Juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.

Psykologian tohtori, neuropsykologian erikoispsykologi Laura Sokka:

”Stressiä neuvotaan välttämään ja vähentämään, ja siihen on hyvä syy. Vuosikymmenien aikana tehdyt tutkimukset kertovat, että stressi voi olla haitallista terveydelle, työstä suoriutumiselle ja hyvinvoinnille.

Samoilla linjoilla oli vuonna 2017 valmistunut väitöstutkimukseni. Se käsitteli työuupumusta.

Osa tutkimuksista näyttää kuitenkin päinvastaista. Ne osoittavat, että stressistä voi olla suoriutumiselle ja hyvinvoinnille hyötyä.

Yleinen viesti on, että lyhytkestoinen stressi parantaa suoriutumista ja on siksi hyödyllistä, ja pitkäkestoinen stressi on haitallista.

Tutkitusti myöskään pitkä­aikaisemmat stressaavat tilanteet eivät kuitenkaan aina johda siihen, että pitkä­kestoisesta stressistä olisi haittaa. Vaikeassa tilanteessa stressin kokeminen on voinut auttaa esimerkiksi kasvamaan henkisesti ja panemaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Stressistä voi siis olla haittaa ja hyötyä. Hyvää tarkoittavat neuvot stressin välttämisestä voivat siksi kääntyä yksilöä vastaan. Jos stressiä yrittää välttää, sitä syntyykin vain lisää.

Stressiä on nimittäin elämässä usein joka tapauksessa, sillä sitä on vaikea välttää. Stressaamme asioista, jotka ovat meille tavalla tai toisella merkityksellisiä: yhden määritelmän mukaan stressi on sitä, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu silloin kun pelissä on jotakin itselle merkityksellistä.

Stressin aiheuttaja voi olla uhkaava ja pelottava – mutta yhtä lailla se voi olla sellaista innostavaa, mitä ihminen odottaa. Stressin luonne onkin monimutkainen. Eräässä tutkimuksessa on esimerkiksi osoitettu, että stressistä voi olla suoriutumiselle ja hyvinvoinnille hyötyä.

Yksilön ajattelutavalla on merkitystä sille, kumpaan suuntaan vaikutukset lähtevät menemään.

Omat ajattelutavat stressistä vaikuttavat siis osaltaan siihen, millaisia seurauksia stressistä tulee. Niistä muodostuu helposti itseään toteuttavia ennusteita.

Toisessa tutkimuksessa ajatteluaan stressistä muuttaneet koehenkilöt raportoivat stressaavassa työtilanteessa muita vähemmän stressioireita, kuten päänsärkyä. He suoriutuivat työssään paremmin ja myös kommunikoivat työssään paremmin. Vuoro­vaikutus ja suoriutuminen oli muita parempaa, koska he kokivat stressinsä täysin uudella tavalla.

Ajattelun muutos ei vaikuta siihen, etteikö stressi tuntuisi pahalta – tai sitä olisi jatkossa elämässä vähemmän. Myöskään stressin aiheuttaja ei ole välttämättä ollenkaan hyvä asia, eikä siitä tarvitse pitää. Eihän ole itsessään hyvä asia, jos on todella hankala tilanne töissä tai perhe-elämässä.

Mutta ajattelu vaikuttaa ensinnäkin siihen, mihin kiinnittää huomiota. Ovatko uhat fokuksessa, vai näkeekö stressaavan tilanteen tärkeänä?

Jos taas ajattelee stressin olevan luonteeltaan vahvistavaa, ikävän tunteen rinnalle voi tulla itseluottamusta ja hallinnan tunnetta.

Stressiä koskevaa ajattelua voi koettaa tarkastella ja muuttaa esimerkiksi kolmen askeleen mallin avulla.

Ensimmäinen askel on tunnistaa stressi: Voi miettiä, olenko nyt stressaantunut ja mikä stressiä juuri nyt aiheuttaa. Miltä se tuntuu?

Toinen vaihe on ottaa stressi vastaan. Tämä on vastoin sitä mitä yleisesti opetetaan. Stressinaiheita voivat olla esimerkiksi erimielisyydet kotona tai töissä. Jos niitä yrittää työntää pois, voi olla, että ne vaivaavatkin mieltä kahta kauheammin.

Oleellista on siis hyväksyä, että stressaava tilanne on tapahtunut ja on todellinen. Voi miettiä, mitä itselle tärkeää ja henkilökohtaista juuri tämän stressin takana on.

Kolmas vaihe on miettiä, mitä hyötyä stressin kokemisesta voisi juuri nyt olla.

Jos ajatteluaan tuntuu vaikealta muuttaa, sitä voi koettaa tarkastella miettimällä: Miten minä stressistä ajattelen? Entä millaisen käsityksen saan ympäriltäni, miten siitä pitäisi ajatella?

Ajatteluun ja käyttäytymiseen vaikuttaa toki aina se, millaisia kokemuksia on kertynyt kasvu­ympäristössä ja muutoinkin elämässä. Kasvu­ympäristön lisäksi ajattelu­tapojen syntylähteitä ovat myös esimerkiksi media ja kulttuuri, omaan elämään vaikuttavat merkitykselliset ihmiset sekä oma tietoinen valinta.

Työyhteisössä on tärkeää, etteivät muutokset jää kokonaan yksilölle. Mutta omaa ajatteluaan voi aina ottaa suurennuslasin alle.”