Olihan kirja tyly.

Niin Mona Mannevuo ajatteli lukiessaan. Amerikkalaisen insinöörin Frederick Taylorin kirja The Principles of Scientific Management julkaistiin vuonna 1911. Mannevuo tutustui siihen sata vuotta myöhemmin.

Taylor kirjoitti ”vetkuttelevista” työntekijöistä. Hän esitti, ettei työläisten tulisi itse päättää siitä, miten töitä tehdään tehokkaasti.

”Koko se työn tehostamisajatus perustui hänellä ärsyyntymiseen siitä, että kaikki johtoa myöten lorvivat tehtaalla, koska heidän työnsä on organisoitu huonosti”, Mannevuo sanoo.

Kirja oli hänen mielestään röyhkeä, kyllä, mutta kaikessa vimmassaan myös kiehtova.

Mannevuo on tutkijatohtori Turun yliopistossa. Hän tutkii työelämää, työlääketieteen historiaa ja työn psykologiaa.

Mannevuo ajattelee, että työn tehostamisen ajatus perustuu ihanteeseen mukautuvasta ja väsymättömästä työntekijästä.

Kuluneen vuoden aikana Mannevuosta on vaikuttanut siltä, että moni on vihdoin löytänyt sellaisen: tekoälyn.

Tekoälysovellus Chat GPT:n prototyyppi julkaistiin 30. marraskuuta 2022.

Siitä lähtien Mannevuo on seurannut, miten tekoälyn vaikutuksista työelämään on puhuttu. Mannevuo ei kutsu Chat GPT:tä tekoälyksi vaan työvälineeksi. Se ei ajattele, vaan laskee todennäköisyyksiä.

Mannevuon mielestä tekoälykeskustelusta välittyy ajatus, että tekoäly on ihmistä parempi työntekijä. Toiveisiin mukautuva, ei väsy.

Hän on ollut hämmästynyt siitä, kuinka voimakkaasti tekoälyn on ennustettu muuttavan työelämää, varsinkin tietotyötä.

”Törmään koko ajan jopa omassa työssänikin siihen, että tämä ja tämä tulee muuttumaan, ota huomioon tuo ja tuo.”

On väitetty, että käsillä on internetiä suurempi murros, joka vyöryy työelämään vauhdilla.

Mannevuo ei ole siitä varma. On liian aikaista varmuudella sanoa, miten tekoäly vaikuttaa tietotyöläisten työelämään pitkällä aikavälillä. Ja kuinka nopeasti? Voidaanko vielä edes puhua murroksesta?

Niinkin on väitetty, että tekoäly vähentää työn määrää: vapauttaa työntekijöiden aikaa ”tärkeisiin tehtäviin”.

Ajatus on vanha. Brittiläinen taloustieteilijä John Maynard Keynes arvioi vuonna 1930, että teknologisen kehityksen tuoma tuottavuuden kasvu vapauttaisi ihmiset työstä.

Keynes ennusti, että hänen lapsenlapsensa tekisivät 15-tuntista työviikkoa.

Mannevuo on tutkinut aiempien teknologiamurrosten vaikutusta työelämään. Niistä tiedetään, että uudet teknologiat, keksinnöt ja työkalut eivät vähentäneet työn määrää. Ne lisäsivät sitä.

Fordin liukuhihna, taylorismi, tietokoneet, internet. Tai pesukone, joka vapautti naiset työmarkkinoille.

Jos tekoäly muuttaa työelämää tavalla, josta voidaan myöhemmin puhua murroksena, Mannevuo uskoo sen noudattavan samaa kaavaa kuin kaikki aiemmatkin teknologiamurrokset.

Tietotyön intensiteetti kasvaa.

Uudet teknologiat usein nopeuttavat työtehtävien suorittamista.

Mutta aikaa ei vapaudu ajatteluun, Mannevuo sanoo. Kasvavat odotukset tuottavuudesta laajentavat työtehtäviä.

Näin hän uskoo tekoälynkin muuttavan tietotyötä. Hän ottaa esimerkiksi radiologian, lääketieteen erikoisalan, jossa diagnosoidaan potilaita muun muassa magneettikuvien avulla.

Tekoälymenetelmiä koskeva tutkimus on lisääntynyt viime vuosina radiologiassa. Eksponentiaalisesti, Duodecim-lehdessä kirjoitettiin vuonna 2020.

Osa lääkäreistä uskoo, että tekoäly voi tehostaa potilaita koskevaa työtä ja vähentää virheitä.

”Oletus on, että tämän apuvälineen kanssa lääkärit pystyvät arvioimaan, diagnosoimaan ja hoitamaan nopeammin”, Mannevuo sanoo.

Jos radiologitkin pystyvät jatkossa tekoälyn avulla diagnosoimaan potilaitaan nopeammin, Mannevuo uskoo, että yksittäisen lääkärin odotetaan tulevaisuudessa hoitavan nykyistä enemmän potilaita. Sama pätee muuhunkin tietotyöhön.

”Olen huolissani siitä, että ryhdytään liian innokkaasti tehostamaan ja laajentamaan sellaisia tietotyön työnkuvia, jotka ovat jo nyt ylikuormitettuja ja joihin sisältyy eettisiä riskejä.”

Mannevuo puhuu työn tehostamisen utopiasta. Siitä, että ihminen voi apuvälineiden avulla tehdä yhä enemmän töitä ja ajatella entistä nopeammin.

Tällainen ajattelu on tutkijan mielestä työn tehostamisen suurin ongelma.

Utopioissa ei oteta riittävästi huomioon sitä, pysyvätkö keskivertotyöntekijän kognitiiviset kyvyt teknologisen kehityksen vauhdissa.

Mannevuon mukaan työlääketieteessä on kautta teollisen historian havaittu, että mitä monimutkaiseksi koneet kehittyvät, sitä monimutkaisemmiksi muuttuvat myös työntekijöiden uupumukseen liittyvät ongelmat.

Fyysisestä työstä palautuminen vaatii lepoa. Tietotyössä tapahtuvasta kognitiivisesta ylikuormittumisesta palautuminen on monimutkaisempi kysymys, Mannevuo sanoo.

Onko murros itseään toteuttava ennuste?

Mannevuon mielestä tekoälykeskustelua määrittää epämääräisyys ja vaihtoehdottomuus. Tekoäly tulee, muuttaa kaiken.

Sama reaktiivinen puhetapa, ”että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä mukaan”, on Mannevuon mukaan leimannut myös aiempia teknologisia muutoksia.

Murrosten alussa työpaikoilla ei kuitenkaan välttämättä tiedetä tarkasti, miten uudet teknologiat toimivat tai miten niitä voi hyödyntää.

Toisinaan käy niin, että seminaareissa kaltaistensa kanssa istuva johtoporras ihastuu ylätason ideoihin siitä, miten toimintaa voi tehostaa. Sitten työnkuvia laajennetaan ennen kuin työntekijät ovat edes ehtineet tutustua uuteen teknologiaan.

Luotetaan oletukseen, että uusi työkalu helpottaa töiden tekemistä.

Tekoälyn käyttö työssä ei ole automaattisesti paha asia, Mannevuo sanoo.

Hän ei ole vielä tarvinnut sitä omassa työssään mutta voisi kuvitella, että suurten kielimallien avulla voisi tulevaisuudessa esimerkiksi tarkastaa englanninkielisten tutkimusartikkeleiden kieltä.

Tämäkään ei ole ongelmatonta, Mannevuo sanoo. Jos tekstin tuottamisen perustaitoja ulkoistetaan tekoälylle, ollaan menossa arveluttavaan suuntaan.

Mitä käy kirjoitustaidolle? Mitä tapahtuu tiedon tuottamiselle tai sille, että eri asioiden välille pystyy luomaan yhteyksiä? Ajattelulle.

Ajattelu on vaikeaa ja aikaa vievää, joskus raivostuttavaakin. Mutta jos sen merkitys työelämässä pienentyy, herää Mannevuon mukaan kysymys:

”Mikä ylipäätään on tietointensiivisen työn tarkoitus?”

Viime vuoden lopussa joukko historiantutkijoita kerääntyi tietokoneen ääreen Turun yliopistolla.

Kyse oli leikkimielisestä kokeilusta.

Tutkijat halusivat selvittää, osaisiko Chat GPT vastata oikein erääseen kysymykseen Uuden-Seelannin maorien kulttuurihistoriasta. Ohjelma oli juuri julkaistu.

Ei osannut, Mannevuo sanoo nyt. Hän oli mukana testaamassa.

”Mutta siis olin aivan...”

”Olin aivan hämmentynyt siitä, millä nopeudella vastaus toisenlaisiin kysymyksiin tuli.”

Tekoälyn tuottama teksti oli yllättävän elävää. Se vaikutti toisen ihmisen kirjoittamalta.

Ehkä tekoälyyn liitettävät uhkakuvat kumpuavat juuri siitä. Mannevuo suhtautuu tekoälyn hyötyjä suitsuttavaan puheeseen varauksella mutta pitää myös suurimpia pelkoja epätodennäköisinä.

”Vieroksun esimerkiksi ajatusta siitä, että tekoäly kolonisoisi kaiken.”

Sellaisissa puheissa unohtuu, että ihminen on toimija.

Tekoäly on työkalu.