Kun Milla Heinonen, 25, oli pieni, hänen suurin pelkonsa oli se, että hänestä tulee lesbo.

”Pelkäsin lesboutta ja tyyliin sitä, että mun mummo kuolee.”

Heinonen kasvoi Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen eli Sleyn jäsenenä Pirkanmaalla Akaan Viialassa. Heinosen omien sanojen mukaan kyse on ”erittäin tiukasta konservatiivikristillisestä herätysliikkeestä”. Heinosen vanhemmat työskentelivät yhdistyksessä jo hänen ollessaan lapsi ja nuori.

Raamatun kertomukset ja pyhäkoulu kuuluivat olennaisesti Heinosen elämään ja kasvatukseen pienestä pitäen.

”Oli selvää, että näitä asioita ei lähdetä kyseenalaistamaan myöhemminkään.”

Kotona myös opetettiin, että homous on synti. Sleyn sivuilla liikkeen suhtautumista homoseksuaalisuuteen avataan muun muassa toteamalla, ettei ole mahdollista, että ”homoseksuaalisuuden harjoittaminen sen jossain muodossa voisi olla Raamatun mukaan oikein”.

”Olen kuullut, että kun olin pieni, äiti sanoi, että toivottavasti hänen lapsistaan ei tule lesboja eikä narkkareita.”

Ala- ja yläkoulun taitteessa Heinonen ymmärsi, että hänen suuri pelkonsa uhkasi toteutua. Hän saattoi olla lesbo.

”Tajusin, että ei helvetti, mulla on tämä pelko syystä. Sitten mua pelotti entistä enemmän.”

Pelosta syntyi ”uskis-Milla”. Kun Heinonen meni rippileirille Karkun evankeliseen opistoon, hän päätti rakentaa identiteettinsä uudelleen – uskovaisuuden ja heterouden varaan.

Muutos ”uskis-Millaksi” oli myös ulkoinen: Heinonen lopetti meikkaamisen ja alkoi pukeutua uudelle identiteetilleen uskollisesti muun muassa villapaitoihin ja villasukkiin.

”Mä kelasin, että mä voin vielä fiksata tämän asian, että mun ei tarvitse antautua synnille. Aloin pakonomaisesti etsiä poikaystävää.”

Uskonoppi oli mennyt perille, eikä teini-ikäistä Heinosta juuri tarvinnut eheyttää ulkopuolelta. 

”Rukoilin vuosikaudet itsestäni pois niin sanottua homouden henkeä.”

Heinonen siis eheytti itse itseään.

Eheyttämisellä tarkoitetaan sitä, että uskonnollisista syistä esimerkiksi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen pyritään muuttamaan heteroksi. Muun muassa Suomen Psykiatriyhdistys ja Psykologiliitto tuomitsevat eheytyshoidot.

Teema on ollut esillä viime viikkoina. Heinäkuun alussa HS kertoi Kajaanin seudulla järjestetystä Elävät vedet -järjestön eheytysleiristä. Tämän viikon maanantaina HS puolestaan uutisoi, että Helsingin vapaaseurakunta oli kutsunut keväällä pidettyyn nuorteniltaansa puhujaksi homojen eheyttämistyöstä tunnetun Andrew Chambersin.

Koska Heinosen tavoitteena oli heterous, poikaystäväksi kävi käytännössä kuka vaan. Miessukupuolta lukuun ottamatta muita kriteerejä ei ollut.

”Siitä seuraa tosi usein se, että joutuu oikeasti vaaratilanteisiin.”

Heinosen mielestä eheyttämisen tai konservatiiviskristillisen kasvatuksen epäsuoremmat seuraukset jäävät usein vähälle huomiolle. Yritys kieltää oma seksuaalinen suuntautumisensa saattaa Heinosen kokemuksen mukaan esimerkiksi johtaa väkivaltaisiin tai muuten vahingollisiin parisuhteisiin.

Heinoselle kävi 19-vuotiaana juuri niin.

”En usko, että olisin ikinä ollut niin ’typerä’, jos mulle olisi opetettu, että saat olla sellainen kuin haluat ja me rakastamme sinua sellaisena kuin olet ja Jumalakin rakastaa sinua.”

Heinosen lukioaika Tampereella kului pitkälti seurakunta-aktiviina ja ”uskis-Millana”. Hän muun muassa työskenteli Karkun evankelisessa opistossa.

Heinosen homoudesta ei saanut vielä lukioaikana tietää muut kuin päiväkirja. Kun eräs perhetuttu kysyi asiasta, Heinonen suuttui.

Lukion jälkeen hän lähti viettämään välivuotta au pairina Italiassa.

”Siellä mä viimein vapauduin. Mun oli pakko jotenkin hyväksyä, että olen homo.”

Kun Heinonen palasi Italiasta, hän meni lentokentältä suoraan Karkkuun töihin kesäksi. Yhtenä iltana sinne tuli käymään myös samaan yhteisöön kuuluva henkilö, joka oli ennen Heinosen au pair -vuotta ryhtynyt tämän sielunhoitajaksi. He olivat olleet ystäviä useita vuosia.

”Kerroin hänelle homoudesta ja olin ihan paskana. Hän sanoi, että nyt me rukoillaan tämä pois sinusta.”

Heinosen tunnustuksen jälkeen heillä oli kahdenkeskeinen rukoussessio. Tapahtuma on seurannut Heinosta pitkään.

Häntä eheytettiin myös Italiassa Hillsong-kirkossa. Siellä Heinosen läheiset ystävät rukoilivat yhdessä hänen puolestaan. Rukouksessa pyydettiin, että hän ”pystyisi vastustamaan homoutta”. 

”Mutta se ei sattunut yhtään samalla tavalla Karkun tapahtumat.”

Rukoussessiota lukuun ottamatta muistoja vuoden 2018 kesästä on vähän. Session jälkeen Heinosen mieleen palasi ajatus siitä, että homoudelle olisi vielä tehtävissä jotain.

”Se kesä oli tosi raskasta aikaa. Mulla oli hirveä hinku performoida heteroutta. En mennyt lähellekään mimmejä.”

Karkku-kesän jälkeen Heinonen muutti Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Ala on Heinosen kutsumus, vaikka se tuntuu välillä ristiriitaiselta. Toisaalta ristiriita oli myös syy alavalintaan: hän halusi vastauksia.

Keväällä hän valmistui teologian maisteriksi kansainvälisen vuorovaikutuksen ja viestinnän maisteriohjelmasta.

Seuraavaksi suuntana ovat tohtorinopinnot niin ikään Helsingin yliopistossa. Heinonen aikoo tutkia anti-gender-liikehdinnän ja uskonnollisen populismin yhteyttä ja verkottuneisuutta Euroopassa.

Kun Heinonen muutti viisi vuotta sitten Helsinkiin, hän sai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ystäviä, ja uudessa kaupungissa yhteys herätysliikkeeseen löystyi.

”Koen, että se oli mun pelastus siinä kohtaa.”

Heti opiskelupaikan saatuaan Heinonen myös haki apua mielenterveysongelmiinsa. Hän kävi neljä vuotta terapiassa.

Mielenterveysongelmat ovat Heinosen mielestä yksi eheyttämisen ja konservatiivisen yhteisön tarjoamien opetusten vahingollisimmista seurauksista. Ne koskettavat hänen mukaansa usein myös heteroita, sillä yhteisön säännöt ovat seksuaalivähemmistöjen ulkopuolisillekin tiukat.

Mutta seuraukset ovat erityisen raskaat, jos kuuluu vähemmistöön.

”Kun nuorella iällä vääristyy ajatus siitä, mikä itsessä on totta ja mikä ei, se aiheuttaa  hirveästi masennusta ja ahdistusta, kuten mun tapauksessani, mutta myös vakavia mielenterveyden häiriöitä”, Heinonen sanoo.

”Jengi saattaa oikeasti elää kaksoiselämää kymmeniä vuosia. Mä elin ehkä viisi vuotta, ja jäljet ovat olleet nämä. Se pistää tosi hiljaiseksi.”

Heinonen tuli ”julkisesti” kaapista vuosi sitten. Helsingissä saaduille ystävilleen hän on kuitenkin ollut avoin alusta asti, ja vanhemmilleen Heinonen kertoi muutamia vuosia sitten.

Kaapista tulemisen jälkeen Heinoselle on muun muassa ehdotettu selibaattia, koska silloin hän ei ”tekisi syntiä”.

Ennen julkista kaapista tulemistaan Heinonen myös seurusteli vielä monta vuotta miehen kanssa. Entinen poikaystävä saa Heinoselta vuolaita kehuja, ja he ovat edelleen sekä ystäviä että koiransa yhteishuoltajia.

”Hänestä eroamisessa pelotti eniten heterokulissista irti päästäminen. Se oli ihan megapelottavaa mutta paras ja ainoa oikea päätös.”

Nykyään lesbous ei enää pelota, vaan Heinonen haluaa tuoda kokemuksistaan julki. Rippikouluaikaisesta ”uskis-Millasta” ollaan melko kaukana.

”Voit kuvitella, kun sä näet mut, että se rooli ei oikein alun perinkään natsannut!” Heinonen sanoo ja nauraa.

Heinonen on puhunut sosiaalisessa mediassa siitä, mitä konservatiivisessa kristillisessä yhteisössä kasvaminen aiheuttaa seksuaalivähemmistöille. 

”Opetus on traumatisoinut minut ja monta muuta ihmistä.”

Hän pitää ääntä sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät pysty syystä tai toisesta puhumaan omista kokemuksistaan.

”Olen päättänyt, että mua ei voi enää hiljentää. Yritin vuosikausia olla jotain, mitä en oikeasti ole. En suostu siihen enää.”