Mihin tahansa mielihyvää tuottavaan toimintaan, kuten sosiaalisen median käyttöön tai syömiseen, voi muodostua riippuvuus. 

”Riippuvuuteen tai addiktioon liittyy yleensä voimakas, jopa pakonomainen mieliteko sekä kontrollin menettäminen. Lopettamispäätöksistä huolimatta riippuvainen lipsuu takaisin entiseen toimintaan”, sanoo päihdelääketieteen apulaisprofessori Solja Niemelä Turun yliopistosta. Niemelä on erikoistunut päihdepsykiatriaan ja nuorten päihdeongelmiin.

Riippuvuuksista puhutaan toisinaan arkipuheessa lennokkaasti: kuka on huulirasva-addikti, kuka vuorostaan koukussa salmiakkiautoihin tai hapankorppuihin.

Kuitenkin päihdehäiriöt tai esimerkiksi rahapeliriippuvuus ovat sairauksia, jotka aiheuttavat haittaa tai kärsimystä itselle tai muille.

Mikä riippuvuuksille altistaa, ja voiko omasta lapsesta jotenkin tunnistaa, onko hänellä riskiä riippuvuussairauden tai addiktion kehittymiselle? Entä voiko tätä riskiä pienentää?

Lapsen loputon kännykän käyttö tai digipelaaminen voivat aiheuttaa huolta. Intensiivinen ruudun tuijottaminen voi muistuttaa jo riippuvuutta.

Paljon pelaava nuori ei välttämättä ole peliaddikti, muistuttaa Niemelä. Riippuvuudelle olennaista on se, että tekeminen on pakonomaista ja siitä on jotain haittaa.

”Jos nuori haluaa kehittyä ja kokee tekemisessään onnistumisen iloa, on aika epätodennäköistä, että kyse olisi riippuvuudesta.”

Silloin on kuitenkin syytä huoleen, jos pelaamista on vaikea rajoittaa ja mieli liikkuu sen ympärillä silloinkin, kun pelaamaan ei pääsee. Riippuvuus vaikuttaa koulunkäyntiin, kaverisuhteet kärsivät ja pelaamisesta tulee riitaa.

Pohjimmiltaan riippuvuudet perustuvat mielihyvän kokemukseen. Kun ihminen kokee jotain oikein ihanaa, hänen aivoissaan aktivoituu dopamiinivälitteinen mielihyvärata. Mitä suurempi ja nopeampi mielihyvän kokemus on, sitä todennäköisemmin samaa tunnetta hakee uudelleen. Ja uudelleen.

Kuitenkin se, mistä itse kukin kokee mielihyvää ja miten paljon, on yksilöllistä.

Monen rahapeliriippuvuuden alku on Niemelän mukaan siinä, kun ensimmäistä kertaa voittaa hedelmäpeliautomaatissa.

”Rahasumman ei tarvitse olla isokaan, mutta kun koneen valot vilkkuvat, ääni soi voiton merkiksi ja rahat kilisevät kouruun, saa yksi tästä enemmän kiksejä kuin toinen.”

Samaan tapaan ensimmäiset päihdekokemukset ovat toisille euforisoivempia kuin toisille. Mitä voimakkaampi hyvän olon tunne, sitä todennäköisemmin päihdettä haluaa käyttää myöhemminkin.

”Kuitenkin myös yksi kymmenestä kannabiksen ensikäyttäjästä saa hyvän olon tunteen sijaan paniikkikohtausoireita tai pelkoreaktioita. Tällaisen jälkeen on epätodennäköisempää, että päihteen käyttö jatkuisi.”

Mielihyvän kokemus riippuu merkittävästi geeneistä, sillä ne ohjaavat sitä, miten dopamiinia muodostuu ja miten siihen reagoi. Tätä kutsutaan dopamiinivasteeksi.

Perimän vaikutus on hyvä tiedostaa ja kertoa nuorellekin: jos suvussa on esimerkiksi alkoholi- tai rahapeliriippuvuutta, on myös lapsella kohonnut riski näihin.

Kuitenkaan geenit eivät selitä kaikkea. Ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten geenit toimivat. Erityisesti varhaisella hoivalla on tutkitusti iso vaikutus, Niemelä kertoo.

”Eläinkoemalleissa näyttäisi siltä, että kun huonolle hoivalle jäänyt rotta- tai hiirinuori altistetaan päihteille, on dopamiinivaste korkeampi.”

Tällainen hiiri tai rotta siis saa päihteiden käytöstä enemmän mielihyvää kuin ne, jotka ovat saaneet hyvää hoivaa. 

Asiaa ei ole ihmisillä tutkittu, mutta voidaan olettaa, että ihmisilläkin varhaisen hoivan puute voi lisätä alttiutta riippuvuuksille.

Alttius riippuvuussairauksien kehittymiselle on ylisukupolvista: riippuvuutta ruokkivat ympäristötekijät kumuloituvat sukupolvien ketjussa, Niemelä kertoo.

Vanhempien ja näiden vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat vaikuttavat paitsi lapsen geneettiseen alttiuteen myös siihen, millaista hoivaa he pystyvät lapsilleen tarjoamaan.

Nuoruuskin on riippuvuuksien kehittymisen kannalta riskialtista aikaa. Teinin kehittyvät aivot hakevat mielihyvää ja jännitystä, eivätkä kovin hyvin osaa huomioida näihin liittyviä riskejä. 

Tunteetkin voimistuvat, mutta itsesäätely ja harkintakyky ovat usein vaillinaisia. Tämän vuoksi riippuvuuden kehittymiselle on nuoruudessa suurempi alttius kuin muulloin.

Päihderiippuvuuksista tiedetään, että myös päihteenkäytön aloitusiällä on suuri merkitys. Niemelän tutkimusryhmä Turun yliopistossa on todennut, että mitä nuorempana humalajuomisen aloittaa, sitä suurempi todennäköisyys on myöhemmille päihdeongelmille.

”Aloitusikään vaikuttavat erityisesti vanhempien ja kavereiden asenteet ja päihteidenkäyttö sekä päihteiden saatavuus. Se, että nuorten humalajuomisen aloitusikä lykkääntyy, on erittäin hyvä trendi. Mutta edelleen on niitäkin, jotka aloittavat juomisen kohtalaisen varhain.”

Vanhempi saattaa miettiä, voiko lapsen tai nuoren alttiutta riippuvuuksille jotenkin ennustaa tämän käytöksestä. Pari selkeää riskitekijää on.

Niemelän mukaan jo lapsuusiän käytöshäiriöt ja aggressiivisuus linkittyvät kohonneeseen päihdehäiriöriskiin. Samoin hoitamaton adhd. Nämä eivät kuitenkaan ole itsenäisiä, ainoastaan päihdehäiriölle altistavia tekijöitä, vaan toimivat osana laajempaa kehitystä: lapsuusiän käytöshäiriöoireet lisäävät riskiä myös mielenterveyden häiriöille ja rikoksille.

Monella käytöshäiriöihin liittyvä negatiivinen kierre alkaa jo varhaislapsuudessa. Jos käyttäytyy huonosti ja koheltaa, jää porukan ulkopuolelle ja voi kärsiä huonosta itsetunnosta, Niemelä sanoo.

”Tätä saattaa vahvistaa kapinoimalla, rikkomalla sääntöjä ja hakeutumalla porukoihin, jotka vahvistavat tätä käytöstä. Päihdekäyttö tulee mukaan kaveriporukan kautta.”

Myös synnynnäinen temperamentti voi jonkin verran liittyä riippuvuussairauksien kehittymiseen.

Esimerkiksi korkea neuroottisuus eli taipuvuus ahdistuneisuuteen sekä huono impulssikontrolli on yhdistetty korkeampaan päihde- tai alkoholiriippuvuuden riskiin. Aikuisilla myös elämyshakuisuus on yhdistetty lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön keski-iässä.

Sitäkin on spekuloitu, onko vaikkapa kiltteydellä tai herkkyydellä yhteyttä päihderiippuvuuksiin. Ajatus on, että ihminen, joka vaatii itseltään paljon, ahdistuu helposti ja hakee tähän lievitystä aineesta tai toiminnasta, joka tuottaa mielihyvää.

”Tämä itselääkintähypoteesi näyttäisi olevan merkittävämpi ilmiö aikuisilla. Kun työelämässä tulee paineita ja kuormaa, aletaan tissutella, ja tämä voi hiljalleen liukua kohti riippuvuutta. Nuorilla riippuvuuksiin näyttää enemmän ohjaavan mielihyvähakuisuus”, Niemelä sanoo.

Voiko lapsen riippuvuuden kehittymistä sitten jotenkin ehkäistä?

Voi, lähtökohtaisesti hyvällä vanhemmuudella, sanoo Niemelä.

”Vanhempien tulee panostaa läsnäoloon ja hyvään vuorovaikutukseen. Lapsen tarpeita täytyy ymmärtää ja niihin tulee reagoida, että lapsella on turvallinen olo eikä hän jää tunteidensa tai huoltensa kanssa yksin.”

Tässä sekä lapsen että aikuisen tunnetaidot ovat tärkeässä roolissa. Jos omien tunteidensa kanssa pystyy olemaan ja niitä osaa säädellä, ei niiden paikkaamiseen välttämättä tarvitse nopeaa mielihyvää itsensä ulkopuolelta. Tässä myös vanhemman esimerkillä on vaikutusta. Aikuisia seuraamalla lapsi oppii sekä hyviä että huonoja keinoja esimerkiksi rentoutumiseen tai stressin lievittämiseen.

Myös varhaisiin käytöshäiriöihin puuttuminen on yksilön tasolla tärkeää, Niemelä sanoo. Aggressiivinen, säännöistä piittaamaton, muita kiusaava tai väkivaltainen nuori tarvitsee apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Yhteiskunnallisesti nuorten päihdeongelmia ehkäistään ennen kaikkea sillä, että ohjataan resursseja aikuisten mielenterveys- ja päihdetyöhön, Niemelä sanoo. Sitä kautta saadaan parempia valmiuksia hyvään vanhemmuuteen.

”On paljon vanhempia, jotka ovat lapsistaan kovin huolissaan. Pääsääntöisesti nämä ovat vanhempia, jotka pystyvät puuttumaan mahdollisiin ongelmiin. Haasteena on saada tukea niille vanhemmille, joilla keinoja ja taitoja ei aina ole.”

Juttu on julkaistu HS Meidän perhe -lehden numerossa 8/23. HS Meidän perhe on perhesuhteita käsittelevä aikakauslehti, jota tehdään HS:n toimituksessa.

Lue lisää: Mistä tietää, käyttääkö nuori huumeita?

Lue lisää: Tarkkailuluokan poika ja ”hyvän perheen” tyttö ystävystyivät – Juhannuksena 2006 tapahtui jotain, joka vei heidät eri suuntiin

Lue lisää: Isä ja sisko kertovat, miten Timin elämä muuttui teini-iässä – ja päättyi 22-vuotiaana