Ensimmäinen isompi rahapelivoitto oli pikkupojalle kutkuttava kokemus. Vaikka siitä on jo viisitoista vuotta, Jerry Voutilainen, 28, muistaa hetken elävästi. 

Voutilainen oli yläkouluikäinen. Hän oli kaivanut vanhempiensa säästöpossusta kuusi euroa. Niillä hän oli koulun jälkeen ostanut suklaata ja energiajuoman. Jäljelle oli jäänyt kaksi euroa. Kolikosta alkoi vuosien kierre.

Hän pudotti kahden euron kolikon Tähti-pelin sisuksiin. Panokseksi euro. Rullat pyörimään.

Koska Voutilainen oli alaikäinen, myyjä käski häntä poistumaan. Voutilainen pyöräytti peliä äkkiä toisenkin kerran.

Ensimmäinen rulla pysähtyi melonin kohdalla, sitten toinen ja kolmaskin. Voittosarake raksutti viiteentoista euroon.

Ei voittaminen olekaan vaikeaa, hän ajatteli.

Sillä hetkellä hän oli haksahtanut samaan väärään uskoon kuin niin moni muukin pelaaja, joka uskoo voivansa päihittää pelin. Se on lapsenomaista uskoa siihen, että sattumaa voisi hallita. 

Kolmen melonin suora jäi mieleen, ja kaupan kielletty kolikkopelialue veti puoleensa aina koulupäivän jälkeen.

Voitot ruokkivat pelihimoa. Ja erityisen lujaa kolahti, kun hän voitti Senttipotti-pelistä 50 sentin panoksella päävoiton eli panoksen satakertaisena. Miten hyvältä tuntuikaan syöttää 50 euroa kolikoina automaattiin, joka vaihtoi kolikot seteleiksi. 

Jerry Voutilainen oli teini-ikäisenä Kuopion Palloseuran (KuPS) huippulupaus, joka kuului nuorten maajoukkueessa ikäluokkansa suurimpiin toivoihin. Hän oli 16-vuotias, kun hän pelasi ensimmäisen kerran syyskuussa 2011 Veikkausliigassa vierasottelussa HJK:ta vastaan. 

Samassa joukkueessa pelannut konkari Tero Taipale kehui pelin jälkeen nuorta Voutilaista. Oli kuin tämä olisi olisi aina pelannut KuPSin keskikentällä.

Puolitoista viikkoa Veikkausliiga-debyyttinsä jälkeen Voutilainen teki KuPSin kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Nuori poika rupesi ansaitsemaan harrastuksestaan rahaa.

Voutilainen oli jo 14-vuotiaana käynyt Aston Villan testileirillä ja pari vuotta myöhemmin Queens Park Rangersin testattavana. Pelaaja-agentti Ville Lyytikäinen näki nuoren lupauksen mahdollisuudet ja halusi, että Voutilaisesta tehtäisiin laitapakki. Siltä pelipaikalta olisi lyhyin tie ulkomaille.

KuPSin silloinen päävalmentaja Esa Pekonen siirsi Voutilaisen keskikentältä laitapakiksi. 

Voutilainen ei väittänyt vastaan, vaikka ei uudesta pelipaikasta nauttinutkaan. Hän haaveili pääsystä ulkomaille ja hyväksyi ajatuksen siitä, että se olisi helpointa laitapakkina.

Kuopiossa pelatessaan Voutilainen asui vielä vanhempiensa luona, eikä hänellä ollut juuri menoja. Paitsi yksi. 

Yläasteen jälkeen hän oli siirtynyt kauppojen kolikkokoneilta internetin pelisivustoille eli niin sanotuille nettikasinoille ja niiden virtuaalisten pelihallien hedelmäpelikoneille. Niihin hän tuhlasi hetkessä pelikentillä ansaitut rahat. 

”Oli kiehtovaa ajatella, että voisin voittaa oikeasti isoja rahoja. Innostuin pelaamisesta, rullien pyörimisestä.”

Kaverit opastivat, että nettikasinoilta voitettujen isojen rahasummien siirtäminen pankkitilille voisi aiheuttaa ongelmia alaikäiselle. Pelitili voitaisiin lukita, kaverit varoittelivat.

Voutilainen mietti, että jos sellainen tulisi, vaikkapa tuhat euroa, hän odottaisi, että on täysi-ikäinen, ennen kuin uskaltaisi siirtää rahat tilille.

Hän alkoi jahdata isoa voittoa. 

Voutilainen kasvoi omien sanojensa mukaan duunariperheessä. Kuopion Saaristokaupungissa asuneessa perheessä oli vanhempien lisäksi kolme poikaa, joista Jerry oli keskimmäinen. 

Kun Voutilainen miettii lapsuuttaan ja nuoruuttaan, hän tunnistaa tilanteita ja ajatuksia, jotka saattavat selittää peliriippuvuuden syntymistä. Hän muistaa lukeneensa juttuja äkkirikastuneista pelaajista. Kateus kävi mielessä, kun hän näki kaveriperheiden hienoja koteja ja uusia autoja. Hän haaveili rikastumisesta.

”Vanhempani varmaan ihmettelivät, kun jouduin pyytämään heiltä rahaa, vaikka minulla ei ollut menoja. Siitä alkoi valheiden verkko. Minulla oli aina hyvä selitys sille, miksi minulla ei ollut rahaa.”

”Sitten muutin Vaasaan yksin. Se oli vika niitti.”

Voutilainen siirtyi kaudelle 2015 Vaasan Palloseuraan. Vaasassa kierre syveni. Kun joukkuekaverit kysyivät vapaalla Voutilasta mukaan, hän kieltäytyi aina kutsuista.

Hän saattoi istua tietokoneella pelaamassa nettikasinoilla aamukolmeen asti. Yhdeksältä piti herätä harjoituksiin. Harjoitusten jälkeen hän meni suoraan kotiin ja alkoi pelata samoja hedelmäpelejä.

”Kroppani oli niin sekaisin, että ei minulla ollut edes nälkä. Kahdeksalta illalla saatoin tilata pitsan, ja se oli ainoa ruoka, jonka söin vuorokauden aikana.”

Energiavaje johti loukkaantumisiin. Hän selitteli niitä kentän kunnolla.

”Treenit olivat muille kehittymistä, minulle ne olivat selviytymistä. Yritin vain rimpuilla mukana.”

Taloustilanne heikkeni, ja hän alkoi ajautua ongelmiin. Vuokran Voutilainen tajusi maksaa heti palkan saatuaan, mutta sen jälkeen hän tuhlasi loput rahansa nettikasinoille. Oli pakko ottaa pikaluottoja elämiseen.

”Ensimmäisellä kerralla pikaluoton ottaminen oikein oksetti. Sen jälkeen kynnys nostaa luottoa oli kadonnut. Pikavippikierre on tosi raaka.”

Hän ajatteli, että voisi käyttää osan pikaluotosta pelaamiseen ja maksaa luottoa pois, jos voittaisi. Äkkiä hän olikin pelannut elämiseen tarkoitetun lainarahan nettikasinoille.

”Se oli omituista aikaa.”

Kaupassa hän mietti, mitä ruokaa raaskisi ostaa. Pelaamiseen oli aina rahaa, ei mihinkään muuhun.

Harjoituksissa ja peleissä hän unohti hetkeksi pelit ja rahapulansa. Sitten samat ajatukset taas palasivat: miten saisi maksettua lainoja ja mistä saisi rahaa.

”Joka päivä mietin, että tässä ei ole mitään järkeä ja tämän on loputtava. Tein päätöksen, että nyt lopetan pelaamisen. Päätös piti päivän, ja sitten palasin pelaamaan. Ajattelin, että ainoa mahdollisuuteni maksaa lainat on, että voitan lisää rahaa.”

Kun luottoraja tuli yhdeltä luotonantajalta täyteen, hän siirtyi seuraavaan.

Voutilainen oli taitava piilottelemaan riippuvuuttaan muilta.

Baari-illan aikana hän saattoi käydä vessassa pelaamassa sata euroa nettikasinolla.

Pelimatkalla joukkueen bussissa hän esitti nukkuvansa, laittoi takin päälleen ja pelasi takin alla.

Pakonomaisessa pelaamisessa ei ole kyse luonteen heikkoudesta. Peliriippuvaisella aivojen mielihyväkeskus on pelaamisen seurauksena yliherkistynyt, ja pieninkin ärsyke laukaisee pakonomaisen käyttäytymisen.

”Oli vain pakko pelata”, Voutilainen sanoo.

”Elämäni oli harmaata silloin. Jos tapahtui hyviä asioita, en pystynyt nauttimaan niistä. Mikään ei tuntunut hyvältä.”

Riippuvuus syntyy vähitellen. Peliriippuvaisella kehittyy pelaamiseen samanlaista toleranssia kuin päihderiippuvaisella aineisiin. On pelattava entistä enemmän, jotta siitä saisi mielihyvää.

Kun riippuvuus vähentää aivoissa serotoniinin määrää, voi seurata masennus. Peliriippuvuuden tärkeimpiä kriteerejä on pakonomainen pelaaminen. Henkilö pelaa siitä huolimatta, että tietää pelaamisesta olevan haittaa.

Huippujalkapalloilijoiden joukossa uhkapelaaminen on itseasiassa yllättävän yleistä. 

Kuusi vuotta sitten julkaistun tutkimuksen mukaan Ruotsissa ja Tanskassa joka kuudes ammattijalkapalloilija on luokiteltavissa riskiryhmään kuuluvaksi uhkapelaajaksi. Jos samat luvut pätevät myös Suomessa, keskimäärin jokaisessa Veikkausliigan joukkueessa olisi muutama uhkapelaaja. 

Ei ehkä olekaan yllättävää, että Suomessa Jalkapallon pelaajayhdistyksen tekemän selvityksen mukaan uhkapeliriippuvuus on huomattavasti yleisempää jalkapalloilijoilla kuin muulla väestöllä. 

Mikä ilmiötä voi selittää?

Tutkimustietoa on vähän, mutta erään tutkimuksen mukaan urheilijoiden kilpailullisuus ja elämyshakuisuus siirtyy myös muille elämänalueille, ja siksi he ovat alttiimpia uhkapelaamiselle.

Voutilaisen tarinassa on kaikki peliriippuvuuden kehittymisen tyypilliset vaiheet.

Tutkimusten mukaan uhkapelaamista lisää houkutus isosta voitosta. Peliriippuvaisella mielihyvähormoni dopamiinia erittyy jopa enemmän hävitessä rahaa. Läheltä-piti-voitot motivoivat pelaamaan. Niin kävi myös Voutilaiselle.

”Ehkä suurin syy pelaamiseeni oli halu rikastua nopeasti. Mielessäni olivat uutiset, joissa joku oli voittanut satojatuhansia euroja.”

Aluksi pelien värit, valot ja rullien pyörimiset olivat koukuttaneet, mutta niihin hän turtui ajan mittaan.

Hän ajatteli voittavansa ison summan, jonka jälkeen kaikki olisi hyvin. Hän maksaisi lainat pois, ostaisi asunnon ja auton. Sitten hän lopettaisi pelaamisen.

”Ajattelin usein, että olin tosi lähellä voittaa päävoiton, jos vain tuo rulla olisi pysähtynyt tuohon kohtaan.”

”Tiedän, että olisin pelannut silti, vaikka olisinkin voittanut [ison voiton].”

Raha menetti merkityksensä. Hän kertoo katsoneensa ilmeettömänä, kun voittotili kasvoi 5 000 euroon. Hän oli siirtämässä niitä pankkitililleen, kun kasinolta tuli vaatimus passikuvan lähettämisestä. Sitä hän ei jaksanut tehdä. Viiden tunnin päästä viisi tonnia oli pelattu.

Kerran hän pääsi kuiville. Hän sai järjestettyä pankista tuhansien eurojen lainan, jolla hän maksoi pois pikaluotot. Sen jälkeen hän oli puoli vuotta pelaamatta.

Sitten hänen mieleensä juolahti, että pankkilainan kuukausierä oli monta kertaa pienempi kuin se, mitä hän oli maksanut pikaluotoista joka kuukausi. Hän ajatteli voivansa voittaa säästyneellä rahalla sen verran, että maksaisi pankkilainan pois.

”Sitten taas samaan kierteeseen.”

Uutta kierrettä oli jatkunut puolitoista vuotta. Velkaa oli viisinumeroinen summa, eikä Voutilainen ollut kertonut ahdingostaan kenellekään. Hän lainaili silloin tällöin satasia kavereiltaan, jotka ihmettelivät, eivätkö palkkarahat riitä elämiseen.

”Minusta tuntui silloin, että en pystynyt puhumaan mistään asiasta totta. Jos joukkuekaverit kysyivät minua mukaan kävelylle, en voinut sanoa, että olen kotona. Valehtelin koko ajan. Jos joku kaveri soitti ja kysyi missä olen, sanoin olevani kaupassa, vaikka olinkin kotona.”

Kun veronpalautukset tulivat tilille, hän hävisi nettikasinolla muutamassa sekunnissa 300 euroa. Epätoivoisena hän ajatteli, mitä hän oli oikein tekemässä.

Pelastukseksi koitui kaveriporukan Whatsapp-ryhmä.

Voutilainen oli tutustunut Kuopiossa isoveljensä kavereihin. Neljäntoista kaverin ryhmässä oli herännyt huoli yhdestä, jonka puheliaisuus oli muuttunut vaiteliaisuudeksi.

Syy selvisi, kun tämä kertoi Whatsappissa olevansa peliriippuvainen.

Viestin luettuaan Voutilainen sanoo kokeneensa helpotusta. Hän ajatteli, että jos joku hänen kaverinsa pystyy kertomaan peliriippuvuudestaan,  hänkin pystyisi.

Hän naputti kännykkään viestin: Minäkin olen peliriippuvainen. 

Tunnustaminen tuntui pahalta, mutta samaan aikaan helpottavalta. Enää ei tarvinnut piilotella. 

”Ilman kaverin kertomusta olisin varmaan yrittänyt peitellä ongelmaani loppuun asti.”

Voutilainen hakeutui Vaasan mielenterveyspalveluihin lokakuussa 2018. Aluksi vieraalle puhuminen jännitti ja hävetti. Vielä odotushuoneessa hän mietti, pitäisikö lähteä pois.

”Mielenterveystyöntekijä pyysi minut huoneeseensa ja kysyi, miksi olen hakenut apua. Rupesin itkemään ja sanoin, että olen peliriippuvainen.”

Terapeutti kehotti kertomaan asiasta läheisille. Voutilainen soitti itkuisena silloiselle tyttöystävälleen töihin ja kysyi, voisiko tämä tulla kotiin. Tyttöystävä oli arvannut ongelman, mutta ei sitä, miten pahaksi tilanne oli mennyt.

Ystävät suhtautuivat Voutilaisen salaisuuteen hyvin, mutta hänen vanhempansa järkyttyivät. He eivät aluksi ymmärtäneet sitä lainkaan. 

Myöhemmin Voutilainen kertoo saaneensa vanhemmiltaankin tukea. 

”En tiennyt sitä ennen, että voisi olla niin helpottavaa puhua tuntemattomalle terapeutille. Joka viikko odotin sitä.”

Pelaaminen loppui, mutta helppoa se ei ollut. 

Yksi Voutilaisen terapeutin ensimmäisistä ohjeista oli katkaista kaikki yhteydet peleihin. 

Hän oli pelannut kännykällä ja lainannut rahaa kännykällä ja nyt samat tahot pommittivat puhelimen näytölle uusia ja uusia mainoksia. Hänen oli lopulta pakko vaihtaa puhelinnumeroaan. 

Jälkeenpäin Voutilainen on tuntenut syyllisyyttä siitä, että hän on pelaamisellaan aiheuttanut läheisilleen haittaa ja harmia. Hän on saanut valehtelemalla rahaa kavereiltaan. Sitä hän ei halua tehdä enää koskaan. Pelaamiseen liittyy nyt pelko pohjalle joutumisesta ja rakkaimpien menettämisestä.

Kaudeksi 2020 Voutilainen siirtyi Espooseen FC Honkaan. Hukattujen vuosien jälkeen hänestä on tullut parempi pelaaja.

Se oli ehkä ihan luonnollistakin sen jälkeen, kun hän on alkanut syödä ja nukkua kunnolla, eivätkä riippuvuus tai rahaongelmat enää paina mieltä. Hongan kannattajat valitsivat hänet vuonna 2021 vuoden pelaajaksi.

Viime kaudella hän pelasi Hongan keskikentällä yhtä vaille kaikki liigaottelut ja teki kuusi maalia. Muut liigapelaajat arvostivat hänet viime toukokuussa kuukauden pelaajaksi. Honka palkitsi viime kausien avainpelaajansa kolmivuotisella jatkosopimuksella.

Nuoruuden unelma ulkomailla pelaamisesta ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Olisiko se voinut onnistua ilman peliriippuvuutta? 

Voutilainen arvelee, että ainakin hänellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet, jos hän olisi pystynyt antamaan itsestään enemmän harjoituksissa ja peleissä.

Nykyiselle joukkueelleen Voutilainen on kertonut avoimesti taustastaan. Häntä ei haittaa, että ihmiset tietävät hän peliriippuvuudestaan. Sellainen hän ajattelee olevansa edelleen, vaikka ei enää pelaakaan.

Espoosta Voutilainen löysi myös uuden puolison, jolle hän halusi olla heti rehellinen menneisyydestään.

”Tuntuu omituiselta, että pystyn olemaan rehellinen. Tällaista on normaali elämä ja tykkään siitä.”

Pakonomaisen pelaamisen tilalle on tullut monia asioita, joista hän pystyy nykyään nauttimaan. Vasta viime vuosina hän on alkanut oikeasti nauttia jalkapallosta. Mielekästä sisältöä elämään tuo myös opiskelu aikuislukiossa.

Hän on tyytyväinen vähempään, ja asunto- ja autolainojen maksaminenkin tuntuu nyt normaalilta osalta elämää. Hän tuhlasi aikanaan isoja summia uhkapeleihin, mutta se ei enää harmita. 

”Se harmittaa tosi paljon, kun mietin, mitä olisin voinut tehdä ja kokea ilman peliriippuvuutta.”

Juttua varten on haastateltu myös päihdelääketieteen professori Hannu Alhoa ja Jalkapallon pelaajayhdistyksen toiminnanjohtajaa Panu Autiota.

FC Honka pelaa kauden kotiavauksensa poikkeuksellisesti Myyrmäen jalkapallostadionilla. FC Honka–SJK lauantaina kello 17.00. Ruutu.fi näyttää ottelun.