Suomen valtion velanhallintastrategia on koitunut viime vuosina veronmaksajille kalliiksi. 

Käytännössä Suomen valtionvelkaa hoitava virasto Valtiokonttori solmi nollakorkoaikoina sopimuksia, jotka ovat osoittautuneet korkojen noustessa Suomen kannalta hyvin epäedullisiksi.

Suomen valtio laski liikkeelle koronapandemian aikana kymmeniä miljardeja euroja pitkäaikaista lainaa. Päällisin puolin vuosina 2020–2021 liikkeelle laskettu pitkäaikainen laina oli Suomen veronmaksajien kannalta erinomaisen edullista, sillä korot olivat tuolloin historiallisen matalalla.  Suomi olisi voinut halutessaan laskea velanhoitokustannuksiaan merkittävästi vuosiksi eteenpäin. 

Esimerkiksi tammikuussa 2021 Suomi otti markkinoilta kymmenvuotista lainaa miljardilla eurolla. Korko oli 0,4 prosenttia negatiivinen. 

Sijoittajat siis sitoutuivat maksamaan Suomen valtiolle vuosittain neljä miljoonaa euroa siitä hyvästä, että saivat lainata Suomelle miljardi euroa kymmeneksi vuodeksi.

Veronmaksajien saama hyöty tällaisista miinuskorkoisista lainoista jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.

Valtiokonttori noudatti ja noudattaa edelleen parikymmentä vuotta sitten määriteltyä velanhallinnan strategiaa. Strategian mukaan Valtiokonttorin täytyy pitää valtionvelan korkoriski ”valitulla tasolla”. Käytännössä kirjaus tarkoittaa sitä, että Valtiokonttori muuttaa pitkäaikaiset kiinteäkorkoiset lainat suurelta osin vaihtuvakorkoisiksi. 

Valtiokonttori noudattaa kyseistä strategiaa riippumatta siitä, miten edullisesti Suomi saa pitkäaikaista lainaa markkinoilta.

Korot ovat nousseet edellisen puolentoista vuoden aikana voimakkaasti. Esimerkiksi Suomen kymmenvuotisen joukkovelkakirjan korko oli markkinoilla vuoden 2021 lopulla nollassa. Nyt lokakuussa 2023 sama korko on kivunnut jo 3,3 prosenttiin. 

Koronnousun seurauksena myös Suomen velan koronhoitokustannukset ovat nousseet huomattavasti. Valtionvelan korkokulut vuonna 2023 ovat arviolta 2,3 miljardia euroa. Vielä viime vuonna Suomen valtion korkomenot olivat 840 miljoonaa euroa. 

HS Vision arvion mukaan valtion vuotuiset korkokulut olisivat tällä hetkellä satoja miljoonia euroja pienemmät, jos Valtiokonttori olisi vain jättänyt johdannaissopimukset tekemättä vuosina 2020 ja 2021. 

Valtiokonttori on määrännyt tarkat tiedot johdannaissopimuksista salaisiksi.

Mietittekö vuosina 2020 tai 2021, että onko näissä johdannaissopimuksissa järkeä, Valtiokonttorin finanssijohtaja Teppo Koivisto? 

”Minulla ei ole tuohon mielipidettä. Valtiovarainministeriö määrittää Suomen korkoriskistrategian, ja me Valtiokonttorissa olemme operaattoreita. Meidän mielipiteellä ei ole merkitystä. Toimimme määräysten mukaan, kustannustehokkaasti ja riskit minimoiden.”

Kysytään asiaa siis valtiovarainministeriöstä. 

Ovatko nämä nollakorkovuosina solmitut johdannaissopimukset olleet veronmaksajan edun mukaisia, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikkö Pauli Kariniemi?

”Ainakin ne ovat olleet valtiovarainministeriön määräyksen mukaista toimintaa.”

”Voidaan tietysti kysyä, onko meidän määräys ja strategia ollut oikea. Kyseistä strategiaa on arvioitu VTV:n [Valtiontalouden tarkastusviraston] toimesta, ja heidän arviossaan strategiaa on pidetty onnistuneena ja parhaiden käytäntöjen mukaisena. Ulkoiset ja sisäiset työryhmät ovat pohtineet strategiaa viime vuosien aikana, eivätkä työryhmät ole löytäneet siitä ilmeisiä valuvikoja.”

Valtiokonttorin Koiviston mukaan Suomi on ottanut viime vuosina aiempaa pidempiaikaista lainaa, koska Suomen velkamäärä on kokonaisuutena kasvanut. Valtiokonttori ei siis alun alkaenkaan ole hakenut markkinoilta pitkäaikaista lainaa siksi, että se olisi erityisen edullista. 

”Kun velan määrä kasvaa, velan keskimaturiteettia pitää pidentää, ettei yksittäisille vuosille tule huomattavasti velan erääntymiskeskittymiä. Erääntymisiä pitää ripotella tasaisesti eri vuosille”, Koivisto kertoo.

Nollakorkovuodet ja sen jälkeen nähty korkojen nopea nousu herättävät kysymyksen, onko valtiovarainministeriön velanhallintastrategia ajan tasalla.

Kariniemi myöntää, että lyhytaikaisten, vaihtuvakorkoisten lainojen suosiminen on nostanut riskiä valtion velanhoidossa. Kun korot ovat nousseet nopeasti, korkoriskit ovat realisoituneet.

”Emme ole kuitenkaan istuneet käsiemme päällä viime vuosina, vaan olemme miettineet aktiivisesti, muun muassa ulkopuolisten arvioitsijoiden ja työryhmien avulla, miten valtion velanhoitoa voisi kehittää”, Kariniemi sanoo.

Kariniemen mukaan valtion nykyinen velanhoitostrategia pohjautuu kolmeen perusoletukseen.

”Ensinnäkin, emme halua ennustaa korkojen markkinakehitystä. Emme siis ota näkemystä suhdanteista tai siitä, mihin suuntaan korot menevät tulevaisuudessa.”

”Toinen taustaoletus strategiassa on se, että niin kutsuttu korkokäyrä on nouseva.”

Viranomaiset siis uskovat, että lyhytaikainen laina tulee lainanottajalle useimmiten pitkäaikaista lainaa edullisemmaksi.

”Kolmas taustaoletus on se, että valtion pitää toimia lainamarkkinoilla jatkuvasti, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.”

Kariniemen mukaan on kuitenkin mahdollista, että valtiovarainministeriö muuttaa velanhoitostrategiaansa tulevaisuudessa. Hänen mielestään ensisijainen syy strategisille pohdinnoille ei ole markkinatilanne, vaan valtion velan isot rakenteelliset trendit.

”Valtion velkaantuminen jatkuu, ja myös epäsuorat vastuut kuten valtiontakaukset ovat kasvaneet merkittävästi. Koska valtion riskinsietokyky on heikentynyt, meidän pitää miettiä, tulisiko meidän laskea riskiä sitten velanhoidon puolella.”

Kariniemen mukaan velanhoidon riskin pienentäminen voisi tarkoittaa esimerkiksi velan korkoriskin pidentämistä. Se voisi tapahtua esimerkiksi johdannaisten käyttöä vähentämällä.

”Samalla pitää tunnustaa, että tällainen muutos strategiassa todennäköisesti kasvattaisi velan korkokustannuksia.”

Kariniemen mukaan johdannaisten käyttö on poikinut myös toisen mahdollisen ongelman. Kyse on vakuuksista.

Valtion pitää asettaa vakuuksia johdannaissopimuksiensa mukaisesti. Vakuuksien määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosina, kun korot ovat nousseet.

Suomi saa johdannaisten vakuudet aikanaan takaisin, kun sopimukset erääntyvät, mutta vakuuksien sitomat rahamäärät ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti, samalla kun korot ovat nousseet. Kariniemen mukaan johdannaisten vakuutena istuu on tällä hetkellä noin seitsemän miljardia euroa valtion rahaa. 

Nämä miljarditkin ovat käytännössä lainarahaa. Valtio siis käyttää johdannaisia hallitakseen velkasalkkunsa riskejä. Ja sitten noiden johdannaisten vaatimat vakuudet pakottavat Suomen ottamaan merkittävästi lisää velkaa.

”Vakuuksista on tullut merkittävä elementti, joka pitää ottaa huomioon Suomen kassanhallinnassa. Se herättää kysymyksen, että kannattaako tätä toimintaa tulevaisuudessa jatkaa, ainakaan nykyisessä määrin”, Kariniemi sanoo.