Mitä etsimme, kun haemme kumppania?

Itseämme muistuttavaa ihmistä.

”Ihmisellä on sellainen peruspariutumispiirre, että tykkäämme samanlaisuudesta eli etsimme itsemme kaltaisia ihmisiä”, sanoo mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen Helsingin yliopistosta.

Pariskunnat muistuttavat tutkimusten mukaan toisiaan monilta ominaisuuksiltaan: erityisesti yhteiskunnallisen asemansa, koulutustasonsa, asenteidensa ja arvojensa suhteen, mutta jossain määrin myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan ja käyttäytymiseltään. 

Paljon kouluja käyneellä on taipumus valita kumppanikseen koulutettu ihminen, tupakoiva hakeutuu tupakoijan seuraan ja tarkkaavuushäiriöinen toisen adhd-yksilön.

Näin väittävät käyttäytymisgenetiikan tutkijat, jotka ovat selvittäneet, kuinka erilaisia tai samankaltaisia keskenään pariutuneet tai jälkeläisiä saaneet ihmiset ovat piirteiltään.

Parit voivat toki myös alkaa ajan mukana muistuttaa toisiaan, mutta periytyvyystutkimuksen viime aikojen löydökset kertovat, että ihminen suosii pariutuessaan tiettyjä omia piirteitään myös kumppanillaan. 

Joissakin yksittäisissä poikkeuksissa, kuten tietyissä immunologisissa tekijöissä, ihminen etsii vastakohtaa, Keski-Rahkonen sanoo.

”Mutta jos pitää oikein karkeasti vetää linjaa, niin pidämme siitä, että ihminen on suhteellisen samantyyppinen kuin me itse tai oman kokemuspiirimme rajoissa.”

Aluksi kiinnitämme huomiota varsinkin ulkoiseen olemukseen.

”Ihmisen aistit ja erityisesti näköaisti ovat halun ja mielenkiinnon syntymisessä tosi hallitseva roolissa”, sanoo Keski-Rahkonen, joka on psykiatri ja epidemiologi sekä eurooppalaisen seksuaalilääketieteen erityispätevyyden saanut seksuaaliterapeutti. 

Vastapuolen on oltava omissa silmissämme jollain tavalla viehättävä ennen kuin  arvioimme hänen muita ominaisuuksiaan. 

Pituus ja paino vaikuttavat parinvalintaan, suomalaiset periytyvyystutkijat raportoivat jo parikymmentä vuotta sitten. Pariutuneet ihmiset muistuttavat toisiaan selvästi satunnaisia valittuja kumppaneita enemmän.

Lukuisten muiden tutkimusten perusteella kasvoissa viehättävinä piirteinä pidetään yleensä symmetrisyyttä ja keskivertoisuutta. Keskivertoisuus viittaa siihen, miten läheisesti kasvot muistuttavat jonkin väestön enemmistön kasvonpiirteitä.

Miehillä on tutkimusten mukaan taipumus painottaa fyysistä viehättävyyttä sekä lyhyt- että pitkäaikaisen kumppanin etsinnässä. Lisäksi he etsivät usein itseään nuorempaa kumppania. 

Naiset taas näyttävät suosivan samanikäisiä tai vanhempia kumppaneita. He myös painottavat taloudellisia näkymiä enemmän kuin miehet. 

Evoluutiopsykologit ovat selittäneet eroja sillä, että fyysisesti viehättävä ja nuorempi kumppani takaisi miehille todennäköisemmin hyvät mahdollisuudet saada jälkeläisiä. Naisten on ajateltu painottavan kumppanin nykyistä ja tulevaa taloudellista menestystä sekä samaa tai vanhempaa ikää siksi, että ne tarjoaisivat jälkeläisille paremmat mahdollisuudet selviytyä ja menestyä.

Keski-Rahkonen suhtautuu evoluutiopsykologisiin selityksiin varauksella. 

Evoluutiopsykologiassa esitetään usein menneistä ajoista väittämiä, joita on vaikea todentaa. Myös sukupuolten yhteiskunnallinen ja taloudellinen eriarvoisuus sekä kulttuurien moninaisuus unohtuvat helposti.

Kulttuureita vertailleissa tutkimuksissa onkin havaittu, että kun tasa-arvo lisääntyy, sekä miehet että naiset suosivat lähempänä omaa ikäänsä olevaa kumppania. 

Ja vaikka länsimaissa tehdyissä tuoreissakin tutkimuksissa nimenomaan naiset näyttävät painottavan kumppanin taloudellisia näkymiä, Aasian kulttuureissa tällaista sukupuolieroa ei näy. Niissä finanssipuolta katsovat sekä miehet että naiset.

Ulkoisen olemuksen lisäksi parinvalintaan vaikuttavat myös psykologiset piirteet ja käytös. Puolisot muistuttavat toisiaan satunnaista vastaantulijaa enemmän mielenterveyden ja neurokirjon ominaisuuksien sekä päihteiden käytön suhteen.

Vahvimmin pariutumista näyttää ohjaavan kuitenkin arvojen ja asenteiden samankaltaisuus. Nature Communications -tiedelehdessä viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan kumppanit muistuttavat poliittisissa mielipiteissään ja uskonnollisuudessaan toisiaan äärimmäisen paljon.

Poliittisten mielipiteiden ja joidenkin henkilökohtaisten arvojen samankaltaisuus lisää puolisoiden tyytyväisyyttä parisuhteeseen, kertoo Helsingin yliopiston tutkimus vuodelta 2017.

Genetiikan ja psykologian tutkimukset tarjoavat tietoa siitä, millaisille asioille pariutuminen perustuu. Sitäkin tunnetaan melko tarkasti, millaisia kemiallisia reaktioita rakastuminen kehossamme aiheuttaa.

Itse rakkauden olemusta on kuitenkin käsitelty tieteessä suhteellisen vähän. Keski-Rahkosen mukaan kiihottumista, halua ja lisääntymistä on tutkittu huomattavasti enemmän kuin rakkautta.

”Rakkaus on tunne, joka ei ehkä ole kovin helposti dokumentoitavissa”, hän sanoo.

”Ehkä olemme ajatelleet, että rakkaus kuuluu runoilijoille, romaanikirjailijoille ja filosofeille.”

Harvalukuiset nykyajan rakkausteoriatkin perustuvat paljolti antiikin filosofien rakkausnäkemyksiin.

Kanadalaisen sosiologin John Leen 1970-luvulla kehittämän teorian mukaan rakkaudessa on kuusi tyyliä: intohimoinen ja intensiivinen Eros, useita kumppaneita samaan aikaan liehittelevä ja pelejä pelaava Ludus, syvää välittämistä huokuva Storge, laskelmointiin taipuvainen Pragma, omistautuva ja riippuvainen Mania sekä kaikkensa antava ja epäitsekäs Agape.

Oman hahmotelmansa esitteli 1980-luvulla yhdysvaltalainen psykologian professori Robert Sternberg. Hänen mukaansa rakkaudessa on kolme elementtiä: intohimo, läheisyys ja sitoutuminen.

Elementtien yhdistelmistä syntyy Sternbergin mukaan kaikkiaan seitsemän rakkauden tyyppiä. Ne on merkitty yllä olevaan grafiikkaan sydämenmuotoisilla nuolilla. 

Kahdeksas luokka on rakkaudettomuus. Siinä intohimolla, läheisyydellä tai sitoutumisella ei ole merkittävää asemaa.

Monet rakkautta ja romanttisia suhteita koskevat tutkimukset pohjautuvat Sternbergin teoriaan. 

Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti hiljattain sitä, miten suhteen kesto vaikuttaa intohimon, läheisyyden ja sitoutumisen voimakkuuteen.

Analyysin aineistona on 25 maata ja yli 7 300 parisuhteessa ollutta vastaajaa. Kunkin rakkauselementin voimakkuutta kartoitettiin 1–9-portaisella 15 kysymyksen avulla asteikolla. Kaikkiaan rakkauskysymyksiä oli 45.

Eri elementtien voimakkuus vaihteli sen mukaan, kuinka kauan suhde oli kestänyt.

Suhteen ensimmäisen vuoden aikana voimakkain elementti on tulosten mukaan läheisyys. Vuosien varrella päätös sitoutua ja pysyä suhteessa vahvistuu kaikkein voimakkaammaksi tekijäksi.

Intohimo hiipuu hieman parisuhteen kestäessä.

Erot ovat melko pieniä, huomauttaa tutkijajoukko, johon kuuluu myös Sternberg itse.

Alankomaalainen tutkimus raportoi puolestaan vuonna 2013, että rakkauden elementtien voimakkuus vaihtelee eri ikävaiheissa. 

Vahvinta intohimoa, läheisyyttä ja sitoutumista kokivat 18–30-vuotiaat nuoret aikuiset, ja heidän perässään tulivat 30–50-vuotiaat. Yli 50-vuotiaat aikuiset tunsivat jotakuinkin yhtä vahvaa sitoutumista heitä nuoremmat aikuiset, mutta intohimon ja läheisyyden tuntemukset olivat vähäisempiä.

Heikoimmin rakkauden eri ulottuvuuksia kokivat 12–17-vuotiaat murrosikäiset.

Mutta onnistuuko rakkauden kolmiomalli tavoittamaan ihmislajille niin tärkeän kokemuksen ydintä?

Rakkautta eri maissa selvittänyt ryhmä päätteli, että kolmioteoria on universaali. Malli soveltui suhteisiin ympäri maailmaa Uruguaysta Ugandaan ja Italiasta Intiaan.

Teoria vaikuttaa ihan hyvältä ja tutkimus on huolellisesti toteutettu, Anna Keski-Rahkonen arvioi. Sternberg kollegoineen on kehittänyt teoriaansa toimivalta näyttävän mittarin.

Rakkauden kolmiomallissa näkyy Keski-Rahkosen mielestä pyrkimys eräänlaiseen ihmisyyden järjestämiseen. Sellainen vallitsi tieteessä erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolla. Tällä vuosituhannella on kuitenkin kiinnitetty enemmän huomiota ihmisten yksilöllisiin kokemuksiin.

Tämä on yksi syy siihen, miksi Sternbergin rakkausteoria ei ole valtavirtaistunut. Suuriin yhtenäisteorioihin suhtaudutaan nykyään kriittisemmin.

Sternbergin teoria henkii Keski-Rahkosen mielestä 1980-luvun yhdysvaltalaista perhearvoja korostavaa ajattelua. Suhteet ja perhekuviot ovat kuitenkin paljon monimuotoisempia.

Parisuhteiden rakentaminen tunnepohjalta on länsimaissakin lopulta melko tuore ilmiö, Keski-Rahkonen huomauttaa. Menneinä vuosisatoina avioliitto solmittiin esimerkiksi omaisuuden hallitsemiseksi tai perillisten aseman turvaamiseksi.

Omassa ajassamme on puolestaan noussut ajatus, että pariutuminen ja suhde voivat perustua ystävyydelle, eivät romanttiselle rakkaudelle.

”Voi olla, että romanttisen rakkauden ihanne on tällä hetkellä ainakin joillakin porukoilla vähän pois muodista”, Keski-Rahkonen arvioi. 

”Mutta toisaalta edelleen paljon ihmisiä, jotka elävät pitkissä ja sitoutuneissa monogaamisissa suhteissa. Elämme aikaa, jossa on monia arvoja ja tapoja.”

Lue lisää: Miksi naiset käyttävät korko­kenkiä ja miehet hurahtavat autoihin? Näille pinttyneille piirteille löytyy selitys seksuaali­valinnan teoriasta

Lue lisää: Tyytymättömyys pari­suhteeseen näkyy jopa suolistossa asti – Näin torjut toisesta huokuvia kielteisiä tunteita

Lue lisää: Seksiä harrastetaan yhä vain vähemmän, ja yksi syy on ”kotikeskeisyys” – Suomalaiset asiantuntijat käyvät läpi syitä trendiin, joka ei näytä laantumisen merkkejä

Lue lisää: Miksi rikollinen viehättää?

Lue lisää: Sänkyyn kelpaa kuka vain, mutta puolisoksi mies haluaa terävän naisen – Laaja tiede­artikkeli kertoo, mikä on älyn merkitys parin­muodostuksessa