Suomen parhaaksi lukioksi STT:n lukiovertailussa valitun Nousiaisten lukion aulassa istuu hyppytuntia viettäviä opiskelijoita tietokoneet sylissään. Osa porukasta rötköttää koulun kirjaston sohvalla kännykkä kädessään.

Pikasilmäyksellä näyttää kuin miltä tahansa lukiolta.

Jotain erilaista täällä kuitenkin on. Lukiovertailussa verrataan oppilaiden kehittymistä lukiotaipaleen aikana. Siis sitä eroa, mikä oppilaan tuloksissa on lukioon tullessa ja sieltä pois lähtiessä.

Tässä vertailussa Nousiaisten lukio on ollut suurten lukioiden sarjassa valtakunnan ykkönen jo kaksi kertaa peräkkäin. Pienten lukioiden kärjessä oli Paraisten lukio. 

Miksi tulokset ovat näin hyviä Nousiaisissa? 

Nousiainen on vajaan viidentuhannen asukkaan kunta parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Turun keskustasta. Lukioon tulee oppilaita myös naapurikunnista kuten Maskusta ja Ruskolta.

Lukiossa on vuosittain noin 200 opiskelijaa, joista 60–80 kirjoittaa ylioppilaaksi. Suurten lukioiden sarjassa rajana pidetään viittäkymmentä kirjoittavaa ylioppilasta vuosittain.

Kyselykierros opiskelijoiden joukossa paljastaa, mitä nämä itse pitävät Nousiaisten lukion menestyksen salaisuutena.

”Rehtori tekee meidän lukujärjestyksemme. Se auttaa. Silloin on helpompi keskittyä omaan juttuun”, sanoo abivuoden opiskelija Oskari Salmelainen.

Käy ilmi, että Salmelainen osuu heti asian ytimeen.

Ainakin tämä seikka tuntuu erottavan Nousiaisten lukion monista muista lukioista.

Monissa muissa lukioissa opiskelijat tekevät itse kurssivalintansa ja lukujärjestyksensä. Ensimmäisen vuoden lukiolainen Hertta Kivinen kertoo, miten eräs hänen toisessa lukiossa opiskeleva kaverinsa ei edes tiennyt, että jollekin kurssille piti ilmoittautua tiettyyn kellonaikaan. Kurssi meni sivu suun.

”Muualla opiskelevat kaverini ovat ihan stressissä kurssi-ilmoittautumisten kanssa. He eivät saa niitä kursseja, joita haluaisivat, kun kurssit menevät nopeasti ihan täyteen.”

”Heillä on myös paljon hyppytunteja ja päällekkäisiä kursseja. He eivät saa itse hoidettua lukujärjestystään järkeväksi.”

Nousiaisten lukion rehtori Anett Blom myöntää tekevänsä lukion kaikkien opiskelijoiden lukujärjestykset.

”Teen heille yksilölliset työjärjestykset ja muokkaan niitä. Suunnittelen heidän ylioppilastutkintoaan, ohjaan opinnoissa ja etsin heidän vahvuuksiaan. ”

Blom sanoo, että menetelmä on ollut toimiva. Hän oppii tuntemaan opiskelijat ja pystyy ehdottamaan jopa aineita, joita näiden kannattaisi kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.

”Toki siinä on se riski, että opiskelija pääsee vähän liiankin helpolla. Kun lukiosta pääsee pois, niin hommat pitää kuitenkin hoitaa itse.”

Ensimmäistä vuotta lukiota käyvä Aaron Arvola kertoo, että muutaman kuukauden lukio-opiskelun aikana numerot ovat toistaiseksi menneet vain alaspäin. Ei puhettakaan tulosten paranemisesta. Onko Arvola kenties poikkeus kärkilukiossa?

Ei suinkaan, vakuuttavat muut opiskelijat.

”Sama käy jokaiselle. Ensimmäisen jakson kokeet olivat minullakin todella surkeaa tekemistä”, Salmelainen sanoo.

”Minäkin tulin lukioon hyvällä peruskoulun päättötodistuksella. Lukiossa tapahtui heti iso notkahdus, joka johtui puutteellisista opiskelutaidoistani. Sen jälkeen oppiminen on joka vuosi ollut helpompaa”, kertoo abivuoden lukiolainen Siiri Vuorenpää.

Ja niin sanoo myös Arvola itse.

”Nyt koen, että olen alkanut saada tästä hommasta kiinni. Minulla on vahva tunne siitä, että tästä noustaan ylöspäin.”

Rehtori Blom sanoo, että ensimmäisenä vuonna opiskelijoiden kanssa haetaan heille sopivia opiskelumenetelmiä. Alusta asti painotetaan pitkäjänteisen työskentelyn tärkeyttä:

”Kun jossain kokeessa tulee oikein floppi, reaktio ei saa olla, että nyt epäonnistuin. Opetamme opiskelijaa ajattelemaan, että jos jotain asiaa ei vielä osaa, sitä pitää vain opiskella lisää.”’

Blom painottaa, että on tärkeää tuntea opiskelijat ja ohjata heitä opinnoissaan jatkuvasti. Yhtä lailla tärkeää on ylläpitää mielekästä ja paineetonta ilmapiiriä.

”Meillä opettajat osaavat heittäytyä ja olla rentoja. Siitä tulee kiva olo, että he eivät vain juo etäisinä kahvia opettajanhuoneessa”, Kivinen sanoo.

Edellisellä viikolla opettajat olivat pukeutuneet eläinpukuihin ja esittäneet oppilaille tanssin.

Rehtori pitää oman huoneensa ovea koko ajan auki ja opiskelijat ovat tottuneet kääntymään hänen puoleensa. Siiri Vuorenpää sanoo käyneensä juttelemassa rehtorin kanssa siitä, miten hän koki matematiikan vaikeaksi ja ajatteli, ettei vain osaa sitä.

”Rehtori sanoi, että nyt tuo asenne jätetään taakse. Että kun teen joka päivä tasaisesti hommia, pääsen oikeasti itselleni sopiviin tuloksiin. Aloin tehdä niin ja se riittää. Enää ei tarvitse vetää all-nightereita ja opiskella koko yötä ennen koetta.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi aiemmin joulukuussa Pisa-tutkimusten tulokset. Samalla se kuvaili romahtaneita tuloksia jopa ”erittäin huolestuttaviksi.”

Huippulukion opiskelijoilta on tietenkin pakko kysyä, mikä heidän mielestään suomalaisessa opetuksessa tällä hetkellä mättää.

Vastauksen voi tiivistää lyhyeen: Liika digitaalisuus. Siitä opiskelijat ovat täysin yksimielisiä.

”On täysin turhaa, että jo alakoulussa lyödään digitaalisuutta kaikille. Tableteilla ja puhelimilla on niin helppoa tehdä kaikkea muutakin kuin opiskella. Se voi helposti mennä pelleilyksi”, Salmelainen toteaa.

”Vaikka oma puheeni kuulostaa nyt äidin nipottamiselta, niin digitaalisuudessa on liikaa ärsykkeitä. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä”, Arvola pohtii.

Ihmetystä nuorilta saa osakseen myös se, että opettajilla ei tunnu olevan kunnollista oikeutta poistaa oppilailta esimerkiksi puhelimia, jos niitä käytetään oppitunnin aikana.

Vuorenpäätä asia turhauttaa.

”Jos tunti alkaa käydä tylsäksi, on vaikea olla ottamatta puhelinta käteen. Me kaikki tiedostamme sen ja teemme silti tällaista itsesabotaasia jatkuvasti. Minua turhauttaa se, että kun kaikki tietävät, että puhelimissa piilee iso ongelma, niin miksi sitä ongelmaa ei poisteta?”

Salmelainen sanoo, että lukiossakin niissä aineissa pärjätään parhaiten, joissa opettaja on puuttunut puhelimen käyttöön oppitunnilla.

Liian digitaalisuuden ongelmat näkyvät nuorten mukaan myös oppimateriaalissa. Digikirjoissa on heidän mukaansa menty liian pitkälle, aina digitaalisuus ei ole se paras vaihtoehto. Paperiset kirjat ovat ylivoimaisesti parhaita etenkin reaaliaineissa.

”Digikirja toimii hyvin kielissä ja matemaattisissa aineissa. Mutta reaaliaineissa ei pysty hahmottamaan kokonaisuutta kunnolla digikirjan kautta. Siinä vain skrollaa tekstiä alaspäin eikä kokonaiskuvaa ole helppoa muodostaa”, Kivinen sanoo.