”Olen lainsuojaton Billy the Kid, saavun rakkaani syliin / Astun mainoskapseliin, upoten unelmiin / Valun asematunneliin / Mutta junat kiskoja kutoo / Kello lyö, aika putoo / Junat, kaikki tuntee odottamisen tuskan / Avaa sinetin, viheltää sonetin / Ja minut rakkaani luo kuskaa / Yö asematunnelin keskitysleirissä”

Punk-yhtye Vau!!:n tunnetuin kappale Yö asematunnelin keskitysleirissä on vuodelta 1980.

Vau!!:sta ei koskaan tullut suuren yleisön tuntemaa nimeä, toisin kuin samoihin aikoihin aloittaneesta Pelle Miljoonasta tai Eppu Normaalista. Ei, vaikka yhtyeen laulaja, parikymppinen Kari Kivelä, kuulostaa maneereineen hämmentävän paljon Miljoonalta.

Nuoresta punkkarista ei ole säilynyt juurikaan valokuvia, mutta yhdessä hän poseeraa kirjailija-toimittaja Kimmo Miettisen vieressä.

Kuvaa joutuu katsomaan tarkasti, mutta yhdennäköisyyden huomaa. Sama mies istuu nyt Helsingin Töölönlahdella sijaitsevan Alma-talon neuvotteluhuoneessa pukeutuneena villakangastakkiin ja mustaan huppariin.

”En ole musikaalisesti mitenkään erityisen lahjakas tai orientoitunut. Punkissa minuun ja moneen muuhunkin vetosi se, että asenne ratkaisee enemmän kuin taidot ja tekniikka”, Kivelä sanoo.

On yksi Alma Consumerin liiketoimintajohtajan Kari Kivelän viimeisistä työpäivistä. Sitten hän jää eläkkeelle.

Vuodesta 1980 tähän päivään on pitkä matka. Siinä ajassa punkkarista voi tulla yksi suomalaisen media-alan vaikutusvaltaisimmista henkilöistä.

Toisin kuin esimerkiksi samaan sukupolveen kuuluvat Merja Ylä-Anttila, Pauli Aalto-Setälä, Atte Jääskeläinen ja Mikael Jungner, Kivelä ei ole ollut koskaan näkyvä mediajohtaja. Haastatteluja hän on antanut harvoin. Punaisen maton tilaisuuksissa häntä on ollut turha kuvitella näkevänsä.

Kun Kari Kivelä oli Iltalehden vastaava päätoimittaja, kesätyörekrytoinneissa oli vuosien ajan vakiojekkuna laittaa Kivelän kuva kasvotunnistustehtävään. Kenenkään ei oletettukaan sitä tunnistavan.

”Vuoden 2008 Iltalehti järjesti kampanjan, jossa vastustettiin koulukiusaamista. Siinä mainoskuvassa Kivelä seisoi poikkeuksellisesti itse esillä”, muistelee Seura-lehden päätoimittaja, vuosina 2004–2018 Iltalehdessä muun muassa julkaisupäällikkönä työskennellyt Erkki Meriluoto.

”Lukija antoi palautetta, että ’kuka äijä siinä kuvassa oikein kökötti’. Karia itseään se nauratti.” 

Alkupiste oli rocklehti Rumba. Kivelä oli perustamassa sitä yhdessä Kimmo Miettisen, Virve Vallin ja Rami Kuusisen kanssa vuonna 1982.

Sitten Kivelä perusti nuorille kaupunkilaisille suunnatun Scandal-lehden. Se yhdistyi vuonna 1986 Eeropekka Rislakin ja Kim Weckströmin perustamaan Citylehti-nimiseen julkaisuun.

”Scandal oli toimituksellisesti tosi hyvä lehti, kun taas meidän perustamastamme Citylehdestä oli suuria vaikeuksia saada tolkullista”, sanoo Weckström.

Yhdistymisestä syntyi kaupunkikulttuuriin ja ravintoloihin keskittynyt City. Kivelästä tuli sen ensimmäinen päätoimittaja.

Nuoret aikuiset lukivat Rumban ja Cityn kannesta kanteen. City saavutti mainetta räväköillä ja mielipiteitä jakavilla jutuillaan. Lehdessä julkaistiin Jari Sarasvuon, Sam Inkisen ja Panu Rädyn tekstejä. Kari Lempisen nimimerkistä Walter de Camp tuli lehden tunnetuimpia kirjoittajia.

Kivelä sanoo, että hän kiinnostui media-alasta jo nuorena, kun hänen isoisänsä kannusti lukemaan Helsingin Sanomia ja antoi tarjolle myös Hymy-lehden.

Weckström muistaa, miten Cityn perustamisen aikaan Kivelä oli vielä habitukseltaan punkkari, jonka valkaistu siilitukka sojotti pystyssä. Journalismissa Kivelän esikuvia olivat Tom Wolfen kaltaiset niin sanotun uuden journalismin yhdysvaltalaistoimittajat.

”Kari oli kova hankkimaan lahjakkaita kirjoittajia. Samoin hän valmensi kirjoittajia pysymään halutussa formaatissa”, Weckström sanoo. 

”Kari oli hyvin kiinnostunut sosiologisista ilmiöistä, ja hänen aikanaan Cityssä julkaistiin säännöllisesti suhteellisen raskastakin kaupunkikulttuuria käsitteleviä juttuja, jotka myöhemmin katosivat Citystä.”

Jälkeenpäin katsottuna Cityn tarina näyttää hienolta onnistumiselta: luotiin satojen tuhansien kappaleiden levikkiin yltänyt nuorten kaupunkilaisten lehti. Todellisuudessa lehdellä oli myös vaikeat vuotensa. 1990-luvun lamalla se ajautui tappiolliseksi ja supisti rajusti henkilöstömääräänsä.

”Aika lujilla oltiin, mutta huonomminkin olisi voinut nuoruutensa viettää”, Kivelä sanoo.

Kivelä oli kiinnostunut itse journalismin lisäksi julkaisutoiminnan kaupallisesta puolesta. Niinpä hän siirtyi Cityn toimitusjohtajaksi vuonna 1997. 

Ruotsissa käydessään hän oli saanut idean, että Helsinkiin voisi perustaa Ruotsin Metro-lehteä muistuttavan, liikennevälineissä jaeltavan uutislehden. Omistaja Kai Mäkelä innostui ideasta. Internetin läpimurtoon oli vielä vuosia. Ihmiset kuluttivat uutisensa painetuista lehdistä.

Syntyi Uutislehti 100, ja Kivelästä tuli myös sen toimitusjohtaja. Uutislehti 100 ja pari vuotta myöhemmin Suomeen tullut Metro olivat tiukkoja kilpailijoita.

”Sitten Satanen päätyi Sanoman omistukseen. Tai no, minähän olin sitä itse ostamassa Sanomille”, Kivelä sanoo ja naurahtaa.

Nuorena Kivelä oli pitänyt isoja mediataloja jähmeinä, mutta 2000-luvulle tultaessa hän oli ehtinyt jo nelikymppiseksi. Vuonna 2002 Kivelä aloitti Sanomalla talousuutistoimisto Startelin toimitusjohtajana.

Kivelä oli myös ehtinyt tehdä lyhyen pistäytymisen media-alan ulkopuolelle. Vuosituhannen taitteessa it-kupla paisui, ja yksi sen kärkitoimijoista oli Jippii Group. Kivelästä tuli sen varatoimitusjohtaja. 1980-luvun punkkari oli havainnoimassa juppi-ilmiön huipentumaa aitiopaikalta.

It-vuosilta käteen jäi vahva usko siihen, että mediamaailmassa pitää siirtyä rohkeasti kohti digijulkaisua, vaikka vielä 2000-luvun alkuvuosina mediatalojen tulos tuli käytännössä kokonaan painetusta sisällöstä.

Tätä ideologiaa Kivelä lähti ajamaan vuonna 2005, kun Alma Mediassa Alpressin toimitusjohtajana työskennellyt Hannu Olkinuora tarjosi uutta pestiä: Kivelä haluttiin Iltalehteen vastaavaksi päätoimittajaksi ja kustantajaksi.

Iltalehdessä ja Alma Medialla tuohon aikaan työskennelleet muistavat Kivelän vahvana muutosjohtajana. Kivelä tuli taloon tekemään Iltalehdestä merkittävän digitaalisen julkaisun.

Hän sai osakseen paljon vastarintaa, koska moni talon toimittajista halusi keskittyä printtitekemiseen. Nettijulkaisu koettiin epäkiinnostavaksi näpertelyksi.

”Kari näki median tulevan kehityksen paljon pidemmälle kuin moni muu. Sillä on suuri vaikutus siihen, missä Iltalehti on nyt”, sanoo Viestimedian toimitusjohtaja, vuosina 1997–2013 muun muassa toimituspäällikkönä Iltalehdessä työskennellyt Elina Schüller.

Kivelän nimityksen kanssa samoihin aikoihin Alma Median toimitusjohtajaksi nousi Kai Telanne. 

”Kari on yksi taitavimmista mediajohtajista Suomessa ja koko Pohjoismaissa. Hän ymmärsi nopeasti, mitä ympäristössä tapahtuu ja vei johtajana Iltalehteä hyvissä ajoin oikeaan suuntaan”, Telanne sanoo.

Kivelällä oli Iltalehteen tullessa vahva halu ajaa visionsa läpi. Joidenkin mielestä turhankin vahva.

Kivelä kuvailee itseään johtajana uudistajaksi, yrittäjämäiseksi, optimistiksi – ja kärsimättömäksi.

”Olen saanut johtamistavastani kritiikkiä ihan aiheesta. Varmasti se liittyy juuri kärsimättömyyteeni ja vaatimustasooni”, Kivelä sanoo.

”Kärsimätön” on sana, joka nousee esille monissa Kivelän kanssa töitä tehneiden ihmisten haastatteluissa. Häntä kuvaillaan tiukaksi, kulmikkaaksi, malttamattomaksi ja suorapuheiseksi ihmiseksi, jonka vahvin puoli ei ole kuunteleminen. Ainakin toisinaan hänen koettiin puuttuvan turhan innokkaasti asioihin, joihin ei olisi tarvittu vastaavaa päätoimittajaa.

”Kari ei ole helppo ihminen, mutta ei näissä hommissa ole paljon sellaisia. Kun käsissä on tuollainen tuote tiukassa kilpailutilanteessa, ei sitä laivaa ohjata leppoisuudella”, sanoo Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen, joka työskenteli vuosina 2003–2007 Iltalehden toimituspäällikkönä. 

Erityisen läheltä Kivelän työskentelyä seurasi nykyisin Kreabilla mediaviestinnän neuvonantajana työskentelevä Petri Hakala, joka toimi Iltalehden päätoimittajana vuosina 1995–2010 ja 2013–2017. Hakala kehuu Kivelän kunnianhimoisuutta ja ammattitaitoisuutta, joiden ansiosta Iltalehti selvisi ”kuolemanlaakson yli”.

”Toki Karin kohdalla voi kysyä, saako kaikesta aina täysiä tyylipisteitä. Ei välttämättä, mutta journalistista työtä arvioidaan lopputuloksen perusteella”, Hakala sanoo.

Vastaavana päätoimittajana ja kustantajana Kivelä työskenteli Iltalehdessä vuoteen 2017 saakka. Sinä aikana suomalainen mediakenttä koki totaalisen muutoksen.

Iltalehdestä tuli Ilta-Sanomien ohella Suomen suurin verkkomedia. Päätoimittajana Kivelä lisäsi voimakkaasti lifestyle-sisältöä ja vahvisti Iltalehden politiikan toimitusta. Viihdejutuissa Kivelä halusi siivota pois ”keltaisuutta”.

”Enää ei ole painetta sellaisiin jymyjuttuihin, joissa ei olisi vahvaa katetta”, Kivelä muotoilee.

Kivelän aikana Iltalehdessä on tehty myös tiukkoja leikkauksia. Erityisesti kuvaajia ja visuaalista tiimiä on irtisanottu.

Yksi historiankirjoihin jäävä päätös on se, että Kivelän aikana Iltalehti lopetti Iltatyttö-palstan, jolla julkaistiin päivittäin kuva vähäpukeisesta nuoresta naisesta.

Iltalehdessä Kivelä tuli tunnetuksi myös johtajana, jolla riitti joskus enemmän ideoita kuin aikaa valvoa niiden toteuttamista.

Vuonna 2015 julkaistiin näyttävästi englanninkielinen viraalisivusto Xoxofeed. Samoihin aikoihin maailmalla Buzzfeedin kaltaiset sivustot olivat nousseet valtaviksi menestystarinoiksi. Xoxofeed-hanke ei kuitenkaan jatkunut edes saman vuoden loppuun saakka.

Pahimpia virhearvioitaankin Kivelä suostuu eläköitymisen kynnyksellä listaamaan.

”Vuonna 2007 sosiaalinen media oli nousemassa. Mediakonserni Schibstedt loi Nettby-nimisen kansallisen yhteisöpalvelun ja tarjosi sitä meille lisensoitavaksi, koska tuolloin kansalliset palvelut olivat monissa maissa Facebookia isompi. Lisensoimisen sijaan loimme oman sivustomme nimeltä Oma.fi. Käytimme siihen satoja tuhansia euroja, mutta hommasta ei tullut mitään”, Kivelä kertoo.

Kivelä myös uskoi, että iltapäivälehdet voisivat tehdä populaarimpaa kulttuuritoimittamista.

”Ajattelin, että juttumme kulttuuri-ihmisistä keskittyvät liikaa siihen, mitä he ovat ihmisinä, ja liian vähän siihen, mitä he ovat tehneet. Idea ei lähtenyt lentoon.”

Viimeiset vuodet ennen eläköitymistään Kivelä on työskennellyt Alma Mediassa liiketoimintajohtajana, ensin Alma News & Life -yksikössä, sitten Alma Consumer -yksikössä, johon kuuluu muun muassa Iltalehti ja iso joukko netin markkinasivustoja kuten Etuovi.com. Talousjohtajana Kivelä on ollut ydinosaamisensa äärellä.

Nyt kun Kivelällä itsellään ei ole enää valtaa tai vastuuta, irtoaisiko häneltä ajatuksia suomalaisen median tulevaisuudesta?

”En näe tulevaisuutta lohduttomana, mutta se keskittyy muutamiin vahvoihin nimikkeisiin. Olin jo vuonna 2005 vakuuttunut, että Suomessa tulee mainosrahoitteisesti menestymään pari vahvaa julkaisua ja että muilla on hyvin vaikeaa. Juuri siltä tilanne alkaa näyttää”, hän sanoo.

”Minun on hirveän vaikea nähdä, että Suomen kokoisessa maassa kaupallinen tv-uutistoiminta löytää taloudellisesti kestävää pohjaa”, hän jatkaa.

Kivelä sanoo olleensa aina sitä mieltä, että ainoa valtion järkevä tuki kaupalliselle medialla on verotuksen keventäminen. Viime aikoina mieli on alkanut muuttua, kun Ruotsin mediatuki on osoittautunut toimivaksi järjestelyksi ja huoli ihmisten medialukutaidosta on kasvanut.

Kahdessa tunnissa ei ole selvinnyt paljonkaan siitä, millainen henkilö Kivelä on työroolinsa ulkopuolella.

Kun asiasta kysyy häntä tuntevilta ihmisiltä, useampi käyttää ilmaisua ”hyvä seuramies”.

”Kun ollaan kovan liiketoimintajohtamisen ulkopuolella, Kari on äärimmäisen seurahenkinen. Hänen taustansa entisenä jalkapalloilijana tulee esille”, sanoo Ylen Urheilu ja tapahtumat -yksikön johtaja, vuosina 2007–2013 Iltalehdellä muun muassa uutispäätoimittajana työskennellyt Panu Pokkinen.

Miksi mukava seuramies ei esiintynyt urallaan julkisuudessa enempää? 

Yksinkertainen vastaus on, ettei hän halunnut.

”Tein tietoisen valinnan, että Iltalehdellä brändilähettiläinä kannattaa ennemmin käyttää toimittajia kuin päätoimittajaa. Jos olisin ollut julkisesti enemmän esillä, en olisi pystynyt keskittymään samalla tavalla firman taloudesta huolehtimiseen”, Kivelä sanoo.

Nyt siitä ei tarvitse enää huolehtia. Eläkepäivilleen Kivelä ei ole vielä halunnut tehdä tarkkoja suunnitelmia.

Ehkä luvassa on jotain todella yllättävää? Vuosienkaan mediajohtaminen ei ole tappanut pientä punkkaria Kari Kivelän sisällä. Alma Median bileissä viime syksynä johtaja nousi lavalle työntekijöistä kootun bändin kanssa laulaakseen cover-biisin. Valinta oli Pelle Miljoonan Tahdon rakastella sinua.