Porilainen kokenut poliisi Kalle Mäenpää vaihtoi rikospoliisin työt ainakin hetkeksi toisenlaiseen auttamiseen. Hän on projekti­päällikkö Länsi-Suomen Diakonia­laitoksen laajassa hankkeessa, jossa pyritään auttamaan seksi- ja porno­riippuvuudesta kärsiviä ihmisiä.

”Samat häpeän ja syyllisyyden teemat, jotka näkyvät poliisin työssä, tulevat esiin myös tässä työssä”, Mäenpää sanoo uudesta työnkuvastaan.

16 vuoden poliisiuran aikana hän on oppinut kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä, sekä rikoksen tekijöitä että heidän uhrejaan.

”Siinä näkee, että kukaan ei ole syntymässään valinnut, että minustapa tulee aikuisena alkoholisti, narkomaani tai seksi- ja porno­riippuvainen, vaan elämän taustatekijät ovat vieneet siihen.”

Mäenpää on poliisityön ohessa opiskellut kaksi maisterin­tutkintoa ja on nyt kouluttautumassa terapeutiksi. Hänen lapsuuden­kodissaan oli omien lasten lisäksi myös sijoitettuja lapsia, joten auttamisen malli ja halu on tullut jo sieltä.

Porno- ja seksiriippuvuus ovat aiheita, joista puhumiseen liittyy edelleen paljon häpeää. Myöskään apua ei ole yhtä hyvin tarjolla kuin ”tunnetumpiin” päihde­riippuvuuksiin.

Toivu riippuvuudesta -hankkeessa pyritään antamaan matalan kynnyksen apua esimerkiksi verkossa järjestettävissä toipumis­ryhmissä, joihin ihminen voi tulla mukaan jos kokee, että on tullut riippuvaiseksi pornosta tai seksistä.

Mäenpää sanoo, että ulkopuolelta on vaikea määritellä, mikä on riippuvuutta ja mikä vain normaalia seksuaalisuuden toteuttamista.

Yleensä lähdetään siitä, että riippuvuus on sellaista käytöstä, jonka ihminen itse kokee ongelmalliseksi. Se vaikuttaa arkielämään ja tuottaa ilon sijasta enemmän ahdistusta, ja käyttäytyminen on pakonomaista.

”Riippuvainen ihminen on oman käytöksensä vanki. Sen sijaan, että hän nauttisi seksuaalisuudestaan ja sen toteuttamisesta, toiminta ikään kuin repii häntä rikki”, Mäenpää kuvaa.

Mikä on sitten liikaa esimerkiksi seksiä tai itsetyydytystä? Mäenpään mukaan sitäkään ei voi tarkasti määritellä, missä menee ”normaalin” pornon katselun tai seksin harrastamisen raja.

”Ihminen voi olla libidoltaan aktiivinen ja harrastaa seksiä monta kertaa päivässäkin eikä silti ole seksi­riippuvainen.”

Usein siinä vaiheessa, kun riippuvuus aletaan kokea ongelmana, käytöstä on jatkunut jo pitkään. Kynnys avun hakemiseen on iso, ja sitä Toivu riippuvuudesta -hankkeella yritetään madaltaa.

Hankkeessa on perustettu valtakunnallisia toipumisryhmiä, joihin osallistutaan etänä vaikka oman älypuhelimen välityksellä. Niissä on ohjaaja sekä 5–7 jäsentä, jotka pysyvät koko ajan samana.

Myöhemmin on tarkoitus vielä perustaa vertaistuki­ryhmiä, jossa ohjaajat ovat saman asian kokeneita vapaaehtoisia. Myös oma ryhmä seksi- tai porno­riippuvuudesta kärsivien omaisille on tulossa.

Miksi pornoriippuvuus on noussut yhteis­kunnassa ongelmaksi juuri nyt? Yksi vastaus liittyy Mäenpään mukaan siihen, että tarjonta on lisääntynyt. Pornon katselu on todella helppoa verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen, kun vaihtoehtoina oli pornolehti tai VHS-kasetti.

”Kun ihminen selaa somea, hän pystyy nykyään näkemään enemmän alastomia ihmisiä yhdessä päivässä kuin aikaisemmin joku näki koko elämänsä aikana”, Mäenpää vertaa.

Pornoriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus samaan tapaan kuin esimerkiksi peliriippuvuus. Addiktiosta haetaan aivoille dopamiini­ryöppyä, ja toleranssin kasvaessa riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa tarvitaan yhä enemmän, jotta sillä olisi sama vaikutus kuin alussa.

Pelkkä seksikuvaston yleistyminen ei ilmiötä selitä, vaan usein taustalla on myös psykologisia tekijöitä. Ihminen ei ole esimerkiksi oppinut käsittelemään negatiivisia tunteita lapsuudessa.

Riippuvuus voi myös olla heijastusta omista traumaattisista kokemuksista esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrina.

Joskus addiktio voi myös seurata toista. Esimerkiksi nettiporno­riippuvuus on voinut syntyä, kun ihminen on yrittänyt löytää korvaavaa toimintaa ongelmalliselle päihteiden käytölleen.

Läheisille porno- tai seksi­riippuvuus voi paljastua sattumalta ja yllättäen. Se on usein parisuhteelle suuri kriisi, eikä luottamus palaudu helposti.

Kun toisen pitkään salaama toiminta paljastuu, se voi johtaa siihen, että kumppanilla on jatkuvasti tuntosarvet ylhäällä mahdollisia riippuvuuden merkkejä havainnoiden.

”Jos ihminen on esimerkiksi käyttänyt seksipalveluja kodin ulkopuolella, niin kumppani saattaa miettiä aina kun hän ei ole kotona, että onko toinen taas niiden parissa”, Mäenpää antaa esimerkin.

Parisuhteessa porno- tai seksi­riippuvuudesta voi näkyä merkkejä silloinkin, kun asia ei ole vielä paljastunut kumppanille. 

Kun esimerkiksi pornon katselusta tullut hyvä olo on haihtunut, riippuvainen kokee usein häpeää ja saattaa hyvitellä asiaa eri tavoin.

”Kumppani saattaa sitten ihmetellä, että kun toinen ensin oli häntä kohtaan etäinen, niin hän yhtäkkiä onkin rakastava ja huomioiva”, Mäenpää sanoo.

Parisuhteen toinen osapuoli saattaa myös syyttää itseään tilanteesta. Koska aihe koetaan häpeälliseksi ja seksiin liittyvät asiat suhteen sisäisiksi asioiksi, voi olla vaikea löytää ihmistä, jolle asiasta voisi puhua ja helpottaa omaa ahdistustaan.

”On tosi tärkeää, että myös puoliso saa tietoa riippuvuudesta. Tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta saa tietää, millaisia taustatekijöitä on olemassa, eikä tarvitse lähteä itseään syyttämään”, Mäenpää sanoo.

Pitääkö porno­riippuvaisen sitten lopettaa kokonaan pornon katselu tai seksi­riippuvaisen ryhtyä selibaattiin? Sekin on asia, joka riippuu ihmisestä itsestään ja siitä, millainen elämäntilanne ja arvot hänellä on.

Mäenpää sanoo, että monesti jo ongelman tuominen valoon esimerkiksi tukiryhmässä helpottaa asian käsittelyä ja pahaa oloa.

Siellä mietitään esimerkiksi sitä, että kun impulssi vaikkapa porno katsomiseen tulee, onko jotain muuta vaihtoehtoa, joka voisi tuoda elämään samaa iloa ja helpotuksen tai stressin laukeamisen tunnetta, jonka riippuvainen on tottunut saamaan pornosta.

On henkilökohtainen päätös, miten toimii sitten, kun toipuminen on käynnissä. Jos esimerkiksi pornon katsominen johtaa automaattisesti riippuvuus­käytökseen palaamiseen, voi olla viisasta kokeilla sitä, että on kokonaan siitä erossa.

Lisäksi etsitään myös sitä, miten elämään saisi lisää positiivista seksuaalisuutta, ja voiko kiihottumisen tunnetta oppia löytämään muunkin kuin pornon kautta.

Riippuvuuteen liittyy monesti toleranssin kasvaminen, eli se, että pikkuhiljaa hakeudutaan katsomaan enemmän ja kovempaa pornoa, kun ”tavallinen” ei enää tunnu missään.

Toipumisryhmissä on Mäenpään mukaan armollinen ilmapiiri ja niihin voi tulla omana itsenään. Mukana on kaikenikäisiä parikymppisestä 60-vuotiaaseen. Ryhmiin tulevat ihmiset ovat hänen kokemuksensa mukaan motivoituneita muutokseen, ja monesti myös puoliso tietää riippuvuudesta ja tukee heitä.

”Ihmisen toipumiseen kuuluu se, että retkahduksia voi tulla, mutta niitä ei nähdä niin, että, peli olisi pelattu vaan päinvastoin, niistä voi oppia”, Mäenpää sanoo.