Helsingin seudulla ostetaan lapsille maksullista lisäopetusta jo peruskouluiässä.

HS kertoi marraskuussa, että ilmiö on vielä marginaalinen, mutta yksityistunteja ostetaan varsinkin matematiikan, ruotsin ja englannin opiskeluun sekä opiskelutaitojen hiomiseen.

Kysyimme huoltajilta miksi. Vastaajia oli 30. Jutussa haasteltujen huoltajien nimet ja yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa.

Helsinkiläinen vanhempi kertoo ostaneensa lapselleen yksityisopetusta matematiikassa, koska lapsen osaaminen aineessa yläkoulun aikana jäi heikoksi. Lapselle ostettiin peruskoulun jälkeen kesäkurssi ja lukiossa säännöllisiä yksityistunteja.

HS ei julkaise vanhemman nimeä, koska hän arvelee nimellä puhumisen vaikeuttavan hänen työtään yläkoulun ja lukion opettajana.

”Koulussa siirryttiin lapsen ollessa kahdeksannella luokalla itseohjautuvaan opetukseen, joka ei sopinut hänelle.”

”Sen ikäisillä on murrosikä päällä eikä koulumotivaatio ole kaikkein suurinta. Hyppy uudenlaiseen menetelmään oli liian iso.”

Käytännössä itseohjautuvuus oli tässä luokassa sitä, että ensin oppilas itse yritti opetella matematiikkaa. Ongelmiin piti ensin kysyä apua kaverilta, vasta sen jälkeen opettajalta.

”Lapsen mukaan opettajalla ei koskaan ollut aikaa auttaa, sillä hänen aikansa meni heikoimpien oppilaiden auttamiseen.”

Tehtäviä sai tehdä käytävillä, ruokalassa tai missä vaan, jolloin nuorten aika meni helposti muuhun kuin opiskeluun.

Vanhempi kertoo olleensa asiasta yhteydessä opettajaan monen muun huoltajan kanssa. Huoli lasten oppimisesta oli laajaa luokan oppilaiden vanhemmilla. 

”Opettaja vastasi, että itseohjautuvuuden metodilla ei ole tarkoitus opiskella koko yläkoulua.”

Palautteen jälkeen opetus muuttui hetkeksi perinteisemmäksi, mutta aukkoja lapsen osaamiseen oli jo tullut.

”Halusin siksi lisäopetuksella varmistaa, että asiat kerrataan.”

Lapsi itsekin ajatteli, että lisäopetukselle on tarvetta. Kursseilla opetus oli perinteistä, ja lapsi koki sen toimivan.

Vanhempi sanoo ymmärtävänsä idean itseohjautuvuuden takana. Opettajana hän kuitenkin arvelee, että suurin osa lapsista tarvitsee aikuisen opettamista ja johdattelua.

”Lahjakkaille ja motivoituneille itseohjautuvuus varmasti sopii. Mutta suurin osa luokasta on muunlaisia oppijoita”

Vanhempi on työssään itse käyttänyt itseohjautuvuutta hyvin varovasti. Hänen mukaansa oppilaat ovat kokeneet sen hyvin kuormittavana.

Hänestä oppilailla ei ole kykyä keskittyä. Syy tähän on hänestä digilaitteissa ja siinä, että kännyköitä ei ole saatu kokonaan pois tunneilta.

”Pelaaminen ja some ovat siihen syyllisiä, ne sirpaloivat nuorten maailmaa.”

Myös toinen HS:n haastattelema helsinkiläisvanhempi on kokenut, että itseohjautuva opetus jättää lapsen osaamiseen aukkoja, joita pitää paikkailla kotona ja yksityisopetuksella.

HS ei julkaise hänen nimeään, koska hän pelkää opettajan arvostelun leimaavan lapsen koulussa.

Hänen neljäsluokkalaisen lapsensa puheista on syntynyt kuva, että tunneilla ei ole varsinaista opetusta juuri lainkaan. 

Uuteen asiaan lähdetään perehtymään suoraan tehtäviä tekemällä. Jos niitä ei osaa, pitää lukea itse kirjan teoriaosuutta. Jos vielä jää kysyttävää, opettaja auttaa.

”Lasten pitäisi opettajan mukaan osata itse kysyä, mutta ei tuon ikäisellä lapsella ole vielä sellaisia oppimisvalmiuksia. Kirjan teoriaosuudetkaan eivät ole sellaisia, että uuden asian ymmärtäisi sen lukemalla. Siitä pystyy korkeintaan palauttamaan jo opittua mieleen”, vanhempi kertoo.

Lapsi kyllä tekee tehtäviä tunnilla, mutta suurin osa niistä on ollut kotona tarkistettaessa väärin, vanhempi kuvailee. 

Lapsi ei oppinut perusasioita, kuten mikä on verbi, jakokulma tai sivulause. Asia tuli ilmi kun koulun tapahtumista ja läksyistä puhuttiin kotona.

Tilanne johti siihen, että vanhemmat alkoivat itse opettaa perusasioista lapselleen täyttääkseen aukot oppimisessa. Useimmissa kouluaineissa uusi tieto rakentuu vanhan osaamisen päälle. Uuden oppiminen muuttuu hankalaksi, jos ei hallitse perusasioita. 

Asioita käydään siis läpi uudestaan kotona.

He ovat lisäksi ostaneet verkossa tapahtuvaa yksityisopetusta englannin kielessä, koska toivoivat lapsen pääsevän puhumaan sitä enemmän.

”Tulevaisuudessa on varmaan ajankohtaista miettiä muitakin aineita, jos oma osaaminen opettamisessa loppuu”, vanhempi sanoo.

Hän arvioi, että lapsen arvosanat olisivat kuuden ja seitsemän kieppeillä ilman vanhempien vahvaa tukea. Nyt arvosanat ovat kiitettäviä.

”Ei niillä arvosanoillakaan ole niin väliä, kunhan perusasiat oppii eikä tarvitse rakentaa tulevaa osaamista sahanpurun päälle.”

Huoli lasten oppimisesta ei ole tuore ilmiö, kertoo HS:lle vantaalainen vanhempi, joka osti lapselleen yksityisopetusta englannin kielessä neljännellä luokalla 2000-luvun alussa. Hänkin on jutussa nimettömänä opettajan työnsä takia.

Vanhempi alkoi laatia itse lapselleen jopa lisätehtäviä vapaa-ajalle, sillä koulussa ei vaadittu hänestä tarpeeksi. Ongelmana oli hänen mukaansa yksittäisen opettajan lepsu opetustyyli.

”Opettaja sanoi minulle, että hän ei voi vaatia oppikirjan lukemista kokeeseen. Vastasin, että minä voin vaatia. Lapselle sanoin, että sinä luet tai itket ja luet”, vanhempi sanoo ja täsmentää viimeisen sanotun pilke silmäkulmassa.

Vanhemmasta erityisen vakavaa oli se, että monet myöhemmälle oppimiselle tärkeät teemat jäivät kokonaan käsittelemättä tunneilla. Niitä ei ehditty käydä läpi.

”Ilman perheen opetusta koulussa ei pärjännyt. Onneksi jaksoin taistella alakoulussa, sillä se kantoi hedelmää myöhemmin. Yläkoulussa ongelmia ei enää ollut.”