Lamaannusta, aloitekyvyttömyyttä ja ennen kaikkea syvää, syvää väsymyksen tunnetta. Tällaisten oireiden kanssa joensuulainen Ida Lindholm kamppaili syksyllä 2022.

”Iltaisin itketti, kuinka selviydyn seuraavasta päivästä, vaikka kalenterissani ei olisikaan ollut mitään”, Lindholm, 37, kertoo nyt.

Ajatus sängystä nousemisesta ahdisti, ja sängyn pohjalla saattoi vierähtää vuorokaudesta valtaosa. Hampaidenpesukin tuntui ponnistelulta.

Monen korvaan tilanne kuulostaa klassiselta masennukselta. Silti Lindholm yllättyi, kun hän sai lääkärissä käydessään masennusdiagnoosin.

Lindholm oli itse asiassa saanut ensimmäisen masennusdiagnoosinsa jo paria vuotta aiemmin. Silloin hän ei ollut omasta mielestään masentunut vaan uupunut.

Ensimmäinen masennusdiagnoosi olikin Lindholmin käsityksen mukaan kirjoitettu ennen kaikkea sairauspäivärahan maksamista silmällä pitäen.

Koska masennus oli diagnosoitu jo kertaalleen, tämänkertainen diagnoosi oli keskivaikean masennuksen toistuva masennusjakso. HS on nähnyt diagnoosin.

Lindholmia ei siis todettu ainoastaan masentuneeksi vaan toistuvasti masentuvaksi.

”Mutta en vieläkään kokenut olevani masentunut”, Lindholm kertoo.

Hän ajatteli, että masennukseen liittyisi väistämättä myös haluttomuus elää. Sellaista hänellä ei ollut.

”En ajatellut, että kaikki on paskaa vaan että juuri nyt en jaksa omaa elämääni.”

Masennuksen tunnistamista vaikeutti se, että elämän palikat olivat vihdoin Lindholmin toivomassa järjestyksessä. 

Parin vuoden takainen uupuminen oli esimerkiksi kannustanut häntä muuttamaan pääkaupunkiseudulta Itä-Suomeen, jossa hänellä on perhettä ja ystäviä.

Lisäksi Lindholm oli vähän ennen muuttoaan saanut it-alalta mieluisan vakityön. Työpaikka sijaitsi pääkaupunkiseudulla, mutta etätyöt järjestyivät hyvin.

Vuodentakainen olotila olikin Lindholmille suuri yllätys. Vielä suurempi yllätys oli se, että väsymyksen takana oli tällä kertaa todella masennus.

”Ajatukseni oli, että nythän elämäni on parempaa kuin koskaan, ja olen saanut kaiken hyvin järjestykseen. Mietin, mikä minussa on vikana, kun en osaa elää tätä elämää. Kaikki syytökseni kohdistuivat minuun itseeni, mikä on suoraan masennuksen oire. Mutta en osannut sitä sellaiseksi tunnistaa”, Lindholm miettii.

Masennuksen oireet voivat joskus jäädä huomaamatta, kertoo masennusta urallaan pitkään tutkinut psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma Husista ja Lääkärikeskus Aavasta.

”Varsinkin, jos sairastuu ensimmäisen kerran elämässään, ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Tilaa, jossa masennuksen tunnistaminen on vaikeaa, kutsutaan piilomasennukseksi”, Holma kertoo.

Piilomasennuksen yleisyydestä ei ole tietoa. Arvioita on hankala esittää, sillä ilmiö on nimensä mukaisesti piilossa masentuneelta itseltäänkin.

Holmalle vastaanottotyössä kertynyt kokemus on osoittanut sen, että piilomasennus ei ole ”loppujen lopuksi niin harvinaista”.

Silloin tällöin käykin Holman mukaan niin, että ihminen saa vasta lääkäriltä kuulla olevansa masentunut. Kaikki eivät tahdo silloinkaan uskoa, että oireet johtuvat masennuksesta.

”Jotkut ehkä ajattelevat, että se on edelleen häpeällistä, vaikka stigma onkin yleisesti laimentunut. Mieluummin he kokevat olevansa työuupuneita tai loppuunpalaneita.”

Masennus todetaan niin kutsutun ICD-10-luokituksen avulla. Tässä luokituksessa masentunut mieliala on ainoastaan yksi masennukseen viittaavista oireista. Masennusdiagnoosiin vaaditaan muitakin oireita.

Pääoireita ovat mielialan pitkäaikainen lasku, ilottomuus ja tavanomaisesta poikkeava väsymys. Sivuoireita ovat esimerkiksi arvottomuuden kokemus, vaikeus tehdä päätöksiä, korostunut syyllisyydentunne ja ajatukset kuolemasta.

Joskus näitä oireita on vaikea tunnistaa. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun masennus kehittyy reaktiona myönteiseen elämänmuutokseen, Holma pohtii.

”Etenkin elämän ensimmäistä masennusta voivat aiheuttaa isot kielteiset elämäntapahtumat, mutta myös myönteiset. Ihminen satsaa kaikki voimavaransa johonkin ja sen jälkeen jää tyhjän päälle ja masentuu. Ilon aihe toki tuntuu hyvältä edelleen, mutta kaikki psyykkiset voimat ovat menneet.”

Ihminen voi syyttää olostaan itseään eikä oivalla masennuksen mahdollisuutta. Viimeinhän kaikki on hyvin.

Piilomasennusta voi selittää sekin, että masennuksen ilmenemisessä on yksilöiden välisiä eroja.

”Masennuksella on monet kasvot”, Holma toteaa.

Masennustila jaetaan lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja psykoottiseen masennukseen. Viimeisessä ihmisen todellisuudentaju on häiriintynyt. 

Eriasteisissa masennuksissa on erivahvuiset oireet. Vakavamman masennuksen voi joskus huomata lievää helpommin.

Toisaalta masennuksen taudinkuvassa on aina jonkin verran yksilöllistä vaihtelua. Koska diagnoosia varten kysyttäviä oireita on lukuisia ja niistä vain osaa vaaditaan diagnoosin saamiseen, oireiden kokonaisuus vaihtelee ihmisestä toiseen.

Osalla voi esiintyä masennuksen yhteydessä ahdistusta, joka saattaa jättää masennuksen varjoonsa.

”Jos ihminen on niin ahdistunut, että on levoton, saattaa ollakin, että masennus jää piiloon”, Holma kertoo.

Ja vaikka masennus tyypillisesti heikentää toimintakykyä ja aiheuttaa esimerkiksi aloitekyvyttömyyttä, osalla masennus vaikuttaa ikään kuin päinvastoin. 

Silloin sairaus tekeekin masentuneesta supersuorittajan, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. 

Ida Lindholmin masennusta on hoidettu lääkkeillä ja psykoterapialla. 

Pelkkä mielialalääkitys ei kohentanut oloa pysyvästi. Lisäksi Lindholm sai ensin kokeilemastaan lääkityksestä sivuoireita, kuten kovaa yöhikoilua ja aivosumua. 

Kaikkein tärkeintä hoitoa on ollut keskusteluapu. Sen ansiosta oireilun juurisyyt ovat alkaneet selvitä.

Hyvässä psykoterapiasuhteessa hän on hahmottanut haasteidensa ”punaiseksi langaksi” vaativat piirteensä. Psykoterapeutin avustuksella hän on päässyt pureutumaan vaativuuteen.

”Jonkinlaista rajaa on ollut pakko alkaa vetää siihen, kuinka hyvä ihminen yritän tässä maailmassa olla kaikissa mahdollisissa eri rooleissa. Ennen olen yrittänyt olla hyvä puoliso, ystävä, tytär, sisko, täti, työntekijä ja työkaveri. Siinä on aika vähän kaistaa jäänyt minulle itselleni”, Lindholm sanoo.

Psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma kertoo, että myös yksilölliset piirteet voivat vaikuttaa masennuksen tunnistamiseen.

Osa ihmisistä on piirteiltään aleksityymisiä, mikä tarkoittaa sitä, ettei heillä ole sanoja kokemilleen tunteille. Aleksitymia on yksi masennuksen riskitekijä, Irina Holma sanoo.

Osaltaan masennukselle altistaa yksilön piirre, jota sanotaan neuroottisuudeksi. Siihen liittyy kielteistä malliajattelua. Tällöin ihmisellä on taipumus syyttää itseään ja etsiä vikoja itsestään, Irina Holma selittää. 

Piirre saattaa tutkitusti altistaa masennukselle, ja se voi myös vaikeuttaa masennuksen huomaamista.

Mikäli ihmisellä on taipumus ajatella itsestään kielteisesti, masennus saattaa jäädä huomaamatta, Holma pohtii. 

Sisäinen kärsimys ei silloin hahmotu sairautena vaan omana epäonnistumisena.

”Minusta tämä on aika looginen selitys. Mutta piilomasennus ei ole diagnoosi. Tämä kaikki onkin vain pohdintaa.”

Tunnistipa ihminen oireensa tai ei, Irina Holman mukaan masennus on aina tärkeätä hoitaa tehokkaasti heti sairauden löydyttyä. Niinhän toimitaan myös muiden sairauksien kohdalla.

”Ei astmaakaan jätetä hoitamatta.”

Masennusta ja astmaa voi verrata toisiinsa, sillä molemmat ovat kroonisia sairauksia, joiden oireet eivät ilman hoitoa kokonaan helpota.

”Jos masennusta ei hoideta, se ei parane täydellisesti. Ihmiselle jää jäännösoireita, kuten väsymystä, päätöstentekovaikeutta, unettomuutta ja niin edelleen, ja nämä altistavat uudelle masennusjaksolle.”

Hoidetunkin masennuksen riski uusiutua on huomattava.

Vaikeassa masennuksessa elimistö on kehittänyt masennuksesta itselleen tavan reagoida stressiin. Siksi vakavamman masennuksen kokeneella uusiutumisriski on tavanomaista korkeampi myös jatkossa, Holma selittää.

”Ajatellaan, ettei vaikeista masennuksista voi siksi kokonaan parantua. Ne ovat kroonisia uusiutuvia sairauksia. Tavoitteena kuitenkin on toipua, mikä tarkoittaa oireettomuutta jopa useiden vuosien ajan ja uusien masennusten ehkäisyä.”

Masennusta hoidetaan tavallisesti lääkkeillä ja psykoterapialla.

Masennukselle altistavaa kielteistä malliajattelua voidaan hoitaa esimerkiksi kognitiivisessa psykoterapiassa. Siellä tavoitteena on oppia katsomaan itseään ja elämäänsä sopivasti ulkopuolisen silmin.

Se auttaa ottamaan hyvää tekevää etäisyyttä omiin ajatuksiin.

Ida Lindholmin olo alkoi kohentua, kun hän alkoi pohtia omaa ajattelumaailmaansa uuden terapeutin luona psykoterapiassa.

”Itsensä uuvuttaa aina vain uudestaan ja uudestaan, eikä elämä muutu, jos omia toiminta- ja ajatusmallejaan ei pysty kunnolla työstämään. Viime syksynä tämä oli minulla vielä pahasti kesken.”