Liikunnanopettaja Seppo Vihelä on varsin kypsä mies. Opettajan työ ottaa häntä tätä nykyä niin raskaasti hermoon, että hän on miettinyt tänä syksynä  joka päivä alanvaihtoa. 

Porin Ässien entinen fysiikkavalmentaja oli jo viime keväänä vähällä lähteä, kun hänelle tarjottiin jääkiekon SM-liigassa pelaavasta joukkueesta fysiikkavalmentajan paikkaa 3-4 vuoden sopimuksella. Vaakakupissa painoivat kuitenkin perhe ja lapset sekä vakituinen opettajan virka. 

”Opiskelen tällä hetkellä johtamista työn ohessa. Lähden heti, kun tulee sopiva paikka ja elämäntilanne”, vuodesta 2004 Ulvilan yhteiskoulussa työskennellyt Vihelä paljastaa.

Lue lisää: Tämän verran opettajat tienaavat eri puolilla Suomea – Katso Aamulehden vertailu: Pirkanmaalla palkat laahaavat koko maan häntäpäässä

Vihelä ei ole opettajakunnasta ainoa, joka on jo lähtötelineissä. OAJ:n vuonna 2021 tekemän kyselyn mukaan peräti 60 prosenttia harkitsee alanvaihtoa. Yleisimmät syyt olivat kyselyn mukaan työn kuormittavuus, lisääntynyt työmäärä ja palkkataso. 

Yksi iso lähtöhalukkuuden syy, mistä ei Vihelän mukaan uskalleta puhua ääneen, on huonosti käyttäytyvät vanhemmat. Nämä vanhemmat yrittävät vierittää lastensa huonon käytöksen opettajien tai luokkatovereiden syyksi. Lisäksi he vaativat Vihelän mukaan aivan järjettömiä asioita. 

”Kodin ja koulun välit ovat tämän vuoksi pahimmillaan lähes sotatilassa.”

Vihelä avautui asiasta lokakuussa suorasanaisesti omilla Facebook-sivuillaankin. Avautuminen sai monet kollegat ympäri Suomea ottamaan häneen yhteyttä, sillä ongelma on valtakunnallinen ja laaja.

”Erittäin moni kouluun tuleva viesti johtuu tänä päivänä siitä, että huoltajat uskovat teini-ikäisten lasten tarinat. Asiat muuttuvat kodin ja koulun välillä todella paljon. Välillä puhutaan täysin eri kieltä, koska lapset vääristelevät asioita edukseen.” 

Kyse on Vihelän mukaan pienestä, mutta sitäkin äänekkäämmästä vanhempien joukosta, joka työllistää ja piinaa opettajia erittäin epäasiallisilla viesteillä Wilmassa.

”Noin kymmenen prosenttia vanhemmista aiheuttaa 90 prosenttia kaikista meidän töistämme. Viestejä saattaa tulla yhdeltä vanhemmalta yhteen asiaan liittyen 10–20 kappaletta.”

Vihelä ei voi opettajana ja kahden lapsen isänä käsittää, miksi jotkut vanhemmat uskovat mieluummin teini-ikäistä kuin virkaa tekeviä opettajia, jotka yrittävät auttaa ja opettaa lapsia ottamaan teoistansa vastuun.

”Tämä on raivostuttavaa ja vie yhteistyömahdollisuudet. Me opettajat olemme kuitenkin kouluttautuneet auttamaan, emmekä ole kiusaamassa oppilaita, vaikka vaadimme asioita.”

Vanhempien pitäisi Vihelän mukaan ymmärtää, että jokaisella ihmisellä on useita eri rooleja, joissa käyttäydytään eri tavalla. Roolit ovat myös lapsella.

”Vanhemmat ihmettelevät, että voiko meidän lapsi tehdä jotain sellaista, mistä opettaja häntä syyttää, kun kotona tämä on niin ihana. Lapsi saattaa käyttäytyä kuitenkin vanhempien seurassa ihan eri tavoin kuin esimerkiksi kavereiden kanssa, koululuokassa tai välitunnilla.” 

Vanhemmat riistävät Vihelän mukaan lapselta tarpeellisen oppimiskokemuksen yrittäessään pelastaa tätä mahdolliselta rangaistukselta. 

 ”Jopa lapsen myöhästely saatetaan ottaa omaan piikkiin”, Vihelä ihmettelee.

Tällöin lapsi ei opi täsmällisyyttä, jota työelämässäkin vaaditaan.

”Kaiken puuttumisten tarkoituksena on kuitenkin se, että lapsi oppii pärjäämään maailmassa lain ja rajojen puitteissa.”

Vihelä kertoo runsaasti esimerkkejä, millaiseksi koulumaailman arki on ajautunut.

Jos oppilailta vaaditaan esimerkiksi osallistumista normaaliin oppituntiin, niin sitä pidetään Vihelän mukaan pahimmillaan simputtamisena, johon vanhemmat puuttuvat.

”Liikuntatunnille saatetaan tulla asenteella, että jos tänään ei nappaa, en tee mitään. Minua ei kiinnosta, onko motia vai ei, töitä tehdään yhdessä. Ei työelämässäkään kysytä, nappaako tänään.”

Osa vanhemmista vaatii opettajilta erivapauksia olla osallistumatta, jos lasta ei huvita.

”Vanhemmat myös kyseenalaistavat Wilma-viesteissä opettajan ammattitaitoa, jos liikuntatunnin jälkeen nuoren lihakset ovat tulleet kipeiksi.” 

Vihelä on törmännyt siihenkin, että vanhempien mielestä on törkeää vaatia liikuntavaatteita liikuntatunneille. 

”Nykyään on paljon nuoria, joilla ei ole sopivia liikuntavarusteita, mikä lisää rasitusvammojen ja loukkaantumisen riskiä. Kun liikuntatunnille tuli kerran 15 jätkää 20:stä farkuissa, päätin laittaa sen jälkeen jatkossa jokaisesta merkinnän Wilmaan.”

Jos jollain perheellä ei ole varaa liikuntavarusteisiin, on Vihelän mukaan täysin ymmärrettävää, ettei niitä silloin hankita. Vihelä muistuttaa, ettei kyse ongelmatilanteissa ole juuri koskaan varattomuudesta, vaan periaatteellisesta pullikoinnista. 

Vanhemmat puuttuvat myös oppituntien sisältöihin vaatien täysin epärealistisia asioita ja lajeja, joita koululla ei ole resurssien puitteissa mahdollista toteuttaa. Sama puuttuminen koskee arvosanoja.

”Minua on vaadittu antamaan oppilaalle liikunnannumeroksi kymmenen. Annoin yhdeksän ja vanhempi uhkasi kannella siitä aluehallintovirastoon ja haastaa oikeuteen. Vanhempi tiesi yhtään liikuntatuntia näkemättä, että lapsi ansaitsee kympin”, Vihelä ihmettelee.

Jääkiekkomaailmasta tuttu shoppailu on myös rantautunut koulumaailmaan. 

”Urheilumaailmassa on tapa, että jos meidän lapsi ei saa peliaikaa, valmentajaa vastaan alkaa show. Se on siirtynyt kouluihin opettajia vastaan.”

Jos opettaja ei taivu vanhempien tahtoon, opettajien maalittamis-show alkaa Wilmassa ja sosiaalisessa mediassa.

”Vanhemmat julkaisevat Twitterissä opettajien Wilma-viestejä, haukkuvat, arvostelevat ja loukkaavat opettajia.”

Vihelä ei voi hyväksyä, että aikuiset ihmiset, jotka ovat kaiken lisäksi vanhempia, käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat.

”Opettajat eivät ole roska-astioita huoltajien tunteille.” 

Opettajat joutuvat puuttumaan päivittäin nuorten nuuskan ja sähkötupakan käyttöön kouluissa. Sitäkään ei saisi Vihelän mukaan tehdä, ainakaan osan vanhempien mielestä.

”Kun oppilas karkaa nuuska huulessa pakoon ja juoksee huutaen ympäri koulun käytäviä, siihen puuttuminen on vanhemman mielestä oppilaan kiusaamista.” 

Vihelä toteaa, että nuorilla on aiempaa enemmän käytöshäiriöitä sekä päihde- ja mielenterveysongelmia. Kun luokkaan on integroitu myös erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat, ongelmatilanteita ja niiden selvittämistä riittää.

”Opettaja ei välttämättä uskalla antaa edes kynää oppilaalle, kun se on terävä.”

Niin sanottujen tavallistenkin nuorten koulukäytöksessä on tapahtunut muutosta.

”Nuorten käyttäytyminen on muuttunut hyvin itsekeskeiseksi, minä itse -tyyppiseksi. Oppilaat tietävät kyllä oikeudet, mutta eivät velvollisuuksia. Osataan kyllä venyttää sopivasti rajoja.”

Kun opettaja puuttuu, sen jälkeen puuttuu vanhempi opettajan puuttumiseen.

”Jos puutut lapsen hönöilyyn, siitä valitetaan. Tiukka, mutta asiallinen puhuttelu on joidenkin mielestä raivokasta huutamista.”

Vihelä on aidosti huolissaan opettajakunnan tulevaisuudesta. Tilanne on lähtenyt pahasti käsistä, opettajat ovat uupuneet ja jossain kohtaa he lähtevät yksi kerrallaan.

”Jos opettajat väsähtävät ja vaihtavat alaa, meiltä katoaa sellainen ihmisryhmä ja ammattiryhmä, joiden tavoitteena on jeesata muita. Itse en toivo, että kummastakaan lapsestani tulee opettajia.”

Vihelä toteaa suoraan, ettei ole ikinä kuormittunut missään hommassa niin paljon kuin opettajan työssä.

”Kun vedän pahimmillaan yli 30 oppilaan luokkia ja menen illalla himaan, olen ihan toimintakyvytön loppuillan. Siihen päälle pitäisi jaksaa alkaa illat vänkäämään Wilmassa vanhempien kanssa.”

Samaa Wilma-vänkäämistä joutuu kotona tekemään Vihelän vaimokin, joka toimii ala-asteella luokanopettajana. Ongelmat sielläkin ovat Vihelän mukaan samansuuntaisia. 

”Opettajat ovat jo kymmenen vuotta puhuneet tästä huolesta. Vasta nyt kun Pisa-tutkimukset olivat heikentyneet, tähän on herätty.”

Jos mitään ei tehdä, Suomessa koetaan sama opettajan työn inflaatio kuin Ruotsissa, uskoo Vihelä.

”Nyt pitäisi kuunnella opettajia ja saada vanha opettajuus takaisin. Työrauha luokkiin on palautettava.”

Integroinnin purkua tai rauhoittumisluokkien perustamista pitäisi Vihelän mukaan miettiä. Samoin Wilma järjestelmänä on liian kuormittava, joka syö ihan liikaa opettajien työaikaa, kun sitä käytetään sosiaalisen median tavoin oksennusämpärinä.

”Wilmasta on tullut osittain Twitter-tyylinen väline.”

Vaikka Vihelä tuo epäkohdat suoraan ja suomeksi esille, hän muistuttaa, että suurin osa vanhemmista ja nuorista on mahtavia tyyppejä. 

”Me opettajat pärjäämme käytännössä kaikkien nuorten kanssa hyvin, välillä jopa erinomaisesti, mutta vanhempien kanssa emme kuitenkaan aina pärjää.”

Jotta opettajan työtä voisi tehdä hyvin, se vaatii aikaa ja rauhaa. Epäasiallista sivustahuutelua ja työn haittaamista ei pitäisi suvaita missään ammatissa.

”Se, että on käynyt armeijan, ei tee vielä kokemusasiantuntijaksi. Me opettajat tiedämme, mikä toimii koulussa. Asiantuntijoita kannattaa aina kuunnella”, Vihelä ohjeistaa.

Ammattikasvattajana Vihelä tietää, että nuoret tarvitsevat rajoja ja sääntöjä ja niistä kiinni pitämistä sekä aitoa välittämistä. Juuri niillä keinon on moni Vihelän käsissä kasvanut koulunuori päätynyt tolkun ihmiseksi tilanteessa, jossa tie olisi voinut ilman puuttumista ja välittämistä viedä toiseenkin suuntaan.

”Entisiä oppilaita on aikuisena käynyt kiittämässä minua siitä, että puutuin..”

Vihelä sanoo tekevänsä kaikkensa nuorten eteen. Jotain pitää kuitenkin oleellisesti muuttua, että hän ja muut opettajat jaksavat jatkossakin tehdä kaikkensa nuorten eteen. 

Työrauhan palauttamisella ja opettajan ammatin arvostamisella alkaa olla kiire, sillä lähtötelineissä olijat eivät odota ikuisesti. Kiltti ja hiljainen ammattiryhmä alkaa Vihelän mukaan väsyä.

”Asioiden esiintuomisessa vaaditaan nyt satamajätkän mentaliteettia.”