hs.fi - 2000010192281 - Maksumuuri poistettu

📅 2024-02-03T20:02:17.753Z
👁️ 23 katselukertaa
🔓 Julkinen


Erotessamme kerroin läheiselleni, että sain matkamuistoksi sydänsurun – en uskonut meidän enää kohtaavan, porilainen Minka Leino-Holm, 33, kirjoitti ilmoittaessaan itsensä ja miehensä Satakunnan Kansan rakkaustarinahakuun.

Lähes 12 vuotta sitten Minkalla oli puhelinnumero ja ihanat muistot parista yhteisestä päivästä.

”Pidin jatkoa epätodennäköisenä, koska asetelma oli etäisyyksineen sellainen”, Minka sanoo.

Minkan ja Markus Holmin, 36, suhde nimittäin alkoi tavalla, joka tavataan kuitata laivojen kohtaamisena yössä.

Tässä tapauksessa se oli kohtaaminen laivan yössä. He tutustuivat maaliskuussa 2012 Ruotsin-risteilyn pikkutunneilla.

Markus syntyi, kasvoi ja opiskeli Rovaniemellä, josta oli löytynyt myös alan työpaikka. Hän kuului lvi-alan yhdistykseen, jonka laivaseminaariin tuttu oli lähdössä. Hän kysyi silloin 24-vuotiasta Markusta mukaan.

Samaan aikaan 21-vuotias Minka pänttäsi sosiaalityötä Porissa ja eli opiskelija-aktiivin elämää. Hänkin oli aalloilla yhdistyksen kokousmatkalla.

Illanvietossa molemmat erkaantuivat seurueistaan.

”Kuormitun herkästi. Vetäydyin vetämään vähän henkeä”, Minka kertoo.

”Minä lähdin kiertelemään, koska porukkani keski-ikä oli noin 60”, Markus naurahtaa.

Pariskunta ei pääse aivan yksimielisyyteen siitä, kumpi huomasi toisen ensin.

Minka kertoo havainneensa hyvännäköisen nuoren miehen ja signaloineensa, että saa tulla juttelemaan. Markus puolestaan sanoo nähneensä kauniin nuoren naisen yksin pöydässä.

”Minulla oli sellainen tiukka, glitterkoristeltu Ed Hardy -t-paita päällä, koska koetin kovasti käydä salilla. Jälkikäteen mietin kyllä, että mitäköhän se ajatteli vaatteistani”, Markus muistelee.

Minka taasen muistaa itsevarman miehen lähestyneen pöytää kuin melonit kainaloissa kävellen.

”Mietin vain, että nyt se tuli, miten tuonnäköinen tyyppi tuli mulle juttelemaan!” Minka nauraa ja toteaa perään, että kumpaakaan ei enää tunnistaisi vaatteistakaan.

”Niin ollaan kasvettu yhdessä.”

Risteily oli kaksipäiväinen, ja osa siitä vietettiin maissa Tukholmassa. Sinne Minka ja Markus eivät vielä lähteneet kimpassa, vaikka aamiaiselle he ilmestyivät yhdessä.

”Se sai huvittunutta hykertelyä osakseen”, Minka sanoo.

Laivalla kaksikko paineli käsikynkkää ympäriinsä. Juttu luisti, vaikka molemmat kuvailevat itseään hyvin erilaisiksi.

Minka kertoo olleensa jatkuvasti huolestunut siitä, mitä muut ajattelevat. Hän sanoo yrittävänsä yhä päästä piirteestä eroon.

Markus oli hyvin itsevarma ja lehmänhermoinen. Hän kertoo puhuvansa toisen vaietessa vaikka kaksi tuntia omaksi viihdykkeekseen.

”Sitoutumiskammoisia olimme molemmat, hyvin”, Minka summaa.

Seurustelu otti kuitenkin tuulta purjeisiin 700 kilometrin välimatkasta huolimatta. Tiivis viestittely alkoi heti satamaan rantautumisen jälkeen.

”Isäni tuli hakemaan minua ja ihmetteli, kun puhelin piippasi koko ajan”, Minka kertoo.

Markus kertoo, että jokin Minkassa oli jäänyt mieleen eri tavalla kuin kenestäkään muusta. Minka taasen oli lähes vastikään eronnut pitkästä parisuhteesta ja päättänyt, että nyt ei ketään vähään aikaan.

Parin viikon päästä Markus keksi, että pääsiäisenä olisi pitkä vapaa aikaa käydä Porissa.

Minka oli vuorotöissä avustetun asumisen yksikössä. Markuksen piti tappaa aikaa hetki yksin Porissa.

Markuksen muistot Porista olivat lapsuudenvierailulta.

”Minähän ajattelin, että Pori olisi Tampereen kaltainen metropoli Rovaniemeen verrattuna”, hän hykertelee.

Rautatieaseman tienoilla oli pääsiäisenä tietysti hiljaista. Markus kysyi ohikulkijalta, olisiko lähellä huoltoasemaa, jonne pääsisi kahville. Hänet neuvottiin asemalta uimahallin suuntaan. Kun Markus pääsi opastettuun kohtaan, oli siinä vain monttu.

”Taisivat rakentaa sitä uuden uimahallin viereistä kerrostaloa. Onneksi hallin kahvio oli auki.”

Minka asui siihen aikaan Porin Presidentinpuistokadulla opiskelijayksiössä. Hän kertoo olleensa jokseenkin paniikissa, kun hänen hetken tuntemansa mies oli tulossa kolmeksi päiväksi kylään.

”Olin töissä ja stressasin, että mitä oikein syömme illalla. Mietin, että en kai voi ehdottaa joka päivä, että haetaanko pitsat kadun toiselta puolelta.”

Markus oli ajatuksessa askeleen edellä. Hän totesi itsekseen, että Minkaan voisi tehdä vaikutuksen laittamalla ruokaa. Ainut ongelma oli se, että Markus ei ollut kummoinenkaan kokki.

”Ensimmäisen illan cajunkana oli hyvää, mutta toisen illan possupihvit jäivät keskeltä raaoiksi.”

Pääsiäisen jälkeen ei juuri ollut viikonloppua, etteikö Markus olisi ajanut Poriin Rovaniemeltä tai Minka istunut junassa pohjoiseen.

Puolisen vuotta ensitapaamisesta pari muutti yhteen. Minka kertoo, että Markus oli hakenut kokeeksi töitä Porista. Yhtenä päivänä hän soitti, että saikin paikan.

”Minulle tuli kauhea kiire etsiä isompaa asuntoa. En tiedä, olimmeko siihen mennessä edes sopineet seurustelevamme”, Minka kuvailee.

Minka oli asunut lapsuudenperheensä kanssa Belgiassa vuodesta 1993. Hän palasi Poriin vuonna 2005. Hänen isänsä oli ollut hyvässä asemassa silloisen Nokian organisaatiossa.

Minka kertoo perheensä aina toivoneen, että hän ei niin sanotusti jämähtäisi Poriin, vaan hyödyntäisi kielitaitoaan ja lähtisi maailmalle.

”Kipuilin opiskelualani kanssa samoihin aikoihin kun muutimme yhteen. Mitä muut tästäkin nyt ajattelisivat”, Minka kertoo tuskailleensa.

Markus oli kasvanut ilmapiirissä, jossa kannustettiin tekemään, mikä ikinä tekikään onnelliseksi.

Poriin lähdöstä hän kertoo ajatelleensa, että aina pääsee takaisin, vaikka Rovaniemelle jäi kaikki: suku, kaverit ja tutut kuviot.

Porissa vastaanotto oli porilainen.

”Ensimmäisessä työpaikassa jaksettiin aika kauan huudella jotain lappilaisjuttua”, Markus nauraa.

Silmiinpistävin ero oli Markuksesta silti arjen tahti.

”Enhän minä ollut tiennyt kiireestä mitään ennen Poriin muuttoa.”

Myös länsirannikon kansan taipumus vaikenemiseen ihmetytti. Markus kertoo istuneensa Kankaanpäästä Poriin työkaverin kyydissä ja huomasin puhuneensa yksin koko matkan.

Vähitellen löytyi kavereita, ja Minkan perhekin otti Markuksen omakseen.

Vihille pari meni maistraatissa 2016 sen kummemmin suunnittelematta. Hääjuhlia vietettiin myöhemmin lähisuvun ja ystävien kesken Rovaniemeltä Sinettään päin sijaitsevassa maalaistalossa.

Kun Aleksi, 5, ilmoitti tulostaan, oli sekin jatkumoa parin elämän luonnolliselle etenemiselle vailla sen suurempaa suunnitelmaa.

Markus jäi kotiin puoleksi vuodeksi hoitamaan poikaansa, mikä kuvastaa hyvin parin arvomaailmaa.

Lue lisää: Porilainen Markus Holm vaihtoi kiireisen työelämän vaippoihin ja vauvauintiin – ihmiset kummastelevat yhä vanhempainvapaalle jäävää isää: ”Yksi kertoi luulleensa, että olen saanut potkut”

Molemmat pariskunnasta ovat melko työorientoituneita. Lisäksi Minka on poliittisesti aktiivinen ja mukana monen yhdistyksen toiminnassa.

Holmien elämä vaikuttaa täydeltä ja täyteläiseltä. Onko mitään, mistä pari vielä haaveilee?

Markus myöntää iän myötä katseen kääntyneen synnyinseutuun. Muutto pohjoiseen voisi joskus olla hänen listallaan.

”Ehkä sinne Enontekiölle? Sinullahan on juuria siellä”, Markus heittää Minkalle.

”Niin, sossulle on töitä missä päin vain”, Minka vastaa.

Markus haaveilee myös luonnossa oleskelusta kuten kalareissusta Norjaan.

”Toivon myös, että Aleksi kasvaa sellaiseksi, että hänkin löytää elämäänsä omannäköisen suunnan.”

Minka kertoo, että veri ei edelleenkään vedä takaisin ulkomaille kuin yhdessä poikkeustapauksessa.

”Haluaisin päästä pesemään pingviinejä! Näin joskus nuorena dokumentin, jossa öljyonnettomuudessa tahriutuneita pingviinejä autettiin. Olen aina halunnut tehdä jotakin sellaista.”