokkien, kuten omien vanhempieni, elinkaari on sujunut jokseenkin toista rataa kuin minun ikäisteni. Esimerkiksi vuonna 1947 syntyneet naiset menivät naimisiin keskimäärin 23-vuotiaina ja miehet 25-vuotiaina. Kahdeksan kuukauden kuluttua häistä jo miltei 40 prosenttia ikäluokan naisista oli raskaana.

Äitien keskimääräinen lapsiluku oli 2,17. Kun ikää oli yli 40, elettiin lasten kanssa jo teiniarkea.

Suomalaisen elämä näyttää tänä päivänä keskimäärin toisenlaiselta. Yhä useampi luopuu lasten saannista kokonaan tai venyttää vanhemmaksi tuloa.

Venla Berg nimeää ilmiön ammattitermein. Perheen perustamisen venyttäminen kertoo vakiintumattomasta elämänvaiheesta, jota eletään nykyään entistä pidempään. Nuoret löytävät itselleen ensimmäisen kumppanin saman ikäisinä kuin aiemmin, mutta parisuhteesta huolimatta vauvoja ei suunnitella.

Englanninkielinen termi ”sleepwalking into infertility”, unissakävely lapsettomuuteen, kuvaa ilmiötä osuvasti. Ollaan siis jo melko iäkkäitä, kun havahdutaan, että lapsi olisi korkea aika hankkia, ja moni jääkin tässä vaiheessa tahattomasti lapsettomaksi.

Miehillä on suhteellisen suuri rooli siinä, että esikoiset saadaan yhä myöhemmin.

”Vaikka nainen huomaisi biologisen kellonsa tikittävän, puoliso saattaa jarruttaa perheen perustamista. Miehet ovat tutkitusti vielä naisiakin heikommin tietoisia naisten rajallisesta ajasta saada lapsia.”

Monilla pääkaupunkiseudulla asuvista miehistä lasten saanti venyy, sillä yli nelikymppinen suomalaismies saa lapsen kutakuinkin saman ikäisen naisen kanssa. 

Nelikymppinen pikkulapsivanhemmuus koskeekin monin tavoin myös miehiä.

Väestöliiton vuonna 2017 julkaisemassa Perhebarometrissa kysyttiin nuorten aikuisten ajatuksia lastensaannista. Vastaajat kuvailivat, että ennen lapsia olisi hyvä olla vakituinen työ, rauhoittunut elämän rytmi, kypsyys olla vanhempi ja se, että takana on tarpeeksi elämänkokemusta, matkustelua ja seksikumppaneita.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt merkittävästi 2010-luvulta lähtien. Elämästä halutaan nauttia ilman lapsia tai ajatellaan, ettei oma tulotaso mahdollista lapsiarkea.

Ehkä syyt vapaaehtoiselle lapsettomuudelle ovat samat kuin sille, miksi yhä useampi saa esikoisensa nelikymppisenä.

Hiukan karrikoiden: nelikymppisyys tuntuu olevan nykyihmiselle juuri oikea ikä ryhtyä vanhemmaksi. Kun kaikki muu on jo koettu, on kutkuttavaa saada vielä yksi uusi elämänkokemus: perhe.

Lisäksi nelikymppisellä on yleensä juuri se, mitä ihmiset ennen lasten hankkimista tuntuvat toivovan: rauhoittunut elämän rytmi, kypsyyttä ja usein rahaakin, sillä me iäkkäät äidit olemme tyypillisesti nuoria paremmin koulutettuja ja varakkaampia.

Mutta raha ei toki auta kehomme vanhenemiseen tai torppaa biologisia realiteetteja hedelmällisyytemme laskusta.

Tuntuu absurdilta, että sata vuotta sitten minun ikäiseni olisi saattanut olla jo toinen jalka haudassa. Nyt taas valvon öitä, keittelen soseita ja kyykin hiekkalaatikoilla. Miten kehoni jaksaa tätä kaikkea?

”Nykyiset nelikymppiset ovat terveempiä kuin aikaisemmat sukupolvet, mutta fysiologisesti keho toki vanhenee. Palautuminen synnytyksestä tai valvotuista öistä on hitaampaa. Uni on myös haavoittuvampaa: iäkkäämmän vanhemman on vaikeampaa saada unen päästä kiinni, kun vauva on herättänyt”, toteaa Reija Klemetti.

Iäkkäässä äitiydessä on myös monia positiivisia asioita. On esimerkiksi tutkimusnäyttöä siitä, että lapsen syntyessä onnellisuus lisääntyy nimenomaan vanhemmilla äideillä – nuoremmilla tämä ”onnellisuusvaihe” jää lyhyemmäksi.

Yli nelikymppiset vauvojen äidit, etenkin ne, joilla on jo useampi lapsi, ovat ehtineet kerätä elämänkokemusta, mikä voi tuoda rentoutta vanhemmuuteen. Tämä saattaa Klemetin mukaan heijastua myös lapsiin, jotka aistivat äidin hyväntuulisuuden. 

Iäkkäämpien vanhempien lapset hyötyvät myös muun muassa perheen vakavaraisuudesta ja siitä, että he ovat useimmiten toivottuja ja odotettuja – heitä siis vaalitaan monin tavoin.

Negatiivisiakin puolia on. Klemetin mukaan ikä lisää riskiä esimerkiksi raskausajan diabetekseen, spontaaneihin keskenmenoihin, keisarinleikkaukseen ja jopa äitikuolleisuuteen. 

Tiedetään myös, että hyvin nuorille ja vanhoille äideille syntyneillä lapsilla on muita enemmän terveysongelmia aikuisuudessa. Tätä on selitetty huonommilla lähtökohdilla, joita ovat muun muassa ennenaikainen syntymä ja siihen liittyvä pienipainoisuus.

Entä voiko lapsi itse kärsiä iäkkäistä vanhemmistaan? Itse ainakin huomaan olevani väsyneempi, hitaampi ja monella tapaa leväperäisempi äiti kuin nuorempana.

”Koska lapsia saadaan jatkuvasti vanhempana, on yhä yleisempää, että esimerkiksi koulunsa aloittavilla lapsilla on eri-ikäisiä vanhempia. Lapselle tästä ei ole haittaa, toki murrosiässä asiaa saatetaan hävetä. Toisaalta siinä iässä suhtaudutaan muutenkin kriittisesti omiin vanhempiin.”

Murrosikäisten vanhemmuus tuntuu minulle vielä kaukaiselta – niin kuin moni muukin asia isojen lasten kanssa. Pikkulapsiarkea on odotettavissa meillä vielä pitkään, ja esimerkiksi kahdenkeskiset hetket puolison kanssa tai aikuisten omat lomat ovat toistaiseksi utopiaa.

En osaa valittaa – elämä, jonka keskiössä on lasten maailmaa, on kaiken muun aikamme hulluuden keskellä aika ihanaa. Euforia ja ylpeys iäkkäästä vanhemmuudestani jatkukoot vielä pitkään.