Helsingin hotellikenttä on murroksessa. Uusia hotelleja on avattu viime vuosina useita, ja lisää on tulossa: koko pääkaupunkiseudulla on nyt noin 4 000 hotellihuonetta enemmän kuin vuonna 2018 ja parin vuoden sisällä on tulossa reilusti yli 2 000 huonetta lisää.

Kattavasta tarjonnasta HS valitsi vertailtavakseen viisi hotellia kivenheiton sisällä Helsingin ydinkeskustasta. Testiin valikoituivat upouusi Radisson Red Kaisaniemen puiston laidalla, Original Sokos Hotel Vaakuna rautatieasemaa vastapäätä, Hotelli Mestari Kampissa, vanhaan vankilaan kunnostettu Hotelli Katajanokka sekä taidehotelliksi itseään tituleeraava AX Jätkäsaaressa.

Jokaisessa hotellissa testattiin normaalia kahden hengen huonetta yhden yön ajan loka-marraskuun vaihteessa. Hotellille ei kerrottu etukäteen testiaikeista, sillä tarkoitus oli simuloida mahdollisimman tavallista hotellikokemusta. HS myös maksoi hotellivierailut itse, eikä ottanut vastaan mitään muutakaan maksettua vastinetta hotelleilta. Hotellit kuvattiin jälkeenpäin, jolloin testistä myös kerrottiin hotelleille.

Miten onnistui yhden yön irtiotto Helsingin ydinkeskustan tuntumassa?

Kaisaniemen puiston laidalle loka-marraskuussa avautunut Radisson Red lyö ulkoapäin ällikällä: miten Helsingin vanhimman puiston laidalle on saatu istutettua näin hyvin siihen sopiva rakennus?

Vastaanottoaulassa tunnelma on – no, nimestäkin päätellen – hyvin punainen. Hotelliketju on kertonut tavoittelevansa Red-hotellilla millenniaaleja, ja jonkinlainen tavoiteltu nuorekkuus aulasta myös huokuu. On valokuvausseinä (punaisia tekokukkia), pöytäjalkapallopeli näyttävällä paikalla ja sivupöydällä naposteltavaksi suklaita, aakkoskarkkeja ja hedelmiä.

Testaamme hotellia vain muutama päivä avaamisen jälkeen ja siihen nähden kaikki tuntuu hyvin valmiilta.

Vastaanottovirkailija kääntää puheen englanniksi, mutta on erittäin ystävällinen. Hän kysyy huonetoivetta ja antaa huoneen ylimmästä, kahdeksannesta kerroksesta. Sen käytävällä leijuu uuden auton tuoksu, joka ei onneksi ulotu huoneeseen asti.

Testihuone on pieni, ja hauskinta siinä on näkymä, joka avautuu rautatiekiskojen yli Oodiin, Sanomataloon ja Eduskuntataloon. Huoneessa on isot, lattiasta kattoon ylettyvät ikkunat, ja verhot on veikeää pitää pois ikkunan edestä myös yöllä: päätä kohottamatta sängystä näkee Hanasaaren voimalaitoksen tupruttavan savupiipun sekä auringonnousun ja -laskun.

Hämmentävintä on se, että myös kylpyhuoneessa ikkuna on koko seinän korkuinen – ja sen edessä on suihku. Ikkunan edessä on valoa läpi päästävät ”näköesteovet”, mutta halutessaan ne voi myös avata. Tällöin suihkusta näkee naapurikerrostalojen olohuoneisiin ja pitkälle kaupungille. Arvatenkin näköyhteys toimii myös toiseen suuntaan.

Tässäpä siis ekshibitionisteille hotelli Tornin vessaan rinnastettava näyttäytymispaikka! Saa nähdä, mitä naapuritalon asukkaat tuumivat, jos oman kodin olohuoneeseen alkaa jatkossa näkyä alastomia hotellivieraita.

Standard-huoneella on kokoa 18 neliötä. Se ei ole paljon, ja muhkea parisänky vie tilasta suurimman osan. Sänky on hyvä hotellisänky, juuri sellainen kuin hotelleissa odottaa hyvine tyynyineen ja peittoineen.

Suljettua kaappitilaa ei ole, mutta se tuntuu olevan muutaman muunkin nuorekkaan hotelliketjun tyyliä, kuten ulkomailta tutuissa Moxy-ketjun hotelleissa. Pitkä ulkotakki olisi mukava saada henkariin, mutta tarjolla on vain naulakoita.

Huoneen valaistuksen voi säätää kolmeen eri asentoon. Kylpyhuone on sadesuihkuineen hyvä. Kylpytakkeja ei ole, mutta standardihuoneissa niitä harvoin onkaan.

Katutasossa on hotellin ravintola. Henkilökunta mainostaa cocktaileja sekä bowleja. Testaamme molempia. Bowlit vievät nälän, mutta eivät tarjoa erityistä gourmet-elämystä. Sitä vastoin cocktailit ovat oikein hyviä, etenkin baarimikon oma suosikki Red 90 Rosca (13 euroa).

Katutasoa alempaa löytyy hotellin kuntosali ja sauna. Naisilla ja miehillä on omat pukuhuoneensa ja jatkuvasti päällä olevat saunansa. Pimeässä kellarikerroksessa kumpikaan ei erotu erityisellä elämyksellisyydellä.

Kuntosali on hyvä nyrkkeilyä harrastaville: hotellien saleilla säkkejä on harvoin. Muutoin tarjolla on kahvakuulia, käsipainoja ja kuusi aerobista lämmittelylaitetta. Sali on pimeä ja sen takia vähän ankea, mutta ajaa asiansa hyvin ja on siisti.

Aamiainen on hyvä, perinteinen hotelliaamiainen. Tarjolla on makeaa, suolaista, puuroa, hedelmiä, monenlaisia mehuja, muutamaa eri smoothieta ja kokeilta voi tilata munakkaan. Gluteenittomia vaihtoehtoja on myös tarjolla kattavasti.

Sitten vielä ne selfiet: Paras spotti ei suinkaan ole vastaanottoaulan punainen tekokukkaseinä vaan hotellin mainiot hissit, jotka ovat katosta lattiaan pelkkää peiliä.

Kun rakennuksessa on tavaratalo, Hesburger ja metroasemalle johtavat liukuportaat, saattaa käydä niin kuin minulle: en ole koskaan tiedostanut, miten erityislaatuinen funkkisrakennus rautatieaseman kyljessä seisoo.

Kun astun hotelli Vaakunan – viralliselta nimeltään Original Sokos Hotel Vaakunan – ovista sisään, suorastaan häkellyn.

Majesteetillista aulaa hallitsee suihkulähde ja sen yllä kohoava rauhankyyhkyjä kuvaava kattoreliefi. Aulaa reunustavat sisustusarkkitehti Runar Engblomin suunnittelemat näyttävät nojatuolit ja Paavo Tynellin messinkiset lattiavalaisimet.

Vaakuna avattiin olympiavuonna 1952, ja se remontoitiin muutama vuosi sitten perustamisajan hengen mukaisesti – ja erittäin onnistuneesti.

Olen toivonut ammetta ja saan kahden erillisen sängyn huoneen hotellin viidennestä kerroksesta. Huone on pienen kantakaupunkiyksiön kokoinen – tässä huonetyypissä koot vaihtelevat 25–31 neliön välillä – ja kolmesta ikkunasta aukeaa näköala Lasipalatsin ylle.

Sisustus yhdistelee nykytrendejä ja 1950-luvun henkeä, ja se miellyttää hillityn skandinaavisen tyylin ystävää.

Seinät ovat tummaa salvianvihreää, ja nojatuolien kasviaiheinen kuosi piristää muuten seesteistä värimaailmaa.

Pienet yksityiskohdat ilahduttavat: lisävuode on piilotettu suurta lipastoa muistuttavaan kaappiin, ja vedenkeitin, minibaari ja esitteet on kätketty kaappeihin. Mikään ylimääräinen ei häiritse silmää.

Hauska idea ovat myös leveiden ikkunalautojen nahkaiset pehmusteet, jotka suorastaan käskevät istumaan ja katselemaan Mannerheimintien ihmisvilinää.

Upeinta huoneessa on sänky, jonka päädystä kohoaa sängyn ylle katoksen luova kaareva lippa. Sama kaareva muoto toistuu vaatetangossa ja työpöydän laidoissa.

Patja on omaan makuuni juuri oikealla tavalla pehmeä muttei upottava. Nukkumismukavuutta parantaa myös se, että tyynyjä on kahta eri kokoa.

Vaikka yleisvaikutelma on laadukas, pieniä puutteitakin on. Tarjolla ei ole kylpytakkia tai tohveleita, ja olisin kaivannut meikinpoistoon vanulappuja. Lisäksi pesualtaasta valuu  vähän väliä vettä kylpyhuoneen lattialle.

Kymmenennen kerroksen näköalaravintolan sisustus jatkaa samaa tyylikästä linjaa. Ravintolassa olisi myös upea kattoterassi, mutta marraskuussa se näyttää palvelevan vain yksinäistä tupakoijaa.

Tilaan lohisalaatin, joka vie nälän muttei jätä erityisiä muistijälkiä.

Sauna tuo mieleen keskiverron taloyhtiösaunan. Pukuhuone on onneksi tilava ja viihtyisä, ja tarjolla on Lumenen kosmetiikkatuotteita, kuten kasvonaamiota ja silmämeikinpoistoainetta.

Kuntosalia hotellissa ei ole, mutta asiakkaat saavat käyttää lähellä sijaitsevan Presidentti-hotellin salia.

Hotellin vahvuus ja heikkous on sen sijainti. Tämän lähemmäs ydinkeskustaa ei Helsingissä pääse.

Toisaalta huoneeseeni kantautuu Mannerheimintieltä jatkuva ratikoiden kirskuna. Herkkäunisen kannattaa siis pyytää huonetta, jonka ikkunat osoittavat johonkin toiseen ilmansuuntaan.

Suuressa hotellissa ei tule kokemusta palvelun henkilökohtaisuudesta, mutta kasvottomuudessa on etunsakin: tänne voisi sujahtaa salarakkaan kanssa sivuovesta kenenkään huomaamatta.

Sisään- ja uloskirjautumisenkin voi halutessaan hoitaa automaatilla.

Aamiaisvalikoima on runsas muttei erityisen mieleenpainuva. Tarjolla ovat samat munakokkelit, karjalanpiirakat, croissantit, kaurapuurot, marjasekoitukset ja jogurtit kuin muissakin ketjuhotelleissa.

Tänne ei tulla fiilistelemään artesaanileipää.

Erikoisruokavaliot on huomioitu, ja tarjolla on esimerkiksi vegaanisia leivänpäällisiä. Valikoiman laajuudesta huolimatta jään kaipaamaan smoothieta ja juureen tehtyä ruisleipää.

Parasta aamiaisessa onkin itse ravintolatila. Harvoin saa aloittaa aamunsa katselemalla hotelli Tornin siluetin takana punertuvaa taivasta. 

Fredrikinkadun ja Eerikinkadun kulmaan Kampissa viime vuonna auenneen Hotelli Mestarin verkkosivut lupaavat Kampin parasta hotellielämystä ja mestarillista oleskelua. Syntyy vaikutelma, että hotelli olisi tarkoitettu rouheasta ja ”aidosta” tunnelmasta pitäville työ- tai kaveriporukoille.

Vaikutelma vahvistuu paikan päällä. Hotellin muut vieraat vaikuttavat olevan keski-ikäisiä miesporukoita tai kaupunkiin saapuneita kaveriporukoita.

Sijaintinsa puolesta hotelli onkin kätevä. Metro ja raitiovaunu kuljettavat vieraat lähes ovelle saakka, ja Helsingin päärautatieasemaltakin on hotellille kävelymatka. Vieressä sijaitsee Kampin kauppakeskus, ja Punavuoren ja Hietalahden putiikit ja kävelykadut ovat aivan kulman takana.

Hotellissa vastassa on pieni vastaanottoaula, jonka takana on peräti kolme vastaanottovirkailijaa. Kello on neljä perjantaina iltapäivällä, eikä ruuhkaa pääse syntymään, vaikka kyseessä on varmasti kiireisin check-in-aika.

Sisäänkirjautuminen sujuu jouhevasti, mutta henkilökunta ei erityisesti kerro hotellin palveluista tai mahdollisuuksista. Verkkosivujen mukaan käytössä on kuntosali, jota tiedustelen erikseen. Selviää, että kyseessä on samassa rakennuksessa oleva sali, joka ei varsinaisesti ole hotellin oma, mutta vierailla on mahdollisuus käyttää sitä.

Neljännessä kerroksessa sijaitsevassa Builder King -huoneessamme on jenkkityylinen parisänky, kompakti vessa, televisio ja minibaari.

Huoneen korkeista ikkunoista on näkymä Fredrikinkadulle. Vastapäisen jugend-talon ikkunoista voi lähes nähdä sisään ja uteliaan tekisikin mieli kurkkia, minkälaista elämää kantakaupungissa eletään.

Huone on äänimaailmaltaan rauhallinen, eivätkä kadun äänet kantaudu huoneeseen edes yöllä. Äänieristyksestä pitää huolen myös huoneen jykevä ovi, joka on niin raskas, että sen auki saaminen vaatii ponnistuksia.

Huone itsessään on pienehkö, eikä ylimääräistä tilaa juuri ole. Huonetta ei selkeästi ole tehty ajanviettoon, vaan nukkumiseen ja piipahtamiseen – huvitukset löytyvät kaupungilta.

Huoneen sisustus on hotellin tyylille ominaisesti tummanpuhuva. Mustat kalusteet ja ”ruosteiset” yöpöydät luovat miehisen tunnelman. Hempeää estetiikkaa tai rauhallisia harmaan tai beigen sävyjä on täältä turha odottaa.

Viikonloppu tekisi mieli aloittaa saunalla. Hotellissa on käytössä vieraille 6–8 hengen tilaussauna, jonka voisi vuokrata omaan käyttöönsä kolmeksi tunniksi 250 euron hintaan. Myös tästä tulee olo, että hotelli on tarkoitettu työporukoille tai vaikkapa pikkujouluja viettäville ryhmille. Me olemme liikkeellä pariskuntana, joten monen sadan euron saunanautinto ei tule kysymykseen.

Sen sijaan päätämme katsoa huoneessa elokuvaa. Tarjolla olisi hotellin oma Movie night -paketti, johon kuuluu pikkupurtavaa suolaiseen nälkään, leffakarkit ja hattaraa  sekä alkoholiton juomapaketti ja villasukat. Elokuvan voi itse valita omalta laitteeltaan ja laittaa Chromecastin avulla pyörimään huoneen televisioon.

45 euron paketti tuntuu aavistuksen hintavalta itse valittavasta elokuvasta ja herkuista. Haemmekin huoneeseen syötävää läheisestä pikaruokaravintolasta ja nautimme ne sängyssä.

Sänky on suuri ja pehmeä, lakanat, peitot ja tyynyt muhkeita – juuri sellaisia kuin hotellissa odottaakin ja joissa on mukava nukkua.

Aamulla tarjolla on herkullinen aamupala. Tarjolla on paikan päällä leivottu leipä- ja croissantvalikoima, tarkasti valikoituja lisukkeita ja perinteiset, mutta kattavat puuro- ja jugurttiasemat.

Kaikki on laitettu esille kauniisti ja astioita täytetään usein.

Tarjolla on myös pieniä ekstrajuttuja, kuten kuivattua mustikka- ja tyrnirouhetta jugurtin päälle ja makean nälkään muun muassa churroja ja suklaakastiketta. Kahvi on paahdettu hotellin tarpeisiin ja on maistuvaa.

Aamupalaa on tarjolla kello 11 saakka, joten ruuhkaa ei synny missään vaiheessa. Aamupalalle varattu tila on tunnelmallinen ja päivä saa rennon alun.

Hotelli Katajanokalla on kaksi erityistä valttia Helsingin muihin hotelleihin verrattuna: se sijaitsee hiljaisella arvoasuinalueella ja on entinen vankila.

Hotelli sopiikin erityisesti rauhaa kaipaavalle staycationin viettäjälle, joka haluaa majoittua jossain muualla kuin keskustan ledimainostaulujen ja ostoskeskusten kupeessa.

Rauha alkaa jo lähikortteleissa. On arki-iltapäivä, mutta missään ei näy ketään. Ei edes autoja. Voi turvassa kävellä katse ylös käännettynä ja ihailla hotellin kulmilla sijaitsevia jugend-taloja.

Arvokas tunnelma jatkuu hotellin aulassa. Hotelli remontoitiin vuonna 2016, ja nyt sen aula on siniharmaine puolipaneeleineen ja persialaismattoineen kuin tyylikkäästä maalaiskartanosta.

Vastaanottovirkailija on ystävällinen ja tekee meille varauksen illaksi hotellin ravintolaan, sillä aikeissa ei ole poistua hotellin tiluksilta.

Vasta huoneeseen kävellessä hotelli muistuttaa historiastaan: Keskiaula on vankilakuvista tuttu kolmikerroksinen avotila, jota reunustavat metalliset kaiteet ja portaikot. Kolkkoa tunnelmaa on pehmennetty taaperon tussipiirustusta muistuttavalla kokolattiamatolla ja näyttävillä maalauksilla, joista molemmat jakanevat mielipiteitä.

Huoneeseen saapuessa tuntuu kuin astuisi tyhjiöön. Lähes metrin paksuiset seinät saavat ulkomaailman äänet katoamaan. Rauha on paitsi auditiivista myös visuaalista. Huone on sisustettu sinisen eri sävyillä ja tummalla puulla.

Ja mikä ilahduttavinta, sekä vankilakliseet että sisustuksen pintatrendit on vältetty. Huone on ajattoman tyylikäs.

Vaikka huone on kooltaan vain 18-neliöinen, reipas huonekorkeus ja sängyn eteen asetettu iso peili tekevät siitä kokoaan suuremman. Sängyllä makaillessa tulee miettineeksi, kuka tästä samaisesta ikkunasta on aikanaan tuijottanut pihan muuria ja sen takaa aukeavaa taivasta.

Kirjoituspöydällä on napakka esite vankilan historiasta. Nokassa on ollut vangittuna esimerkiksi maanpetoksesta tuomittu kirjailija Hella Wuolijoki ja sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ajan presidentti Risto Ryti.

Kylpyhuoneesta paljastuu iloinen yllätys: vaikka varaustiedoissa oli maininta vain suihkusta, tässä huoneessa on myös kylpyamme. Kylpijät on huomioitu Ritualsin laadukkailla kylpytuotteilla.

Ja toisin kuin useimmissa hotelleissa, mukana on myös kylpysuolaa!

Kylpytakki ja tossut pitää hakea erikseen vastaanotosta. Henkilökunta selvittää tovin, kuuluvatko ne ilman lisäveloitusta Classic queen -huoneen hintaan, mutta hetken kuluttua ystävällinen vastaanottovirkailija toimittaa kylpytakin huoneeseen.

Kylpeminen on staycationin kiinnostavin elämys, sillä vaikka hotelli on iso, tekemistä on vähän. Hotellissa on sauna, mutta se lämpiää vieraille ilman lisämaksua vain viikonloppuisin. Nyt tunnin saunomisesta pitäisi maksaa 30 euroa. Jätämme väliin.

Ravintola sijaitsee kellarissa ja tuntuu asteen verran muuta hotellia arkisemmalta. Ruoka on ok, mutta pitkän kaavan illallisnautinnosta haaveilevan kannattaa suunnata muualle.

Iltaa voi jatkaa vastaanoton kulmalle sisustetussa kirjastomaisessa sopessa, jonne voi ostaa viiniä tai olutta vastaanotosta. Varsinainen aulabaari tämä ei ole, mutta rennon tyylikäs tila houkuttelee viettämään aikaa.

Aamiainen on valjuun illalliseen nähden myönteinen kokemus, runsas ja peruslaadukas. Ei boutique-hotellien kaltainen pientuottajien juustojen ja hapanjuurilepien kokonaisuus, muttei myöskään hotelliketjujen tylsä bulkkiaamiainen.

Lämpimien ruokien perusteella aamiaisella on huomioitu miesten työporukat, joita pöydissä arkiaamuna istuu: on munakokkelia, pekonia, paistettuja perunoita, tomaatteja ja herkkusieniä.

Erityisesti ilahduttaa jälkiruokavalikoiman runsaus. Tarjolla on pieniä pannukakkuja, joiden päälle voi valita Nutellaa, hilloja ja kermavaahtoa ja lisäksi kosteaa marjapiirakkaa, rockyroadia ja juustoja.

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva AX lupaa olla taidehotelli, ja sen huomaa jo ulko-ovella. Muotoilija ja kuvanveistäjä Stefan Lindforsin suunnitteleman valtavan lentokalamaisen Örkki-veistoksen pää törröttää kieli pitkällä sisäänkäynnin yläpuolella ja sisällä aulassa kaksipäisen otuksen toinen pää komistaa kattoa.

Saavumme puolisoni kanssa hotelliin sunnuntaina alkuillasta, ja tunnelma on aavemainen. Aulassa soi menevä elektroninen musiikki, mutta missään ei näy ristin sielua. Vastaanottopöydän vieressä oleva baaritiski on tyhjillään, kuten myös aulaan aukeava hotellin avokeittiö.

Vastaanottovirkailija kertoo, että sunnuntaisin sekä baari että keittiö ovat suljettuja. Se on harmi, sillä sekä AX:n baaritiski että sen viereen sijoitettu sohva-, lautapeli- ja lukunurkkaus näyttävät juuri sopivilta sunnuntai-illan istuskeluun cocktailin kera.

Muutenkin meille käy huono tuuri: AX:ssa ei ole omaa saunaa, mutta hotellivieraat saavat saunoa alennettuun hintaan korttelin päässä sijaitsevassa julkisessa saunassa, Uudessa Saunassa – joka on sunnuntaisin suljettu.

Kuntosalille sentään pääsisimme pyhänäkin ilmaiseksi viereisen huoneistohotelli Unityn salille, mutta tällä reissulla haaveissa on lähinnä rentoutuminen.

Mietimme hetken, että lähtisimme perehtymään hotellin verkkosivuilla esiteltävään AX:n elämyskarttaan, johon vaihtuvat kuraattorit ovat listanneet Helsingistä taide- ja kulttuurikokemuksia. Käy kuitenkin ilmi, että listattuja teoksia on ripotellusti eri puolilla kaupunkia, joten niihin tutustuminen vaatisi muutaman päivän ja muunkin kulkuvälineen kuin omat jalat. Pimeänä marraskuun iltana jätämme välistä.

AX-hotellissa on yhteensä 173 huonetta, ja kunkin ovessa on pieni kuva taideteoksesta, joka löytyy sisältä huoneen seinältä. Moni teoksista on hotellin konseptin ja sisustuksen suunnitelleen Stefan Lindforsin, niin meidänkin kahden hengen Poem King -huoneessamme.

Huonetta kuvaillaan ”täysin uniikiksi ja ”runojen ystävän uudeksi lempipaikaksi yöpymiseen ja inspiroitumiseen”. Poem King -nimi tulee siitä, että yöpöydällä on runoteoksia. Meidän huoneessamme niistä toinen on Malin Klingenbergin kirjoittama ja Sanna Manderin kuvittama Pierun elämää.

Jos olisimme ottaneet mukaan nelivuotiaan jälkikasvumme, menestys olisi ollut taattu.

Sisustukseen on haettu tyylikästä boutique-hotellin tuntumaa, ja siihen on kohtuullisesti yllettykin: tummanvihreät seinät, muhkea sängynpääty ja parkettilattia miellyttävät silmää. Tunnelma on kuin vähän köyhemmän naisen The Hoxton -hotellissa, jotka ovat tuttuja eri puolita Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.

Huone on kompakti, mutta iso ikkuna tuo avaruuden tuntua. Tilaa on säästetty sillä, ettei eteisessä ole nykytrendien mukaisesti lainkaan kaappia, ainoastaan seinäteline henkareineen. Telineeseen on ripustettu myös avattava matkalaukkuteline ja klaffipöytä. Sängyn vieressä seinää reunustaa sievä pieni sohvanurkkaus.

Sänky on miellyttävä: pehmeät lakanat, napakka patja ja omaan makuuni juuri hyvät tyynyt, eli eivät liian muhkeat.

Hyvin nukutun yön jälkeen kellarikerroksen aamupalatila hämmentää.

Mieleen tulee vuosituhannen vaihteen pöhisevän mainostoimiston neuvottelutila. On kirkkaan vihreitä, keltaisia ja punaisia tuoleja, sininen lattia ja kirkkaat valot. Kuvittelen pöytiin miehiä, jotka näyttävät Darudelta Sandstormin musiikkivideolla. Estetiikka on kyseisen aikakauden kasvatille vaikea, mutta veikkaan, että millennium-muotia suosiviin nykyparikymppisiin se uppoaa. Ainakin se on jotain muuta kuin perusskandinaavista.

Nykypäivä näkyy seinillä vaihtuvissa taideteoksissa, muun muassa Emma Sarpaniemen ja Irene Suosalon teoksissa.

Aamiaisesta AX saa kehuja – kuten puoliso sanoo, ”raaka-aineista huomaa, ettei niitä ole hankittu hotellitukusta, ja tarjottavat on pantu niin sanotusti parempaan astiaan”.

Automaattien esanssimehut on korvattu ihanan kirpeällä Ahvenanmaan omenamehulla, perunaa sisältävä maalaismunakas on maukas, artesaanileivät laadukkaita ja kahvin voi napata omaan pöytään mukaan pienessä termarissa. Kiitosta myös siitä, että vegaanit on huomioitu erikseen.

Sisustuksen ja musiikin yhteisvaikutuksesta syntyy hieman levoton fiilis – ”vähän turhan voimakas Ibiza-meininki, kun elektroninen musa pauhaa jo aamuseiskalta” –, mutta se unohtuu, kun makeiden herkkujen pöydästä löytyy pannukakkua.

Teksti: Laura Kangasluoma, Heini Maksimainen, Merituuli Saikkonen, Pauliina Toivanen ja Heidi Väärämäki. Kuvat: Anna Huovinen ja Outi Pyhäranta. Tuottaminen ja tekstin editointi: Laura Kangasluoma. Ulkoasu: Soile Saarelainen