Ennen uraansa somessa Joni Hesselgren ei ollut ajatellut hampaitaan sen syvemmin. Siinä ne suussa möllöttivät, aivan kelpo kapistukset. Mutta kun Hesselgren vuonna 2017 alkoi tehdä videoita Youtubeen, niiden alle ilmestyi pian ilkeitä kommentteja. Niissä hänen hampaitaan haukuttiin vinoiksi ja keltaisiksi. 

”Kommentit menivät ihon alle ja aloin valkaisemaan hampaitani”, Hesselgren, 26, kertoo.

Säännöllisestä valkaisusta huolimatta ilkeä kommentointi jatkui, ja lopulta Hesselgren alkoi itsekin nähdä hampaissaan vikoja. Hän kävi konsultaatiossa hampaiden oikomishoitoa varten, mutta näkyvien tulosten odottaminen ja hoidon hinta eivät houkutelleet.

Kun ystävät kertoivat, että Turkissa on klinikoita, joissa omat hampaat voisi hiotuttaa pois ja hankkia tilalle kokonaan uudet hampaat, Hesselgren kiinnostui. Kyseessä olivat koko suun laminaatit: toimenpiteessä omat hampaat hiotaan pieniksi pilareiksi, joiden päälle asennetaan pilarit peittävät kruunut. Suu on siis lopulta täynnä implantteja.

Samankaltaisen toimenpiteen ovat viime vuosina käyneet teettämässä ulkomailla muiden muassa somevaikuttajat Sara Chafak ja Jeffrey Lawman.

Puolen vuoden ajan Hesselgren katsoi yön pimeinä tunteina hiomisprosessista videoita, luki ihmisten kokemuksia eri klinikoista ja etsi sekä hyviä että huonoja kokemuksia.

”Aluksi projekti kuulosti hirveältä. Välillä peräännyin ajatuksesta ja sitten taas innostuin. Lopulta totesin, että minulla on aina ollut perusterve suu, minulla ei ole koskaan ollut reikiä tai muita ongelmia ja mietin, että olisin itse asiassa aika hyvä kandidaatti laminaatteihin.”

Kun Hesselgren oli päätöksensä tehnyt, hän otti yhteyttä valitsemaansa turkkilaiseen klinikkaan ja sopi heidän kanssaan kaupallisesta yhteystyöstä: Hesselgren sai hampaansa ilmaiseksi, ja yhteistyöhön kuului, että Hesselgren julkaisee Youtube-kanavallaan videon, jossa esitellään prosessin eteneminen ja lopputulokset. Ja niin Hesselgren tekikin: lopputulos oli kolme varttia kestävä video, jolle on taltioitu hampaidenhakureissu yksityiskohtaisesti hiomisineen kaikkineen. Yhteistyön arvo oli 3 000–4 000 euroa.

Nyt kun yhteistyösopimus on vanhentunut, Hesselgren pystyy puhumaan kokemuksestaan aiempaa suoremmin – ja haluaa sen tehdä.

Valkoisten hampaiden ideaali kurottaa kauas. Todennäköisesti se on lähtöisin muinaisesta Egyptistä, missä ihmiset hinkkasivat hampaitaan pesutahnalla, joka koostui yrteistä, luista, hohkakivestä ja munankuorista.

Esteettisen hoidon ensiaskelia otettiin 1920-luvun Hollywoodissa, kun näyttelijöille liimattiin kuvausten ajaksi irtohampaat proteesiliimalla. Tänäkään päivänä jenkkinäyttelijöiden tasaisen valkoisten hammasrivistöjen takana ei ole sen paremmat hammasgeenit kuin meillä peräpohjolassakaan, vaan kyse on useimmiten laminaattihampaista, kertoo hammaslääkäri Reetta Suokas Kaivopuiston hammaslääkäriasemalta.

Suokas on alansa uranuurtajia Suomessa. Hän on asentanut laminaatteja hampaisiin vuodesta 1987, eli suurin piirtein siitä lähtien, kun tekniikka tänne saapui.

Sama asennustekniikka on käytössä yhä: Ensin hammasta hiotaan kevyesti. Sen jälkeen sekä hampaan pintaa että keraamisen laminaatin sisäpintaa hapatetaan. Hampaan ja laminaatin väliin pannaan kerros muovisementtiä. Näin syntyy kemiallinen sidos, joka Suokkaan mukaan pysyy ”kiinni kuin tauti”.

Nykyisin Suomessa asennettavat laminaatit ovat ohuita, tyypillisesti keraamisia kuoria, jotka peittävät hampaan ulkopinnan ja kärjen. Niiden avulla voidaan rakentaa omien hampaiden päälle juurikin se valkokankailta tuttu täydellinen jenkkihymy. Hyvin tehdystä työstä vieras ihminen ei Suokkaan mukaan todennäköisesti huomaa, että suuhun on mitään edes tehty.

Ennuste laminaattien onnistumisessa on sitä parempi, mitä enemmän ihmisen oman hampaan kiillettä on saatu säästettyä, ja Suomessa hammaslääkärit pyrkivät kudosta säästäviin toimenpiteisiin.

Joni Hesselgrenin kaltaista omien hampaiden poishiomista ja kokonaisten kruunujen asentamista tehdään yleensä vain tapauksissa, joissa hammas on päässyt erityisen huonoon kuntoon, juurihoidettu tai kokenut trauman eikä kuoren kiinnittäminen oman hampaan päälle ole mahdollista.

”Kun hampaaseen kajotaan, ei sitä voida enää peruuttaa. Siksi syyn pitää olla tarpeeksi selkeä ja potilaan kanssa tulee käydä perusteellinen keskustelu ennen kuin laminaattiprosessiin lähdetään. Hampaat ovat pyhiä”, Suokas sanoo.

Joulukuussa 2021 Joni Hesselgren vietti turkkilaisella klinikalla ensimmäisenä hoitopäivänä kahdeksan tuntia, joista viisi kului hampaiden hiomiseen: Hesselgren makasi hoitotuolilla suu paikallispuudutettuna ja väkisin käsillä auki pidettynä.

Hänen suustaan hiottiin pois lähes kaikki hampaat. Jäljelle jätettiin vain kaksi poskihammasta molemmille puolille.

Puudutuksen ansiosta hiominen ei sattunut, mutta poran ääni kuulosti ilkeältä pään sisällä. Hereillä oleva Hesselgren näki, kuinka suusta lensi hammaspölyä, verta ja sylkeä.

”Kun pidettiin taukoa, tihrustin itkua ja mietin, etten pysty jatkamaan. Välillä koin pelon hetkiä, erityisesti silloin, kun mietin, että minulta oikeasti hiotaan suusta pois omat hampaat. Kokemus oli traumatisoiva.”

Turkkilaisklinikan hammaslääkärit eivät osanneet englantia, mutta paikalla oli tulkki, joka selosti Hesselgrenille prosessin etenemistä. Ennen hampaiden poishiomista Hesselgrenin kanssa käytiin keskustelu, jossa varmistettiin, että hän ymmärsi, kuinka peruuttamattomasta toimenpiteestä oli kyse.

”Hammaslääkäreillä tai konsulteilla ei kenelläkään ollut itsellään laminaatteja, sillä he tietävät, kuinka tyhmää se on ja varmasti myös sen, että on vastoin hammaslääkärien etiikkaa tuhota jonkun suu. Mutta rahalla saa.”

Kokonaisuudessaan hammasprosessi kesti kolme päivää. Hesselgren saapui Istanbuliin keskiviikkona, jolloin klinikalla tehtiin muotit hänen vanhoista hampaistaan. Sitten hampaat hiottiin pois ja suuhun pantiin väliaikaiset laminaatit. Torstai oli lepopäivä. Perjantaina pysyvät laminaattikruunut sävytettiin halutun värisiksi ja kiinnitettiin pois hiottujen hampaiden päälle. Hesselgren olisi voinut lentää kotiin jo samana päivänä, mutta jäi Turkkiin vielä nenäleikkaukseen, kunnes palasi kotiin.

Pitkään suu oli hellänä, ja vielä viikkojen jälkeenkin hampailla oli vaikea syödä muuttuneen purennan takia.

Suomessa prosessi etenee yleensä hitaammin.

Kuten sanottua, meillä valtaosassa laminaatteja käytetään kruunujen sijaan hampaan julkisivun peittäviä kuoria. Laminaatit valmistaa joko hammasteknikko käsityönä tai ne tehdään tietokoneen avulla CAD/CAM-nimisellä tekniikalla.

Ensin tehdään hoitosuunnitelma. Laminoitavat hampaat hiotaan kudosta säästäen, otetaan jäljennökset ja tehdään väliaikaiset suojat. Kun pysyvät laminaatit ovat valmiit, ne asennetaan. Koko prosessiin menee esimerkiksi Reetta Suokkaan vastaanotolla muutama viikko. Hän veloittaa yhdestä laminaattikuoresta asentamisineen 1 250 euroa.

Tyypillisesti laminaattien perässä Suokkaan luokse tuleva asiakas on 40–50-vuotias ja haluaa korjata selkeän kauneusvirheeksi mieltämänsä asian hampaissaan. Sellaisia ovat esimerkiksi narskuttamisen kuluttamat etuhampaat, värjäytyneet paikat sekä hampaiden muoto- tai asentovirheet.

Ennen laminaattien asentamista Suokas käy asiakkaan kanssa läpi muut mahdolliset hoitovaihtoehdot: joskus valkaisu, oikomishoito tai hampaiden rakojen paikkaaminen muovilla ovat parempia vaihtoehtoja.

”Tasainen, valkoinen hammasrivistö viestii toisille terveydestä ja siitä, että itsestä pitää hyvää huolta. Todellisuudessahan esimerkiksi hammasluun väriin ei voi itse mitenkään vaikuttaa, eli hampaiden luonnollinen väri ei lähtökohtaisesti kerro mitään suun terveydestä.”

Laminaattien määrässä Suokkaan mielestä vähemmän on enemmän. Hän aloittaa hoidot mieluummin vähimmäismäärällä hampaita, ja jos asiakas vielä niiden jälkeen haluaa, voidaan laminaatteja laittaa myöhemmin lisää.

”Hymyillessä ihmiseltä näkyy 8–10 hammasta. Alahampaat harvemmin näkyvät. Usein riittää, että laminaatit pannaan neljään tai kuuteen yläetuhampaaseen.”

Yleisesti ottaen laminaattihoidoissa on erittäin hyvä onnistumisprosentti: Suokas kertoo, että kymmenen vuoden seurantatutkimuksissa se on tyypillisesti 90 prosentin luokkaa eikä laminaatteja lähtökohtaisesti tarvitse vaihtaa. Mutta jos ihminen on kova narskuttelemaan hampaitaan, eikä käytä laminaattihoidon jälkeen öisin purentakiskoa, laminaatit voivat murtua. Tällöin laminaatteja voi joutua uusimaan.

Jotta laminaatit pysyvät hyvässä kunnossa, niistä täytyy pitää huolta samalla tavalla kuin omista hampaista. Hampaiden harjaus kaksi kertaa päivässä ja hammasvälien putsaaminen ovat olennaisia myös laminaattihampaille, Suokas muistuttaa.

”Kun hampaisiin on laitettu paljon rahaa, niitä usein myös hoidetaan säntillisemmin.”

Suokas uskoo, että sosiaalinen media on lisännyt ihmisten mielenkiintoa ja samalla kritiikkiä hampaitaan kohtaan. Laminaattien kysynnässä hän ei ole nähnyt suoranaisesti somen vaikutusta, mutta valkaisuhoitoja kysytään nykyisin selkeästi enemmän.

”Aiemmin ihminen saattoi jostain satunnaisesta valokuvasta huomata, että esimerkiksi juurihoidettu hammas näyttää tummalta muihin hampaisiin verrattuna. Nykyisin kun sosiaaliseen mediaan otetaan koko ajan selfieitä, hampaat ovat jatkuvan tarkkailun kohteena.”

Hammaslaminaattien asennuksen jälkeen Joni Hesselgrenin videoiden alle ilmaantui uusia kommentteja: hampaita kehuttiin. Mutta eivät ilkeätkään minnekään kadonneet. Nykyisin haukkuja tulee siitä, miten hän on saattanut tehdä hampailleen jotakin näin radikaalia.

Hesselgren on päättänyt olla välittämättä kommentoijista. Hän sanoo laminaattihampaiden täyttäneen hänen kaikki toiveensa.

”Elämäni kääntyi heti parempaan päin ja sain sen mitä halusinkin, eli korkeamman sosiaalisen statuksen. Mielestäni kauniit, suorat ja valkoiset hampaat viestivät muille ihmisille, että sinulla on elämä hallinnassa, olet terve ja hyvinvoiva ja mahdollisesti jopa varakas.”

Eikö saman tunteen olisi voinut saavuttaa myös vähemmän radikaalilla tavalla? Ehkä, Hesselgren myöntää, mutta ei hän osaa katua – ja olisihan se tässä vaiheessa turhaa.

Muille hampaisiinsa tyytymättömille Hesselgren toivoo helpompaa polkua.

Monelle somevaikuttajalle erilaiset kauneustoimenpiteet ovat nykyisin arkipäivää. Toimenpiteitä teetetään ainakin ulkopuolisen silmin melko kevyin perustein, koska ne saadaan ilmaiseksi tai tuntuvasti alennettuun hintaan. Samalla vaikuttajat voivat altistaa nuoren yleisön operaatioille kritiikittömästi. Kun Hesselgreniltä kysyy, miltä hänestä tuntuisi, jos joku teettäisi hänen videoidensa inspiroimana itselleen uudet hampaat, vastaus tulee heti:

”Järkyttyisin asiasta. Jos joku nuori haluaisi korjata hampaansa, antaisin neuvoksi, että hommaa raudat silloin, kun julkinen terveydenhuolto vielä kattaa ne. Aikuisiällä hampaita voi sitten valkaista.”