Ennen syötiin sentään puhtaasti ja monipuolisesti. Pöydässä notkui pitäjän juureksia, ja lihakin tuli lähitilalta. Uusi pullamössösukupolvi sen sijaan popsii prosessoituja eineksiä ja huuhtelee ne alas limsalla, joka on säilöntäaineita pullollaan.

Tällaisen väitteen kuulemiselta ei ole pystynyt Suomessa välttymään. Mutta pitääkö stereotypia kutinsa? 

Osaltaan kysymykseen vastaa Tilastokeskus, joka on selvittänyt elintarvikkeiden kulutusta viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. 

Tilastojen perusteella ruokailutottumuksemme ovat muuttuneet. Kysyimme Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmilta, mitä tästä voi päätellä.

Etenkin maidon kulutuksessa on nähtävissä huomattava pudotus. Se on Fogelholmin mukana iso muutos ruokakulttuurissa. Lasi maitoa ruuan kanssa, piimästä puhumattakaan, on jäänyt melkein historiaan.

Sen sijaan muita maitotuotteita, erityisesti juustoa, syödään yhä enemmän. Juustossa on tyydyttynyttä rasvaa, jonka saantia on vaikea hallita.

”Vähärasvaisia juustoja kun ei juuri kukaan käytä”, Fogelholm painottaa.

Toisaalta juustossa oleva rasva ei kohota kolesterolia samalla tavalla kuin vaikkapa voi. Koska juusto tehdään fermentoimalla, se on myös suolistomikrobeille eduksi, professori lisää.

”En tiedä, olenko suoranaisesti iloinen siitä, että juustoa kulutetaan, mutta ei se ehkä ole niin epäterveellistä kuin aluksi ajattelisi. Energiaa juustossa tietysti on melkoisesti”, hän toteaa.

Vihannesten käyttö on selvästi nousussa, Fogelholm kiittelee. Luvut ovat aivan toista kuin vaikka 1970-luvulla, jolloin vihreä ei oikein löytänyt tietään lautasille.

Vihannesten syöminen ei tarkoita, että energian määrä vähenisi ja painonhallinnasta tulisi helpompaa. Näin käy vain, jos vihannekset korvaavat jotakin muuta.

Eivät vihannekset toki ikinä haitallisia ole, Fogelholm jatkaa. Niissä on tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita, eikä niitä syömällä pysty lihomaan.

Mutta jos muutos on pieni ja muutoin samana pysyvää ruokavaliota täydentävä, vihanneksilla ei välttämättä ole vaikutusta painonhallintaan, hän summaa.

Kiehtova yksityiskohta on pähkinöiden yleistyminen ruokavaliossa.

Fogelholm myöntää olevansa hieman skeptinen sen suhteen, onko ravitsemussuosituksilla oikeasti vaikutusta – mutta näyttäisi nyt olevan, hän toteaa.

Pähkinät ja siemenet nimittäin saivat paikkansa suosituksista vasta 2010-luvulla.

Tätä ennen ne vielä yhdistyivät ”viihdekäyttöön” eli olivat samassa kategoriassa kuin karkit tai pubiruoka, Fogelholm toteaa.

”Nyt niistä on tullut salonkikelpoista ravintoa, ja hyvä niin. Ne ovat hienoja rasvan lähteitä.”

Naudanlihan syöminen vähentyi Fogelholmin mukaan jo 1980-luvulla. Sianlihan kulutus on kuitenkin pudonnut vielä voimakkaammin. Tilalle näyttää tulleen siipikarja. 

”Siipikarjan suosion kasvu on nopeudessaan jopa poikkeuksellista ruokahistoriassamme, jos maailmansotien vaikutusta syömiseen ei oteta lukuun”, Fogelholm sanoo.

Tutkimus on Fogelholmin mukaan osoittanut, että jos paljon lihaa ostavassa kotitaloudessa ei jollakin viikolla osteta punaista lihaa, todennäköisin vaihtoehto tälle on siipikarja, ei kala tai kasviproteiini.

Eritoten vähiten koulutetut ja pienituloisimmat syövät paljon lihaa ja kanaa, Fogelholm mainitsee. Sekä kana että kala ovat terveysvaikutuksiltaan parempia vaihtoehtoja kuin liha, hän muistuttaa.

”Mielenkiinnolla katson tulevaisuuteen ja kasviproteiineihin”, Fogelholm pohtii.

”Punaista lihaa muistuttavia tuotteita on tullut markkinoille runsain mitoin, mutta siipikarjan korvikkeita on vähemmän. Luulen, että niille olisi kyllä tilausta. Ihmisen on helppo muuttaa tottumuksiaan, kun muutos ei ole liian iso”, hän muistuttaa.

Harvoin tieteelliset tutkimukset ovat vaikuttaneet niin merkittävästi kuin kauran tapauksessa, Fogelholm pohtii.

Totta tosiaan: kauran syömisessä on tapahtunut räjähdysmäistä nousua. Rukiin ja vehnän syöminen on puolestaan ollut tasaista. Fogelholm uskoo, että kauran suosiota selittää myös tarjonnan lisääntyminen. 

Hän suosisi etenkin kauraa ja ruista. Tarjolla oleva vehnä ei lähes koskaan ole täysjyvävehnää, kuten grahamia, hän toteaa. 

”Vähäkuituista vehnää voisi mieluusti syödä vähemmänkin kuin nyt”, hän linjaa.

Fogelholm ohjeistaa vilkaisemaan leipäpussin tietoja, varsinkin kuitupitoisuutta. Hyvänä nyrkkisääntönä hänelle toimii se, että jos kuitupitoisuus on alle viiden prosentin, pussi saisi useimmiten jäädä kauppaan.

Syömme, jos on tilastoja uskominen, vastaa Fogelholm. Etenkin 1970-lukuun verrattuna esimerkiksi kasvikset ovat päihittäneet lihan lautasella. 

Tosiseikasta huolimatta ihmiset lihovat. Mistä se johtuu?

”Kysymys on hyvä, ja olen sitä paljon miettinyt”, Fogelholm vastaa.

Hän ei usko, että syy piilee ainakaan liikuntaharrastusten vähäisyydessä. Mutta arkiaskareet kuluttavat yhä vähemmän ja vähemmän energiaa, hän miettii. Myös autot ovat yleisempiä kuin entisaikaan. 

Trendiksi nousseet sähköpotkulaudat eivät nekään ole korvanneet autoilua vaan kävelemistä ja pyöräilyä, Fogelholm toteaa. 

Samaan aikaan megamarketit ja kauppakeskukset rullaportaineen yleistyvät. Ne ovat muuttaneet tapoja käydä kaupassa.

”Nyt ostoksille mennään valtavien listojen kera, kerätään kärryt täyteen kamaa. Pakkauskoot ovat kasvaneet, ja jääkaappiinkin mahtuu enemmän kuin ennen”, hän kiteyttää.

Loppujen lopuksi pienetkin seikat, kuten yhteisten syömishetkien vähäisyys, voivat olla ratkaisevassa asemassa.

Meillä on tapahtunut isompi muutos siinä, miten, koska ja kuinka paljon ostetaan ja syödään. Ei siis niin paljon siinä, mitä syödään. Tämä vaikuttaa lihavuuden ehkäisyyn.

"Kyse on isosta kulttuurisesta muutoksesta, joka kytkeytyy myös ympäristön muutokseen. Siksi peruuttaminen on vaikeaa.”

Oikaisu 3.1.2024 kello 11.43: Jutusta korjattu pullamössösukupuoli pullamössösukupolveksi.

Lue lisää: Nuorten aikuisten syömisessä on tapahtunut muutos, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia terveyteen

Lue lisää: Suurin osa suomalaisista syö liian vähän kasviksia, ja se on terveydelle haitaksi – Näillä helpoilla vinkeillä kasviksia saa lisättyä lautaselle kuin huomaamatta

Lue lisää: Harri Partanen huomasi olevansa väsynyt, vaikka loma oli juuri ohi – Sitten hän mietti, mitä voisi tehdä toisin