”En tule koskaan saamaan mitään eläkettä”, moni nuori sanoo.

Osa heistä jopa kutsuu Suomen eläkejärjestelmää pyramidihuijaukseksi.

Lisää pontta nuorten epäluuloille antoi hiljattain myös rahoituksen professori Vesa Puttonen, joka Twitterissä kertoi suoraan kehottavansa opiskelijoitaan säästämään itse eläkettä.

Onko nuorilla oikeasti syytä olla huolissaan?

Vanhempia sukupolvia on vuosikymmeniä syytetty ahneudesta ja eläke-etujen kahmimisesta vain itselleen. Onko se totta?

Eivät nuoret toki ole ainoita, jotka juuri nyt ovat huolissaan eläkkeiden tulevaisuudesta.

Eläkkeet ovat nimittäin nousseet esille myös hallitusneuvotteluissa, mikä herättää pelkoja niiden joutumisesta säästökohteeksi. Valtiovarainministeriön säästölistalla joidenkin eläke-etujen leikkaamista jo ehdotetaan.

Ihan ensi alkuun on hyvä ymmärtää, miten suomalainen järjestelmä toimii. 

Osalle nuorista ja ehkä vähän vanhemmistakin tulee ajoittain yllätyksenä, että palkasta perityt työeläkemaksut eivät menekään jemmaan odottamaan heidän omia eläkevuosiaan, vaan niillä maksetaan nykyisten eläkeläisten eläkkeet.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläkejärjestelmästä olisivat rahat loppumassa. Juuri näin järjestelmän on suunniteltukin toimivan.

Jokainen sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkkeitä, ja vain pieni osa palkasta perittävästä työeläkemaksusta rahastoidaan, eli se menee säästöön heitä itseään ja muita nuorempia sukupolvia varten.

Monissa maissa eläkemaksuja ei riitä lainkaan rahastoitavaksi, vaan kaikki menee suoraan eläkkeiden maksuun. Tällaista mallia kutsutaan jakojärjestelmäksi. Suomalainen järjestelmä on osittain rahastoiva, mikä tuo enemmän vakautta.

Kaikki voisi sujua kuin rasvattu, ellei väestörakenne olisi vinksallaan. Nuorten ikäluokkien pienuus tarkoittaa, että maksajia on selvästi vähemmän kun eläkkeen saajia.

Ja mitä enemmän syntyvyys laskee, eli mitä vähemmän nykyiset nuoret ikäluokat saavat lapsia, sitä vähemmän heidän omille eläkkeilleen on maksajia tulevaisuudessa.

Ongelmaa on pyritty taklaamaan muun muassa nostamalla eläkeikää ja työeläkemaksuja.

Vaikka eläkejärjestelmästä puhutaankin usein juuri kauhukuvia maalaillen, ei eläkejärjestelmä ole juuri nyt romahtamassa tai muutenkaan vaikeuksissa.

Nuorten huolet ovat selvästi liioiteltuja. Näin arvioivat kaikki kolme HS Vision haastattelemaa asiantuntijaa eli eläkevakuuttaja Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander, työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto ja taloustieteen professori Niku Määttänen Helsingin yliopistosta.

Laskennallisesti eläkejärjestelmä on nyt paremmassa tasapainossa kuin julkinen talous, Murto huomauttaa.

Todelliset huolet liittyvät tällä hetkellä julkisen talouden kuntoon, eivät eläkejärjestelmään. Huolestuttavaa on se, että julkisen talouden ongelmat voivat vyöryä eläkepuolelle. Siitä hallitusneuvotteluissa käytävät keskustelut ovat merkki.

Eläkejärjestelmän kannalta moni asia on viime vuosina mennyt hyvin ja tuonut vetoapua eläkejärjestelmälle. Sen lisäksi järjestelmää on uudistettu muun muassa nostamalla eläkeikää ja karsimalla varhaiseläkejärjestelmiä. Viimeisin uudistus tuli voimaan vuonna 2017.

Hyvää vetoapua suomalaisten eläkejärjestelmälle on tarjonnut se, että eläkevaroille saadut sijoitustuotot olivat yli kymmenen vuotta ennätyksellisen hyviä, maahanmuutto on ollut suurempaa kuin koskaan aiemmin, työllisyys kohonnut huippulukuihin ja varsinkin ikääntyneiden eli lähellä eläkeikää olevien työllisyys on noussut ennakoitua nopeammin.

Huonosti sen sijaan on kehittynyt syntyvyys, joka on laskenut kymmenkunta vuotta. Viime vuonna se putosi alimmilleen koko mittaushistorian aikana.

Mutta voiko nykymeno jatkua?

HS Visio rakensi kolme erilaista skenaariota siitä, mitä voi olla edessä ja miten nuorten eläkkeiden käy.

* Syntyvyys jatkuu heikolla tasolla.

* Eläkevarojen sijoitustuotot jäävät vaisuiksi.

* Maahanmuutto jatkuu.

* Talouden veto on nihkeää.

Todennäköinen skenaario olettaa, että meno jatkuu lähivuosina osin, mutta ei täysin  samanlaisena kuin tähän asti.

Kaikki ei mene ihan yhtä hyvin. Ainakin eläkevaroista saatavat sijoitustuotot tulevat jäämään heikommiksi. Niillä on iso merkitys, sillä hyvät tuotot auttavat pitämään työeläkemaksujen nousupaineen kurissa.

Selvää nimittäin on, että osakemarkkinoilla yli kymmenen vuotta kestänyt nousu on ohi. Pörssit ovat viime aikoina olleet lähinnä alamäessä. Maailmalla viime vuosi oli surkein 15 vuoteen eli sitten vuoden 2008 finanssikriisin.

Suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitukset selvisivät kuitenkin hieman muita pienemmällä miinuksella. Inflaation huomioiva reaalituotto painui keskimäärin ”vain”  11,5 prosenttia miinukselle, kun muualla tuotto jäi lähes 15 prosenttia pakkaselle.

Toistaiseksi kukaan ei ole ennustanut osakemarkkinoille nopeaa käännettä nousuun.

Onko siis syytä huoleen?

Yksittäiset huonot vuodet eivät ole Murron mukaan kohtalokkaita. Eivät varsinkaan, kun takana on pitkä hyvä jakso. Muutamankaan vuoden huono jakso ei vielä romauta näkymää.

Olennaista on, mikä on pitkän aikavälin keskimääräinen sijoitustuotto.

Viimeiset 25 vuotta ovat tuoneet keskimäärin vajaan neljän prosentin vuotuisen reaalituoton eli tuoton, josta inflaation vaikutus on huomioitu. Se on erittäin hyvä lukema. Murron mukaan jatkossakin pitäisi päästä keskimäärin kolmen prosentin vuotuiseen reaalituottoon.

Realistisessa skenaariossa eläkejärjestelmä saa yhä vetoapua maahanmuutosta.

Viime vuonna maahanmuutto nousi ennätyksellisen suureksi ja korvasi heikkoa syntyvyyttä. Suomeen muutti 35  000 ihmistä enemmän kuin täältä pois. Se oli roimasti aiempaa enemmän. Luvussa eivät ole mukana Suomeen sotaa paenneet ukrainalaiset.

Vielä on vaikea tietää, onko kehitys pysyvää.

Parhaillaan maahanmuutosta väännetään hallitusneuvotteluissa. Näillä ratkaisulla on iso merkitys väestöennusteisiin ja sitä kautta eläkejärjestelmään.

Jos Suomeen riittäisi jatkossakin yhtä paljon tulijoita, se muuttaisi väestönäkymää selvästi positiivisempaan suuntaan. Tämä korvaisi heikkoa syntyvyyttä ja mahdollisesti heikoksi jääviä sijoitustuottoja.

Kiander kuitenkin muistuttaa, että pitkällä aikavälillä Suomen väestökehitystä ei voi rakentaa pelkän maahanmuuton varaan. Maahanmuuttajista on kysyntää muissakin maissa, kun väestö muuallakin vanhenee.

”Pitkän päälle olisi tärkeintä, että Suomessa asuvan väestön syntyvyys korjautuisi hieman lähemmäs normaalia uusiutumislukua”, Kiander sanoo.

Syntyvyyden suhteen tilanne näyttää selvästi huonommalta kuin muiden eläkejärjestelmän kantokykyyn vaikuttavien tekijöiden osalta.

Syntyvyydessä tuskin on odotettavissa merkittävää käännettä kasvuun. Päinvastoin. 

Viime vuonna hedelmällisyysluku eli oletettu lapsimäärä naista kohden painui ennätyksellisen alas eli 1,3:een. Luku on muita Pohjoismaita alempi. Helsingissä hedelmällisyysluku on vajonnut jo lähelle yhtä.

Koronapandemian edellisvuonna tuoma syntyvyyden kasvu jäi kovin lyhyeksi. Tuolloin hedelmällisyysluku nousi hetkeksi 1,46:een.

Murron mukaan on mahdollista, että syntyvyys ei juuri nykyisestä nouse tai heikkenee jopa lisää.

Jotta väestömäärä ei vähenisi ilman maahanmuuttoa, hedelmällisyysluvun pitäisi olla ainakin kahden kieppeillä.

Eläkejärjestelmässä heikko syntyvyys näkyy kuitenkin vasta viiveellä.

Miten eläkeiän ja eläkemaksujen kävisi tässä skenaariossa, jouduttaisiinko niitä korottamaan?

Mitään pikaista tai suurempaa korotustarvetta työeläkemaksuille ei kenenkään haastatellun mukaan ole. 

Aiempina vuosina maksuja on korotettu reippaasti, mutta nyt korotustarve voisi Kianderin mukaan olla vain 1–2 prosenttiyksikköä pitkällä aikavälillä.

Eläketurvakeskuksen viimesyksyisen arvion mukaan työeläkemaksua olisi tarpeen alkaa pikkuhiljaa korottaa vasta 2040-luvulla niin, että se 2060-luvun loppuun mennessä se olisi 26 prosenttia.

Nyt palkasta perittävä työeläkemaksu on 24,84 prosenttia, josta työntekijän maksama osuus on 7,15 prosenttia.

Myöskään eläkeiän uusille nostoille ei nähdä nyt tarvetta. Eläkkeelle jääminen on myöhentynyt jatkuvasti, ja kehitys todennäköisesti jatkuu.

Vuoteen 2027 mennessä alin eläkeikä nousee 65 vuoteen, ja sen jälkeen eläkeikä kehittyy elinajanodotteen mukaan. Vuonna 1980 syntyneille se olisi noin 67 vuotta ja 2005 syntyneille noin 69 vuotta.

Uutta huolta herättävät nuorten kasvavat mielenterveyden ongelmat. Samaan aikaan  iäkkäämpien työkyky on parantunut. Nuoren syrjäytyminen työelämästä kävisi kalliiksi niin eläkejärjestelmälle kuin koko yhteiskunnallekin.

Eli kuinka huolissaan nuorten on syytä olla tämän skenaarion mukaan?

”Puheet siitä, että nuoret eivät tule saamaan lainkaan eläkettä, ovat täydellisessä ristiriidassa lukujen kanssa”, Murto arvioi.

Samaa mieltä ovat Kiander ja Määttänen.

”Nuorille on luvassa aivan säällinen eläke, jos he tekevät suhteellisen normaalin työuran”, Määttänen sanoo.

* Syntyvyys heikkenee vielä nykyistäkin enemmän.

* Eläkevarojen sijoitustuotot painuvat miinukselle pitkäksi aikaa.

* Talous vaipuu syvään lamaan useaksi vuodeksi.

* Maahanmuutto romahtaa.

Jotta kauhuskenaarioon jouduttaisiin, pitäisi aika monen asian mennä pahasti pieleen yhtä aikaa.

Osakekurssien pitäisi lasketella alamäkeä monta vuotta putkeen, jotta miinukselle jäävät sijoitustuotot riittäisivät tekemään tuhoa eläkejärjestelmässä.

Vaikka sijoitustuotot voivat helposti mennä lyhyellä aikavälillä negatiivisiksi, Murron mukaan on varsin harvinaista, että tuotot olisivat negatiivisia pitkän aikaa.

Paljon todennäköisempää on, että tuotot jäisivät vaisuiksi.

Sijoitustuottojen romahtamista suuremman riskin Murto näkee syntyvyyden alamäen jyrkentymisessä.

Kianderin mukaan huonoon skenaarioon ajautuminen vaatisi talouskehityksen täydellistä romahdusta eli 1990-luvun kaltaista syvää ja monta vuotta kestävää lamaa. Se tarkoittaisi työttömyyden nousua hurjiin lukemiin.

Tuolloin koko julkinen talous ajautuisi nopeasti kriisiin ja ongelmia olisi sekä julkisten palveluiden että eläketurvan rahoittamisessa.

Pelkät normaalit suhdannetaantumat eivät riittäisi ajamaan eläkejärjestelmää vaikeuksiin. Se, että nyt takana on 15 vuotta heikkoa talouskehitystä, ei ole sysännyt eläkejärjestelmää vaikeuksiin.

Kriittinen vaikutus olisi Kianderin mielestä myös työperäisen maahanmuuton katkeamisella.

Mitä tämä kaikki tarkoittaisi eläkkeille? Ketkä kärsisivät eniten, nykyiset vai tulevat eläkeläiset?

Kaikki riippuu siitä, miten eläkejärjestelmää lähdettäisiin kauhuskenaariossa sopeuttamaan.

Kiander uskoo, että todella vakavassa kriisissä päädyttäisiin jossain vaiheessa leikkaamaan eläkkeitä jollain tavalla. Eli eniten kärsisivät nykyiset eläkeläiset.

Nuoret kärsisivät kauhuskenaariossa lähinnä työttömyyden kasvusta.

Myös Määttäsen mukaan on todennäköistä, että olisi pakko miettiä, mitä luvatuille eläkkeille tehdään.

Suoraan eläkkeitä ei voi leikata, sillä ne nauttivat perustuslain takaamaa omaisuuden suojaa. Reaalisesti eläkkeitä voisi silti pienentää. Se tarkoittaisi indeksikorotusten muuttamista sellaisiksi, että käytännössä eläkkeiden ostovoima heikkenisi.

* Talous lähtee yllättävän nopeaan kasvuun.

* Syntyvyys nousee vahvasti.

* Työperäinen maahanmuutto kasvaa vielä lisää.

* Osakemarkkinoilla alkaa uusi pitkän nousu kausi.

Yllättävän hyvä skenaario voisi toteutua, jos talous lähtisi kestävästi nopeampaan kasvuun, maahanmuuttajia tulisi riittävästi ja syntyvyys lähtisi kunnon nousuun. Silloin väestötasapaino saataisiin paremmaksi.

Ihannetapauksessa myös sijoitustuotot olisivat hyvät, jolloin eläkevarojen rahastointiaste voisi nousta.

”Todennäköisimmin positiivinen yllätys syntyisi yllättävän kovan maahanmuuton ansiosta”, Murto arvioi

 

Selvää on, että vaikka tilanne olisi kuinka hyvä tahansa, ei eläkeikää ruvettaisi enää uudestaan laskemaan. Tästä kaikki kolme ovat yhtä mieltä.

Todennäköisempää on, että tässä tilanteesta eläkemaksuja voitaisiin jopa alentaa.

Murron mukaan valinta olisi tehtävä eläkemaksujen ja tulevien sukupolvien eläkelupausten välillä. Mahdollista olisi myös parantaa eläke-etuuksia muillakin tavoin kuin indekseillä.

Yksi vaihtoehto olisi tarjota uutta joustavuutta esimerkiksi parantamalla mahdollisuuksia yhdistää eläkkeellä olo ja osa-aikatyö.

Vaikka kaiken tämän perusteella näyttääkin siltä, että nuorilla ei pitäisi olla huolta, niin aivan tasavertaisia eivät kaikki sukupolvet ole.

Suomen eläkejärjestelmän voittajia ovat olleet sen ensimmäiset sukupolvet.

Eläkejärjestelmä luotiin 1960-luvun alussa.

Nämä ikäluokat maksoivat pieniä eläkemaksuja mutta saivat suhteellisesti hyvät eläkkeet. Eli selvästi muita paremman, jopa kahdeksan prosentin tuoton eläkemaksuilleen.

Sen jälkeen sukupolvien väliset erot ovat Murron mukaan olleet lähes olemattomia. Käytännössä kaikkien vuoden 1960 jälkeen syntyneiden ikäluokkien ennustetaan saavan keskimäärin parin prosentin reaalinen tuotto eläkemaksuilleen.

Murron mukaan on kuitenkin syytä muistaa, että kyseisten vanhimpien ikäpolvien absoluuttinen elintaso ja kyky maksaa isompia eläkemaksuja olivat selvästi nykyistä heikompia.

”He alkavat olla jo aika vanhoja, ja olisi aika vain hyväksyä asia. Heillä oli paljon ankeammat lähtökohdat elämässä, eli ehkä on ihan reilua, että he ovat saaneet järjestelmästä paremman tuoton”, myös Kiander arvioi.

Määttäsenkään mielestä menneistä ei enää kannata hirveästi murehtia. Silti nuorilla  ja keski-ikäisilläkin on täysi syy olla kriittisiä.

Eläkejärjestelmää nimittäin kehitettiin hänen mielestään liian pitkän aikaa vastuuttomasti ja lykättiin eläkemaksujen nostoa liian kauan. Lukuisten varhaiseläkejärjestelyjen karsinta olisi pitänyt aloittaa aiemmin. Karsintaan ryhdyttiin kunnolla vasta vuoden 2005 eläkeuudistuksessa.

Sen jälkeen eläkejärjestelmää on Määttäsen mukaan kehitetty vastuullisesti. Järjestelmään on esimerkiksi tehty uudistuksia, jotka ovat rajoittaneet työeläkemaksun nousupaineita.

Nuorten eläkepessimismin hän uskoo johtuvan osin siitä, että kaikki nuoret eivät ymmärrä, miten eläkejärjestelmä eli niin sanottu jakojärjestelmä toimii.

Sitä ei hänen mukaansa voi verrata pyramidihuijaukseen, sillä eläkejärjestelmä ei ole huijaus, vaan siinä tulee aina uusi sukupolvi maksajan paikalle. Pyramidihuijauksessa systeemin maksajat loppuvat jossain vaiheessa.

Kianderin mukaan suomalaisnuorten eläkepessimismi ei ole poikkeuksellista, vaan samanlaista epäluottamusta kuuluu nuorten suusta muissakin maissa. Harva nuori on edes oikeasti perehtynyt eläkejärjestelmän perusteisiin.

”Niin kauan kuin tällainen yhteiskuntasopimus pysyy voimissaan ja meillä on tahto hoitaa eläkkeet, ne pystytään myös maksamaan”, Kiander sanoo.

Murron mielestä nuorten eläkepessimismin taustalla saattaa olla yleisempi pettymys ja luottamuksen puute yhteiskunnan kehitykseen ja kasvuun. Kyse on samantapaisesta sukupolvikokemuksesta kuin aikanaan 1970-luvulla.

Tuolloin nuoret olivat luottavaisia elämän suhteen. He olivat niitä , jotka vyöryivät työmarkkinoille ja joilla oli uskoa yhteiskunnan kasvuun ja kehitykseen.

Tämän päivän nuorilla ei ole enää samaa luottamusta. Se näkyy kaikessa, myös suhtautumisessa eläkejärjestelmään.

”Nuorilla on tulevaisuudesta pessimistinen kertomus. Siinä ei luoteta yhteiskunnan lupauksiin eikä eläkejärjestelmän tulevaisuuteen, vaikka on näyttöä sen toimivuudesta”, Murto arvioi.

Luvassa on todennäköisesti lisää pessimismiä, kun väestö vähenee. Näin siitä huolimatta, että todellisuus ei Murron mukaan antaisi siihen aihetta. 

Todennäköisesti jonkinlainen eläkeuudistus on edessä jossain vaiheessa.

Tarvetta on erityisesti uudistaa eläkeyhtiöiden sijoitusten riskinottomahdollisuuksia tuottojen parantamiseksi.

Käytännössä riskinoton lisääminen tarkoittaisi lupaa lisätä osakesijoitusten osuutta eläkeyhtiöiden salkuissa. Nyt noin puolet sijoituksista on osakkeissa.

Vaikka päätös olisikin Murron mielestä järkevä, hän korostaa, että se ei ole riskitön. Etukäteen on mahdotonta tietää, toisiko riskinotto paremmat tuotot, kuten aiemmin on käynyt. Myös tappiot voisivat olla suuremmat.

Määttänen puolestaan näkee tarvetta pienentää palkasta perittäviä eläkemaksuja. Se tarkoittaisi, että myös eläkkeet pienenisivät.

Eläkemaksujen höllääminen jättäisi enemmän rahaa kulutukseen juuri silloin, kun talous on tiukoilla asuntolainan ja lapsiperhearjen kanssa.

”Meillä tuijotetaan vähän liikaa sitä, että ovathan eläkkeet varmasti riittävän hyviä. Lopputulemana on, että eläkejärjestelmä ehkä pakottaa tinkimään kulutuksesta nuorena enemmän kuin olisi hyvinvoinnin kannalta järkevää”, Määttänen sanoo.

Mutta eikö monilla eläkeläisillä ole jo nyt vaikeuksia tulla toimeen eläkkeellään?

Määttäsen mukaan enemmän eläkettä kaipaava voisi säästää itse lisää eläkettä.

Hän ei myöskään niele puheita eläkkeiden pienuudesta.

Tulot eivät hänen mukaansa yleensä laske kovin paljon eläkkeelle siirryttäessä, kun huomioidaan verot ja muut tulonsiirrot.

Ero palkan ja eläkkeen välillä ei ole Määttäsen mukaan kovin suuri, kun vertailu tehdään nettoeläkkeillä eli verojen jälkeen. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan nettotulot eläkkeellä ovat tyypillisesti lähes 80 prosenttia siitä, mitä ne olivat juuri ennen eläkkeelle siirtymistä.

Karsintaa Määttäsen mielestä pitäisi tehdä myös palkattomiin jaksoihin liittyvissä eläke-eduissa. Hän lopettaisi esimerkiksi tutkinnoista kertyvät eläkkeet.

Parempi olisi tukea nuoria opintovaiheessa esimerkiksi kasvattamalla opintotukea.

Osa Määttäsen ehdotuksista löytyy myös valtiovarainministeriön (VM) tekemältä leikkauslistalta. VM on esittänyt myös esimerkiksi työeläkkeiden indeksikorotusten leikkaamista moneksi vuodeksi.

Se heikentäisi eläkkeiden ostovoimaa, mutta toisi 800 miljoonan euron vuotuiset säästöt. 

Se, kajoaako tuleva hallitus myös eläkkeisiin osana julkisen talouden säästöjä, on herättänyt huolta. Perinteisesti eläkeasioista on sovittu työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken, koska ne ovat järjestelmän maksajia.

Jos valtio ottaa isompaa roolia työeläkejärjestelmässä, tarkoittaa se isoa muutosta toiminnassa.

Murron mukaan olisi vaarallinen esimerkki, jos hyvässä kunnossa pidetty eläkejärjestelmä joutuisi huonommin hoidetun julkisen talouden maksumieheksi.

”Jos näin tehdään, on otettava kantaa siihen, missä määrin työeläkejärjestelmä on edelleen yksityinen työmarkkinasopimuksiin perustuva järjestelmä. Vai onko se valtiojohtoinen järjestelmä? Että kuka tekee viime kädessä päätökset?” sanoo puolestaan Kiander.