Outi Mäkinen, 31

”Olin Uudessa-Seelannissa puolitoista vuotta sitten, kun korona iski. Jäimme puolisoni kanssa sinne jumiin neljäksi kuukaudeksi. Olin jo ottanut töistä lomaa tuumaustaukoa varten, mutta silloin päätin, että hyppäisin yrittäjäksi. 

Nyt olen ollut yksinyrittäjä melko tarkalleen vuoden. Olen pitänyt lomaa jo kaksi kuukautta ja tehnyt töitä keskimäärin 30 tuntia viikossa.

Työurani aikana tein paljon ylitöitä. Ei siinä mitään, mutta halusin päätöksen niistä itselleni. Tein töitä jo opiskeluaikoina, ja valmistumisen jälkeen menin töihin kasvuyritykseen. Lopulta olin operatiivinen johtaja. 

Oma yrittäjyys muhi pitkään mielessä. Syitä siihen olivat simppelisti työtunnit ja sijainti. Olen aina ajatellut, että optimoin elämänlaatua, en tulotasoa. Se rakentuu siitä, millaista työtä teen, mistä käsin ja milloin pidän lomaa.

Jos tiedossa on kiva reissu, tahdon mennä. 

Pelkäsin etukäteen, että yritys ei lähdekään liikkeelle. Mutta kun päätös oli tehty, kaikki tapahtui nopeasti. Olin valmistautunut vararahastolla, eli en ollut hullunrohkea. Projektit lähtivät kuitenkin rullaamaan saman tien. 

Ensimmäinen tilikausi on vielä kesken, mutta jo nyt tiedän, että tulen tienaamaan enemmän kuin palkkatyössäni esihenkilönä, tai vähintään yhtä paljon. 

Onnistumisen edellytys on fokus. Ei kannata rönsyillä. Jos koko ajan opettelee uutta, ei pakka pysy kasassa. 

Oman osaamiseni ydin on kasvuyritysten henkilöstöhaasteissa ja rekrytoinnissa, ja niihin myös yritykseni keskittyy. Jos asiakkaan tarve ei ole yritykseni ydintä, olen kieltäytynyt, vaikka olisin osannut hoitaa homman hyvin. 

Vaatii valintoja ja itsekuria, että paketti toimii. Minulla on esimerkiksi neljän päivän sääntö, josta pidän kiinni: teen vain neljä asiakaspäivää viikossa. Kun kalenteri on täynnä, välitän pyynnöt verkostoilleni. En haali jokaista kiinnostavaa projektia, joka eteen tulee.

Kun perjantai on aina vapaa, voin ottaa rennosti tai tehdä silloin yli jääneitä töitä siinä tapauksessa, että niitä on syntynyt. Ylitöiksi ne eivät valu. 

Tärkeää on, että luo itselleen rutiineja ja automaatiota. Olen tehnyt sopimuspohjat ja muut huolellisesti valmiiksi, ettei minun tarvitse aina aloittaa nollasta. 

Myös kokemus auttaa. Usein samat ongelmat toistuvat. Jos olen selvittänyt työjuristin kanssa jotain kysymystä tuntitolkulla, seuraavaksi saman asian ratkominen on jo helpompaa. 

Kuluni ovat pienet, lähinnä läppäri ja puhelin. Päätin myös heti, että ulkoistan kirjanpidon. Siihen minulla ei ollut osaamista eikä mielenkiintoa. Yrittäjän eläkevakuutusta olen maksanut aika reippaasti. Ostan ajatuksen, että se on nimenomaan vakuutus. Lisäksi sijoitan. 

Työsuhteessa ja yrittäjyydessä henkinen kuorma kasautuu eri tavoin. Nyt kuorma tulee siitä, että eurot on saatava tilille, eikä huonoja viikkoja ja kuukausia voi olla.

Ihanaa vaihtelua on, etten ole esihenkilö. On siinäkin puolensa, mutta nyt keskityn siihen, mitä voin itse saada aikaan. 

Oli turha pelko, että arki olisi yksinäistä. Olen saanut ympärilleni monia tiimejä. Asun Helsingin Töölössä, ja teen joskus töitä coworking-tilassa. Välillä olen asiakkailla. 

En suosittele tätä kaikille. Omalta alalta on oltava substanssiosaamista, ja sille on oltava kysyntää. On oltava oma-aloitteinen, eikä ihmisten lähestymistä tai uusien asioiden kokeilua voi jännittää. Systemaattisuuttakin tarvitaan. Itse pidän kalenterini ja projektisuunnitelmani järjestyksessä. 

Suurimmat yksinyrittämisen virheet liittyvät usein arvioihin työajasta: aikaa meneekin oletettua enemmän siihen, että tekee työn hyvin. Liikoja lupailemalla ampuu itseään jalkaan. Sitä voi taklata läpinäkyvyydellä ja yrittämällä hallita odotuksia. 

Olen ollut onnekas. Olen saanut tehdä makeita projekteja ja oppinut enemmän kuin koskaan.

Nyt arkeni on joustavaa. Voin halutessani aamulla urheilla ja tehdä illalla töitä tai toisinpäin. Olen ollut viikkoja mökillä Vierumäellä ja talvella olimme pari kuukautta Lapissa. Lumilautailin melkein joka päivä. 

Ystäville ja läheisille on enemmän aikaa. Puolisoni kanssa olemme muun muassa alkaneet kokkailla enemmän ja syödä kasvisruokaa. Kokonaisuus elämässä tuntuu olevan tällä hetkellä hanskassa.” 

Eetu Karppanen, 31

”Vuodet ennen yksinyrittäjyyttä kehitin Kekäle-vaateketjun verkkoliiketoimintaa. Työ oli vapaata ja kiinnostavaa, mutta olo oli lopulta ontto. Muut olivat määritelleet sen raamit. 

Olen ollut töissä 18-vuotiaasta ja kokeillut huonolla menestyksellä valkokauluskonsultin työtäkin. Vuonna 2016 aloin tehdä sivutoimisesti verkkokauppaa, sillä tahdoin kokeilla, saanko siitä kannattavaa bisnestä. Myin verkossa aurinkotuotteita. Liikevaihto kasvoi viimeisenä vuotena yli sataan tuhanteen, mutta se oli koko ajan vasemmalla kädellä tehty sivutyö, oma oppikouluni verkkokaupasta. 

Muutama vuosi sitten päivätöiden operatiivisen arkipäiväisen tekemisen vastuu alkoi painaa. Halusin päästä irti siitä, että joku muu voi varastaa kalenteristani aikaa. 

Aloin miettiä, miten voin tienata hyvin, tehdä fiksun määrän työtä, tehdä juuri sellaista työtä, jota rakastan, ja tehdä sitä yksin. 

Olin jo aiemmin ollut kiinnostunut yksinyrittäjyydestä osana työn murrosta. Teknologian avulla elantonsa voi saada niin monista asioista, joiden tekemistä rakastaa muutenkin.

Yhdysvaltalainen Tim Ferris on kirjoittanut neljän tunnin työviikosta. Se ei ole ollut tavoitteeni. En tahdo automatisoida kaikkea ja päästä eroon työnteosta kokonaan, sillä tämä työ on myös intohimoni. 

Kirjoitin kerran taulukon, johon pisteytin, mikä minua kiinnostaa. Keskeinen tulos oli, että minua kiinnostaa liiketoiminta. Olen siis luonnollisen kiinnostunut siitä, mitä teen. Kun ihmiset kysyvät, mitä harrastan, sanon, että harrastan bisnestä. 

Oma ammatillinen perustani on, että olen kiinnostunut. Luen artikkeleja netistä ja sovellan niitä. Aika moni asia lopulta selviää, kun on tiedonjanoinen, googlettaa englanniksi ja etsii tuekseen oikeat ja avuliaat vaikuttajat tai yhteisöt.

Kun päätin, että haluan yrittää, aloin miettiä, mikä on syvä substanssini, asia, jonka osaamisesta minulle on maksettu ja jonka tekemisestä nautin. 

Tärkeintä on ymmärtää, miten voi synnyttää arvoa muille. Monenlaisella kiinnostuksenkohteella on globaalissa maailmassa riittävään monille arvoa, ja niille löytyy myös maksaja. Esimerkiksi Leipäpajan Eliisa Kuusela tekee sen hapanjuurileipomisella. 

Ryhdyin riippumattomaksi verkkokauppakonsultiksi. Olin nähnyt verkkokaupan kasvun pienestä miljooniin euroihin, ja siihen asiantuntemukseni nojaa. Kun lähdin yrittäjäksi, huomasin, että olin puolivahingossa onnistunut rakentamaan itselleni verkoston ja tukun puolilämpimiä liidejä. 

Tein karkean vuosibudjetin ja laskin menoni. Arvioin, kuinka paljon minun täytyy laskuttaa, jotta katan ne. Lopputulos oli, että minun pitää myydä omaa osaamistani järkevällä päivähinnalla 6–7 päivää kuukaudessa saadakseni samat tulot kuin aiemmin. 

Teen kyllä nyt töitä noin 30 tuntia viikossa, mutta siitä puolet on tavoitteetonta kirjoittamista, koska se on minulle tärkeää. 

Kun tietotyöläinen lähtee yksinyrittäjäksi, asiakasmäärän on oltava riittävän pieni, jotta homma ei hajoa. Uhkana on, että haalii aluksi asiakkaita paniikissa. Vaatii fokusta ja itsekuria valita juuri ne oikeat. 

Olen valikoiva siitä, mitä teen ja kenen kanssa. Yleensä ymmärrän vartissa, puhummeko yhteistä kieltä ja mitkä ovat molemminpuoliset odotukset. 

Olen kurinalainen. Kirjaan ylös kaikki tunnit, vaikka minun ei tarvitsisi tehdä sitä kenellekään muulle. Tahdon nähdä ja ymmärtää, mihin aikani menee. Hukkamerkintä tarkoittaa, että olen vaan pyörinyt somessa. 

En sovi palavereja aamupäivälle, koska haluan tehdä sillä ajalla jotain tuottavaa ja järkevää. Ajattelen ja kirjoitan, ja vältän tekemästä sälää taikka tilkkua.

Tälle toukokuusta alkaneelle tilikaudelle laskutusta on tulossa 65  000 euroa. Kuluja ovat yrittäjän eläkevakuutus, vapaaehtoiset vakuutukset, puhelin ja netti. Yrittäjän eläkevakuutusta maksan moninkertaisesti minimiin nähden siltä varalta, että minulle sattuisi jotain. Lisäksi sijoitan yhtiöni kautta. Tarkoitus on pelata vähän pidempää palloa. 

Aion katsoa tätä kuviota ainakin kolmisen vuotta. Minun on ansaittava sama tai enemmän tekemällä vähemmän työtä. Tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa voin valita, pyrinkö tuplaamaan tulot entiseen vai vaihdanko ne vapautuneeseen aikaan. Osan tuloista on oltava passiivista niin, että tehtyjen työtuntien määrä pienenee.

Jos minulla olisi työntekijä, tulisi kaikkea mietittävää. Se veisi riippumattomuutta, kun pitäisi kattaa jonkun muunkin kulut. Olenkin miettinyt, miten voin yksinyrittäjänä monistaa omaa aikaani. Mikä olisi sellaista tulovirtaa, joka ei vaadi jatkuvaa läsnäoloa?

Uutta vapaa-aikaa vietän vaimoni kanssa kotonani Helsingissä. Nyt olen lähdössä isoäidin luokse Kuhmoon perhokalastamaan ja kirjoittelemaan. Oman yrittäjyyteni ansiosta voin vielä neljän viikon loman jälkeen ottaa vielä vapaata ja aikaa luovalle työlle. Otan mukaan viisi kirjaa, olen isoäidin kanssa ja saunon. Perhokalastajana olen susipaska, mutta nyt yritänkin löytää ne asiat, joiden parissa viihdyn. Se onkin aika jännä juttu: mitä kaikkea oikein haluan tehdä, kun aikaa on? Mikä on merkityksellistä ja tyydyttävää?

Uskon, että koronan jälkeen moni muu miettii samaa kuin minä. Moni on voinut rakentaa itselleen kultaisen vankilan, koska ei ole osannut kyseenalaistaa elämäänsä.”

Aki Koskinen, 41

”Ajauduin palkkatyöstä yksinyrittäjäksi ja konsultiksi vähän vahingossa. Olin aiemmin esimerkiksi Nokialla. Minulla ei ollut mitään suurta suunnitelmaa, näin vaan pääsi käymään. Nyt työntekijän asema vieroksuttaa.

Olen aiempaa vapaampi. Vastuut ovat juuri ne, mitä parin sivun sopimukseen on neuvoteltu. Sen ulkopuoliset asiat voimme sopia, miten haluamme. Se on aina onnistunut hyvässä hengessä. Olen voinut ilmoittaa esimerkiksi loma-aikani melko vapaasti, eikä minun tarvitse miettiä, paljonko lomia on kertynyt. Olen lomaillut vähintään sen verran kuin ennen, mutta en ole suoraan sanottuna edes lomiani laskenut. 

Teen nyt 30-tuntista työviikkoa. Ruuhkavuodet osoittivat, että 37,5 tuntia viikossa oli minulle liikaa. Sanoin asiakashankintaani hoitavalle Talentedille, että seuraavassa projektissa tahdon vähemmän viikkotunteja. Asiakkaalla sattui olemaan ihan sama toivomus. 

Tulotasoni on silti yksinyrittäjänä sama tai parempi kuin palkkatöissä. Jos vertaan tulotasoani diplomi-insinöörin keskipalkkaan, pystyisin nostamaan itselleni vähintään sen summan palkkana ja hoitamaan samalla eläkemaksuni kunnolla. Tällä hetkellä nostan palkkaa hieman vähemmän ja sijoitan sitten enemmän. 

Eläkejärjestelyni olen rakentanut itse. Työntekijällä ei ole vaihtoehtoja, mutta yksinyrittäjänä olen voinut vapaammin valita, laitanko rahani valtion ’pyramidihuijaukseen’. Yrittäjän eläkevakuutusta maksan aika lailla minimin, mutta minulla on sekä henkilökohtaisia että yrityksen kautta tehtyjä sijoituksia. Vuosien päästä näen, mikä oli järkevää. 

Työkseni teen ohjelmistokehitystä. Arjen työviikkoni ei juuri eroa palkkatyöstä. Työt olleet ammatillisessa mielessä kiinnostavia. Näitä töitä voisi tehdä täysin etänä, mutta olen tykännyt työskennellä asiakkaan toimistolla. Näen töissä oman alan ammattikuntaa, joista on tullut tiimikavereita. Kotona minulla on kunnon työpiste. 

Yksi tärkeä tekijä järjestelyni onnistumisessa on se, että asiakkaani ovat pitkäaikaisia. Minulla on nyt kolmas asiakas yhdeksän vuoden aikana. En ole joutunut käyttämään aikaani myyntityöhön. Viimeisen viiden vuoden aikana tälle alalle on tullut myös yrityksiä, jotka hoitavat freelancerien asiakashankinnan. Toimin itsekin nyt sellaisen kautta. Siksi valtaosa tunneistani on laskutettavaa asiakastyötä.

Koska minulla on kirjanpitäjä, hallintoonkin menee aikaa vain joitain tunteja kuukaudessa. Lähinnä pitää muistaa maksaa oma palkkansa. 

Sijoitan pitkällä tähtäimellä, ja ehkä lopettelen joskus töiden tekemisen hiljalleen ja elän sijoituksillani. Teen silti töitä sillä mielellä, että näin jaksan työskennellä loppuelämäni. En tahdo elää ajatellen, että vitsi, kun tämä oravanpyörä loppuisi. Töissä on oltava mukavaa joka päivä.

Töistä vapautuvan ajan käytän seitsemänvuotiaan lapseni kanssa olemiseen ja harrastamiseen, kuten iltarasteihin. Elämä on kivasti tasapainossa. En usko, että palaan täyteen työviikkoon. En suoraan sanottuna usko, että siten saisin edes nykyistä enempää aikaan, vaikka kuinka teeskentelisin. 

Minulle on jaettu hyvät kortit. Totta kai eri aloilla mahdollisuudet ovat erilaiset. Kaikki eivät tietotekniikan senioritekijöitä, joista firmat kilpailevat, joten en voi jaella neuvoja muille. 

Jos ryhtyy yksinyrittäjäksi, omalle osaamiselle on siis oltava kysyntää. Mutta sen lisäksi kannattaa miettiä, sopiiko tämä itselle. Esimerkiksi konsultin irtisanomisaika voi olla puoli minuuttia. Oletko valmis luopumaan työterveyshuollosta ja muista työsuhteisen palveluista ja hoitamaan ne itse? On tunnettava hyvät ja huonot puolensa ja tultava itsensä kanssa toimeen. 

Pikkujouluja ei yksinyrittäjänä pääse viettämään. Olen kyllä miettinyt, että pitäisi joskus järjestää sellaiset.”