Silmäsärkyä, päänsärkyä, silmien kutinaa, punoitusta ja vuotamista, näön epätarkkuutta, silmätulehduksia, haavaumia silmän pinnassa. Tätä kaikkea voi aiheuttaa monituntinen ruutuaikamme.

Silmätautien erikoislääkäri Aurora Heickell kertoo, että silmät viihtyvät huonosti ruutujen äärellä, koska laitteita katsotaan liian läheltä. 

Ihmissilmä on luotu katsomaan suurimman osan ajasta kauas savannille tai aroille, pitämään vahtia petojen varalta ja näkemään syötävät marjat, jotka kannattaa mennä poimimaan. Silmä on kauas katsoessaan lepoasennossa.

”Lähelle katsoessa silmän mukauttajalihakset supistuvat eli silmä tekee työtä. Parhaiten silmät voivat, kun katsotaan vaihdellen lähelle ja kauas”, Heickell sanoo.

Kun ihminen istuu katse kännykkään liimautuneena, silmän mukauttajalihakset tekevät jatkuvasti työtä. Jos rasitus jatkuu päivittäin tuntikausia, nämä lihakset voivat jopa krampata. Silmään tulee pumppaava tunne, ja pitää siristellä nähdäkseen kunnolla kauas.

Suurin rasite syntyy kännykän tuijottamisesta, koska sitä pidetään lähimpänä. Tabletti tai läppäri on jo aavistuksen kauempana, ja pöytäkoneen näyttö vielä paremmalla etäisyydellä.

Jatkuva liian lähelle katsominen voi aiheuttaa aikuisille ikäviä oireita. Alle 12-vuotiailla, joiden silmä vielä kehittyy, kännykkä kädessä sisällä istumisen haitat voivat olla vielä suuremmat. Lasten likitaitteisuus eli se, että näkee huonosti kauas, on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana.

”Suurin syy likitaitteisuuden lisääntymiseen on luonnonvalon puute, sillä näköjärjestelmä vaatii kehittyäkseen paljon luonnonvaloa. Lapset ovat siis liikaa sisätiloissa”, Heickell sanoo.

”Kännykän tuijottamisen osuudesta ei ole vielä täyttä selvyyttä, mutta on selvää, että jatkuva lähelle katsominen rasittaa lapsenkin silmiä.”

Ruudun tuijotus johtaa helposti myös silmien kuivumiseen. Kuivat silmät voivat punoittaa, kutista ja kirvellä. Näkö voi sumeta ja silmät vetistää, kun kyynelrauhanen yrittää korjata kuivuutta kyynelnesteen ylituotannolla.

Kosteus on silmille niin tärkeä asia, että siitä huolehtii peräti kaksi suojelevaa rakennelmaa. Yläluomen ulkoreunan alla sijaitsevat kyynelrauhaset tuottavat vesimäistä kyynelfilmiä. Se kostuttaa ja puhdistaa pintaa, suojaa ja tappaa bakteereita.

Jotta vesimäinen kyynelfilmi ei haihtuisi silmän pinnalta, luomen reunassa on myös kolme erilaista lipidi- eli rasvarauhasta, jotka tuottavat kyynelfilmin päälle öljymäisen kalvon. Kun ihminen räpyttelee silmiään, rauhasista leviää sekä kyynelnestettä että lipidejä kaikkialle sarveiskalvon pintaan.

”Tietokoneet ja kännykät häiritsevät tätä järjestelmää siksi, että ruutua tuijottaessaan ihminen unohtaa räpytellä, ja sarveiskalvon pinta pääsee kuivahtamaan. Tässäkin pahin ruutu on kännykkä. Koska sitä katsotaan hyvin läheltä, tulee helposti suurennettua silmärakoa, jolloin silmän pinta kuivuu entistä helpommin”, Aurora Heickell kertoo.

”Toinen syy silmien kuivumiseen laitteiden äärellä on kuiva sisäilma. Useimmiten ruutuaikaa vietetään sisätiloissa, jossa etenkin koneellinen ilmastointi tekee ilmasta liian kuivaa.”

Heickell vertaa ihmisen ihoa ja limakalvoja jousisoittimeen. Kuten arvokkaat stradivarius-viulut,  myös silmät viihtyvät parhaiten, kun ilman kosteusprosentti on 40–70. Koneellinen ilmastointi voi laskea kosteusprosentin 30 tienoille.

Koneellisen ilmastoinnin haittoja voi torjua juomalla riittävästi vettä. Kuivasilmäisen on hyvä vältellä ruutua tuijotellessa diureetteja eli kahvia, teetä, alkoholia ja kolajuomia. Jos päätä alkaa iltapäivällä särkeä, ei siis kannata tankata lisää kahvia tai ainakin on hyvä juoda sen kanssa iso lasi vettä.

Ruudun ääressä viihtyvän on myös hyvä syödä säännöllisesti, jotta verensokeri pysyy tasaisena. Heickell nimittäin kertoo, että vanha sanonta, jonka mukaan ”on niin nälkä, että näköä haittaa”, pitää paikkansa.

”Alhainen verensokeri voi aiheuttaa näön tilapäistä sumenemista.”

Sen sijaan paljon parjattu sinivalo ei ole itse silmälle vaarallinen. 

Sinivalo toki heikentää melatoniinin tuotantoa, joten ruutujen tuijottelu etenkin ilta-aikaan voi aiheuttaa univaikeuksia. Siksi sinivaloa suodattavia sovelluksia on hyvä käyttää kaikissa ruuduissa, mutta silmän terveyteen niillä ei ole suoraa vaikutusta.

”Sinivalon suodattaminen toki tekee ruudusta hiukan himmeämmän. Jos on kovin valoherkät silmät, vähemmän kirkasta ruutua on miellyttävämpi katsoa. Toistaiseksi on epäselvää, kuivattaako ruutuvalon kirkkaus silmän pintaa vai ei”, Heickell kertoo.

Koska staattinen lähelle tuijottaminen on silmälle kovin raskasta ja siinä räpyttelykin unohtuu, silmät tarvitsevat taukojumppaa siinä missä muukin kroppa.

Ainakin puolen tunnin välein on hyvä pitää tauko ruudun tuijotuksesta, katsoa muutama minuutti kaukaisuuteen ja räpytellä.

Hyvä nyrkkisääntö on myös 20+20+20-ohje: katso 20 minuutin välein 20 sekunnin ajan 20 metrin päähän. Tämä riittää rentouttamaan silmät.

”Kerran tunnissa olisi hyvä nousta ylös tuolista, tehdä pieni lenkki ja heilutella olkapäitä. Istuessa verenkierto heikkenee, ja sillä on suora vaikutus myös silmiin. Ne väsyvät ja rasittuvat, eikä näkökään ole yhtä tarkka”, Heickell sanoo.

Myös verenkierron heikkenemisen kannalta kännykkä on ruuduista pahin. Se kädessä istutaan usein pitkiä aikoja kyyryssä asennossa.

Taukojumpan ohella ruutusilmiä voi hoitaa kostuttamalla niitä silmätipoilla. Heickell suosittelee käyttämään kevyttä vesimäistä tippaa tarpeen mukaan 2–6 kertaa päivässä. Yötä vasten voi vielä laittaa paksumman, geelimäisen tipan.