Venäjän presidentti Vladimir Putin on tunnettu siitä, ettei hän käytä älypuhelinta. Hän ei myöskään tunne internetiä. ”Ei minulla ole aikaa seurata sitä”, Putin sanoi viime joulukuussa Venäjän teollisuusväen ja yrittäjien kongressissa. 

Putin ei siis kaiketi henkilökohtaisesti todellakaan seuraa sosiaalista mediaa eikä hän someta, toisin kuin jotkut jotkut hänen ympärillään (Dmitri Medvedevin tyylistä huomioita pian).

Venäjällä ei ole riippumatonta mediaa, ja tämä tarkoittaa sitä, ettei Venäjällä ole virallisesti rekisteröityjä uutismedioita, jotka eivät olisi Putinin kontrollissa. Vapaa journalismi on tukahdutettu tai lähtenyt maasta.

Mutta koko internetiä ja sosiaalista mediaa Kremlkään ei pysty kontrolloimaan.

On siis epäselvää, kuinka tietoinen ”bunkkerin pappa” eli Putin lopulta on siitä, millaisia näkökantoja internet ja sosiaalinen media tarjoavat hänen johtamansa maan kansalaisille. 

Venäjällä on noin 140 miljoonaa asukasta, ja arvioiden mukaan jo sata miljoonaa heistä käyttää internetiä säännöllisesti. Sosiaaliset mediat ovat suosittuja, tietenkin.

Tiktok ja Youtube ovat toimineet koko hyökkäyssodan ajan, ja ne ovat leikkikenttiä varsinkin nuorille.

Tietyt Kaliforniassa kehitetyt somepalvelut blokattiin maaliskuun jälkeen, mutta monet ihmiset käyttävät niitä yhä VPN-yhteyden kautta. Instagram oli kevääseen 2022 saakka kaikkein suosituin sosiaalinen media Venäjällä. Sitä käytetään hyvännäköisten ja tunteellisten asioiden ilmaisemiseen, sanoisin. Facebookissa taas jaetaan henkilökohtaisia ajatuksia. 

Twitter ei näytä kiinnostavan Venäjällä juuri lainkaan, mutta tämä voi johtua siitä, että uutistarjonnan ja poliittisen viestinnän ykkönen on Venäjällä Telegram, venäläisten oma somepalvelu. 

Edellinen virke todellakin on paradoksaalinen. Telegram on venäläisittäin hämmästyttävä palvelu. 

Telegram lanseerattiin Pietarissa vuonna 2013. Sen kehitti Pavel Durov, sama mies, joka oli vuonna 2006 perustanut VKontakten eli venäläisen version Facebookista.

Telegramia on vaikea verrata muihin sosiaalisiin medioihin. Käyttötavaltaan se on sekoitus yksityistä ja ryhmäviestintää, vähän kuin Messenger, Whatsapp ja Instagram yhdessä. Se toimii hyvin kuvien ja videoiden lähettämiseen.

Sisällöt ovat omanlaisensa soppa. On yksittäisiä ihmisiä, viranomaisia, yrittäjiä, poliitikkoja, aktivisteja, hallinnonaloja, järjestöjä, propagandisteja, sanomalehtiä, mediakonserneja, kuluttajia, intressiryhmiä… Omia näkemyksiä ja ammatin puolesta postattuja. On suljettuja ja avoimia kanavia. Eikä ole ihan yksinkertaista löytää haluamaansa: hakukone on huono ja kanavia valtavasti. 

Helmikuun 2022 jälkeen Telegramista on tullut vielä aiempaakin merkillisempi keitos. Siitä tuli myös ”sotasome”. 

Telegram on nyt Venäjän suosituin sosiaalinen media. Sillä on eri mittausten mukaan 500–700 miljoonaa aktiivista käyttäjää kuukausittain, ehkä 50 miljoonaa päivittäin.

Z-väellä on Telegramissa omat kanavansa. Kun puhutaan esimerkiksi venäläisistä ”sotabloggaajista” tarkoitetaan juuri telegrammaajia. 

Pro-Ukraina-väellä on omat kanavansa. 

Joskus nämä sekoittuvat, ja sometaistelujen jälki on rumaa.

Sana on vapaa.

Ja sehän tässä on hämmästyttävää. Vaikka käyttäjät eivät olisi vapaita Venäjän hallinnon kontrollista, Telegram on. 

Sivusto nimeltä Top30.ru mittaa Telegram-menestystä. Kuinka paljon kanavalla on kulloinkin seuraajia, miten se sijoittuu muihin verrattuna? 

Katsotaan siis, ketkä ovat kärkikolmikossa lokakuun toisella viikolla.

Sija 1. Kaikkein suosituin Telegram-kanava on Tšetšenian tasavallan johtajalla Ramzan Kadyrovilla. Seuraajia on noin kolme miljoonaa. Se on vähän Venäjän väestön kokoon verrattuna merkittävä määrä muihin Telegram-kanaviin verrattuna. Kadyrovin sisällöt leviävät tietenkin muuallekin.

Sija 2. Toiseksi suositummalla tilillä on ukrainalainen tekijä. Hänkin edustaa Venäjän hallinnolle myönteistä kantaa. Hän on ”riippumattomaksi sotabloggaajaksi” itsensä esittelevä Juri Podoljaka. 

Sija 3. Kolmanneksi tulee vastapuoli, Ukrainan puolella oleva uutiskanava nimeltä Truha. Sen viesteistä noin puolet on kirjoitettu venäjäksi ja puolet ukrainaksi.

Nämä kanavat edustavat niin valtava asiaa venäläisessä verkkoyhteisössä, että en onnistu kuvailemaan niistä yhdellä istumalla. 

Keskityn nyt ykköseen ja kerron myöhemmin julkaistavassa kirjeessä kahdesta seuraavasta. 

Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrov ei ole vain uskollinen. Hän osoittaa täydellistä omistautumista. Somesta seurattuna se näyttää usein aika teatraaliselta mutta silti suuren ja ammattitaitoisen mediakoneiston tuottamalta.

Sisältö päivittyy jatkuvasti. Se näyttää ”isänmaallisia” videoita, jotka postataan tietysti muihinkin Kadyrovin somekanaviin. Ne ovat patrioottisia musiikki- ja julistusvideoita: niihin on luotu videoeditoimalla maisemia, joissa on tuhansia vahvoja miehiä sotilasunivormuissa kaikentyyppisine aseineen. Sotakalustoa riittää. Myös hunnutetut naiset ovat valmiudessa. Leikkaus Kadyrovin puheeseen: hän on tämän luodun maailman valtias. Katsokaa vaikka tämä tuore video. Ideasta saa kiinni, vaikka ei osaisi venäjää. 

Telegram-kanavalla huomio kiinnittyy tietysti myös profiilikuvaan. Se muutettiin pian hyökkäyssodan alettua, ja nyt tilaajat saavat nauttia Vladimir Putinin kuvasta, jota ympäröi kunniaseppele, jonka alla on numero 1. 

Kanavalla on myös motto: Ahmat merkitsee voimaa. Ahmat on Ahmat Kadyrov, Tšetšenian edellinen presidentti ja Ramzanin isä, joka surmattiin voitonpäivän paraatissa vuonna 2004. Nykyisin Ahmat on jonkinlainen symbolinen nimi Tšetšeniassa. Se sopii kaikille sotilasyksiköistä jalkapalloseuroihin.

Kadyrovin somen haltuunotto voi olla merkittävää myös seuraavasta syystä: viidenkymmenenyhden suosituimman telegrammaajan joukossa on vain kaksi korkea-arvoista venäläispoliitikkoa.

Kadyrov on ykkönen. Dmitri Medvedev on sijalla 51. 

Medvedev on tehnyt Telegramissa hämmästyttävän tyylinmuutoksen. Jos Telegram-Medvedeviä vertaa mielikuvaan presidentti-Medvedevistä vuosina 2008–2012, ei voi välttyä käsitykseltä, että kyseessä on täysin eri henkilö. 

Telegram-Medvedev käyttää enemmän kirosanoja kuin keskimääräinen rap-artisti. Hänen karkeissa ja loukkaavissa viesteissään vihaa jaetaan tasapuolisesti Ukrainalle ja lännelle. Postaukset ovat satunnaisia ja epäjohdonmukaisia ja katoavat joskus hyvin pian julkaisemisen jälkeen. 

Medvedevin kanavalla on 870 000 seuraajaa. Venäjän parlamentin alahuoneen duuman puhemies Vjatšeslav Volodin tulee vallanpitäjistä Telegram-suosiossa mitattuna seuraavana, hänellä on vähän yli 570 000 seuraajaa ja sijoitus lähellä sadanneksi suosituinta. Volodinin viimeisimpiä postauksia on Putin-kuvien kokoelma, joka julkaistiin presidentin syntymäpäivänä otsikolla ”On Putin – on Venäjä”.

Voiko somesuosion Venäjällä ”hoitaa” niin kuin muitakin asioita Venäjän eliitin parissa voi? 

Klikataan Jevgeni Prigotzinin kanavalle. Hän on epävirallisten tietojen mukaan Kadyrovin toveri niin kutsutussa ”sotapuolueessa”.

Lue lisää: Putinko syrjäytettäisiin? Toiveajattelua

Omalla kanavallaan hän pyrkii kätkemään itsensä ja antaa viestintäosastonsa postata puolestaan (Telegramissa hyvin maltillinen noin 77 000 seuraajan määrä.) 

Mutta sitten tulevat nämä muut mahdolliset tavat toimia.

Prigoži tunnetaan myös "trollitehtaan johtajana”, ja hänen yritysimperiumistaan on johdettu yhteys vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ja vuoden 2018 välivaaleihin vaikuttamiseen. Hänen imperiumiinsa kuuluu Patriot-media, joka onkin melkoinen somevaikuttaja. Prigožinin uskotaan toimivan monien keskeisten Telegram-kanavien taustalla. 

Mitään näistä yhteyksistä Prigožiniin ei tietenkään koskaan Venäjällä ole vahvistettu, ja aina hän on pystynyt kiistämään osallisuutensa.

Prigožiniin liittyvien kanavien tekijöitä pidätettiin elokuussa. Miksi ja kenen käskystä, se oli epäselvää, mutta kaiken tulkittiin olevan osa Venäjän sisällä käytävää uutissotaa. 

Viimeisin näytöstaistelu oli lokakuun alussa, kun suosittu nettimedia Rybar julkaisi videon, joka keräsi lähes miljoona katselukertaa jo alle vuorokaudessa.  

Postatulla videolla on kymmeniä aseistettuja miehiä. He väittävät kuvaavansa itseään jossakin Belgorodin seudulla, siis Venäjällä, mutta aivan lähellä Ukrainan rajaa. Heidät on koottu liikekannallepanossa, ja he kertovat eläneensä ”viikon eläimellisissä oloissa” ja ostaneet itsellensä univormut ja ruokaa. Miehillä on ladatut aseet, ”jotka eivät kuulu kenellekään”. He sanovat olevansa valmiita taistelemaan, mutta ovat menettäneet kaikki yhteytensä. 

Videon teksti on suorasukainen: ”Tämä on seurausta systemaattisista ongelmista puolustusministeriössä.” Sanat ”systemaattisista ongelmista” on isoilla kirjaimilla.

Suurin osa videon miehistä on jostakin syystä naamioituna. Oman vaatimaton arvioni oli, etteivät he näytä siviileiltä, jotka on koottu liikekannallepanossa. Valtionmedioissa oli videosta ristiriitaisia tietoja. 

Yhdysvaltain kongressin rahoittaman Radio Free Europen / Radio Libertyn toimittaja teki videosta perehtyneempiä huomioita: yhdellä videon miehistä on hihassaan merkki, joka näyttää Prigožinin Wagner-joukkojen tunnukselta. Siis yhdellä näistä videon heitteille jätetyistä mobilisoiduista miehistä, puolustusministeri Sergei Šoigu alaiseen ryysyiseen sotaväkeen joutuneista sotilasparoista, oli jostain syystä Prigožinin julmanviilatun palkka-armeijan merkki.

Kohta Moskovan poliisi pidätti miehen, joka tiettävästi työskentelee Prigožinille ja ylläpitää useita Telegram-kanavia, jotka ovat loanneet puolustusministeri Segei Šoigua sekä duuman puhemiestä Vjatšeslav Volodinia.

Radio Free Europen / Radio Libertyn toimittaja on tehnyt paljon muitakin Twitter-huomioita mobilisoiduista venäläisistä. Vaikuttaisi siltä, että vaikka liikekannallepano on kaoottista, venäläismiehiä on myös varsin hyvissä oloissa koulutettavina. Videoihin ei voi luottaa.

Millaisesta somevaikuttamisesta tässä on kyse?

Rybarilla on Telegramissa toista miljoonaa seuraajaa. Se sijoittuu suosiolistalla sijalle 34. Rybar tarkoittaa suomeksi kalastajaa, ja kuvauksensa mukaan kanava ”pyydystää kiinnostavia aiheita raa’an informaation valtamerestä”. Kanava on ilman muuta isänmaallinen. Ukrainalaisia kutsutaan joskus natseiksi, mutta valokeilassa ovat kuitenkin myös Venäjän armeijan möhläykset. Tarkemmin sanottuna Venäjän ylimmän sodanjohdon ja asevoimien rakenteellisen tason möhläykset. 

Onko Prigožin tällaisen narratiivin taustalla?

Siihen tuli ”selvyys” Prigožinin omassa somessa. Hänen lehdistöosastonsa postasi lausunnon, jossa kerrottiin, että Prigožilla eli ”Jevgeni Viktorovitšilla” ei ole mitään tekemistä sen paremmin kyseisen videon kuin Rybar-kanavankaan kanssa.

Bunkkerin papalla, joka ei käytä älypuhelimia eikä somea, on paljon kaltaisiaan venäläisessä iäkkäämmässä väestössä. 

Heidän voi olla vaikea ymmärtää, mitä ihmettä somessa tapahtuu. Jos he näistä somesodista ja sotasomesta tietävät tai tajuavat mitään. 

Kirjeitä Venäjältä -sarjassa Helsingin Sanomiin kirjoittaa pietarilainen toimittaja Mihail ja moskovalainen kulttuurialan ammattilainen Jan. Heidän oikeita nimiään ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille Venäjällä nyt uhka, joka voi johtaa pidätykseen tai vankeuteen. Jutut kootaan ja tiedonhankintaa tehdään myös HS:n toimituksessa. Tuotanto ja editointi: Tuija Pallaste / HS